Olen vähitellen tajunnut miten etuoikeutetussa "kuplassa" elän...

Pitaa kompata edellisia ja ihmetella etta miten hyvin koulutettu / fiksu ihminen ei voi ymmartaa sita faktaa etta on etuoikeutettu? No, hyva etta tajusit nyt.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:41"]

Feel you! Minulla tuo tunne tuli ensi kerran kun vuokrasin sijoitusasuntoani.

Vilpittömästi en tiennyt että joillakin on asia niin huonosti-luottotiedot menneet, häätö edellisestä yms....

[/quote]Se on "I feel for you".

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 06:59"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 23:41"]

Feel you! Minulla tuo tunne tuli ensi kerran kun vuokrasin sijoitusasuntoani.

Vilpittömästi en tiennyt että joillakin on asia niin huonosti-luottotiedot menneet, häätö edellisestä yms....

[/quote]Se on "I feel for you".

[/quote]

I feel you on kyllä ihan oikein ja nykyenglantia. Se tarkoittaa tässä yhteydessä ja vapaasti käännettynä, että "ymmärrän sua niiiiin hyvin".

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 10:33"]

Olet siis onnistunut uskottelemaan itsellesi, että yo-arvosanoilla tai lukion jälkeisellä opiskelemaan pääsemisellä ei ole mitään tekemistä ahkeruuden kanssa, vaan pelkästään flaksin? Tällainen asenne ei vie sinua eteenpäin elämässä vaan antaa tekosyyn jumittaa "huono-osaisuudessa". Nimenomaan oma asenteesi syö siis omia mahdollisuuksiasi.

Valtio ei luonnollisestikaan voi taata leveää elämää kaikille, jotka päättävät aikuisiällä kouluttautua uuteen ammattiin. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Mielestäni jo se, että työttömyysturvalla ollessa on mahdollista opiskella, on hieno mahdollisuus. Se, mitkä kenenkin henkilökohtaiset kulut - kuten asuntolainan suuruus -  ovat, on jokaisen oma päätös, josta ei voi muita vastuuttaa. Ei valtio pakota ottamaan asuntolainaa, johon maksukyky ei riitä toisen jäädessä työttömäksi. Itse asiassa nykyään nimenomaan suositellaan ottamaan sen suuruinen laina, että toisen tulot yksin riittävät sen hoitamiseen. Muutenkin erityisesti pienituloisena on tärkeää elää tulojen mukaan niin, ettei velkaa pääse kertymään.

Tsemppiä joka tapauksessa ja toivon, että löydät mielekästä työtä. Uskoisin työtä olevan tarjolla, jos et ole sen suhteen turhan ronkeli.

[/quote]

Opiskelin lukion jälkeen ammattikorkeassa ja valmistuinkin, mutta sellaiselle alalle, joka IT-kuplan puhjettua ei työllistänytkään. Voisin pyyhkiä sillä todistuksella takapuoleni. Ja koska OLEN ahkera en voinut kuvitellakkaan, että jäisin sen puolen vuoden jälkeen, jolloin hain alan töitä jatkuvasti, makaamaan työttömyyskorvauksilla kotiin. Hain siis duunarityötä, johon ei tarvittu koulutusta. Sain paikan ja oppisopumusopiskelin hetken päästä alalle. Ja nyt olen ollut tässä pienituloisena jumissa jo kymmenisen vuotta. Vanhin lapseni on yhdeksän. Jos lapsia on 5 ei oikein voi elää siellä kaksiossa. Ja en usko, että yhteiskunnalle tulisi yhtään halvemmaksi se, että jättäisin lapseni heitteille, kun pistäisin omat tarpeeni ja opiskelun ykkössijalle (lastensuojelu, sijoitus). Tai: "Ei se mitään lapset, että joudutaan muuttamaan tästä omakotitalosta maalta, jossa teitä nukkuu jo nyt 2-3 lasta samassa huoneessa, sellaiseen kivaan pikku kaksioon kaupunkiin, että äiti pääsee opiskelemaan. Valitettavasti joudutte luopumaan harrastuksistannekin, koska meillä ei ole moneen vuoteen varaa maksaa niitä. Ai sulla ei ole ehjiä kumisaappaita? Noh ehkä joulupukki ensi jouluna tuo uudet saappaat. Mitkä synttärit? Ei äidillä ja isillä nyt ole varaa järjestää juhlia tänäkäöän vuonna..."

