Lue keskustelun säännöt.
Tasapuolisuus lasten kanssa?
30.12.2020 |
Miten toimisitte, jotta olisitte tasapuolinen? Suvussa on liikaa kertomuksia sisaruksista, jotka ovat riidoissa keskenään vanhempien epätasapuolisuuden vuoksi.
Meillä on teini-ikäiset lapset. Toinen on paljon kotona, lukee kirjastokirjoja ja katsoo telkkaa. Kulkuvälineeksi riittää peruspyörä. Toinen harrastaa vaikka mitä. Tarvitaan harrastuvälineitä, kausimaksuja, syömisiä pikaruokapaikoissa jne. Hän myös on kiinnostunut elektroniikasta ja peleistä. Pitäisi saada aina uutta näihin liittyen. Kulkuvälineitä tietenkin.
Olemme mielestämme ihan järkeviä tämän jälkimmäisen lapsen toiveiden suhteen. Ei siis saa mielenjohteesta mitä tahansa, vaan perustellusti. Ihan oikeasti myös hyödyntää niitä saamiaan asioita, eivät jää kaappiin. Useinkaan ei osteta sitä kalleinta mahdollista, vaan voidaan aluksi ostaa käytetty tai perustuote. Meillä on ihan hyvin varaa tähän, joten tuntuisi hassulta sanoa, että mitään ei saa tehdä tai ostaa.
Joka tapauksessa tämä ensiksi mainittu lapsi tulee todella paljon halvemmaksi kuin toinen. Hän ei kerta kaikkiaan halua oikein mitään. Tai haluaa, mutta kovin pientä. Juuri joulun alla hänen kanssaan sovin, että koska sisaruksensa joululahjat (harrastusväline) maksavat niin paljon enemmän, niin laitetaan vastaava summa hänen tililleen.
Joulu siis oli helppo, mutta miten hoitaa tämä kokonaisuus rahallisesti tasapuolisesti?
Kommentit (49)
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä tarvitse niin ajatella. Ne ovat elämisen menoja. Tietenkin isommat menot kuten vaikka ajokortti. Voi tulla aika, jolloin se vanhempi tarvitsee jotain enemmän.
Olen eri mieltä, minusta useamman satasen hankinnat ja sitä kalliimmat voisi hyvin kompensoida samaan tapaan kuin tuon joululahjan. Jos toinen haluaa vaikka 300 euron pelikonsolin, niin toiselle sama summa tilille.
Vierailija kirjoitti:
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.
Ei hullumpi idea.
Suosittelen vielä puhumaan tämän auki molempien lasten kanssa, niin että molemmat ovat tietoisia asiasta.
Moni nuori ei ihan oikeasti tajua rahan arvoa, voi esim elää kuvitelmassa, että tavarat ja jutut vaan jotenkin "kuuluu" tulla itselle automaattisesti,eikä tajuta, että vanhemmat saattaa joutua tekemään viikon töitä saadakseen rahat kasaan johonkin kännykkään.
Tämä ei varmaan teillä ole ongelma, mutta tosiaan avoimuutta olisi hyvä olla.
Ettei tule ikävänä yllätyksenä, että toisella on jo kiva pesämuna kun itse on jo törsännyt kaiken.
Puhut pelkästään rahasta, mutta sille ekalle tulee kompensoida kaikki muukin eli yhteinen aika, harrastuksiin kuskaamiset, mukavat jutut, halaukset, riemunkiljahdukset, kun voittaa jne. eli ei tasapuolisuus ole vain rahaa, se on paljon kokonaisvaltaisempaa. Se on välittämistä, huolenpitoa, arvostusta.
Teit mitä tahansa, koskaan ei mene tasan, koska joudut luomaan molemmille samanlaisen kokemuksen ja se on mahdotonta. Voihan olla, että myöhemmin toinen lapsi syyttää sinua epätasapuoliseksi, koska ensimmäinen lapsi sai aikaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.Ei hullumpi idea.
Suosittelen vielä puhumaan tämän auki molempien lasten kanssa, niin että molemmat ovat tietoisia asiasta.
Moni nuori ei ihan oikeasti tajua rahan arvoa, voi esim elää kuvitelmassa, että tavarat ja jutut vaan jotenkin "kuuluu" tulla itselle automaattisesti,eikä tajuta, että vanhemmat saattaa joutua tekemään viikon töitä saadakseen rahat kasaan johonkin kännykkään.
