Lue keskustelun säännöt.
VÄITÄN: Pikkulapsen kanssa matkustaminen on aina painajaista (ennen koronaa)
31.12.2020 |
Olen 40v mies ja avovaimoni on samanikäinen. Koen, että pikkulapsen kanssa (0-4v) matkustaminen lomalle (ennen koronaa) minne tahansa on totaalisen hirveätä, enkä ole koskaan saanut tarpeeksi hyvin perusteltua vasta-argumenttia, joka muuttaisi mieltäni. En myöskään ole ymmärtänyt, että miten joku voi kokea tämän asia aivan toisin ja kaipaisin valaistusta asiaan. Tämän vuoksi en suostu matkustamaan perheenä minnekään ulkomaille ennenkuin lapsemme on tarpeeksi vanha. Ohessa perusteluni: Pienen lapsen kanssa on matkustettava liki kokonaan lapsen ehdoilla. Et voi lähteä koko päivän pitkille kävelyretkille lomakohteessa aamusta myöhäiseen yöhön, koska lapsi ei sellaista jaksa eikä edes sellaisesta nauttisi. Lapsen kanssa on aina varustauduttava useilla eväillä, juomilla ja muilla lisävarusteilla (esim. vaipat, lisävaatteet jne.). Jos luottaa paikallisiin antimiin tai varustuksiin (vaipat jne.) on riskinä että ne eivät sovellu ja aiheuttavat ongelmia (ihottumat, ripulit, oksennukset jne.). Auringon paahteessa tai kylmässä ilmassa käveleminen ulkona tuntikausia tai vieraileminen kohteessa, joka on vaikeapääsyinen (mutta lopussa palkitseva) ei onnistu, koska pienen lapsen kanssa vaikeakulkuisessa ympäristössä käveleminen tekee matkasta itselleen hyvin ikävän, koska on huolehdittava jatkuvasti lapsen tarpeista. Hikiset pitkät bussimatkat uuvuttavat lapsen, koska lapsi ei luonnollisesti omaa kyvykkyyttä kestää tuskaista matkaa useita tunteja. Ulkomailla pikkulapsen kanssa on lapsen kiusana myös vaippa- ja muut ihottumat johtuen kuumuudesta. Lisäksi ötökät ja se, että samaan hygieniatasoon ulkomailla ei välttämättä päästä kuin kotona. Mitään spontaaneja asioita on turha miettiä, vaan reissu on aina suunniteltava hyvin tarkkaan ja lapsen ehdoilla. Pitkät monen tunnin terassi-istumiset reissun aikana on unohdettava. Spontaanit nähtävyysreissut tai ravintolakäynnit reissun aikana voivat muodostua painajaisiksi, jos lapselle iskee kiukkukohtaus, ruoka ei maistu, iskee vaippaihottuma, ripuli tai oksennus tms. Päivärytmi lomamatkallakin on ajoitettava aina lapsen ehdoille sopiviksi; on noustava aina aikaisin aamulla ylös ja mentävä aikaisin illalla nukkumaan. Ei siis voi nukkua pitkään lomamatkallakaan eikä mennä yörientoihin. Omaa mukavaksi koettua lomaa ei siis todellakaan voi viettää edellä mainituilla ehdoilla, vaan lomamatka on radikaalisti muutettava aina lapsen ehdoille sopiviksi. Ei ole siis mitään järkeä uhrata tuhansia (tai vähintään useita satoja) euroja matkaan, josta voi tulla aikuisille täysin painajainen. KUKA HELVETTI VOI SIIS VÄITTÄÄ, ETTÄ LAPSEN KANSSA LOMAMATKUSTAMINEN ON MUKAVAA?? MINKÄLAISIA LOMIA VIETTÄVÄT NE IHMISET, JOTKA JATKUVASTI VÄITTÄTÄVÄT, ETTÄ "KYLLÄHÄN NYT LAPSEN KANSSA LOMAMATKOJA VOI VIETTÄÄ IHAN SAMALLA TAVALLA KUIN ENNENKIN" JA MINKÄLAISIA LOMIA HE OIKEIN VIETTÄVÄT??????
