Voiko ihminen "nauttia" siitä tai "rakastaa" sitä, ettei ole vanhempi?

Jaa, miksei voisi? Voihan siitäkin nauttia, ettei ole sairauksia. Enkä nyt vertaa lapsia sairauksiin.

Kaikki ei koe tarvitsevansa ympärilleen sitä vastuuta ja oman ajan menettämistä.

No miksei voisi?

Minä nautin lapsettomana olosta mutta nautin nyt myöskin lapsistani.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:42"]Kaikki ei koe tarvitsevansa ympärilleen sitä vastuuta ja oman ajan menettämistä.

[/quote]

Nimenomaan... Itselläni kaksi hyvin pientä lasta ja kyllä aina välillä tulee mietittyä mihin sitä on ryhtynyt. Ilman lapsia elämä olisi toki huoletonta ja vapautuneempaa (ja niin ajateltuna siitä ehkä nauttisikin enemmän?), mutta lasteni ansiosta ainakin itse rakastan elämääni enemmän. Tiedostin kyllä huolen ja vastuun jo etukäteen ja ymmärrän kyllä heitäkin jotka eivät tätä omalle kohdalleen halua :)

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:28"]

Työkaverini väittää nauttivansa siitä, ettei hänellä ole lapsia. Tämä on minusta naurettavaa. Miten voi pitää jostakin, mitä ei ole? Ei minullakaan ollut lapsia, ennen kuin hankin niitä, ja nautin kyllä sinkkuvuosistani, mutta en todellakaan nauttinut siitä, ettei minulla ollut lapsia. Kuka tuollaisesta muka nauttii?

[/quote]

Ehkä työkaveri on vain muotoillut asian hassusti.Lapseton voi nauttia siitä että saa käyttää aikansa ja rahansa mihin haluaa,eikä ole vastuussa kenestäkään jne.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:28"]Työkaverini väittää nauttivansa siitä, ettei hänellä ole lapsia. Tämä on minusta naurettavaa. Miten voi pitää jostakin, mitä ei ole? Ei minullakaan ollut lapsia, ennen kuin hankin niitä, ja nautin kyllä sinkkuvuosistani, mutta en todellakaan nauttinut siitä, ettei minulla ollut lapsia. Kuka tuollaisesta muka nauttii?

[/quote]

Tunnistan kyllä tuon tunteen ja olen siis lapseton. Minulla se ilmenee niin, että jos vaikka ystävällä on lapsista johtuvaa huolta ja murhetta elämässään, saatan huokaista hiljaa mielessäni, että onneksi vältyn moiselta. En siis sano mitään tietenkään ja kuuntelen ja lohdutan parhaani mukaan. Toinen on se, kun luen lasten ja perheiden ongelmista tai parisuhdekriiseistä lapsiperheessä. Tulee vastaava huojentunut olo. Mutta eipä tuota muuten tule mietittyä aktiivisesti. Kunnioitus vanhemmuuden valinneita ja sen kunnialla hoitavia kohtaan on kyllä korkealla! Joku kutsumus tuohon täytyy olla...

Mä ainakin nautin juuri siitä, että ei tarvitse olla vastuussa kuin itsestään. En halua ikinä lapsia ja se päätös pitää. Haluan pitää vapauteni, nukkua ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä, tulla ja mennä niin kuin haluan.

Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi haluta perustaa perhe?

Ihmiset ovat nykyään hyvin minäkeskeisiä ja itsekkäitä. Hedonistisia. Ei sellaiseen ajatteluun mahdu kuin oma itse, oma napa, oma pylly, oma fitness, omat ankanhuuli-selfiet. Kai siitä sitten nauttii kuin onanoisi peilikuvansa kanssa.

Minä ainakin nautin, vaikka lapsia aion hankkia ehkä 10 v päästä. Voin tällä hetkellä rajattomasti tehdä mitä huvittaa, olla vapaa, kömytä yöt maailmalla, kaljoitella, toteuttaa itseäni...

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:30"]Ihmiset ovat nykyään hyvin minäkeskeisiä ja itsekkäitä. Hedonistisia. Ei sellaiseen ajatteluun mahdu kuin oma itse, oma napa, oma pylly, oma fitness, omat ankanhuuli-selfiet. Kai siitä sitten nauttii kuin onanoisi peilikuvansa kanssa.

[/quote]

Jep. Ja kaikkien näiden lisäksi sellainen söpö asustelapsikin olisi kiva...

Kyllä voi. Minä nautin joka päivä. Nautin siitä että kotona on siistiä ja hiljaista. Nautin aikataulustani joka on hyvin erilainen verrattuna siihen jos minulla olisi lapsi. Melkein aina nähdessäni lapsiperheitä huomaan olevani jollain tapaa älyttömän onnellinen siitä etten ole elämääni moisia riippakiviä hankkinut.

Itsekästä? Ehkä, mutta ei ole yhtään epäitsekkäämpää tehdä lapsia jotta olisi vanhana viihdyttäjiä ja omaishoitajia.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:40"]

Jaa, miksei voisi? Voihan siitäkin nauttia, ettei ole sairauksia. Enkä nyt vertaa lapsia sairauksiin.

