Lue keskustelun säännöt.
Muita viestintäalan työttömiä täällä?
04.06.2014 |
Onko täällä ketään viestintäalalta työttömäksi jäänyttä? Olisi kiva tietää, kuinka moni työttömänä oleva viestintäalan ammattilainen harkitsee tällä hetkellä alan vaihtoa ja mille alalle aiotte vaihtaa. Itselläni on alkanut mennä jo usko siihen, että tämä ala työllistäisi tulevaisuudessa kovin hyvin. Olen ollut työttömänä taas vaihteeksi muutaman kuukauden, ja näyttää siltä, että kesä menee samoissa merkeissä. Laskin, että viimeisten seitsemän vuoden aikana olen ollut viisi kertaa työttömänä. Tuttavapiirissä on sama tilanne monella. Niistä kollegoista, joilla ei ole vakityötä, kukin raapii elantonsa mistä sattuu. Tutuista löytyy alityöllistettyjä freelancetoimittajia, työvoimakoulutuksessa olevaa tiedottajaa, 5-kymppistä kesätuottajaa jne. Palkallisista kesälomista saati vakiviroista voi vain haaveilla.
Tuntuu siltä, etten enää oikein jaksa motivoitua työnhakuun. Totta kai haen paikkoja, mutta jotenkin vain ei huvita enää panostaa yhtään enempää. Olen korkeasti koulutettu, ja minulla on monipuolista työkokemusta yli kymmenen vuoden ajalta. Kolme kertaa olen vaihtanut paikkakuntaa työn perässä ja muuttanut monen sadan kilometrin päähän. Välillä olen opiskellut jotain alaani liittyvää. Silti olen tässä jamassa. Miten te samassa tilanteessa olevat motivoitte itseänne jatkamaan eteenpäin?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Suomen toimittajien (tiedän, ette kaikki ole toimittajia) taso on kyllä niin surkea ja heidän rehellisyytensä, objektiivisuutensa ja suoraselkäisyytensä niin syvältä, että jokainen työtön saa minut myhäilemään tyytyväisesti. Teidän sossurahanne maksan mielihyvin, olettepahan pois propagandaa suoltamasta.
Tutkivaan journalismiin ja objektiiviseen uutisointiin perustuva lafka menestyisi Suomessa varmasti ja sieltä löytyisi töitä viestintalan osaajille. Sääli vain, ettei tämmöiseen tilaisuuteen ole tarttujia.
Onhan. Long Play. Taitaa toimia start-up periaatteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, että luettuani ketjun en enää tajua mitä "viestintäihmiset" tekevät vaika aikaisemmin niin luulin . Eivät kuulemma ole toimittajia, eivät halua tehdä digitaalisen median viestintää, eivät markkinointiviestintää, kiinnostus on "vuorovaikutustaitoihin". Jos joku osaisi ihan oikeasti kertoa, että mitä te osaatte? Ja mitä olette tehneet aikaisemmin? Siis ihan aidosti kysyn.
Muakin kiinnostaisi ihan konkreettiset työtehtävät, tehtävänimikkeet yms. mitä vaikkapa tänne kirjoittaneet viestintäalan ihmiset ovat tehneet. Eli pidättekö kielenhuollon koulutuksia, vastaatteko firman Facebook-sivuista, oletteko niitä tyyppejä, joille toimittajat soittavat kun firmassa tapahtuu, oletteko vain titteliltänne jotain viestintäasiantuntijoita, mutta todellisuudessa teette jotain perus paperihommia, onko pääduuninne firman lehden juttujen kirjoittaminen vai mitä?
Up.
Kertokaa ihan oikeasti. Sen kiteyttäminem auttaa siinä työnhaussakin, että mitä konkreettisesti osaatte?
Vai ovatko täällä nyt työttöminä olevat entisiä toimittajia? Sehän on totta, että sillä alalla käy myrsky. Mutta miksi ette kutsu sitten itseänne toimittajiksi?