Suomessa ei olekkaan työvoimapula vaan HALPAtyövoimapula. Raskaistakaan töistä ei haluta maksaa kunnon palkkaa ja mihin tahansa pitäisi suostua (ks. osa-aikatyöt, hlö.kohtaisen avustajan työt, siivoojan työt, tiskarin työt, keittäjän työt, huoltomiehen työt, työn välitysfirmojen kiskonta, jne.).

Tekisitkö itse töitä esim. rappusiivoojana, jossa lopulta kuluttaisit terveytesi? Tai lapsiperheellisenä työtä, joka painottuu iltaan, yöhön ja viikonloppuihin (koska olisit läsnä lapsillesi)? Tekisitkö työtä, jonka perusteella sinua pidettäisiin vähän tyhmänä, koska "et muutakaan työtä ole saanut"? Tekisitkö työtä, josta maksetaan pientä palkkaa ja lasten päivähoitokulut ja työmatkakulut nielisivät yli puolet käteen jäävästä palkastasi?

Koko loppuelämä pitäisi maksaa "vääristä valinnoista". Eli siitä että valitsi väärän alan lukion jälkeen kun en osannut kristallipallosta katsoa että alan työllisyys romahtaa heti valmistumiseni jälkeen ja että tein lapsia ymmärtämättä sitä miten paljon ne rajoittavat elämässä eteenpäin pääsemistäni. Tein lapset rakkaudesta ja kuvittelin että minulla olisi mahdollista päästä uralla eteenpäin kun lapset kasvavat. Noh, enpä pääse.

Ja nyt menee sitten se ainoakin leivän lähde alta.

P.s. Opiskelin kyllä ahkerasti lukiossa, mutta parempaan todistukseen en päässyt silti. En siis lööbaillut. Mutta vaikka todistukseni ei ole "loistava", se ei tarkoita että olisin yksinkertainen tai etten olisi kiinnostunut esimerkiksi yhteiskunnasta, kulttuurista, historiasta, filosofiasta tai psykologiasta. Joten olen sitä mieltä, että kyse ei tässäkään tapauksessa ole ahkeruudesta, koska olin ahkera ja luin ja pänttäsin. Haluaisin lähteä opiskelemaan ammattikorkeakouluun ja tiedän että minusta tulisi hyvä ammattilainen alalla, jossa saisin käyttää myös päätäni. Mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole.

Minäkin koen olevani etuoikeutettu, mutta eri tavalla. Vuosien lapsettomuuden jälkeen sain terveet lapset ja lisäksi saan tehdä työtä, joka on unelmani. Koko elämäni pyrin sitä kohti, tein hanttihommia ja paljon työtä ilman palkkaa, köyhänä. Nyt minulla on oma työhuone, jossa saan toteuttaa itseäni.

Ihanaa töissä ja paljon rakkautta kotona. Siinä tiivistettynä minun etuoikeuteni. Rahalla en tuota työtaitoani saisi (luova työ) vaan se kumpuaa kaikista suruista ja iloista, joita olen kokenut elämässäni paljon.

Onnellinen ihminen on se, joka pystyy toteuttamaan omia taitojaan, tekee sitä missä on hyvä ja löytää iloa niistä olosuhteista missä elää.

Itse en puhuisi kuplassa elämisestä, jos asenne on ylimielinen. Koska täytyy olla aika tyhmä tai sokea, jos ei tapaa elämän eri puolia esimerkiksi matkustellessaan tai jo isohkojen kaupunkien keskustoissa. 

Ja raha ei ole sama asia kuin hyvä elämä.

