Lue keskustelun säännöt.
Tasapuolisuus lasten kanssa?
30.12.2020 |
Miten toimisitte, jotta olisitte tasapuolinen? Suvussa on liikaa kertomuksia sisaruksista, jotka ovat riidoissa keskenään vanhempien epätasapuolisuuden vuoksi.
Meillä on teini-ikäiset lapset. Toinen on paljon kotona, lukee kirjastokirjoja ja katsoo telkkaa. Kulkuvälineeksi riittää peruspyörä. Toinen harrastaa vaikka mitä. Tarvitaan harrastuvälineitä, kausimaksuja, syömisiä pikaruokapaikoissa jne. Hän myös on kiinnostunut elektroniikasta ja peleistä. Pitäisi saada aina uutta näihin liittyen. Kulkuvälineitä tietenkin.
Olemme mielestämme ihan järkeviä tämän jälkimmäisen lapsen toiveiden suhteen. Ei siis saa mielenjohteesta mitä tahansa, vaan perustellusti. Ihan oikeasti myös hyödyntää niitä saamiaan asioita, eivät jää kaappiin. Useinkaan ei osteta sitä kalleinta mahdollista, vaan voidaan aluksi ostaa käytetty tai perustuote. Meillä on ihan hyvin varaa tähän, joten tuntuisi hassulta sanoa, että mitään ei saa tehdä tai ostaa.
Joka tapauksessa tämä ensiksi mainittu lapsi tulee todella paljon halvemmaksi kuin toinen. Hän ei kerta kaikkiaan halua oikein mitään. Tai haluaa, mutta kovin pientä. Juuri joulun alla hänen kanssaan sovin, että koska sisaruksensa joululahjat (harrastusväline) maksavat niin paljon enemmän, niin laitetaan vastaava summa hänen tililleen.
Joulu siis oli helppo, mutta miten hoitaa tämä kokonaisuus rahallisesti tasapuolisesti?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.Ei hullumpi idea.
Suosittelen vielä puhumaan tämän auki molempien lasten kanssa, niin että molemmat ovat tietoisia asiasta.
Moni nuori ei ihan oikeasti tajua rahan arvoa, voi esim elää kuvitelmassa, että tavarat ja jutut vaan jotenkin "kuuluu" tulla itselle automaattisesti,eikä tajuta, että vanhemmat saattaa joutua tekemään viikon töitä saadakseen rahat kasaan johonkin kännykkään.
Tämä ei varmaan teillä ole ongelma, mutta tosiaan avoimuutta olisi hyvä olla.
Ettei tule ikävänä yllätyksenä, että toisella on jo kiva pesämuna kun itse on jo törsännyt kaiken.Törsännyt? Harrastaminenhan on nimenomaan törsäämistä.
Jos se eka vaikka sairastuu vakavasti ja vanhempien pitää maksaa fysioterapia tms., niin muistetaanhan toisen tilille laittaa rahaa, koska ekaa on kuntoutettu? Ja sitten selitetään ekalle, että sun tililillä ei ole euroakaan, koska törsäsit niin paljon kävelyn opetteluun.
Harrastaminen on vapaaehtoista ja oma valinta. Sairastuminen ja vammautuminen ei ole. Jääkiekkoperheissä menee rahaa todella paljon harrastukseen, jos joku ei perheessä harrasta säästyy rahaa merkittävästi.
Pitää olla tasapuolinen. Ja luonteet ovat erilaisia, toinen kehtaa pyytää ja toinen ei. Eli tilille sama summa on minusta oikea ratkaisu.
Kyllä yleensä vuosien kuluessa niitä tilaisuuksia "punttien tasaamiseen" tulee vaikka välillä toinen lapsi saisikin enemmän.