Ja missä muualla viestintä on vähentynyt kuin perinteisellä media-alalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anyone? Tämä ei ole ilkeilyä vaan aitoa uteliaisuutta.
Siis itse en ole työtön vaan vielä viestinnän opiskelija ja nyt toisessa oman alan työpaikassa, ja muakin vähän kyllä hämmensi tässä ketjussa se, että niin moni väheksyi esim digitaalista, erityisesti sosiaalista mediaa. Eipä se sinänsä yllätä, tällaista asennetta saan vastaan töissäkin, että onko pakko tehdä mitään digitaalista ja eikö voida tehdä niitä samoja paperilehtisiä kuin 80-luvulla.. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä en kyllä ihmettele harmitusta, että tuntuu että esimerkiksi Hesarista tyyliin puolet (no joo liioittelen, mutta siltä se vaikuttaa) on vain toimittajien omia kolumneja joissa he kertovat omia henkilökohtaisia mielipiteitään mihinkään perustumatta. Tuleehan se varmaan halvemmaksi, mutta ketä ihmettä se kiinnostaa? Enkä tuota pidä kyllä journalismina.
Eli ymmärrän, jos joku joka haluaisi tehdä laadukasta tutkivaa journalismia on harmissaan.
Vierailija kirjoitti:
Viestintäalalla toimivalle on erityisen tärkeää omata jonkinlainen henkilöbrändi. Google-haulla tulisi löytyä muutakin kuin LinkedIn-profiili (jonka täytyy tietenkin olla timanttisessa iskussa). Olkaa aktiivisia Twitterissä, blogatkaa alasta, osallistukaa tapahtumiin ja kommentoikaa niitä, jne. Viestintäalan työpaikkoja ei löydy niinkään julkisesta hausta kuin kontaktien kautta ja sosiaalisesta mediasta. Viime aikoina on ollut useita hyviä esimerkkejä siitä, kuinka markkinointiviestijät ovat työllistyneet somen kautta.
Aktiivinen on oltava ja itseään on tuotava esille muutenkin kuin hakemuksia lähettämällä. Kaikille se ei ole luontaista, mutta (valitettavasti) se kuuluu alan henkeen. Onnea kaikille työnhakuun!
Olet oikeassa. Itse olen laittanut aina artikkeleihin tms. nimeni alle, tehnyt muutaman kirjan, ottanut osaa valokuvakilpailuihin, tehnyt videoita yms . Googlessa löytyy näistä dokumenteja. Töitä olen aina saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi ihan konkreettiset työtehtävät, tehtävänimikkeet yms. mitä vaikkapa tänne kirjoittaneet viestintäalan ihmiset ovat tehneet. Eli pidättekö kielenhuollon koulutuksia, vastaatteko firman Facebook-sivuista, oletteko niitä tyyppejä, joille toimittajat soittavat kun firmassa tapahtuu, oletteko vain titteliltänne jotain viestintäasiantuntijoita, mutta todellisuudessa teette jotain perus paperihommia, onko pääduuninne firman lehden juttujen kirjoittaminen vai mitä?
Mä olen ollut ihan perinteinen toimittaja ja viimeisin työni oli viestintäkoordinaattori, jolloin tuotin ja suunnittelin firman viestintää (lehti, esitteet, verkko, some). Tein siis tiedotteita, olin lehden toimitussihteeri, ohjeistin toimittajia, kääntäjiä, valokuvaajia ja graafisia suunnittelijoita, annoin lisätietoa medialle, suunnittelin viestintästrategiaa ja valvoin sen toteutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi ihan konkreettiset työtehtävät, tehtävänimikkeet yms. mitä vaikkapa tänne kirjoittaneet viestintäalan ihmiset ovat tehneet. Eli pidättekö kielenhuollon koulutuksia, vastaatteko firman Facebook-sivuista, oletteko niitä tyyppejä, joille toimittajat soittavat kun firmassa tapahtuu, oletteko vain titteliltänne jotain viestintäasiantuntijoita, mutta todellisuudessa teette jotain perus paperihommia, onko pääduuninne firman lehden juttujen kirjoittaminen vai mitä?