Ihmiset eivät kadehdi rahaa, sanon tällä elämänkokemuksella, sitä nuoleskellaan, ihmiset kadehtivat sitä että joku uskaltaa kiivetä puuhun lasten kanssa, uskaltaa olla erilainen, sitä että joku on reilu ja kiva kaikille, eli on sillä tavalla itsevarma, että ei tarvitse kiusata ketään koska muuten pelkää itse tulevansa kiusatuksi, ihmiset kadehtivat hyvää parisuhdetta, naisilta myös ulkonäköä. Koulutusta.

Rahaa voi tehdä kuka tahansa mutta noihin muihin vaaditaan paljon enemmän.

Mutta tämän aloituksen yllyttämänä luin sen hesarin vartian jutun. Ja minulle tuli tunne, että hän on halunnut luoda itsestään myyvän tarinan. Ihmiset haluavat tarinoita. Ehkä pyrkii jonnekin politiikkaan vielä. Koska itse en pidä kuplassa elämisenä sitä että on kiertänyt maailmaa pari kertaa jne. Olen itse nuorempana asunut monessa maassa, ei minusta ole helppoa elämää tai kuplassa elämistä. Kunnioitan kyllä ihmistä että selviää maailmalla ja aloittaa alusta monta kertaa.

Minusta nämä ns. duunarit jotka kadehtivat kansanedustajia, eu-edustajia, muita ihmisiä ja ovat äitiensä helmoissa koko elämänsä, ovat yleensä hemmoteltuja ja laiskoja.

En ole lukenut vielä koko ketjua, mutta jo tässä vaiheessa on selvää, että valtaosa kommentoijistakin elää jonkinlaisessa kuplassa, ainakin katkeruuden kuplassa. Aloittajasta ei saa tahtomallaankaan ylimielistä kuvaa, oikeassa elämässä ehkä, mutta ei aloitksensa perusteella. Aika moni kommentti on tyyliin, retostelet rahoillasi, kukaan ei sellaista kerro ja kuitenkin heti perään se oma tulotaso. Ettekö havaitse itsessänne mitään mistä joku muu havaitsee oman ylemmyydentunteenne?

Itse olen perseaukinen, viimeiset 20 vuotta mennyt määräaikaisissa töissä eri aloilla. Yhdessä vuosittain olleessa kausityössä käteen jää hieman kuukaudesta riippuen noin 3000 € ja minulle se on etuoikeutettua aikaa. Asiaa tasapainottaa vuosittain työttömyys jolloin rahaa per kk. 1200. Omaisuutta ei ole kuin arkiesineet ja välineet, harrastuksia ja ystäviä, ei suuria ongelmia ja yksi asia josta koen iloa on se, että en osaa olla katkera parempiosaille enkä rikkaille. Minulla ei ole mitään mutta se ei anna syytä kateellisuuteen hyväosaisia kohtaan, mielestäni on hienoa, että edes joillakin menee hyvin. Eriasia on sitten se, että onko hyväosainen ihmisenä millainen, joukossa on varmasti ihan tavallisia kuin todellisia kusipäitäkin, mutta niin on meissä vähäosaisissakin ja väittäisin omaan kokemukseeni perustuen, että huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä paljon suuremmalla prosentilla.

Nauti ap elämästäsi, älä loukkaannu alaarvoisista kommenteista, se ei ole sen arvoista!

Elän omaa kuplaani, se kupla on pelkkää paskaa ja toivoisin sen vielä jossakin vaiheessa puhkeavan.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 16:33"]

Rupesin miettimään tätä kun luin viime su hesarista Antero Vartian haastattelun, jossa hän totesi elävänsä etuoikeutetussa kuplassa. Tajusin että niin taidan elää minäkin...