Kommentit (50)
Olen samaa mieltä ap MUTTA näin lomalla Kreikassa onnellisen pikkulapsiperheen, matkustivat isovanhempien kanssa joten vanhempien omaa aikaakin oli, varmaan myös iltoja ilman lapsia. Kun olivat lasten kanssa, olivat lähinnä pikkulasten uima-altaalla, isossa hotellihuoneessaan ja lähiravintolassa. Näyttivät onnellisilta ja jaksoivat muutamat pienten kiukkukohtauksetkin ja tärkeiden matkatavaroiden katoamisen lentokentällä yllättävän hyvin.
En silti itse lähtisi pienten kanssa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä yksi syy, miksi en ole itse halunnut hankkia lapsia. Matkailen muutenkin mieluiten yksin.
N40
Meillä on otettu jo 5kk ikäinen lapsi lentokoneeseen ja hyvin on mennyt.
Ruokaa nuo pikkuiset vaativat mutta sitä voi kantaa mukana ja/tai ostaa kun nälkä tulee.
Lentokoneessakin pärjää kun ottaa tabletin mukaan ja pitkillä lennoilla niissä on omat viihdesysteemit.
Automatkailu on helppoa kun levähdyksen/tankkauksen yhteydessä leikkii hetkisen leikkikentällä tms.
Ilman mitään ongelma on reissattu ja mukana on ollut vaikea ruoka-aine allergikkokin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksi syy, miksi en ole itse halunnut hankkia lapsia. Matkailen muutenkin mieluiten yksin.
N40
Tämä on kyllä yksi ihan mainio asia kulttuurissamme ( oletan siis, että olet suomalainen). Kukin voi tehdä miten haluaa. Ei ole mitään yhteiskunnan luomaa painetta saada lapsia. Ja halutessaan taas heidän elatukseensa saa jopa yhteiskunnalta tukea.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on otettu jo 5kk ikäinen lapsi lentokoneeseen ja hyvin on mennyt.
Ruokaa nuo pikkuiset vaativat mutta sitä voi kantaa mukana ja/tai ostaa kun nälkä tulee.
Lentokoneessakin pärjää kun ottaa tabletin mukaan ja pitkillä lennoilla niissä on omat viihdesysteemit.
Automatkailu on helppoa kun levähdyksen/tankkauksen yhteydessä leikkii hetkisen leikkikentällä tms.
Ilman mitään ongelma on reissattu ja mukana on ollut vaikea ruoka-aine allergikkokin.
Millaisia ohjelmia teidän viisikuinen on katsellut ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan aina matkustettu lasten kanssa, kuopus ekalla reissullaan 7 kk vanha. Tehdään ehkä muutenkin lomalla ”lapsellisia” asioita, käydään rannalla, ravintolassa, museoissa ja kaupoissa, katsomassa luontokohteita. Yöelämä eikä kännääminen kiinnosta niin lapsista ei ole reissussa mitään haittaa, vesipullot ja pienet eväät kulkevat itsellänikin usein mukana, ei siis ongelmaa pakata niitä lapsille tai poiketa ravintolaan isomman nälän tullessa.
Lisäbonuksena saa sen kun näkee kuinka lapset nauttivat näkemästään ja kokemastaan, jo ihan taapero lämpimästä merivedestä ja pehmeästä hiekasta, isommat British Museumin aarteista.
Mieluummin matkustan koko perheen voimin kuin pelkästään mieheni kanssa koska haluan tarjota lapsilleni elämyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on mitä ap kirjoittaa. Lomailu pienten lasten kanssa on sitä samaa nonstop-vauvanhoitoa mitä kotonakin, vain hankaloitetuissa olosuhteissa.
Elämäni hirvein kaksiviikkoinen oli ystävälapsiperheen kanssa tehty etelänloma. Toimi supertehokkaana ehkäisynä.
