Mikä olisi mielestäsi oikeudenmukainen tapa jakaa asumiskulut

Miks kukaan ei vastaa?

Vierailija kirjoitti:

Miks kukaan ei vastaa?

Koska lähtötiedoista puuttuivat sukupuolet.

50/50. Ainoat tilanteet, joissa muu jako on mielestäni oikeudenmukainen ovat ne, kun toinen jää pitkässä suhteessa työttömäksi tai pitkälle sairauslomalle tai on kotona yhteisten lasten takia. Muulloin 50/50 on ainoa oikea lähtökohta. Jos sen pienituloisen elämäntapa (esim. asumismuoto) ei kelpaa isotuloisemmalle niin tottakai hän saa ehdottaa parempaa ja maksaa enemmän, mutta sitten on turha valittaa että toinen elää siivellä.

50/50

Puoliksi. Näin ollaan tehty aina. Etukäteen säästäminen mahdollisti hoitovapaat.

Meillä om yhteinen yritys mutta mies maksaa kaiken. Sopii mulle.

Vierailija kirjoitti:

Puoliksi. Näin ollaan tehty aina. Etukäteen säästäminen mahdollisti hoitovapaat.

Juuri näin. Hoitovapaat ehdottomasti puoliksi.

Tällaisissa tapauksissa kannattaa ensin miettiä, että pitääkö asumiskustannuksia edes jakaa. Mutta jos ne pitää ja muutkin kustannukset, niin kannattaa tehdä niin, että ottaa prosenttiosuuden kummankin tuloista ja kumpikin maksaa sen mukaan kaiken tarpeellisen. Sitten voi sopia, että kummatkin maksaa omat kustannuksensa, mutta kun siinä käy usein niin, että ei sillä toisella ole varaa ostella siellä Levillä mitään, niin järkeväähän olisi, että se rikkaampi sitten joko tarjoaisi, jos on sinne tahtonut mennä, tai sitten kulut maksetaan tällä prosenttisysteemillä myöhemmin. 

Olen kyllä ihan henkilökohtaisesti nähnyt, että 10 kertaa enemmän tienaava mies ei tuo minulle isoa kahvia, koska minulla ei ole varaa, eikä myöskään osta lapsille vaikka aamiaista, koska hänestä se on aivan kamala ajatus, että hänen pitäisi maksaa yhdet leivät. Ei olla yhdessä. Säästäköön rahansa omaan käyttöön, ihme paska. Myöskään ei ole koskaan viitsinyt maksaa omista lapsistaan mitään, vaan se olisi pitänyt mennä oikeuteen taistelemaan. Onnea hälle, ei lapset ainakaan arvosta tollasta yhtään. Sairas.

Sama mies keksi, että synnyttäminen sairaalassa ei maksa mitään, vaan on vaan ilmaista. Kaikille muille ihmisille tulee sairaalassaolosta lasku, mutta mulle ei tuu hänen mielestään. Ihan mitään en saa häneltä ikinä, koska pitäisi mennä oikeuteen kinaan. Hän tahtoo kuitenkin päättää lasteni omaisuuksista, vaikka ne ovat minun sukuni puolelta, koska pitää minua täysidioottina, mitä kai olenkin, kun olen tuollaisen kiusattavaksi ruvennut. Ei varmaan ymmärrä, että lapset kattoo häntä vähän hölmönä, että hehheh, sellanen se on. Ei kivaa lapsille. Jotka ovat mahtavia, että mitään en kadu. 

Pienempituloinen päättää elintason, jonka hän suostuu maksamaan, jolloin kulut laitetaan puoliksi.

Missä muussa kuin parisuhteessa joutuu maksamaan tulojensa mukaisesti? Ei autokaupassa kysytä tuloja ja sitten sanota, että taulukon mukaan tämä on sinulle 25 000 euron hintainen, mutta jos saat vuoden lopussa 3000 euron bonukset, niin auton hinta onkin 30 000 e.

Vain yhteiskunta veloittaa päivähoitomaksut tulojen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Tällaisissa tapauksissa kannattaa ensin miettiä, että pitääkö asumiskustannuksia edes jakaa. Mutta jos ne pitää ja muutkin kustannukset, niin kannattaa tehdä niin, että ottaa prosenttiosuuden kummankin tuloista ja kumpikin maksaa sen mukaan kaiken tarpeellisen. Sitten voi sopia, että kummatkin maksaa omat kustannuksensa, mutta kun siinä käy usein niin, että ei sillä toisella ole varaa ostella siellä Levillä mitään, niin järkeväähän olisi, että se rikkaampi sitten joko tarjoaisi, jos on sinne tahtonut mennä, tai sitten kulut maksetaan tällä prosenttisysteemillä myöhemmin. 