Ystävä- ja tuttavapiiri koostuu pääosin 28-40-vuotiaista menestyjistä, ihmisistä joilla on hyvä koulutus sekä hyvin palkattu työ, joko perittyä tai itse omalla yritystoiminnalla saatua varallisuutta jne. Aloin oikein miettiä näitä tuntemiani ihmisiä ja tajusin, että kaikki heistä asuvat reilusti yli puolen miljoonan kämpissä (useimpien asunnot ovat maksaneet yli 700.000, miljoona ei mikään harvinaisuus), joillain on jo kakkosasunto hankittuna, elämäntyyliin kuuluu matkustelu monta kertaa vuodessa, kalliit harrastukset jne. Moniin heistä törmää lehtien palstoilla, nimenomaan talousuutisissa sekä verotietojen kärjessä. Kaikki asuvat jossakin Helsingin tai Espoon eliittialueista, monet ulkomailla, kuten Lontoossa, Singaporessa ja Tukholmassa. Meidän perhe on aika "tavis" verrattuna ystäväpiiriin sikäli, että olemme ns. tavallisia palkollisia (tosin mies on pörssiyrityksen johtotehtävissä ja tienaa n. 180 tuhatta vuodessa), eikä meillä ole isoja perintöjä tulossa.

Tätä av-palstaa kun lukee, tulee usein vähän outo lintu olo ja jos täällä erehtyy kertomaan omasta elämästään jotain faktoja, haukutaan heti provoksi. Olen tajunnut vihdoin sen, mistä tämä johtuu. Kuulun siihen todella marginaaliseen eliittiin, jolla menee tässä maassa ihan hyvin ja jolla on varaa sellaiseen elämäntyyliin, mistä moni unelmoi... Olen myös tajunnut, että minun ei kannata tällä palstalla hirveästi huudella omia näkemyksiäni, koska lähtökohtani ja elämänpiirini ovat niin eri tasolla, kuin tämän palstan ns. normikirjoittajilla.

Onko täällä palstalla muita kaltaisiani, "etuoikeutetussa kuplassa" eläviä? :)

[/quote]

Jaa, kaikki kai on suhteellista. Meillä on kolme sijoitusasuntoa enkä todellakaan koe, että siinä olisi mitään ihmeellistä. Matkailemme myös melko paljon, mutta niin tekee moni muukin.

Avaus kertoi oleellisen, siipeillen olet päässyt itse rakentamaasi kuplaan.

Myöhemmin kerrot että sinulla on akateeminen loppututkinto. Tuo ei kerro sinun tulotasostasi mitään.

Pinnalliselta vaikutat.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 16:48"]

Ymmärrän sinua. En ole yhtä hyvätuloinen kuin sinä, mutta ymmärrän, että perheni on onnenkuplassa. Olemme akateemisia,  keskituloisia espoolaisia, meillä on iloiset ja harrastuksissa / koulussa loistavasti menestyvät lapset ja rakastavat hyvinkoulutetut välittävät isovanhemmat ym. 

Ystävissäni on joitain erittäin hyvätuloisia, joiden koen olevan vähän pihalla tavallisten ihmisten elämästä ja toisaalta meillä on myös pienitulosia, matalastikoulutettuja, perheettömiä keski-ikäisiä ystäviä, joita pidän hieman katkerina ja jopa pahansuopina parempiosasisia kohtaan.

Kai se on kaikille vaikeaa ymmärtää toisenlaista elämää. 

[/quote]Oletko ajatellut, että sinkkuystäväsi voivat olla kateellisempia tuosta iloisesta perheestänne kuin rahoistanne? Varmaan sinullekin ihanat lapset ja hyvä parisuhde ovat se onnen lähde ennemmin kuin hyvät tulot? Vai olenko väärässä?

9000 €/kk palkasta 90% köyhille – hän on maailman vaatimattomin presidentti

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288697782331.html?pos=ok-nln

Tässä ketjussa korostuu nämä pahaenteiset, kohta kuule rysähtää vastaukset. Kertoo kirjoittajistaan todella paljon. On myös selitys sille , miksi eivät elä paremmmin ja onnellisemmin.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 10:23"]

Avaus kertoi oleellisen, siipeillen olet päässyt itse rakentamaasi kuplaan.

Myöhemmin kerrot että sinulla on akateeminen loppututkinto. Tuo ei kerro sinun tulotasostasi mitään.

Pinnalliselta vaikutat.

[/quote]

Minä en ole pinnallinen. Olen lukenut lähes kaiken suomalaisen yläkulttuurikirjallisuuden, jonka olen ehtinyt toisin kuin appini duunaritaustainen uusvaimo, joka ei kulttuurista tiedä mitään. Hänellä ei muuta kirjallisuutta ole kuin kuin halpaa toimintaa tai jotain tee-se-käsitöitä.

