Lue keskustelun säännöt.
Huonoa perhettäni ikävä - onko kukaan muu katkaissut välit vanhempiinsa?
05.06.2014 |
Olen viime aikoina lopettanut yhteydenpidon perheeseeni, siis äitiini, isääni ja siskooni jotka ovat narsisisteja ja minulla ei ole heidän kanssaan hyvä olo ja riitoja ja pahaa mieltä syntyy aivan liian paljon. Olen päättänyt että voimavarani riittää vain omalle perheelleni, miehelleni ja pienille lapsilleni ainakin tässä elämäntilanteessa.
Mutta tästä päätöksestä on tullut vain kamala ikävän ja surun tunne, vaikka tiedän että se on oikea.
Onko kukaan muu tehnyt tällaista valintaa? Ja oliko se oikea teidän tapauksissanne?
Kommentit (10)
Minä katkaisin välit äitiini. Isä on kuollut, sisaruksia ei ole. Minulle tuli aina vain paha mieli äitini kanssa olemisesta ja hän mt-ongelmaisena oli aina kärkkäänä haukkumassa kaikkea mahdollista, niin että normaali keskustelu oli mahdotonta. Minä erosin puolisostani, ja jaksaakseni tein sen päätöksen että lopetan kuluttavan ihmissuhteen äitiini. Aika yksin tässä ollaan, mutta vapautunut olo on. Neljään vuoteen en ole äitiini yhteydessä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä katkaisin välit äitiini. Isä on kuollut, sisaruksia ei ole. Minulle tuli aina vain paha mieli äitini kanssa olemisesta ja hän mt-ongelmaisena oli aina kärkkäänä haukkumassa kaikkea mahdollista, niin että normaali keskustelu oli mahdotonta. Minä erosin puolisostani, ja jaksaakseni tein sen päätöksen että lopetan kuluttavan ihmissuhteen äitiini. Aika yksin tässä ollaan, mutta vapautunut olo on. Neljään vuoteen en ole äitiini yhteydessä ollut.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 07:35"]
Minä katkaisin välit äitiini. Isä on kuollut, sisaruksia ei ole. Minulle tuli aina vain paha mieli äitini kanssa olemisesta ja hän mt-ongelmaisena oli aina kärkkäänä haukkumassa kaikkea mahdollista, niin että normaali keskustelu oli mahdotonta. Minä erosin puolisostani, ja jaksaakseni tein sen päätöksen että lopetan kuluttavan ihmissuhteen äitiini. Aika yksin tässä ollaan, mutta vapautunut olo on. Neljään vuoteen en ole äitiini yhteydessä ollut.
[/quote]
Yksinäistähän tämä on mutta mielummin yksin kuin haukuttavana tai haukuista toipuvana ja minun tilanteessa muutenkin syrjittynä ja pois ryhmästä jätettynä. Ja todellakin kuluttaa liikaa energiaa jonka lapseni tarvitsee. Eli oikea päätös, ja kuulostaa siltä että oli sinullekin. Aurinkoista kesää sinne. :)
ap
mt-ongelmat = mielenterveys ongelmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaisin välit, en missään tekemisissä vuosiin. Erittäin vapautunut olo.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 07:29"]
Kummallista, että muuten paskasta narsistiperheestä on syntynyt yksi ainoa kukkanen.
[/quote]
"Kolk", sanoi kommentoijan nilkka. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat alkoholisteja. Äitini on täysi sika suorastaan. Öisin soitteli humalassa vaikka kielletty monesti. Lapsemme ristiäisiin saapui hyvässä jurrissa. Ryypännyt aivonsa siihen kuntoon, että käyttäytyminen aivan kammottavaa. Humalassa ei osaa muuta kuin vittuilla minulle ja kuvittelee että voi tehdä ja käyttäytyä ihan miten vain. Mä olen se hullu kun suutun. Eikä isäni ole sen parempi. Väkivaltainen ollut aina. Jos ei jokin asia mene mielen mukaan, niin äijähän laittaa sen menemään mielensä mukaan vaikka väkisin, muilla ei ole sanottavaa. Yli 30 vuotta olin liian kiltti ja siedin kaikennäköistä paskaa heidän taholtaan, kunnes meinasivat tuhota koko mun perheen. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viheltää peli poikki. Yli kahteen vuoteen en ole enää ollut tekemissä heidän kanssaan ja perheemme voi nykyisin hyvin. Itsekin olen kuin toinen ihminen, kun ei tarvitse olla varpaillaan koko ajan. Ikävä ei ole.
Onnittelut, että olet saanut tehtyä vaikean päätöksen, ja vielä pysynyt päätöksessäsi.
Joskus on vain pakko pelastaa itsensä (ja lapsensa) pois huonosta suhteesta.
Ymmärrän että tuntuu yksinäiseltä, mutta taitaa olla niin ettet kaipaakaan juuri äitiäsi ja siskoasi vaan ihan perhettä ylipäänsä; kannustavaa lähipiiriä jota sinulla ei ole koskaan ollutkaan. Kannattaa siis heikkona hetkenä muistaa että he eivät ole sitä mitä kaipaat. Toivottavasti löydät ympärillesi pikkuhiljaa muita tärkeitä ihmisiä jotka osaavat arvostaa sinua niinkuin sinä heitä. Tsemppiä!
Kummallista, että muuten paskasta narsistiperheestä on syntynyt yksi ainoa kukkanen.