Meillä on ollut ihan sama tilanne kuin aloittajalla eli toinen lapsista on sellainen koko ajan menossa oleva harrastaja jolle tulle jatkuvasti kaikenlaista menoa harrastusten ja muiden tiimoilta. Toinen taas enemmän kotona viihtyvä älykkö joka ei saa rahaa kulumaan oikein mihinkään. Oli pitkiä aikoja jolloin mietin että asiat eivät mene ihan tasapuolisesti ja toinen saa enemmän kuin toinen. Mutta kyllä sitten tulikin eteen ne ajat kun se toinenkin lapsi halusi lähteä reissuun kaverien kanssa ja sitten olikin itsestään selvää että me rahoitimme sen matkan ja kaikki sen kulut. Sitten innostui vielä sijoittamisesta ja annoimme siihen hänelle alkupääoman. Joten lopulta molemmat olivat varmaan saaneet aika lailla yhtä paljon.
Pointti on siis se että kaiken tarvitse mennä joka ikinen hetki tasan mutta kyllä pitkällä tähtäimellä tasapuolisuuden pitää toteutua.
Tärkeintä ei ole se, minkä verran käytetään rahaa vaan se, miten kohdellaan. Esimerkiksi toinen lapsi saa hillua kavereittensa kanssa miten mielii, toiselle on tiukka kuri ja on aina erikseen pyydettävä lupa menoihin. Toinen saa kiukutella ja kiusata vanhempia mielin määrin, mutta toisen on pyydettävä anteeksi rumaa kielenkäyttöä. Toisen ei tarvitse koskaan korjata edes omia jälkiään vaan se on toisen lapsen tehtävä.
Ei varmaan vaikea arvata, että nämä lapset voivat olla eri sukupuolta. Usein menee niin, että yksi saa mitä tahtoo, toisen on ansaittava "palkkio" vaikkapa tekemällä jotain töitä tai huolehtimalla vanhoista vanhemmista, turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.Ei hullumpi idea.
Suosittelen vielä puhumaan tämän auki molempien lasten kanssa, niin että molemmat ovat tietoisia asiasta.
Moni nuori ei ihan oikeasti tajua rahan arvoa, voi esim elää kuvitelmassa, että tavarat ja jutut vaan jotenkin "kuuluu" tulla itselle automaattisesti,eikä tajuta, että vanhemmat saattaa joutua tekemään viikon töitä saadakseen rahat kasaan johonkin kännykkään.
Tämä ei varmaan teillä ole ongelma, mutta tosiaan avoimuutta olisi hyvä olla.
Ettei tule ikävänä yllätyksenä, että toisella on jo kiva pesämuna kun itse on jo törsännyt kaiken.Törsännyt? Harrastaminenhan on nimenomaan törsäämistä.
Jos se eka vaikka sairastuu vakavasti ja vanhempien pitää maksaa fysioterapia tms., niin muistetaanhan toisen tilille laittaa rahaa, koska ekaa on kuntoutettu? Ja sitten selitetään ekalle, että sun tililillä ei ole euroakaan, koska törsäsit niin paljon kävelyn opetteluun.
No olipas hölmö kommentti.
Tietysti voi tulla sairastumisia ja onnettomuuksia, jotka sekoittavat koko pakan joksikin aikaa ja silloin vain yritetään jotenkin selvitä.
Mutta silloin kun kaikki on hyvin ja eletään normaalia arkea, huolehditaan tasapuolisuudesta.
Ja kuten tässä ketjussa muutama on jo fiksusti todennut, sisarukset miettivät joskus jälkikäteen, ketä vanhemmat rakastivat eniten ja kuka sai eniten huomiota heiltä. Raha ja sen tasapuolinen jakaminen on vain yksi osa kokonaisuutta. Toki on tilanteita, joissa joku lapsista tarvitsee enemmän (rahaa, huolenpitoa, vanhempien aikaa), mutta näistä tilanteista kannattaa siis mielestäni puhua avoimesti kaikkien osapuolten kanssa juuri em. syistä.Ahaa, tasapuolisuus toteutuu vain tietyissä tilanteissa, tietyissä sit äei tarvitse ottaa huomioon. Harrastaminen on törsäämistä, toiselle pitää kompensoida se rahana, mutta jos harrastaessaan loukkaantuu vakavasti, tasapuolisuusvaatimus katoaa. Aika vinhaa.