Tämä ei varmaan teillä ole ongelma, mutta tosiaan avoimuutta olisi hyvä olla.
Ettei tule ikävänä yllätyksenä, että toisella on jo kiva pesämuna kun itse on jo törsännyt kaiken.
Törsännyt? Harrastaminenhan on nimenomaan törsäämistä.
Jos se eka vaikka sairastuu vakavasti ja vanhempien pitää maksaa fysioterapia tms., niin muistetaanhan toisen tilille laittaa rahaa, koska ekaa on kuntoutettu? Ja sitten selitetään ekalle, että sun tililillä ei ole euroakaan, koska törsäsit niin paljon kävelyn opetteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhut pelkästään rahasta, mutta sille ekalle tulee kompensoida kaikki muukin eli yhteinen aika, harrastuksiin kuskaamiset, mukavat jutut, halaukset, riemunkiljahdukset, kun voittaa jne. eli ei tasapuolisuus ole vain rahaa, se on paljon kokonaisvaltaisempaa. Se on välittämistä, huolenpitoa, arvostusta.
Teit mitä tahansa, koskaan ei mene tasan, koska joudut luomaan molemmille samanlaisen kokemuksen ja se on mahdotonta. Voihan olla, että myöhemmin toinen lapsi syyttää sinua epätasapuoliseksi, koska ensimmäinen lapsi sai aikaasi.
Meinasinkin aloitusviestiin korostaa, että nyt puhutaan vain rahallisesta tasapuolisuudesta. Ei muusta. Koska pelkän rahankin ajattelu on tarpeeksi vaikeaa.
Ap
Ei materia ja raha ole se isoin syy siihen, miksi sisarukset kokevat heitä kohdelleen epätasa-arvoisesti. Siitä on vain helpompi tapella. Usein oikea syy on se, että toinen kokee sisaruksen olleen tärkeämpi vanhemmille. Tärkeämpää on se, miten aikasi ja välittämisesi jaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä tarvitse niin ajatella. Ne ovat elämisen menoja. Tietenkin isommat menot kuten vaikka ajokortti. Voi tulla aika, jolloin se vanhempi tarvitsee jotain enemmän.
Olen eri mieltä, minusta useamman satasen hankinnat ja sitä kalliimmat voisi hyvin kompensoida samaan tapaan kuin tuon joululahjan. Jos toinen haluaa vaikka 300 euron pelikonsolin, niin toiselle sama summa tilille.
Aika hassu ajatus. Tuskinpa mitään pelikonsolia noin vaan ostetaan vain toiselle.
Harrastuksissa tasapuolisuus on riittävä, kun molemmille se maksetaan. Jos haluaa. Eikä niiden summien tarvitse samoja olla.
Joku lahjasumma tai säästösumma pitää olla sama.
Jos on ikäeroa, avustetaan sitten kun se nuorempi on samassa tilanteessa. Ei tietenkään niin, että kun esikoista autetaan kodin hank7nnoissa, laitetaan nuoremmalle sama summa. Muuten se koskee taas sitä aikaa, kun nuorempaa autetaan eli aina kaikesta maksetaan tuplasumma.
Vielä erikseen kaikki lääkärimaksut ym. Maksan ne tarpeen mukaan. En sitä summaa anna sille, joka ei sitä nyt tarvitse.
Ei tuossa tilanteessa mun mielestä kauheasti tarvitse ”kompensoida”. Riittää, että molemmilla on sama mahdollisuus harrastaa tai saada asioita, eikä niin, että vain toista suositaan. Jos toinen ei halua tätä mahdollusuutta käyttää, niin ei se ole vanhempien vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut pelkästään rahasta, mutta sille ekalle tulee kompensoida kaikki muukin eli yhteinen aika, harrastuksiin kuskaamiset, mukavat jutut, halaukset, riemunkiljahdukset, kun voittaa jne. eli ei tasapuolisuus ole vain rahaa, se on paljon kokonaisvaltaisempaa. Se on välittämistä, huolenpitoa, arvostusta.