[/quote]

No vertaathan. Ja ihan hyvä vertaus se onkin, sillä muitakin yhtymäkohtia löytyy: toiminnanvapaus kapenee, keho joutuu koville, energia vähenee, elämästä on vaikeampi nauttia. Olen iloinen lapsettomuudestani täsmälleen samalla tavalla kuin olen iloinen terveydestäni. Kummatkin asiat antavat minulle mahdollisuuden elää täyttä elämää, itseni näköistä elämää.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:28"]

Miten voi pitää jostakin, mitä ei ole?

[/quote]

Tämä on tosi hassu kysymys. Toivoisitko, ap, että sinulla olisi syöpä tai aivokasvain? Jos asut omakotitalossa, toivoisitko, että sinulla olisi yksiö vuokrakasarmissa? Jos sinulla on vaaleat hiukset, toivoisitko, että ne olisivat mustat?

Voitko koskaan olla oikeasti onnellinen? Maailmassa on miljoonia asioita, joita sinulla ei ole.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 02:40"]

Jaa, miksei voisi? Voihan siitäkin nauttia, ettei ole sairauksia. Enkä nyt vertaa lapsia sairauksiin.

[/quote]

No vertaathan. Ja ihan hyvä vertaus se onkin, sillä muitakin yhtymäkohtia löytyy: toiminnanvapaus kapenee, keho joutuu koville, energia vähenee, elämästä on vaikeampi nauttia.

[/quote]

Meinasin vastata kuten lainaamasi henkilö, mutta en viitsinyt, koska arvasin, että joku sinun kaltaisesi tulisi vääristelmään sanojani. Jos et sitä kyennyt ymmärtämän, niin kommentoija tarkoitti varmasti aivan yleisellä tasolla, että on paljonkin asioita, joita ihminen ei halua eikä kaipaa.

Mutta sinä oletkin se palstan vakiovela, joka teki omien vanhempiensa elämästä helvetin.

Mä ainakin nautin ihan sikana siitä ettei mulla ole jotain asioita joita en halua. 

Musta on ihana katsoa hääohjelmia, ja riemuita siitä ettei tartte häitä järjestää. Laihdutusohjelmia katselen hyvää ruokaa syöden ja olen innoissani siitä ettei mulla ole ylipainoa. Ja kaikki hullut taloprojektit, helvetillinen urakka ja tuloksena älyttömästi liikatilaa siivottavaksi ja jumalaton piha työleiriä varten. 

Supernannya ei tarvitse kutsua kun ei ole ongelmalapsia nurkissa riehumassa ja paikkoja sotkemassa.

Ihanaa, ihanaa, lepäänpä hieman ja puuhaan sitten jotain tosi kivaa kun ei ole noita stressin aiheita. Oma työstressikin pienenee minimaaliseksi kun osaa valita vertailukohdat oikein.

Kyllä minäkin nautin vapaudestani, siitä ettei tarvitse järjestää menojeni ja harrastusteni ajaksi hoitajaa lapsille. Nautin siitä että rakastamani mies ja minä voimme rakastaa toisiamme ilman vanhemmuuden tuomia haasteita (en väitä tällä että rakkaus puolisoon yhtään vähenisi vanhemmuuden myötä). Rakastan elämääni juuri näin, en kaipaa siihen lapsia.

Kyllä mäkin nautin siitä ettei tarvinnut olla vastuussa kuin itsestään, ja monesti lapsivieraiden lähdettyä tuli huokaistua helpotuksesta :)

Ja varmasti tulen nauttimaan myös arjesta näiden masukaksosten kanssa :D

Muuttuuko ihmiset oikeasti epäitsekkäämmäksi ja toiset enemmän huomioon ottavammaksi saatuaan lapsia? Ja tarkoitan siis muiden kuin niiden omien lasten ja oman perheen suhteen.

Jos joku esim. hankkii hevostallin tai maatilan, joka vie hänen kaiken aikansa niin ettei hän ehdi ajatella ulkonäköään tai syömisiään tai liikuntaharrastuksiaan, niin eikö tällainenkin henkilö ole sitten tavattoman epäitsekäs ilman niitä lapsiakin, jos epäitsekkyyden määritelmä on se, että ajattelee suurimman osan aikaa jotakuta muuta asiaa kuin omaa itseään. Minunkin vanhemmat oli lapsuudessani koko ajan töissä ja harvoin kotona ollessaan riitelivät ja ryyppäsivät, eli olivat hyvin epäitsekkäitä kun ajattelivat vain niitä töitä.

Kyllä noin voi sanoa.

Minulla oli joku aika sitten ystäväni koirat hoidossa. Aamulla joutui heräämään aikaisemmin ja kotiin piti kiiruhtaa koulupäivän jälkeen lasten kanssa jotta koirat pääsevät ulkoilemaan. 

Kun koirat lähtivät hoidosta olin ensimmäisenä koiravapaana aamuna niin onnellinen kun minulla ei ole koiria!

Joo mun siskoni jaksoi lastensa ollessa pieniä aina jauhaa miten epäitsekäs hän on (verrattuna meihin muihin sisaruksiin). Vaati aina meiltä muilta sitä ja tätä apua ja palvelusta ja me muut saimme hoitaa mm. kaikki vanheneviin vanhempiimme liityvät velvollisuudet ja kulut. Omat aikansa ja rahansa hän käytti visusti itse, mutta TÄYSIN epäitsekkäästi koska vietti paljon aikaansa lastensa kanssa ja osti tosi paljon juttuja lapsilleen ja vain vähän itselleen....

Me muut oltiin tietysti ihan otettuja tästä pyyteettömästä anteliaisuudesta...