Ymmärrät nyt tahallasi väärin. Se on toki inhimillistä: tämä on niin tunteita herättävä aihe.
Ei, ymmärrän tahallani ihan oikein eli juuri sen, mitä kirjoitetaan.
Viestiketjussa on kehotettu kirjaamaan lapsista aiheutuvat kulut ja niiden avulla osoittamaan, miksi yksi saa kotoalähteissään 10 000 e, toinen ei mitään. Koska se toinen meni kotonaollessaan törsäämään rahat kalliisiin harrastuksiin, jotka sitten kompensoitiin ekalle rahana. Ja tätä pidettiin tasapuolisena toimena aivan kuin harrastaminen olisi sama asia kuin tuhlaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.Ei hullumpi idea.
Suosittelen vielä puhumaan tämän auki molempien lasten kanssa, niin että molemmat ovat tietoisia asiasta.
Moni nuori ei ihan oikeasti tajua rahan arvoa, voi esim elää kuvitelmassa, että tavarat ja jutut vaan jotenkin "kuuluu" tulla itselle automaattisesti,eikä tajuta, että vanhemmat saattaa joutua tekemään viikon töitä saadakseen rahat kasaan johonkin kännykkään.
Tämä ei varmaan teillä ole ongelma, mutta tosiaan avoimuutta olisi hyvä olla.
Ettei tule ikävänä yllätyksenä, että toisella on jo kiva pesämuna kun itse on jo törsännyt kaiken.Törsännyt? Harrastaminenhan on nimenomaan törsäämistä.
Jos se eka vaikka sairastuu vakavasti ja vanhempien pitää maksaa fysioterapia tms., niin muistetaanhan toisen tilille laittaa rahaa, koska ekaa on kuntoutettu? Ja sitten selitetään ekalle, että sun tililillä ei ole euroakaan, koska törsäsit niin paljon kävelyn opetteluun.
Harrastaminen on vapaaehtoista ja oma valinta. Sairastuminen ja vammautuminen ei ole. Jääkiekkoperheissä menee rahaa todella paljon harrastukseen, jos joku ei perheessä harrasta säästyy rahaa merkittävästi.
Entä harrastuksessa vammautuminen? Jos ei olisi aloittanut jääkiekkoa, ei olisi saanut aivovammaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä ei ole se, minkä verran käytetään rahaa vaan se, miten kohdellaan. Esimerkiksi toinen lapsi saa hillua kavereittensa kanssa miten mielii, toiselle on tiukka kuri ja on aina erikseen pyydettävä lupa menoihin. Toinen saa kiukutella ja kiusata vanhempia mielin määrin, mutta toisen on pyydettävä anteeksi rumaa kielenkäyttöä. Toisen ei tarvitse koskaan korjata edes omia jälkiään vaan se on toisen lapsen tehtävä.
Ei varmaan vaikea arvata, että nämä lapset voivat olla eri sukupuolta. Usein menee niin, että yksi saa mitä tahtoo, toisen on ansaittava "palkkio" vaikkapa tekemällä jotain töitä tai huolehtimalla vanhoista vanhemmista, turhaan.
Ai on ok vaikka ostaa toiselle asunto ja auto, kunhan on "kohdeltu tasapuolisesti" lapsena?