Mä olen ollut ihan perinteinen toimittaja ja viimeisin työni oli viestintäkoordinaattori, jolloin tuotin ja suunnittelin firman viestintää (lehti, esitteet, verkko, some). Tein siis tiedotteita, olin lehden toimitussihteeri, ohjeistin toimittajia, kääntäjiä, valokuvaajia ja graafisia suunnittelijoita, annoin lisätietoa medialle, suunnittelin viestintästrategiaa ja valvoin sen toteutumista.
Kiitos vastauksesta. Omituista vain, että tuollainen homma lopetettiin. Kuulostaa hyödylliseltä. Mutta kai jos firma haluaa ehdottomasti säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi ihan konkreettiset työtehtävät, tehtävänimikkeet yms. mitä vaikkapa tänne kirjoittaneet viestintäalan ihmiset ovat tehneet. Eli pidättekö kielenhuollon koulutuksia, vastaatteko firman Facebook-sivuista, oletteko niitä tyyppejä, joille toimittajat soittavat kun firmassa tapahtuu, oletteko vain titteliltänne jotain viestintäasiantuntijoita, mutta todellisuudessa teette jotain perus paperihommia, onko pääduuninne firman lehden juttujen kirjoittaminen vai mitä?
Mä olen ollut ihan perinteinen toimittaja ja viimeisin työni oli viestintäkoordinaattori, jolloin tuotin ja suunnittelin firman viestintää (lehti, esitteet, verkko, some). Tein siis tiedotteita, olin lehden toimitussihteeri, ohjeistin toimittajia, kääntäjiä, valokuvaajia ja graafisia suunnittelijoita, annoin lisätietoa medialle, suunnittelin viestintästrategiaa ja valvoin sen toteutumista.
Kiitos vastauksesta. Omituista vain, että tuollainen homma lopetettiin. Kuulostaa hyödylliseltä. Mutta kai jos firma haluaa ehdottomasti säästää.
Koko firma lopetettiin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaisi ihan konkreettiset työtehtävät, tehtävänimikkeet yms. mitä vaikkapa tänne kirjoittaneet viestintäalan ihmiset ovat tehneet. Eli pidättekö kielenhuollon koulutuksia, vastaatteko firman Facebook-sivuista, oletteko niitä tyyppejä, joille toimittajat soittavat kun firmassa tapahtuu, oletteko vain titteliltänne jotain viestintäasiantuntijoita, mutta todellisuudessa teette jotain perus paperihommia, onko pääduuninne firman lehden juttujen kirjoittaminen vai mitä?
Mä olen ollut ihan perinteinen toimittaja ja viimeisin työni oli viestintäkoordinaattori, jolloin tuotin ja suunnittelin firman viestintää (lehti, esitteet, verkko, some). Tein siis tiedotteita, olin lehden toimitussihteeri, ohjeistin toimittajia, kääntäjiä, valokuvaajia ja graafisia suunnittelijoita, annoin lisätietoa medialle, suunnittelin viestintästrategiaa ja valvoin sen toteutumista.
Kiitos vastauksesta. Omituista vain, että tuollainen homma lopetettiin. Kuulostaa hyödylliseltä. Mutta kai jos firma haluaa ehdottomasti säästää.
Koko firma lopetettiin :(
Voi vitsit ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen useita viestinnän opiskelijoita sivuaineopintojeni kautta ja heillä on kyllä kaikilla alan työtä. Vaan taitavat olla aika huonosti palkattuja pätkiä, ja käykö sitten niin, että valmistuttua ei töitä löydykään?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita viestinnän opiskelijoita sivuaineopintojeni kautta ja heillä on kyllä kaikilla alan työtä. Vaan taitavat olla aika huonosti palkattuja pätkiä, ja käykö sitten niin, että valmistuttua ei töitä löydykään?
