Minkä ikäisenä lapsi pystyy olemaan yksin kesät?

Miksei vois? Ja eihän lapsi ole yksin kuin työpäivän ajan? Kyllä kymmenvuotias osaa jo olla kotoba yksin. Varsinkin nyt kun puhelimet on joka paikassa mukana. Käyhän ne yksin kaupassakin

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:10"]

Miksei vois? Ja eihän lapsi ole yksin kuin työpäivän ajan? Kyllä kymmenvuotias osaa jo olla kotoba yksin. Varsinkin nyt kun puhelimet on joka paikassa mukana. Käyhän ne yksin kaupassakin

[/quote]

Tulevaisuutta suunnittelen ja päivät ovat suunnilleen 10 tuntisia.

Jaha, sinä taas. Miten muuten pystyt tekemään pitkää päivää, kun olet niin sairas? Sullahan on syöpäkin.

Eihän tämän palstan mukaan vielä rippikoululainen osaa pakata reppuakaan itse! Mutta kuohuviiniä voi sitten rippijuhlissa nauttia. Ja tokaluokkalaisen tulee pärjätä koulupäivän jälkeen yksin, mutta samanikäinen tai vanhempi ei missään nimessä pärjää yksin muutamaa tuntia pitempään, kun on kesälomasta kyse. Lapsi jää koko kesäksi heitteille, jos joutuu olemaan vastuuttomista vanhemmistaan erossa vanhemman työpäivän ajan. Eikä se reppana varmaan edes syödäkseen saa.

Ihan hyvin voi jo 10-vuotias olla itsekseen päivät, jos ruuat on valmiina ja vanhempiin voi tarvittaessa olla puhelimitse yhteydessä.

Tulevaisuutta suunnittelet?? Minkä ikäinen lapsi on nyt, 9v?

Lapsi on nyt 5 vuotias. Aloittajan mies tekee vuorokauden ympäri töitä ja aloittaja on monisairas valittaja, joka kuolee lymfoomaan kahden vuoden päästä, koska ei aio ottaa mitään hoitoja vastaan.

Vastauksena kysymykseen, eikö olisi parempi että ottaisit yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin ja alkaisit järjestää sille lapselle sijaisperhettä tai lastenkotipaikkaa.

Voi toki, mutta kurjaa lapselle olla yksin noin pitkä aika

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:17"]

Eihän tämän palstan mukaan vielä rippikoululainen osaa pakata reppuakaan itse! Mutta kuohuviiniä voi sitten rippijuhlissa nauttia. Ja tokaluokkalaisen tulee pärjätä koulupäivän jälkeen yksin, mutta samanikäinen tai vanhempi ei missään nimessä pärjää yksin muutamaa tuntia pitempään, kun on kesälomasta kyse. Lapsi jää koko kesäksi heitteille, jos joutuu olemaan vastuuttomista vanhemmistaan erossa vanhemman työpäivän ajan. Eikä se reppana varmaan edes syödäkseen saa.

Ihan hyvin voi jo 10-vuotias olla itsekseen päivät, jos ruuat on valmiina ja vanhempiin voi tarvittaessa olla puhelimitse yhteydessä.

[/quote]  no mut eilenhän eräs äiti aloitteessaan kertoi, oliko se nyt jos oikein muistan 13 ja 15v olleet nyt loman alusta päivät yksin kotona eivätkä koko päivänä syö mitään vaikka jääkaapissa on valmiina. että miten se pärjääminen lasketaan? mut kun ap puhuu 10v ja pitkistä työpäivästään niin EI KYLLÄ VOi olla yksin.

Siskoni lapsi 12v, eikä suostu olemaan yksin kesää tai koulun jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:17"]

Eihän tämän palstan mukaan vielä rippikoululainen osaa pakata reppuakaan itse! Mutta kuohuviiniä voi sitten rippijuhlissa nauttia. Ja tokaluokkalaisen tulee pärjätä koulupäivän jälkeen yksin, mutta samanikäinen tai vanhempi ei missään nimessä pärjää yksin muutamaa tuntia pitempään, kun on kesälomasta kyse. Lapsi jää koko kesäksi heitteille, jos joutuu olemaan vastuuttomista vanhemmistaan erossa vanhemman työpäivän ajan. Eikä se reppana varmaan edes syödäkseen saa.

