Lue keskustelun säännöt.
Miten saada ajatukset pois työasioista?
30.12.2020 |
Sain töissä huonoa palautetta työstäni ja tiedän, että ihan syystä. Minun on todella vaikeaa elää tämän syyllisyyden ja häpeän kanssa ja nyt olen pari päivää vain pyöritellyt päässäni tätä asiaa. Eilenkin tein töitä 14 tuntia, kun en vain pystynyt rentoutumaan yhtään. Yritin katsoa telkkaria, mutta en pystynyt keskittymään edes hömppäohjelmaan, jota normaalisti rakastan. Yöllä valvoin kolmeen asti ja nousin vielä tarkistamaan yhden työjutun kahden aikaan.
Olen kesän ja syksyn sekoillut töissä ihan huolella, mutta olen pystynyt jotenkin aina peittämään jälkeni ja kenellekään ei ole tästä ollut mitään vahinkoa. Nyt eräs kollega kuitenkin huomautti asiasta ja pelkään, että tämä on vasta alkua.
Lenkille lähteminen tuskin auttaa mitään, kun silloinkin ajattelen yleensä työasioita. Tämän viikon olen yksin kotona. Tuntuu että minun pitää tehdä nyt vain töitä niin kauan, että ei ole enää mitään töitä odottamassa, koska omatunto ei anna rauhaa, jos on pienikin mahdollisuus että jokin asia menee mönkään tai viivästyy.
Nyt apuja. Miten tästä selviää?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Menet käymään tt lääkärillä. Toi ei ole normaalia eikä tervettä. Mulla oli sama tilanne pitkään, nyt olen ollut saikulla 6kk ja nyt vasta alkaa helpottamaan. Mulla hoitona lääkitys ja terapia. Rohkeasti haet apua. Tsemppiä!
Juu, minulla siis on tällä hetkellä lääkitys ja terapia menossa ja juuri siksi tämä on ollutkin tällaista sekoilua kuukausitolkulla. Nyt on siis ensimmäinen kerta, kun tämä iski vasten kasvoja ja on todella vaikeaa nyt elää edes arkea tämän asian kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheilu kyllä auttaa, pitää valita tekeminen, johon pitää keskittyä sen verran, että työt unohtuu tai sitten pitää treenata niin lujaa, että adrenaliini humalluttaa.
Häpeä ja syyllisyys on normaaleja tunteita. Voisit ehkä miettiä mitä ajattelisit, jos työkaveri olis tehnyt sanan mokan? Et ehkä soimaisi häntä niin kovasti kuin itseäsi?
Tunnistan tuon. Onko käytössä mitään l-teaniinia tai muuta hetkellisesti rauhoittavaa?
Mulla auttaa jokin kunnolla keskittymistä vaativa, kuten kuvioneuleen neulominen tai maalaaminen akryyliväreillä. Jotkut tekee sudokuja tai ristikoita.
Vierailija kirjoitti:
Urheilu kyllä auttaa, pitää valita tekeminen, johon pitää keskittyä sen verran, että työt unohtuu tai sitten pitää treenata niin lujaa, että adrenaliini humalluttaa.
Häpeä ja syyllisyys on normaaleja tunteita. Voisit ehkä miettiä mitä ajattelisit, jos työkaveri olis tehnyt sanan mokan? Et ehkä soimaisi häntä niin kovasti kuin itseäsi?
Niin, en soimaisikaan. Tämä vain ahdistaa nyt siksi, kun tämä kollega on niin täsmällinen ja tarkka työssään (mitä minäkin olen kyllä ollut aiemmin) ja hän on tavallaan minun esimieheni ja hänen hyväksyntänsä ja arvostuksensa on minulle todella tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuitenkin käydä tt lääkärillä tai puhut terapeutille. Mulla oli samantapainen tilanne ja siihen auttoi kunnolla vaan lepo, täysi irtautuminen työasioista. Tt lääkäri ja terapeutti molemmat olivat sitä mieltä. Nyt ajatus selkeytynyt ja olo tasapainoinen. Tsemppiä! Ja ei, ei auttanu urheilu. Ja mä todella urheilin!
Kuuntele mitä sisäisesti haluat itsesi ymmärtävän. Kuuntele ja ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin käydä tt lääkärillä tai puhut terapeutille. Mulla oli samantapainen tilanne ja siihen auttoi kunnolla vaan lepo, täysi irtautuminen työasioista. Tt lääkäri ja terapeutti molemmat olivat sitä mieltä. Nyt ajatus selkeytynyt ja olo tasapainoinen. Tsemppiä! Ja ei, ei auttanu urheilu. Ja mä todella urheilin!