Ongelma on just siinä, että niillä töillä on vaikea elää. Alalla on nykyisin paljon osa- ja määräaikaisuuksia. Ne toki ovat tyhjää parempi ja sopivat tiettyihin elämäntilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tyly kommentti.
Maamme koulutussuunnittelu ja jopa opetussuunnitelmat peruskoulusta alkaen tehdään tiiviissä yhteistyössä liike-elämän kanssa, tarkoituksena saada oikealla tavalla koulutettuja ihmisiä yritysten tarpeisiin.
Jos ja kun nämäkään asiantuntijat eivät kykene ennustamaan tulevia tarpeita tai tarpeettomuuksia edes muutaman vuoden päähän, kuinka siihen kykenisi maallikko?
Minun käy kovin sääliksi nykyisiä nuoria, jotka ovat valitsemassa itselleen koulutusta. Maailma muuttuu niin kovaa vauhtia ja ennusteet esim. keskipalkkaisten töiden katoamisesta vaanivat päämme päällä.
Olen ollut yli 25 töissä yliopistolla. En ole opetustehtävissä mutta näen, kuulen ja keskustelen myös heidän kanssaan. Olen myös kekustellut vastaavasti sisäänottomääristä muiden yliopistojen väen kanssa ja tiedän, että teoriassa otetaan huomioon kyllä liike-elämän tarpeetkin. Mutta käytännössä painavat pajon enemmän taloudelliset faktat kuinka paljon yliopisto saa maisterista ja tohtorista liksaa per nuppi. Ja kuinka monta valmistunutta pyritään puristamaan mahdollisimman nopeasti läpi putkesta että saadaan siitä rahaa ja menestytään valmistuneiden tuottamisessa suhteellisesti paremmin kuin muut yliopistot. Sillä kuinka hyvin arvosanoin valmistutaan on toisarvoista, samoin se työllistyvätkö valmistuneet hyvin vai ei. Näin asiat ovat olleet jo ainakin 15v ajan ts. noin vuosituhannen alusta asti.
Muistan kun ensimmäisen kerran huomasin asian joskus 2003 ja totesin että tästä ei hyvää seuraa. Se mitä oli tapahtumassa ja mihin kehitys johtaa oli nähtävissä jo silloin, muutaman vuoden päästä kun OPM:n kehittämä palkitsemissysteemi oli otettu käyttöön. Kun hullun kiilto silmisä porukkaa juoksi Brysselissä hakemassa EU rahaa kaiken maailman projekteille ja sisäänottomäärät kasvoivat hillittömästi vuosi vuodelta.
Yritin selittää kolleegoille, että palkitsemis systeemiin tarvitaan takaisinkytkentä, eli yliopistot saavat vain osan rahasta (esim 70%) kun opiskelija valmistuu ja lisää (10%) kun opiskelija työllistyy, loput (20%) vasta kun opiskelija on ollut työllistynyt viiden vuoden ajan. Voitte arvata, että ehdotukselle vain naureskeltiin, koska, kun joku oli keksinyt heille helpon tavan tehdä rahaa miettimättä pidemmän ajan seurauksia, niin kaikki (yliopistot) ottivat siitä täyden hyödyn irti miettimättä pidemmän ajan seurauksia. Ne jotka, kuten minä, varoittivat että tässä käy huonosti vaiennettiin naureskelulla, että älä sinä n.n huolehdi, kyllä me tiedämme mitä teemme ja virnistys perään.
No nyt sitten on nähty tämän vuosikymmenen puolella mihin se hölmöily johti. Ikävintä on tietysti, että vastuun ylikouluttamiseen johtaneesta hölmöilystä kantavat aivan muut kuin ne jotka sen sopan alun perin keittivät ja ketkä sitä vuodesta toiseen jatkoivat oman hyödyn tavoittelun vuoksi.
