Lue keskustelun säännöt.
VÄITÄN: Pikkulapsen kanssa matkustaminen on aina painajaista (ennen koronaa)
31.12.2020 |
Olen 40v mies ja avovaimoni on samanikäinen. Koen, että pikkulapsen kanssa (0-4v) matkustaminen lomalle (ennen koronaa) minne tahansa on totaalisen hirveätä, enkä ole koskaan saanut tarpeeksi hyvin perusteltua vasta-argumenttia, joka muuttaisi mieltäni. En myöskään ole ymmärtänyt, että miten joku voi kokea tämän asia aivan toisin ja kaipaisin valaistusta asiaan. Tämän vuoksi en suostu matkustamaan perheenä minnekään ulkomaille ennenkuin lapsemme on tarpeeksi vanha. Ohessa perusteluni: Pienen lapsen kanssa on matkustettava liki kokonaan lapsen ehdoilla. Et voi lähteä koko päivän pitkille kävelyretkille lomakohteessa aamusta myöhäiseen yöhön, koska lapsi ei sellaista jaksa eikä edes sellaisesta nauttisi. Lapsen kanssa on aina varustauduttava useilla eväillä, juomilla ja muilla lisävarusteilla (esim. vaipat, lisävaatteet jne.). Jos luottaa paikallisiin antimiin tai varustuksiin (vaipat jne.) on riskinä että ne eivät sovellu ja aiheuttavat ongelmia (ihottumat, ripulit, oksennukset jne.). Auringon paahteessa tai kylmässä ilmassa käveleminen ulkona tuntikausia tai vieraileminen kohteessa, joka on vaikeapääsyinen (mutta lopussa palkitseva) ei onnistu, koska pienen lapsen kanssa vaikeakulkuisessa ympäristössä käveleminen tekee matkasta itselleen hyvin ikävän, koska on huolehdittava jatkuvasti lapsen tarpeista. Hikiset pitkät bussimatkat uuvuttavat lapsen, koska lapsi ei luonnollisesti omaa kyvykkyyttä kestää tuskaista matkaa useita tunteja. Ulkomailla pikkulapsen kanssa on lapsen kiusana myös vaippa- ja muut ihottumat johtuen kuumuudesta. Lisäksi ötökät ja se, että samaan hygieniatasoon ulkomailla ei välttämättä päästä kuin kotona. Mitään spontaaneja asioita on turha miettiä, vaan reissu on aina suunniteltava hyvin tarkkaan ja lapsen ehdoilla. Pitkät monen tunnin terassi-istumiset reissun aikana on unohdettava. Spontaanit nähtävyysreissut tai ravintolakäynnit reissun aikana voivat muodostua painajaisiksi, jos lapselle iskee kiukkukohtaus, ruoka ei maistu, iskee vaippaihottuma, ripuli tai oksennus tms. Päivärytmi lomamatkallakin on ajoitettava aina lapsen ehdoille sopiviksi; on noustava aina aikaisin aamulla ylös ja mentävä aikaisin illalla nukkumaan. Ei siis voi nukkua pitkään lomamatkallakaan eikä mennä yörientoihin. Omaa mukavaksi koettua lomaa ei siis todellakaan voi viettää edellä mainituilla ehdoilla, vaan lomamatka on radikaalisti muutettava aina lapsen ehdoille sopiviksi. Ei ole siis mitään järkeä uhrata tuhansia (tai vähintään useita satoja) euroja matkaan, josta voi tulla aikuisille täysin painajainen. KUKA HELVETTI VOI SIIS VÄITTÄÄ, ETTÄ LAPSEN KANSSA LOMAMATKUSTAMINEN ON MUKAVAA?? MINKÄLAISIA LOMIA VIETTÄVÄT NE IHMISET, JOTKA JATKUVASTI VÄITTÄTÄVÄT, ETTÄ "KYLLÄHÄN NYT LAPSEN KANSSA LOMAMATKOJA VOI VIETTÄÄ IHAN SAMALLA TAVALLA KUIN ENNENKIN" JA MINKÄLAISIA LOMIA HE OIKEIN VIETTÄVÄT??????