Terapiassahan siis käynkin ja lääkityskin on päällä. Tilanne vain on sellainen, että en voi ottaa saikkua, koska olen yrittäjä ja ala on sellainen, että siinä ei voi pistää lappua luukulle noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilu kyllä auttaa, pitää valita tekeminen, johon pitää keskittyä sen verran, että työt unohtuu tai sitten pitää treenata niin lujaa, että adrenaliini humalluttaa.
Häpeä ja syyllisyys on normaaleja tunteita. Voisit ehkä miettiä mitä ajattelisit, jos työkaveri olis tehnyt sanan mokan? Et ehkä soimaisi häntä niin kovasti kuin itseäsi?
Niin, en soimaisikaan. Tämä vain ahdistaa nyt siksi, kun tämä kollega on niin täsmällinen ja tarkka työssään (mitä minäkin olen kyllä ollut aiemmin) ja hän on tavallaan minun esimieheni ja hänen hyväksyntänsä ja arvostuksensa on minulle todella tärkeää.
Omanarvontuntoa kannattaa terapiassa koittaa kehittää siihen suuntaan, ettei toisen ihmisen hyväksyntä ja arvostus ole elinehto. Itse olen saanut paljon apua mindfulnessista. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, tai ainakin pyrin siihen. Suosittelen perehtymään mindfulnessiin.
Myös tuo auttaa, että tekee jotain mihin vaaditaam keskittymistä. Vaikka se kuvioneule tai sellainen urhelulaji, jossa keskitytäänja ollaa läsnä hetkessä. Juostessa voi keskittyä hengitykseen ja aina kun ajatukset karkaa muualle. ne palautetaan hengitykseen.
Itse harrastan ratsastusta ja siinä ei mieleen mahdu mitään muuta samalla. Hevosen ohjaaminen on sellaista, että on oltava siinä hetkessä ihan täysin. Rauhoitun muutenkin eläinten seurassa. Sulle se rauhoittava juttu voi olla joku ihan muu, sun kannattaa kokeilla erilaisia juttuja. Mutta tuo mindfulness ei maksa mitään ja on oikeasti tehokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele mitä sisäisesti haluat itsesi ymmärtävän. Kuuntele ja ymmärrä.
Nyt oli liian hienosti sanottu. Tuntuu, että sisäisesti haluan vain ymmärtää, että olen työssäni h*lvetin huono ja olin tyhmä kun kuvittelin pärjääväni yrittäjänä. Tai ylipäätään työelämässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin käydä tt lääkärillä tai puhut terapeutille. Mulla oli samantapainen tilanne ja siihen auttoi kunnolla vaan lepo, täysi irtautuminen työasioista. Tt lääkäri ja terapeutti molemmat olivat sitä mieltä. Nyt ajatus selkeytynyt ja olo tasapainoinen. Tsemppiä! Ja ei, ei auttanu urheilu. Ja mä todella urheilin!
Terapiassahan siis käynkin ja lääkityskin on päällä. Tilanne vain on sellainen, että en voi ottaa saikkua, koska olen yrittäjä ja ala on sellainen, että siinä ei voi pistää lappua luukulle noin vain.
Burn outin tyypillinen oire on, että tuntuu ettei ole vaihtoehtoja ja että on pakko jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholin avulla saa tiristettyä puoli vuotta tai vuoden armonaikaa ennen lopullista burnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilu kyllä auttaa, pitää valita tekeminen, johon pitää keskittyä sen verran, että työt unohtuu tai sitten pitää treenata niin lujaa, että adrenaliini humalluttaa.
Häpeä ja syyllisyys on normaaleja tunteita. Voisit ehkä miettiä mitä ajattelisit, jos työkaveri olis tehnyt sanan mokan? Et ehkä soimaisi häntä niin kovasti kuin itseäsi?
Niin, en soimaisikaan. Tämä vain ahdistaa nyt siksi, kun tämä kollega on niin täsmällinen ja tarkka työssään (mitä minäkin olen kyllä ollut aiemmin) ja hän on tavallaan minun esimieheni ja hänen hyväksyntänsä ja arvostuksensa on minulle todella tärkeää.
Omanarvontuntoa kannattaa terapiassa koittaa kehittää siihen suuntaan, ettei toisen ihmisen hyväksyntä ja arvostus ole elinehto. Itse olen saanut paljon apua mindfulnessista. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, tai ainakin pyrin siihen. Suosittelen perehtymään mindfulnessiin.
Myös tuo auttaa, että tekee jotain mihin vaaditaam keskittymistä. Vaikka se kuvioneule tai sellainen urhelulaji, jossa keskitytäänja ollaa läsnä hetkessä. Juostessa voi keskittyä hengitykseen ja aina kun ajatukset karkaa muualle. ne palautetaan hengitykseen.