En ole tasaillut menoja. Esikoinen ajoi mopokortin ja sai uuden mopon. Toisella oli mahdollisuus myös, mutta ei halunnut, joten en ole toiselle rahana maksanut. Esikoinen on halunnut kaikenmoista ja saanutkin. Kaksi nuorempaa ovat tulleet paljon halvemmiksi. Mahdollisuus kaikilla saada haluamiaan juttuja. Rahana en maksele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut pelkästään rahasta, mutta sille ekalle tulee kompensoida kaikki muukin eli yhteinen aika, harrastuksiin kuskaamiset, mukavat jutut, halaukset, riemunkiljahdukset, kun voittaa jne. eli ei tasapuolisuus ole vain rahaa, se on paljon kokonaisvaltaisempaa. Se on välittämistä, huolenpitoa, arvostusta.
Teit mitä tahansa, koskaan ei mene tasan, koska joudut luomaan molemmille samanlaisen kokemuksen ja se on mahdotonta. Voihan olla, että myöhemmin toinen lapsi syyttää sinua epätasapuoliseksi, koska ensimmäinen lapsi sai aikaasi.Meinasinkin aloitusviestiin korostaa, että nyt puhutaan vain rahallisesta tasapuolisuudesta. Ei muusta. Koska pelkän rahankin ajattelu on tarpeeksi vaikeaa.
Ap
No, rahallinen tasapuolisuus on tietysti helppoa tuolla kuvatulla kirjanpidolla, jyvityksillä ja tasaustilisiirroilla. Kahden lapsen kanssa ja keskitason tuloilla se nyt myös toteutettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.Ei hullumpi idea.
Suosittelen vielä puhumaan tämän auki molempien lasten kanssa, niin että molemmat ovat tietoisia asiasta.
Moni nuori ei ihan oikeasti tajua rahan arvoa, voi esim elää kuvitelmassa, että tavarat ja jutut vaan jotenkin "kuuluu" tulla itselle automaattisesti,eikä tajuta, että vanhemmat saattaa joutua tekemään viikon töitä saadakseen rahat kasaan johonkin kännykkään.
Tämä ei varmaan teillä ole ongelma, mutta tosiaan avoimuutta olisi hyvä olla.
Ettei tule ikävänä yllätyksenä, että toisella on jo kiva pesämuna kun itse on jo törsännyt kaiken.Törsännyt? Harrastaminenhan on nimenomaan törsäämistä.
Jos se eka vaikka sairastuu vakavasti ja vanhempien pitää maksaa fysioterapia tms., niin muistetaanhan toisen tilille laittaa rahaa, koska ekaa on kuntoutettu? Ja sitten selitetään ekalle, että sun tililillä ei ole euroakaan, koska törsäsit niin paljon kävelyn opetteluun.
No olipas hölmö kommentti.
Tietysti voi tulla sairastumisia ja onnettomuuksia, jotka sekoittavat koko pakan joksikin aikaa ja silloin vain yritetään jotenkin selvitä.
Mutta silloin kun kaikki on hyvin ja eletään normaalia arkea, huolehditaan tasapuolisuudesta.
Ja kuten tässä ketjussa muutama on jo fiksusti todennut, sisarukset miettivät joskus jälkikäteen, ketä vanhemmat rakastivat eniten ja kuka sai eniten huomiota heiltä. Raha ja sen tasapuolinen jakaminen on vain yksi osa kokonaisuutta. Toki on tilanteita, joissa joku lapsista tarvitsee enemmän (rahaa, huolenpitoa, vanhempien aikaa), mutta näistä tilanteista kannattaa siis mielestäni puhua avoimesti kaikkien osapuolten kanssa juuri em. syistä.Ahaa, tasapuolisuus toteutuu vain tietyissä tilanteissa, tietyissä sit äei tarvitse ottaa huomioon. Harrastaminen on törsäämistä, toiselle pitää kompensoida se rahana, mutta jos harrastaessaan loukkaantuu vakavasti, tasapuolisuusvaatimus katoaa. Aika vinhaa.
Ymmärrät nyt tahallasi väärin. Se on toki inhimillistä: tämä on niin tunteita herättävä aihe.