Olen kyllä ihan henkilökohtaisesti nähnyt, että 10 kertaa enemmän tienaava mies ei tuo minulle isoa kahvia, koska minulla ei ole varaa, eikä myöskään osta lapsille vaikka aamiaista, koska hänestä se on aivan kamala ajatus, että hänen pitäisi maksaa yhdet leivät. Ei olla yhdessä. Säästäköön rahansa omaan käyttöön, ihme paska. Myöskään ei ole koskaan viitsinyt maksaa omista lapsistaan mitään, vaan se olisi pitänyt mennä oikeuteen taistelemaan. Onnea hälle, ei lapset ainakaan arvosta tollasta yhtään. Sairas.

Sama mies keksi, että synnyttäminen sairaalassa ei maksa mitään, vaan on vaan ilmaista. Kaikille muille ihmisille tulee sairaalassaolosta lasku, mutta mulle ei tuu hänen mielestään. Ihan mitään en saa häneltä ikinä, koska pitäisi mennä oikeuteen kinaan. Hän tahtoo kuitenkin päättää lasteni omaisuuksista, vaikka ne ovat minun sukuni puolelta, koska pitää minua täysidioottina, mitä kai olenkin, kun olen tuollaisen kiusattavaksi ruvennut. Ei varmaan ymmärrä, että lapset kattoo häntä vähän hölmönä, että hehheh, sellanen se on. Ei kivaa lapsille. Jotka ovat mahtavia, että mitään en kadu. 

Ihanan one of a kind helmen olet löytänyt.

Esimerkiksi päivähoidossa maksu on tulojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Pienempituloinen päättää elintason, jonka hän suostuu maksamaan, jolloin kulut laitetaan puoliksi.

Juuri näin. Ja jos tämä ei pienempituloiselle käy, voi parempituloinen pudottaa tulojaan esim. tekemällä osa-aikaista työtä, näin ei ole enää suurituloista, jota vaatia maksajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi päivähoidossa maksu on tulojen mukaan.

Jos tuo oli esimerkki, niin mitä muita sellaisia maksuja on, joissa ensin kysytään tulot?

Ap, jos omistus on 50/50 niin tasan menee.

Menot jaetaan prosentteina, eli esim kumpikin laittaa 50% tuloistaan yhteiseen kassaan josta maksetaan yhteiset menot.

Puoliksi, kunhan asunto on valittu niin että pienempituloisellakin on siihen varaa. Niin kauan kun erilaiset tulot vaikuttavat lähinnä säästöön jäävän rahan määrään (ts molemmilla on varaa muuten samanlaiseen elintasoon), reiluinta on jakaa yhteiset kulut tasan. Vasta sitten jos toisella ei enää tasajaolla jäisi rahaa yhtälailla esim vaatteisiin ja harrastuksiin kuin toisella, voi alkaa miettiä josko isompituloinen maksaisi enemmän.

Entäs jos omistus on niin että se rikkaampi osapuoli omistaa asunnon ja vähemmän tienaava asuu siinä siivellä. Miten vastikkeet/sähköt/vesimaksut jaetaan?

Rikkaan homma on maksaa nekin koska hänen asuntohan se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienempituloinen päättää elintason, jonka hän suostuu maksamaan, jolloin kulut laitetaan puoliksi.

Juuri näin. Ja jos tämä ei pienempituloiselle käy, voi parempituloinen pudottaa tulojaan esim. tekemällä osa-aikaista työtä, näin ei ole enää suurituloista, jota vaatia maksajaksi.

Pienempituloinen voi myös päättää, että ruokaan käytetään max 300 euro kuukaudessa ja vedestä sekä sähköstä pihistellään. Isompituloinen voi käydä kaupassa ja valmistaa ruuat budjetin puitteissa.

50/50. Muuten isompituloista alkaa ketuttaa, ja pienempituloiselle alkaa syntyä itseinhoa siivellä elämisen vuoksi. Molemmat vaurioittavat parisuhdetta pahasti.