Itse harrastan ratsastusta ja siinä ei mieleen mahdu mitään muuta samalla. Hevosen ohjaaminen on sellaista, että on oltava siinä hetkessä ihan täysin. Rauhoitun muutenkin eläinten seurassa. Sulle se rauhoittava juttu voi olla joku ihan muu, sun kannattaa kokeilla erilaisia juttuja. Mutta tuo mindfulness ei maksa mitään ja on oikeasti tehokasta.
Minusta taas tuntuu, että olen nämä kuukaudet liikaakin luottanut siihen, ettei ole väliä, mitä muut ajattelevat. Olen ollut piittaamaton ja laiska ja nyt se kostautuu pahemman kerran. Tässä on vain ongelmana se, että ei ole kyse pelkästään jostain juoruavasta naapurista vaan oikeasti koko elantoni on tässä kiinni.
Mindfullnesia olisi hienoa oppia. Eilen illalla laitoin jonkun rentoutuspodcastin pyörimään, kun en saanut nukuttua, mutta sekin meni minulta ihan täysin ohi ja siinä tosiaan lähdin vielä hiippailemaan työkoneelle tarkistamaan yhden työasian, kun ei se rentoutus kiinnostanut sitten pätkääkään.
En olisi pari kuukautta sitten uskonut, että minussa riittäisi virtaa tehdä näin pitkiä työpäiviä ja ettei minua kiinnostaisi löhöillä vain tekemättä mitään.
ap
Älä pilaa terveyttäsi lopullisesti työn takia. Otat saikkua, lepäät ja puhut ainakin terapeutille. Tukia kyllä saa, ainakin toimeentulotukea ja Kelasta kyllä neuvotaan. Mulla oli palkanmaksu 2kk sen jälkeen päivärahoilla. Kela tosi ihanasti neuvoi. Rahaa oli vähän mutta toimeen tulin. Ja nyt elämä jo kirkastuu. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin käydä tt lääkärillä tai puhut terapeutille. Mulla oli samantapainen tilanne ja siihen auttoi kunnolla vaan lepo, täysi irtautuminen työasioista. Tt lääkäri ja terapeutti molemmat olivat sitä mieltä. Nyt ajatus selkeytynyt ja olo tasapainoinen. Tsemppiä! Ja ei, ei auttanu urheilu. Ja mä todella urheilin!
Terapiassahan siis käynkin ja lääkityskin on päällä. Tilanne vain on sellainen, että en voi ottaa saikkua, koska olen yrittäjä ja ala on sellainen, että siinä ei voi pistää lappua luukulle noin vain.
Burn outin tyypillinen oire on, että tuntuu ettei ole vaihtoehtoja ja että on pakko jaksaa.
No mielestäni minulla on kuitenkin hieman enemmän pakko jaksaa kuin jollain ison firman työntekijällä, jolle löytyy sijainen kahdessa minuutissa. Jos olisin töistä nyt yhtäkkiä pois esimerkiksi kuukauden, jättäisin aika monta ihmistä pulaan ja sen jälkeen ei enää tarvitsisi edes kuvitella jatkavansa samassa työssä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Älä pilaa terveyttäsi lopullisesti työn takia. Otat saikkua, lepäät ja puhut ainakin terapeutille. Tukia kyllä saa, ainakin toimeentulotukea ja Kelasta kyllä neuvotaan. Mulla oli palkanmaksu 2kk sen jälkeen päivärahoilla. Kela tosi ihanasti neuvoi. Rahaa oli vähän mutta toimeen tulin. Ja nyt elämä jo kirkastuu. Tsemppiä!
Ei ole kyse parin kuukauden palkattomuudesta, vaan yrityksen kaatumisesta. Ja sen jälkeen ei enää tältä alalta ei taitaisi töitä edes löytyä.
ap
Mun mielestä kuitenkin oma terveys menee kaiken muun edelleen. Aseta ensin itsellesi happinaamari jne. Kukaan ei oo korvaamaton. Mut kaikki tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kuitenkin oma terveys menee kaiken muun edelleen. Aseta ensin itsellesi happinaamari jne. Kukaan ei oo korvaamaton. Mut kaikki tyylillään.
En nyt ihan ymmärrä, miksi tämä keskustelu meni nyt tähän, että työstä pitäisi nyt vain luopua. Minä pyysin vain vinkkejä, miten pääsee yli häpeästä. Jos nyt heittäisin yrityksen romukoppaan, se olisi paljon isompi ongelma ja häpeä kuin tämänhetkinen.
ap
Menet käymään tt lääkärillä. Toi ei ole normaalia eikä tervettä. Mulla oli sama tilanne pitkään, nyt olen ollut saikulla 6kk ja nyt vasta alkaa helpottamaan. Mulla hoitona lääkitys ja terapia. Rohkeasti haet apua. Tsemppiä!