Miten saada ahdistus pois? HELP!
Mua ahdistaa koko ajan ja kroppa käy ihan ylikierroksilla! ;( tuun kohta ihan hulluksi. Sydän tykyttää 4 päivää putkeen, on vaikea hengittää, syödä, oksettaa, tuntuu että paskakin lentää...
Ja kaikki tämä vain sen takia että mietin lasten nimiä! enkä tunnu löytävän asian kanssa mitään tasapainoa. Vaikka katson mitenkä monesta suunnasta asiaa!
Tänään pitäisi pystyä käymään hoitamassa vielä yleisiä asioita, enkä tiedä tuleeko tästä mitään. On mulle ennenkin käyny näin ja sit se ahdistus on menny ajan kanssa pois, mut ei jaksais ootella ja pelottaa tietysti aina että entäs jos tämä jää pysyväksi, eikä menekkään koskaan pois...
Ottakaa tämä nyt vakavasti. Mulla on aivan hirveä olo henkisesti että fyysisesti. :((
Kommentit (10)
Jaa, no tämä nyt on selvä asia. Kärsit ahdistuneisuushäiriöstä. Tarvitsisit pitkäkestoista apua, yksin et tuosta suosta pääse ylös, koska ahdistunut tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen. Sinulle tuskin tarvinneekaan sanoa, että tuo ahdistuksesi syy tällä kertaa on aivan mitätön eikä todellakaan tuollaisen reaktion väärti.
kokeile tätä... vei aikaa mutta auttoi mulla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:08"]
Ota rauhoittava. Meditoi. Mieti miksi reagoit noin.
[/quote]
Syön lääkitystä, mutta tuntuu että se ei toimi. Olen koittanut rauhoittua ja silitellä itseäni ja hengittää syväänkin. Reagoin varmaan siksi näin, koska mulla on elämässä ollut tosi rankkaa ja yritän nyt sitten väkisilläkin löytää kaikille asioille tasapainon, ihan ihmeellisten juttujenkin kautta, koska muuten ei tule varma ja hyvä olo tai ainakin ahdistaa koko ajan.
mua on monessa auttanut ajatus, että paha olo on ookoo.
meditoidessa kerron itselleni, että "tuntuu pahalta ja hyväksyn sen" useaan kertaan. ehkä kuulostaa tyhmältä, mutta mua on auttanut. toistan siis tuota samalla kun kaikessa rauhassa tarkkailen tuntemuksiani, sitä ahdistustani. parikymmentä minuuttia kerralla vaikuttaa niin että sen jälkeen on rauhallisempi olo.
ja mene ihmeessä lääkäriin, tämä on vaan tällaista itsehoitoa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:16"]
Jaa, no tämä nyt on selvä asia. Kärsit ahdistuneisuushäiriöstä. Tarvitsisit pitkäkestoista apua, yksin et tuosta suosta pääse ylös, koska ahdistunut tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen. Sinulle tuskin tarvinneekaan sanoa, että tuo ahdistuksesi syy tällä kertaa on aivan mitätön eikä todellakaan tuollaisen reaktion väärti.
[/quote]
Tiedän, että on aivan älytöntä olla näin ahdistunut tuon nimi asian takia, kun mulla ei ole vielä edes lapsia, eikä juuri nyt myöskään tulossa! ja mietin että mitenkä tälläinen usein oleva, syvä ahdistus, henkisineen että fyysisineen oireineen vaikuttaisi vauvan kasvuun ja kehitykseen siellä mahassa... tulisiko siitä vaikka vammainen! ;( ja tuo ahdistushäiriökään ei mua yllätä, siis sairauden nimenä. Kyllä mä oon tienny jo sen pidemmän aikaa sitten. Ja nyt kun tuo terapiakin pääsis vielä alkamaan. Saa nähdä onko siinä apua...
En voi muuta kyllä sanoa, kuin että vihaan vanhempiani, lapsuuden kotiolojani ja sitä että minua on kiusattu. Kiitos kaiken tämän, elämäni on nyt sitten tälläistä...
Ja sitten pitäisi myös päästä vielä tästä vihasta ylös ja antaa tämä kaikki paska anteeksi. Hmm, elämä on hieman perseestä aina välillä. Tai joidenkin kohdalla välillä aika paljonkin. Olen kateellinen niille ihmisille, jotka pääsee suht helpolla, ovat onnellisia, terveitä ja tietävät lähes heti että miten tässä elämässä tulee toimia missäkin tilanteessa ja osaavat pelata korttinsa aika oikein, ilman että siihen kamalaa elämänkokemusta edes vaaditaan... vai onko elämä sittenkin arpa peliä? ilman kunnon elämänkokemusta kukaan ei voi KOSKAAN olla niin varma tekemistään valinnoista. Se vaan näyttää ulospäin siltä?. Ja jotkut pääsee naiivina ennemmin ratsastamaan vain hyvän onnen siivellä, eivätkä siksi joudu niin kamalasti elämän runtelemisiksi ja menevät loppuunkin asti aika naiiveina, näyttämättä sitä vain ulospäin?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:16"]
Jaa, no tämä nyt on selvä asia. Kärsit ahdistuneisuushäiriöstä. Tarvitsisit pitkäkestoista apua, yksin et tuosta suosta pääse ylös, koska ahdistunut tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen. Sinulle tuskin tarvinneekaan sanoa, että tuo ahdistuksesi syy tällä kertaa on aivan mitätön eikä todellakaan tuollaisen reaktion väärti.