Lähden mielelläni reissuun omien lapsieni kanssa mutta ikinä en lähtisi ystäväperheen kanssa aikuisten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on suurperhe ja matkustettu paljon ennen koronaa, aina on ollut vähintään se pari alle kouluikäistä matkassa😊Tottakai on aivan erillaista matkustaa ilman lapsia, sitä ei kukaan voi sanoa, mutta meitä ei lapset reissussa haittaa😊Meillä matkan suunittelu alkaa siitä, että tutkitaan kohdetta..ja mietitään mikä olisi kellekkin sopivaa tekemistä. Ei todellakaan liikuta joka paikkaan koko sakki. Jos mies ja isommat haluaa retkeillä vaikka tulivuorelle jään itse pienten kanssa altaille ja leikkipaikkoihin missä heillä aika kuluu paremmin. Itse haluan aina shoppailla yhden päivän ihan rauhassa. Eläinpuistoissa on käyty koko perheen voimin, vesipuistoon taas lähtee vain mies niitten lasten kanssa ketkä siitä tykkää. Nukutaan vuorotellen pitkään, vietätäön koko perheellä rentoja rantapäiviä, otetaan all inclusev niin ruokailut on joustavia ja kumpikin ehtii syödä päivän mittaan rauhassa. Iltaisin toinen voi nukuttaa välillä lapset ja toinen saa rauhassa käydä juomassa vaikka lasin viiniä. Viimeksi löydettiin ostoskeskus missä oli semmoinen Hoplop tyyppinen sisäpuisto mihin sai jättää lapset leikkimään, se oli kiva ja kierrettiin kaupoissa kaksin, myös hotellien lastenkerhot yms on kivoja😊
Väitän vastaan, tosin minun onnistuneen loman lasten kanssa on tähän asti taannut ainoastaan se, että lasten isä ei osallistu lomaan. Hänellä kun on juuri tuollainen asenne, että kaikki on vaikeaa ja mitään ei voi tehdä, kokoajan joku kiukuttelee, vikisee ja kaikki on huonosti. Hänestä myöskään mitään ei voi tehdä, koska lapset eivät jaksa jne. Todellisuudessa mies on ainoa, joka lomilla nurisee, kulkee naama väärinpäin ja valittaa jatkuvasti kaikesta. Hänen kanssaan lomalla kyllä onkin vaikeaa, sitä en kiellä.
Olen myös reissannut paljon kahden pienen lapsen kanssa kolmistaan. Reissut on sujuneet vallan mainiosti ja ennen kaikkea mikään ei ole vaikeaa tai mahdotonta, vaan enemmänkin järjestelykysymys. Kun nuorempi oli alle 3, koko päivän kävelyretkille otettiin mukaan kantorinkka. 3 vuotiaasta eteenpäin molemmat lapset ovat saaneet tulla omin jaloin. Toki matkat eivät saa olla liian pitkiä ja lasten tahdissa kuljetaan, mutta hyvin 3 vuotias kulkee 15 km päivässä kun on pienestä asti tottunut kulkemaan omin jaloin. 20 tunnin ajomatkatkin sujuvat ihan mukavasti kun ollaan kolmistaan reissussa. Jos mies on mukana, niin usen jo matkalla alkaa kitinä siitä, miten kaikki on vaikeaa. Väittäisin että asennekysymys ja lapsesi todennäköisesti lomailisi ihan tyytyväisenä, jos sinå et jatkuvasti valittaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no sehän riippuu just siitä mitä reissulta haluaa. Jos tahtoo mennä yöelämään, istumaan terdelle, patikoimaan tai ihailemaan nähtävyyksiä yms niin silloin kannattaa reissata ilman lasta.
Itse en piittaa tuollaisista vaan jos menen lomalle lasten kanssa niin tyydyn tai toisin sanoen nautin rannalla ja altaalla oleskelusta, hyvästä ruuasta, vesipuistoista ja huvipuistoista. Ehkä olen lapsi itsekkin. :))
Ihan pikkuvauvan kanssa en kyllä tosin lähtisi ulkomaille tai oikeastaan minnekkään lomareissulle, silloin se ei tuntuisi lomalta vaan olisi 100x stressaavampaa kuin vauvan kanssa kotona oleminen.
Väitän, että se on lapsesta kiinni. Helpon vauvan kanssa voi olla mukavampaa kuin hankalan esiteinin. Tai rauhallisen 2v:n kanssa voi olla helpompaa kuin vilkkaan 7v:n. Itselläni on kokemuksia molemmista. Esimerkiksi vilkas, kaikkeen uuteen rauhattomuudella ja levottomuudella reagoiva isompi lapsi on haastavampi matkoilla kuin vähän itkevä vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi mieleenkään tehdä mitään pitkiä bussimatkoja pienen lapsen kanssa edes kotimaassa, saati ulkomailla.