Ei, ymmärrän tahallani ihan oikein eli juuri sen, mitä kirjoitetaan.
Viestiketjussa on kehotettu kirjaamaan lapsista aiheutuvat kulut ja niiden avulla osoittamaan, miksi yksi saa kotoalähteissään 10 000 e, toinen ei mitään. Koska se toinen meni kotonaollessaan törsäämään rahat kalliisiin harrastuksiin, jotka sitten kompensoitiin ekalle rahana. Ja tätä pidettiin tasapuolisena toimena aivan kuin harrastaminen olisi sama asia kuin tuhlaaminen.
Harrastaminen on kuluttamista. Harrastuksia on eri hintaisia. Osa jatkaa jääkiekkoa vielä paikallisessa ö divisioonassa kun tulee täysi-ikäiseksi, siitäkin pelaaja joutuu maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta toi, että sen vähemmän kuluttavan lapsen kanssa voisi sitten vaikka tehdä joskus yhteisen hotelliloman tai jonkun reissun, kuullosti kivalta. Varsinkin jos tuo paljon harrastava pääsee harrastuksen puitteissa reissaamaan. Tai ostaa sille vähemmän harrastavalle vaikka kivan merkkivaatteen silloin tällöin, jos sellaisista yhtään tykkää. Ei tarvii mennä tasan kaiken, mutta sillä lailla että molemmilla on kokemus että huomioidaan ja saa jotain kivaa.
Meillä vähän samaa, yksi lapsista ei kaipaa mitään erikoista, on sitten panostettu siihen, että saa valita vähän kalliimman puhelimen tai ostaa niitä kalliita tusseja kun piiirtelee huvikseen. Tulee silti "halvemmaksi" kun toisten kalliimmat harrastukset mutta ei jää kokonaan paitsi rahallisesta panostuksesta.
Eipä siinä taida oikein muuta konstia olla, kuin laskea rahallinen arvo kaikelle ja sitten jotenkin kompensoida että saavat yhtä paljon. Samalla lapset oppivat minkä arvoista mikäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä taida oikein muuta konstia olla, kuin laskea rahallinen arvo kaikelle ja sitten jotenkin kompensoida että saavat yhtä paljon. Samalla lapset oppivat minkä arvoista mikäkin on.
Ei tuokaan ole minusta reilua. HALUAN että lapseni harrastavat jotain. Mielellään urheilua ja jotain muutakin. Minusta on hyvä että siihen kulutetaan rahaa. En haluaisi palkita laiskaa lasta antamalla hänelle tuhansia euroja rahaa. Siinähän voisi lapsi laskeskellakin että kannattaa jättää jääkiekko ja kerätä näin pesämuna itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei materia ja raha ole se isoin syy siihen, miksi sisarukset kokevat heitä kohdelleen epätasa-arvoisesti. Siitä on vain helpompi tapella. Usein oikea syy on se, että toinen kokee sisaruksen olleen tärkeämpi vanhemmille. Tärkeämpää on se, miten aikasi ja välittämisesi jaat.
Tässä toivottavasti olen onnistunut paremmin kuin rahan jakamisen kanssa. Lasten kanssa olemme jutelleet tästä raha-asiasta. "Halvan" lapsen mielestä ei mitenkään ollut tarpeellista, että joululahjoja ostetaan samalla rahalla. Hänelle oli ihan ok, että hänen lahjansa maksavat 40 e ja toisen lapsen 240 e. Ei kokenut tuota mutenkään epäreiluna.
Ap
Mä en koskaan kehdannut pyytää mitään, kun siskoon meni vanhemmilta niin paljon aikaa ja rahaa. En kehtaa nytkään. Siskon lapset ovat jatkuvasti mummolassa, joten en kehtaa äitiä vaivata enää omilla lapsillani tai heidän tarpeillaan.