Kommentit (50)
Varmaan ihmiset jotka ovat
a) luontaisesti aamuvirkkuja ja kyvyttömiä edes valvomaan myöhään illalla, saati osallistumaan mihinkään rientoihin.
b) ne joille riittää hotelli, hotellin uima-allas, buffet ja ehkä lähi biitsi. Eli ei retkiä, seikkailuja, ei kiivetä kukkuloille juomaan viiniä ja ihastelemaan auringonlaskua, ei eksoottisia ruokakokeiluja, bussimatkoja jne.
c) varautujat, joilla on aina taisteluvaunut varustettu erilaisilla eväillä, ihottumavoiteilla, vaipoilla, aurinkovoiteilla, laastareilla, vatsatautilääkkeillä, särkylääkkeillä, räteillä, tuttipulloilla, jne. Eli lähes kaikkeen mitä voi tapahtua on varauduttu etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään ymmärrä, millaisia ihmisiä nämä lasten kanssa matkustelusta nauttivat oikein ovat. Meidän lomat alle 3-vuotiaan kanssa ovat olleet yhtä uhma-ja itkukohtausten taltuttamista, jatkuvaa väsymystä ja lähes tauotonta muiden tarpeista huolehtimista. Ehkä muiden lapset on sopeutuvampia, mutta meillä kontrasti lapsettomaan lomaan on järkyttävä eikä mekään todellakaan mitään ryyppylomia lapsettomina harrastettu.
Olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä. Itselläni ei ole lapsia, mutta osaan kuvitella, millaista matkustelu heidän kanssaan on. Todella, miksi maksaa tuhansia matkasta jonka joutuu tekemään lapsen ehdoilla? Kuka sellaisesta nauttisi? Ei mitään järkeä.
Nuo kaikki luettelemasi perustelut pätevät myös minuun. Väsyn helposti ja saan ihottumaa tai ripulin milloin mistäkin, enkä pidä spontaaneista yllätyksistä jne. Mies jaksaa kanssani yleensä kerran vuodessa ulkomaille :)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ihmiset jotka ovat
a) luontaisesti aamuvirkkuja ja kyvyttömiä edes valvomaan myöhään illalla, saati osallistumaan mihinkään rientoihin.
b) ne joille riittää hotelli, hotellin uima-allas, buffet ja ehkä lähi biitsi. Eli ei retkiä, seikkailuja, ei kiivetä kukkuloille juomaan viiniä ja ihastelemaan auringonlaskua, ei eksoottisia ruokakokeiluja, bussimatkoja jne.
c) varautujat, joilla on aina taisteluvaunut varustettu erilaisilla eväillä, ihottumavoiteilla, vaipoilla, aurinkovoiteilla, laastareilla, vatsatautilääkkeillä, särkylääkkeillä, räteillä, tuttipulloilla, jne. Eli lähes kaikkeen mitä voi tapahtua on varauduttu etukäteen.
Wow!! Nyt ollaan samalla aaltopituudella! Kuvasit juurikin kaikkia niitä siistejä asioita, joista jää paitsi pikkulapsilomilla ja joita itsekin arvostan. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitähän se elämä kotonakin on: Lapsen ehdoilla mennään. Me koettiin matkat lasten kanssa ihan pienestä lähtien rentouttavina. Valmis ruokapöytä, ei arkisia murheita, aurinko paistaa, lapsi hyppii pomppulinnassa ja itse närsitään jäätelöä. 2-3 vuotiaana lapsi viihtyi lastenaltaassa ja vähän myöhemmin veti jo kellukkeet käsissä isossakin altaassa. Loma on aina lomaa. Eihän se sama lasten kanssa ole kuin ennen lapsia, mutta kaikella on puolensa ja aikansa kutakin.
Nyt teini-ikäisten vanhempana on taas toisenlaista. Voi lojua omassa maailmassaan aurinkotuolissa varjon alla ja ei tarvi koko ajan seurata, missä lapsi menee. Illalla voi miehen kanssa mennä ala-aulaan istuskelemaan tai vaikka kauemmaksi, jos jaksaisi. Tytön kanssa on tehty ihania kaupunkimatkoja kaksin jo tuolta 10-11 -vuotiaasta. Syöty, juteltu, shoppailtu ja kierretty pakolliset nähtävyydet. Mies on käynyt pojan kanssa Legolandiassa ja ties missä kaksin. Yhdessä perheenä on käyty Välimerellä, Karibialla, Kanarialla jne. Ennen koronaa tehtiin vähintään kolme reissua vuodessa.