Vuokra-auto alle ja rentoa asennetta peliin.
Me ajeltiin kaksosten kanssa pitkät pätkät USAssa ja Kanadassa. Pysähdeltiin kun huvitti ja yövyttiin siellä mihin matka päivän päätteeksi vei. Tuli käytyä monissa kivoissa paikoissa ja nähtyä monenlaista.
Tietenkin lasten kanssa matkaillessa on pääosin mentävä lasten ehdoilla. Ei se silti tarkoita sitä ettei vanhemmillakin voisi olla mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Väitän vastaan, tosin minun onnistuneen loman lasten kanssa on tähän asti taannut ainoastaan se, että lasten isä ei osallistu lomaan. Hänellä kun on juuri tuollainen asenne, että kaikki on vaikeaa ja mitään ei voi tehdä, kokoajan joku kiukuttelee, vikisee ja kaikki on huonosti. Hänestä myöskään mitään ei voi tehdä, koska lapset eivät jaksa jne. Todellisuudessa mies on ainoa, joka lomilla nurisee, kulkee naama väärinpäin ja valittaa jatkuvasti kaikesta. Hänen kanssaan lomalla kyllä onkin vaikeaa, sitä en kiellä.
Olen myös reissannut paljon kahden pienen lapsen kanssa kolmistaan. Reissut on sujuneet vallan mainiosti ja ennen kaikkea mikään ei ole vaikeaa tai mahdotonta, vaan enemmänkin järjestelykysymys. Kun nuorempi oli alle 3, koko päivän kävelyretkille otettiin mukaan kantorinkka. 3 vuotiaasta eteenpäin molemmat lapset ovat saaneet tulla omin jaloin. Toki matkat eivät saa olla liian pitkiä ja lasten tahdissa kuljetaan, mutta hyvin 3 vuotias kulkee 15 km päivässä kun on pienestä asti tottunut kulkemaan omin jaloin. 20 tunnin ajomatkatkin sujuvat ihan mukavasti kun ollaan kolmistaan reissussa. Jos mies on mukana, niin usen jo matkalla alkaa kitinä siitä, miten kaikki on vaikeaa. Väittäisin että asennekysymys ja lapsesi todennäköisesti lomailisi ihan tyytyväisenä, jos sinå et jatkuvasti valittaisi...
Vaikea uskoa, että 3v kävelee omin jaloin 15km tyytyväisenä ja hyväntuulisena kuumissa olosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on otettu jo 5kk ikäinen lapsi lentokoneeseen ja hyvin on mennyt.
Ruokaa nuo pikkuiset vaativat mutta sitä voi kantaa mukana ja/tai ostaa kun nälkä tulee.
Lentokoneessakin pärjää kun ottaa tabletin mukaan ja pitkillä lennoilla niissä on omat viihdesysteemit.
Automatkailu on helppoa kun levähdyksen/tankkauksen yhteydessä leikkii hetkisen leikkikentällä tms.
Ilman mitään ongelma on reissattu ja mukana on ollut vaikea ruoka-aine allergikkokin.
Millaisia ohjelmia teidän viisikuinen on katsellut ?
Isommilla sisaruksilla taisi olla jotain Muumeja tms joita sitten katselivat, en enää tarkkaan muista. Ja jotain Nintendoja tietty.
Taisi mennä Kanarian -lento pääosin nukkuessa kun vatsan sai täyteen.
Me ratkaistiin tuo niin että otettiin lastenhoitaja reissuun. Siskon tytär lähti mielellään mukaan ja oli lapsellekin tuttu entuudestaan. Päästiin vanhemmat vähän pidemmäksi aikaa kiertelemään kahdestaan esim just niihin museoihin tai syömään ulkoravintolaan pitkän kaavan mukaan. Toki edellyttää nuoren tuntemista etukäteen, siskon tytöstä tiedettiin että on vastuullinen ja fiksu, mutta kaikki teinit ei välttämättä ole (jotkut voivat jopa olla raskaampaa matkaseuraa kuin taaperot). Ja ei tietenkään orjuutettu tyttöä hotellille 24/7 vaan edelleen päävastuu muksusta on vanhemmilla ja hoitaja tarvitsee myös omaa aikaa jotta ehtii itsekin nauttia kohteesta. Rahaa tietysti kuluu enemmän kun pitää kustantaa yksi hlö lisää reissuun mutta parhaassa tapauksessa silti win win tilanne.