Minustakin tuo oli hyvä idea, että sen lukemista ja piirtämistä kotona harrastavan kanssa voisi tehdä matkoja ja hotellireissuja, varmaan voisi tykätä erilaisista kulttuuririennoista ja näyttelyistä? Se tasaisi harrastusmenojen erisuuruisuutta ja kotona viihtyvä introverttikin pääsisi/joutuisi kotoa pois ihmisten ilmoille.
Se, että toinen pyytää tai vaatii kalliimpia lahjoja, vaatteita ja tavaroita, on sellainen juttu, josta voisi tilille toiselle laittaa ihan rahaakin. Tai mieluummin niin, että molemmille rahaa saman verran ja ne voi säästää tai törsätä tavaraan.
Ja ihan avoimesti näistä pitää keskustella kotona.
Noi on vaikeita asioita.
Myös minulla on kaksi lasta, nyt jo aikuisia.
Toinen halusi harrastaa jos vaikka mitä. Suurin homma oli yrittää rajata harrastuksia niin, että jäisi joku ilta vapaaksikin. Maksettiin harrastusmaksuja, käytettiin aikaa kuskaamiseen, käytiin balettinäytöksissä, musiikkimatineoissa ja teatteriesityksissä vuosikausia. Ja toudattiin myyjäisiin myytävää.
Toinen ei vaan halunnut, ei ainakaan harrastaa mitään jossa pitäisi olla joka viikko samaan aikaan. Hän halusi olla kotona.
Onneksi meitä on kaksi vanhempaa. Ensin mainittu lapsi oli ihan kuin minä pienenä, ja ymmärsin hyvin sekä lapsen halun harrastaa ja mennä että myös sen, että hommassa saattaa käydä niin että välillä uupuukin, jos ei vanhemmat yhtään rajaa. Lasten isä tunnisti jälkimmäisessä lapsessa itsensä. Tälle lapselle etsittiin ja tarjottiin kotona mahdollistuvia harrastuksia - lukeminen oli tosi tärkeä yksi. Mutta myös valokuvaaminen innosti häntä, joten hankittiin hänelle kamera ja isänsä opetti hänelle kuvaamista. Lapsi innostui käsitöistä, joissa sekä äitini että anoppini neuvoivat (ja tähänkin harrastukseen tarvittiin välineitä). Ja teininä hän innostui tekemään lehteä ja leikkimään toimittajaa.
Lapset toki oppivat myös toisiltaan. Myös se meneväinen lapsi innostui käsitöistä. Ja se menemätön nautti varmasti niistä teatteriesityksistä... Muksut jopa yhdessä naapurin muksujen kanssa kirjoittivat porukassa näytelmiä, joissa tämä meidän esiintyjä mielellään esitti vaikka mitä osia, ja toinen hoiteli lavastusta ja ohjausta, käsikirjoittamisen lisäksi.
En tiedä miten tasan meni aika tai raha. Mutta lapset ovat nyt aikuisinakin hyvissä väleissä, auttavat toisiaan, oppivat toisiltaan, tukevat toisiaan. Tiedostavat erilaisuutensa ja yhtäläisyytensä. Tietävät, että kumpaakin on rakastettu ja rakastetaan valtavasti ja tuettu mahdollisimman hyvin aina kulloisenkin tarpeen mukaan.
Sisarusten huonot välit johtuvat vanhempien kyvyttömyydestä kohdella tasapuolisesti lapsiaan. Suvussani on ihan sairas suosimisen kuvio ja lähes kaikki välit poikki. Puolisollani normaalit suku kuviot ja ketään ei ole suosittu eikä nostettu paremmaksi muita, kaikkia kohdeltu tasapuolisesti niin ettei mitään epäilystä ole jäänyt kenellekkään.
Kaikkien ei tarvitsisi tehdä lapsia ollenkaan, ei ainakaan ennen kuin järki kasvaa päähän.
Ymmärrät nyt tahallasi väärin. Se on toki inhimillistä: tämä on niin tunteita herättävä aihe.