Silloisten keskustelujen perusteella, kyllä sen tiesi varsin moni jo kun sen itse havaitsin miten käy ennen pitkää (mm. opiskelijavalintoja ja niistä tilastoja tekevät ihmiset). Mutta ihmiset jotka huomasivat eivät saaneet ääntään kuuluviin ja ne jotka päättivät toimivat vain oman organisaation lyhyen tähtäimen etua ajatellen ja kieltäytyivät näkemästä pitkän aikavälin ongelmia jotka syntyvät ajatellen, että ei se heidän ongelmansa ole sitä miettiä. Se on jonkun muun ongelma ratkaista sitten ne asiat, nyt he vain tekevät mahdollsimman paljon hyvää tulosta, hankkivat lisää rahaa ja prestiisiä omalle yliopistolleen.
Minusta tämän sopan keittäjä ja suurin syyllinen on OPM ja sen löysä ohjaus. OPM loi olosuhteet, joissa mopo karkasi käsistä yliopistoilla. Sen mitä OPM:stä tiedän, olen kuullut ja nähnyt sen toimista, niin siellä olisi kyllä monessa suhteessa ns. kirveellä töitä ja sinne pitäisi saada tuotantotalouden osaamista ohjauksen parempaan suunnitteluun.
Olen itse todella pahoillani, että näin on käynyt. En toimi edelleenkään tehtävissä joissa olisin voinut vaikuttaa, muuten kuin niillä keskusteluilla joita silloin kävin ja toivoa, että joku vie asian niin ylös että siihen puututaan.
Arkipäivää paikallislehdessä: jutut ostetaan freelancereilta, free-toimittajan saama juttupalkkio per juttu liikkuu oikeasti muutamassa kympissä, hyvin harvoin saa satasen. Jos et ota tarjottuja juttuja vastaan tuolla summalla, aina löytyy jonoksi asti muita, jotka ottavat ja itse jäät täysin vaille työtä. Usein jutut tulevat muutaman päivän varoitusajalla luoden kauhean stressin, kun välillä pitää löytää seuraavaksi päiväksi haastateltavaksi lapsen saanut paikallinen sateenkaariperhe, välillä esim. 60-luvun auton omistaja. Sitten kirjoitat jutun viikonloppuna yötä myöten, että se ehtii taittoon maanantaiaamuksi, vain saaden tiedon, että lehden sivumäärä on pienentynyt ja juttu ilmestyy "joskus tulevaisuudessa".
Yhteenvetona:toimeentulo on epävarmaa ja työ stressaavaa.
Kun katsoo telkkaria, on näköjään ainoa vaatimus naisella nuoruus ja simpsakka ulkonäkö ja eihän yli 40-vuotiaita näy miehissäkäön muutamaa harvaa uutisankkuria lukuunottamatra. Pinnallisuus ja silppujuttujen tekeminen on pääasia. No, fiksut ihmiset etsivät syvätiedon itse ja lukevat kirjoja.
Meillä täällä maaseudulla tuppaa olemaan sellaisia viestintäalan ammattilaisia, jotka harvemmin ovat olleet toimettomana. Toisilla on hame päällä ja toiset saisi hankkia sellaisen.
Sinun kaltaistesi rävelöidenkö takia Suomen rakentaminen on niin kurjassa jamassa? Ongelmahan on se, että liian harvalla rakentajalla on MITÄÄN tajua rakennusfysiikan osa-alueesta, liian vähän älyä ja harkintakykyä, mutta sitäkin enemmän tarmoa tehdä ja hosua. Tulos sitten niitetään näissä läpihomeisissa surullisissa kyhäelmissä, rakennuksiksi kutsutuissa, joita Suomi on pulollaan.
Kaltaisesi saisivat vähemmän vahinkoa (kansanterveydellistä & taloudellista) aikaan olemalla suosiolla työttöminä, kun ei vain osaaminen riitä.
Ei tärkeintä ole se, että hosuu ympäriinsä, vaan että TULOS on hyvä, mukaanlukien LAATU, ja sitä se ei rakentamisessa Suomessa tänä päivänä ole!
Joten mene itseesi, rakennusrähmääjä, ennenkuin käyt parjaamaan muita.