Ihan hyvin voi jo 10-vuotias olla itsekseen päivät, jos ruuat on valmiina ja vanhempiin voi tarvittaessa olla puhelimitse yhteydessä.

[/quote]  no mut eilenhän eräs äiti aloitteessaan kertoi, oliko se nyt jos oikein muistan 13 ja 15v olleet nyt loman alusta päivät yksin kotona eivätkä koko päivänä syö mitään vaikka jääkaapissa on valmiina. että miten se pärjääminen lasketaan? mut kun ap puhuu 10v ja pitkistä työpäivästään niin EI KYLLÄ VOi olla yksin.

[/quote]

Tuossa taas on kyse teinien typeryydestä. Ei siitä, etteivätkö he pärjäisi kotona. Ja hyvin näyttävät pärjäävän, jos on varaa jättää valmiiksi tehdyt ruuatkin syömättä. Ihmettelen, että monen mielestä pitäisi lähettää lapsi johonkin leireille, mummoille tai kummeille, ettei tarvitse olla päivällä yksin kotona. Kyllä meidän tuon ikäiset lapset mieluummin ovat päivät yksin ja iltapäivät, illat ja yöt vanhempien kanssa kotona, kuin viikkokausia yötä jossain vieraissa paikoissa.

Yläkouluikäinen kyllä voi jo olla. 10-vutias voi olla vähän liian nuori, tosin itsenäisiäkin yksilöitä löytyy.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 13:29"]Lapsi on nyt 5 vuotias. Aloittajan mies tekee vuorokauden ympäri töitä ja aloittaja on monisairas valittaja, joka kuolee lymfoomaan kahden vuoden päästä, koska ei aio ottaa mitään hoitoja vastaan.

Vastauksena kysymykseen, eikö olisi parempi että ottaisit yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin ja alkaisit järjestää sille lapselle sijaisperhettä tai lastenkotipaikkaa.

[/quote]Ei ole kyllä se ikivalittaja monisairas tämä aloittaja.

Minun poikani on ollut kesän omillaan siitä lähtien kun täytti 8. Tukiverkoton yh ei voi kauheasti paapoa lapsiaan. Toisaalta osaakin nyt 13-vuotiaana pestä pyykkiä, valmistaa ruokaa, siivota yms.

Päättäjien ja lainsäätäjien mielestä ilmeisesti ekaluokan jälkeen, muuten kunnallista päivähoitoa tai jotain sen tapaista tarjottaisiin lakisääteisesti isommillekin lapsille.

Ei lapsuudessa kuulu "olla omillaan" kahdeksanvuotiaana. Eikä ole mikään ylpeilyn aihe jos on 12-vuotias lapsi joka oleskelee yksin kotona tai kaduilla kaiket kesät, hakee hampurilaisen tai lämmittää keinopizzaa, elelee itsenäiseti ja tekee päätökset ja hoitaa sexiasiatkin aikuismaisesti ja siinä sivussa hoitelee vielä muutaman pienemmän sisaruksenkin.

Antakaa lasten olla lapsia, nauttia turvallisesta lapsuudesta, välittäen ja suojellen, sopivasti vapautta antaen, se on sitä turvallisuutta!

Minusta on tyhmä kysymys saako 8-vuotias olla yksin kotona, viikon, illat tai koko kesän. Ei siihen ole kuin yksi vastaus, saa toki jos vanhemmat ovat niin vähät välittäviä mutta eihän se oikein ole.

Mihin sellaiset ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa (sukulaisia yms.) sitten laittavat lapsensa kesän ajaksi? Kaikki naapurit ja kaverit ovat omissa oloissaan mökeillään eikä paikkakunnalla ole mitään leiri- tai puistotoimintaakaan? Töihinkään kun ei oikein voi, eikä saa mukaan ottaa. Toisilla nämä asiat vaan järjestyvät helpommin kuin toisilla eikä kyse ole siitä, etteikö vanhempi välittäisi.