Sitä paitsi minä olen lääkäri. Mieheni on lääkäri. Isäni on lääkäri. Setäni on lääkäri. Appeni on lääkäri ja anoppinikin korkeasti koulutettu terveydenhuollon alalla.

Jos lääkäri on noin pihalla, että tajuaa jonkun hesarin jutun jälkeen elävänsä kuplassa, niin huhhuh!

Täsmälleen samaa mieltä! Minäkin ymmärrän ap:ta oikein hyvin, oma tilanteeni ja ajatukseni on juuri samanlainen. Todellakin vasta AV:ta lukiessani olen tajunnut, millaisessa kuplassa elän. Ystäväpiirimme on laaja ja pidän meitä ja ystäviämme todellakin ihan tavallisina, asuntovelkaisina mielekästä työtä tekevinä, mutta onnellisina ja elämästä nauttivina, positiivisina ihmisinä. Sanoisin, että meitä yhdistää kunnianhimo ja pitkäjänteisyys. Emme tupakoi, meillä ei ole tatuointeja, alkoholia nautimme todella maltilla, pidämme huolta kunnostamme jne.

 
Koulutus ja hyväosaisuuskin periytyvät, ja meille ja ystävillemme esimerkiksi ylempi korkeakoulututkinto tai tohtorintutkinto jne. on ollut ihan tavallinen, itsestäänselvä juttu, ei todellakaan mikään status. Ei niistä tutkinnoista kukaan mitään puhu, kun tavataan, ne vain ovat ja kukin tekee työtä omalla alallaan ja saa siitä ihan mukavan korvauksen, kuten kuuluukin! Ja kyllä, minun mielestäni se, että isovanhemmatkin ovat akateemisesti koulutettuja kyllä vaikuttaa ja ohjaa ja jotain merkitsee. Ei näissä perheissä hyvinvoinnista, varallisuudesta tai koulutuksesta todella tehdä numeroa, se vain on. Ollaan sivistyneitä ei retostella rahalla, vaan sijoitetaan sitä jne. Niin teen itsekin. En tee numeroa osakesalkustani tai sijoitusrahastostani, en niitä rahoja käytä, kasvakoon salkunhoitajien hallussa vuosikymmeniä.

Kyllä näissä "hyvissäkin" perheissä omia ongelmiaan on, toki, mutta ehkä myös keinoja niitä ongelmia käsitellä ja ratkoa. Vasta tämän palstan myötä olen nähnyt, miten paljon pahaa oloa tässä maassa on! Minun näkökulmastani moni asia näyttää myös siltä, että elämänhallinta on täysin hukassa. Miten niitä taitoja saataisiin vahvistettua ja niihin apua?

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 17:32"]

Ap, paljon matkustelleena olet varmasti kohdannut maailmalla myös kurjuutta, ihanien turistialueiden liepeillä. Sinulla on luultavasti kummilapsi kehitysmaassa, onhan? Teet tietenkin myös vapaaehtoistyötä, jossa annat asiantuntemustasi ilmaiseksi ihmisille, jotka ovat sekä taloudellisesti että sivistyksellisesti köyhempiä kuin sinä?

[/quote]

Ap sai tässä oivallisen neuvon. Jos siis tähän asti on onnistunut elämään umpiossaan. (En tosin jaksa uskoa, että kuplaumpio onnistuu keneltäkään lukutaitoiselta ja normaalilla havaintokyvyllä varustetulta.)

Olen myös suhteellisen varakkaassa tilanteessa ja saanuy huomata ettei omasta elämästään voi puhua kellekään koska kateellisia ja katkeria on niin paljon. Jos jollain menee hyvin olen vain onnellinen hänen puolestaan enkä katkera, mutta ehkä siksi kuulun varakkaisiin enkä varattomiin.