[/quote]
Okei, pitää tästä iltasanomien linkistä ottaa myöhemmin selvää. :)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:55"]
mua on monessa auttanut ajatus, että paha olo on ookoo.
meditoidessa kerron itselleni, että "tuntuu pahalta ja hyväksyn sen" useaan kertaan. ehkä kuulostaa tyhmältä, mutta mua on auttanut. toistan siis tuota samalla kun kaikessa rauhassa tarkkailen tuntemuksiani, sitä ahdistustani. parikymmentä minuuttia kerralla vaikuttaa niin että sen jälkeen on rauhallisempi olo.
ja mene ihmeessä lääkäriin, tämä on vaan tällaista itsehoitoa.
[/quote]
Olen yrittänyt myös usein tuota, kyllä se vähän auttaa :), mutta ei vie ahdistusta kokonaan pois. Nyt tuntu et toi ahdistus helpotti ja toivottavasti ei tuu enää takasin... useamman päivän ajan sitä kestikin. Tajusin et mun pitää antaa lapsilleni vaan nämä nimet luultavasti ja piste. Vaikka nimet tuleekin narkkareista... aika mahtavaa.
Pienenä mä pystyin kuvitelmissani nimeämään mun lapset ihan minkä nimisiks tahansa! ilman että mua ahdisti tai mitään. Nykyään en enää pysty, koska se johtuu kai siitä että minut on rikottu. En ole enää ehjä, vaan minä olen elämän runtelema, rikkinäinen. Nykyään kaikki pitää olla just eikä melkeen tip top, nimilläkin pitää olla joku selvä tarkotus ja et ne vastaa mulle, no, uskaltaako sitä sanoo täydellisyyttä. Siihen kai mä yritän pyrkiä. Ja jos asia ei näin oo tai siltä tunnu, niin luoja sitä ahdistusta mikä tulee henkisineen ja fyysisineen oireineen... ja se tekee elämästä ainakin mun kohdalla niin tukalan, että en tiiä uskoisko ees moni... minä joskus vaan yksin itken ja huudan että mene pois, mene pois, siis ahdistukselle, koska mulla on niin järkyttävän hirvee olo...! tunnen että KUOLEN oikeasti siihen paskaan. Koska sisältä mua puristaa ja kiristää niin pahasti, sit tulee noita fyysisiä oireita, on vaikee saada henkee! joten se on jotain aivan _KAMALAA_. En muuta sano.
Mut pienenä mä en ees reagoinu ahdistuksella. Vaan stressillä ja mä en lue ahdistusta ja stressiä samaksi asiaksi, koska minä tiesin aina siitä että stressaan kun mulla koski mahaan... mulla ei menny mitenkään maha sekasin, mutta sinne sattu ja jännityksen koin samanlaisena. Mulle itseasiassa stressi/jännittäminen oli sama asia.
Nykysin oon päässy sit tuosta stressaamisesta eroon ja reagoin nykyään epämielyttäviin tilanteisiin ahdistuksella. Mutta mulle on myös siitä ahdistumisesta näköjään puhjennut ahdistushäiriö. Mä tein joskus tietosen valinnan et nyt mie lopetan stressaamisen ja siirrän ajattelutavan johonkin "terveellisempään" eli ahdistus tuli sit reagointi tavaks. Mie en enää jaksanu sitä että ai ai ai mahaan nyt taas sattuu, kun stressaan ja jännitän turhaan jotain paskaa... koska kaikki stressaaminenhan ja jännittäminen on turhaa ja mä uskon et moni ihminen oppii sen ainakin näin aikuisena! mut silti epämielyttäviä tilanteita tulee elämässä vastaan ja jotenkinhan niihinkin on reagoitava. Ei ole hyvä jos ei reagoi mitenkään. Niin mulle muodostu se ahdistus sit uudeks tavaks... mut nykyään sitä onkin liian usein ja ihan turhista asioista.. :(
Käy lenkillä/kävelyllä metsässä tms luontopolulla. Ja sitten soitat lääkäriin.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 12:14"]
Käy lenkillä/kävelyllä metsässä tms luontopolulla. Ja sitten soitat lääkäriin.
[/quote]
No kohtapa olen ulos lähdössä hoitamaan asioita. :) nilkka on vain mulla mukavasti myös paskana...
Ota rauhoittava. Meditoi. Mieti miksi reagoit noin.