Nyt lasten kanssa ulkomailla asuvana, olen herännyt vasta tajuamaan, miten pienet lapset Suomessa joutuvatkin ottamaan vastuun itsestään. Huomaan myö sitse sortuneeni isompien lasteni kohdalla tähän. Täällä on lapsille esim. Koulukuljetus koko peruskoulun 11v ajan ja lasten ei todellakaan ole toivottavaa liikkua missään keskään kavereiden kanssa alakouluvuosina. Meillä 9v ei ole täällä kertaakaan kavellyt edes bussipysäkille (koulubussiin) noin 100m yksin, eikä se olisi suotavaakaan. Olemme aina jompikumpi vanhemmista tai siskoista 15vja 17v mukana esim. Puistossa. Lapset eivät ole siellä ikinä ilman aikuista. Meilläkin 9v kulki jo viime vuonna koulumatkat suomessa itse ja paineli kännykkä ja avain kaulassa koulun jälkeen kavereillaan. Nyt on ollut totaalinen muutos täällä liikkumisessa ja täytyy sanoa, että itse asiassa tämä on aika hyvä juttu. Suomessa lapset jätetään jo pienenä "heitteille" ja kyllä se kuulkaa näkyy koulumaailmassa ja kadulla viikonloppuisin.

Ja kun mä mietin, että voinko jättää mun 8- ja 10-vuotiaat yksin 3-4 tunniksi, nyt on ollut noin 2 tuntia maksimi.

Käytännöllisesti (ruoat, asioiden hoito) pystyin olemaan yksin koulun jälkeen 8-vuotiaasta ja kotona yksin kesäisin 10-v. lähtien. 

Emotionaalisesti olisin kaivannut turvallista aikuista. MInulla oli itsetuhoajatuksia, mistä en voinut kertoa kenellekään, tai sitä että koulussa kiusattiin.

11-v. lähtien viihdyin omassa seurassani liiankin hyvin masturboiden.

12-v. aloin juoda salaa kaljaa kotona.

Yläasteella oli jo myöhäistä alkaa holhota minua.

Nyt yli 30v ja nyt kaipaan terapeuttia tuekseni.

Mun sisko hoiti mua ja mun veljeä kaikki kesät ja arkisin vanhempien työillat. Sisko oli 11, mä 7 ja veli 1. Siitä lähtien... Kauheita pelkotiloja meil oli, soiteltiin tutuille, että joku hiippaili meidän takapihalla tai katolta kuului kolinaa... Mun sisko oli mulle äiti, mun vanhemmat ei ikinä ollut läsnä paitsi vasta yläasteella alettiin huutamaan ja haukkumaan, kun en ollut sellanen ku halusivat. Ja mulla on kauheet traumat niistä illoista, ku ei ollut ees siskoa hoitamassa, muistan vaan hiljaisen kodin ja oli hämärää, pelotti. Nykyään terapiassa, just eilen puhuttiin, että jouduin itse kasvattamaan itseni ja sisko, joka oli vaan 4 vuotta vanhempi, 12 vuotias kasvatti 8-vuotiasta, juu. Aina oon joutunut pärjäämään yksin ja sisällä kauhee levottomuus ja tyhjyys, ku ei oo kokenut hoivaa ja turvaa. Ja sit isompana vanhemmat vaan valitti, että mikä tuota vaivaa, ku on tollanen. Mut ei ne oikeesti välittäny, 13-vuotiaasta hilluin kaikki viikonloput kännissä kaupungilla.

Joku 2-4 tuntia ehkä ois joskus 10-vuotiaana menny. Ei ehkä neljääkään tuntia. Ja aina syötiin ranskalaisia tai lättyjä, kun sisko ei osannut muuta laittaa. Ja sit vanhemmat ihmettelee, että miks me ollaan lihavia, no juu, kotoahan ne ruokatavat on opittu.