Ollaan 40+ pariskunta, lapsi on 5v. Tähän ikään mennessä on tullut kierrettyä niitä vaikeammin päästäviä paikkoja, on istuttu olutterassit läpi ja patikoitu levadoilla. Pikkulapsiaika on lyhyt hetki ihmisen elämässä ja sen ajan voi matkustella toisenlaisia lomia- Viimeksi käytiin Ateenassa. Meillä oli iso asunto vuokrattuna, saatiin kokattua itse aamiaiset. Auto oli vuokralla. Lapsen kanssa kiipeiltiin Akropoliksella, museoissa, käytiin autolla päivämatkoilla merenrannalla, Delfoissa, syötiin hyvää kreikkalaista ruokaa. Lapsi ei ole aamuvirkku, joten meillä on sama päivärytmi koko perheellä. Toki tuo ei olisi onnistunut pienemmän, rattaissa kulkevan lapsen kanssa, mutta silloin kun hän rattaissa oli, käytiin esim. Kanarialla, Yhdysvalloissa, Välimerellä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitähän se elämä kotonakin on: Lapsen ehdoilla mennään. Me koettiin matkat lasten kanssa ihan pienestä lähtien rentouttavina. Valmis ruokapöytä, ei arkisia murheita, aurinko paistaa, lapsi hyppii pomppulinnassa ja itse närsitään jäätelöä. 2-3 vuotiaana lapsi viihtyi lastenaltaassa ja vähän myöhemmin veti jo kellukkeet käsissä isossakin altaassa. Loma on aina lomaa. Eihän se sama lasten kanssa ole kuin ennen lapsia, mutta kaikella on puolensa ja aikansa kutakin.
Nyt teini-ikäisten vanhempana on taas toisenlaista. Voi lojua omassa maailmassaan aurinkotuolissa varjon alla ja ei tarvi koko ajan seurata, missä lapsi menee. Illalla voi miehen kanssa mennä ala-aulaan istuskelemaan tai vaikka kauemmaksi, jos jaksaisi. Tytön kanssa on tehty ihania kaupunkimatkoja kaksin jo tuolta 10-11 -vuotiaasta. Syöty, juteltu, shoppailtu ja kierretty pakolliset nähtävyydet. Mies on käynyt pojan kanssa Legolandiassa ja ties missä kaksin. Yhdessä perheenä on käyty Välimerellä, Karibialla, Kanarialla jne. Ennen koronaa tehtiin vähintään kolme reissua vuodessa.
Kuulostaa jotenkin aika ahtaalta roolitukselta, että äiti matkustaa tytön kanssa kaksin ja isä pojan. Meillä mies on tehnyt kaikkien kolmen lapsen kanssa matkan kaksin kun ovat täyttäneet 12.
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia vastauksista. Osa vastauksista on hyvin valoittanut toista puolta asioista. Lähtökohtainen ero on selkeästi siinä, että minä haluaisin mieltää (_edes_) lomamatkat elämässä mukaviksi ja sellaisiksi jolloin voisi saada tehdä lähinnä vain niitä asioita, joista pääasiassa aikuiset nauttivat. Lisäksi en lomilta kaipaisi tarkkaa suunnittelua tai jatkuvaa järjestelyä, vaan paljon myös sponttaaniutta. Olenpa nyt näiden vastausten perusteella oivaltanut, että lomat pikkulapsen kanssa eivät siis todellakaan ole minun mielestäni ideaalilomia. -AP
Joo, samaa mieltä. Minä en myöskään edes halunnut suunnitella saatikka lähteä lomailemaan ulkomaille pienten lasten kanssa. Miksi lähtisin hoitamaan lapsia hankalampiin olosuhteisiin kun tiedän, että itse en nauttisi siitä yhtään? Siinä vaiheessa, kun lapset alkoivat olemaan kouluikäisiä, niin aloimme tekemään etelänreissuja. Nyt lapset on jo melkein aikuisia ja olemme tehneet monet kivat ja ikimuistoiset reissut menneinä vuosina.
Mitä tarkoitat? Etkö siis lähtisi pelkällä aikuisporukalla, vaiko niin, että lapsetkin ovat mukana?
Minä odotan innolla sitä aikaa kun lapset on niin isoja että voidaan lomailla ystävien kanssa aikuisten kesken.