Asun Espoossa ja tapaan juuri ap:n kaltaisia vanhempia lasteni harrastuksissa. Elämä eroaa omastani siinä, että itse olen vähäpalkkainen akateemisen tutkinnon suorittanut, eikä minulla ole omaisuutta, mutta pärjään ja voin maksaa lasteni harrastukset. Ystäväpiirini koostuu kaltaisistani humanisteista, joilla ei ole perintöjä. 

Työpaikoissa, joissa itseäni hyvätuloisimmat käyvät, työajat ovat pidempiä ja stressaavampia. Tämä näkyy siinä, että lapset tulevat ip-kerhosta tai kotoa, jossa ovat olleet koulun jälkeen, suoraan harrastuksiin ja lapset ehditään hakea sitten seitsemän jälkeen harrastuksista. Yhteinen aika vanhempien kanssa alkaa sitten siitä seitsemästä ja päättyy nukkumaamenoaikaan. Harrastuksissa käydään melkein joka ilta, joten sama rumba pyörii koko ajan. Monella myöskin isovanhemmat toimivat tuossa kuljetusrumbassa. Osaan vain arvailla, milloin perheellä on sitä yhteistä aikaa, varmaan lomilla, jolloin mennään jonnekin kivaan ja tasokkaaseen hotelliin. Itselleni tällainen yrittäjämiehen kanssa elämä, jossa nähdään toisia vain lomalla, ei toiminut. Yhteisestä ajasta, kun sitä oli niin harvoin, toivoi liikaa ja pettyi joka kerta. Mutta hyvä, jos jollain toimii. 

Pidän omassa elämässäni siitä, että minulla on aikaa muuhunkin kuin työhön, vaikka se toki näkyy siinä, ettei ole varaa kaikkeen ylimääräiseen. Olen työssä, jossa voin konkreettisesti antaa tukea niille, joilla ei ole koulutettuja esi-isiä, joiden putkessa nuori menisi opintoputkessa lääkäriksi tai lakimieheksi. Työssäni näen, millaisia asioita nuoret käyvät läpi, aina vanhempien varallisuus ei tee heitäkään onnelliseksi, tosin koulutusta pidetään tärkeänä, joten tavallaan niitä nuoria, jotka tulevat rikkaista ja koulutetuista perheistä, on helpompi ohjata eteenpäin. Kuplassa en elä, koska tapaan nuoria erilaisista lähtökohdista. 

Mä en koe olevani missään kuplassa, mutta en varmaan sitten ole yhtä hienoista lähtökohdistakaan... talo on pikkukaupungissa eikä noin kallis likimainkaan, mutta ei munkaan ystäväpiirissä työttömiä ole, kaikki asuvat omistusasunnoissa, kaikilla on pari autoa ja matkustelevat jonkin verran. Ystäväpiirini on kuitenkin monimuotoinen: on hoitajaa, puuseppää, opettajaa, tuomaria, kielenkääntäjää, soitonopettajaa, maatalonemäntää... vaikka mitä. Minusta on nimittäin rikkaus tuntea erilaisia ihmisiä, eikä ammatti tai elintaso määrittele ihmistä. Oma mieheni on juristi, eikä se ole sen kummempi kuin muutkaan maalta kotoisin olevat heput.

Talosta on lainaa, mutta toisaalta ei lasten äitiyslomien ja hoitovapaiden aikana ole ollut tarvetta pienentää lyhennysten summia. Aina on ollut rahaa maksaa laskut ja ostaa kaupasta just sitä ruokaa mitä haluaa. Lapset käyvät musiikkiopistossa soittamassa, myös itse käyn kitara- ja laulutunneilla. Eikä raha ole esteenä lyhennetylle työajallekaan, jota teen nyt kolmatta vuotta ja aion tehdä kunnes nuorempi menee kolmannelle luokalle aikanaan. Mutta enemmänkin koen tämän mahdolliseksi siksi, että emme käy kalliilla matkoilla, autot ovat vanhahkoja ja talo on vanha ja maltillisen hintainen. Eli vaatimattomat puitteet, panostamme mieluummin perheaikaan, harrastamiseen ja erilaisiin ystäviin :)

Kai sitä voisi jonkin kuplaan hankkiutua, jos olisi sen tyyppinen, mutta emme ole.