Kiitoksia vastauksista. Osa vastauksista on hyvin valoittanut toista puolta asioista. Lähtökohtainen ero on selkeästi siinä, että minä haluaisin mieltää (_edes_) lomamatkat elämässä mukaviksi ja sellaisiksi jolloin voisi saada tehdä lähinnä vain niitä asioita, joista pääasiassa aikuiset nauttivat. Lisäksi en lomilta kaipaisi tarkkaa suunnittelua tai jatkuvaa järjestelyä, vaan paljon myös sponttaaniutta. Olenpa nyt näiden vastausten perusteella oivaltanut, että lomat pikkulapsen kanssa eivät siis todellakaan ole minun mielestäni ideaalilomia. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän vastaan, tosin minun onnistuneen loman lasten kanssa on tähän asti taannut ainoastaan se, että lasten isä ei osallistu lomaan. Hänellä kun on juuri tuollainen asenne, että kaikki on vaikeaa ja mitään ei voi tehdä, kokoajan joku kiukuttelee, vikisee ja kaikki on huonosti. Hänestä myöskään mitään ei voi tehdä, koska lapset eivät jaksa jne. Todellisuudessa mies on ainoa, joka lomilla nurisee, kulkee naama väärinpäin ja valittaa jatkuvasti kaikesta. Hänen kanssaan lomalla kyllä onkin vaikeaa, sitä en kiellä.
Olen myös reissannut paljon kahden pienen lapsen kanssa kolmistaan. Reissut on sujuneet vallan mainiosti ja ennen kaikkea mikään ei ole vaikeaa tai mahdotonta, vaan enemmänkin järjestelykysymys. Kun nuorempi oli alle 3, koko päivän kävelyretkille otettiin mukaan kantorinkka. 3 vuotiaasta eteenpäin molemmat lapset ovat saaneet tulla omin jaloin. Toki matkat eivät saa olla liian pitkiä ja lasten tahdissa kuljetaan, mutta hyvin 3 vuotias kulkee 15 km päivässä kun on pienestä asti tottunut kulkemaan omin jaloin. 20 tunnin ajomatkatkin sujuvat ihan mukavasti kun ollaan kolmistaan reissussa. Jos mies on mukana, niin usen jo matkalla alkaa kitinä siitä, miten kaikki on vaikeaa. Väittäisin että asennekysymys ja lapsesi todennäköisesti lomailisi ihan tyytyväisenä, jos sinå et jatkuvasti valittaisi...
Vaikea uskoa, että 3v kävelee omin jaloin 15km tyytyväisenä ja hyväntuulisena kuumissa olosuhteissa.
Tähän en osaa ottaa kantaa, en ole 3 vuotiaan kanssa kävellyt kuumissa olosuhteissa noin pitkiä matkoja, eikä kyllä ole tullut mieleenkään. Pääasiassa lomamme suuntaavat pohjoiseen, jossa ei kesälläkään kuumuus ole ongelmana. Helteessä kävelemme korkeintaan kotoa uimarannalle 4 km suuntaansa...
Lasten kanssa ei lomailla. Se on kotoa siirretty työleiri ja vanhemmat toimii matkanjohtajina. Mitään lomaa se ei ole.
Samaa mieltä. Jo toisen aikuisen kanssa reissaaminen voi olla äärimmäisen rasittavaa, jos sattuu olemaan riittävän erilaiset mieltymykset.
Ja plussaa myös lopun CAPS LOCK pohjassa kirjoitetusta kiteytyksestä.
Tottahan se on mitä ap kirjoittaa. Lomailu pienten lasten kanssa on sitä samaa nonstop-vauvanhoitoa mitä kotonakin, vain hankaloitetuissa olosuhteissa.
Elämäni hirvein kaksiviikkoinen oli ystävälapsiperheen kanssa tehty etelänloma. Toimi supertehokkaana ehkäisynä.