Teit mitä tahansa, koskaan ei mene tasan, koska joudut luomaan molemmille samanlaisen kokemuksen ja se on mahdotonta. Voihan olla, että myöhemmin toinen lapsi syyttää sinua epätasapuoliseksi, koska ensimmäinen lapsi sai aikaasi.Meinasinkin aloitusviestiin korostaa, että nyt puhutaan vain rahallisesta tasapuolisuudesta. Ei muusta. Koska pelkän rahankin ajattelu on tarpeeksi vaikeaa.
Ap
Molemmilla lapsilla on siis tasan samankokoiset huoneet, samanhintaiset huonekalut jne. vai oletko ajatellut laskelmissa ottaa huomioon sen, että toisella on 12 neliötä, toisella 14? Ja olet laskenut, että se toinen joutui vauvana käyttämään esikoisen vaatteita (ainakin muutamaa). Ja että ekan takia jouduit kahdesti olemaan pari tuntia palkatta pois töistä, kai sekin pitää kompensoida?
Jos se toinen ei nyt vaan halua mitään, niin en ymmärrä mikä on ongelma? Tämän harrastavan nuoren menoihin käytetään vain sen verran ettei se vaikuta perheenne talouden tasapainoon. Minusta riittää että teillä on varaa tukea kumpaakin esim opiskeluaikana. Mielestäni harrastukset ovat vain elämisen kuluja, ei asia mitä pitää muille perheenjäsenille hyvitellä, varsinkin jos heillä on halutessaan mahdollisuus samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän samanlainen tilanne ollut. Koska meillä on ollut hyvä taloudellinen tilanne, ovat lapsemme voineet harrastaa aika lailla sitä mitä ovat halunneet. Se että heidän mielenkiintonsa ovat olleet erilaisia, on heihin kulunut rahaa eri verran. Emme ole koskaan kompensoineet sitä erityisesti, "tasanneet tilejä". He ovat samaa sukupuolta, pari vuotta ikäeroa. En tiedä onko sillä mitään merkitystä asiaan. Mutta he ovat ymmärtääkseni tunteneet aina asian niin, että he ovat saaneet toiveitaan toteutetuiksi siinä määrin kuin on ollut järkevää, mitään huiman kalliita juttuja meilläkään ei ole osteltu ja kertakäyttöjuttuihin tuhlattu. Se mitä toinen on saanut ei ole vaikuttanut siihen, miten toinen on tuntenut tulleensa kohdelluksi. Sama siinä mielessä, että he ovat tosi erilaisia luonteiltaan, ei heitä ole kohdeltu lapsina samalla tavalla, vaan heidän luonteidensa mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.
Juuri tällaisesta eräät sisarukset saivat valtavan riidan. Toisella oli tilillään 18-vuotiana 1000 mk ja toisella 100 000 mk kun lähtivät kotoa. (Tai jotain tuollaista)
Vastaavasti hyvä kaverini pitää vanhempiaan epäreiluina kun EI saanut tuota rahallista kompensaatiota, kun itse eli halvasti ja veljeen meni valtavasti rahaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.Ei hullumpi idea.
Suosittelen vielä puhumaan tämän auki molempien lasten kanssa, niin että molemmat ovat tietoisia asiasta.
Moni nuori ei ihan oikeasti tajua rahan arvoa, voi esim elää kuvitelmassa, että tavarat ja jutut vaan jotenkin "kuuluu" tulla itselle automaattisesti,eikä tajuta, että vanhemmat saattaa joutua tekemään viikon töitä saadakseen rahat kasaan johonkin kännykkään.
Tämä ei varmaan teillä ole ongelma, mutta tosiaan avoimuutta olisi hyvä olla.
Ettei tule ikävänä yllätyksenä, että toisella on jo kiva pesämuna kun itse on jo törsännyt kaiken.Törsännyt? Harrastaminenhan on nimenomaan törsäämistä.
Jos se eka vaikka sairastuu vakavasti ja vanhempien pitää maksaa fysioterapia tms., niin muistetaanhan toisen tilille laittaa rahaa, koska ekaa on kuntoutettu? Ja sitten selitetään ekalle, että sun tililillä ei ole euroakaan, koska törsäsit niin paljon kävelyn opetteluun.
No olipas hölmö kommentti.
Tietysti voi tulla sairastumisia ja onnettomuuksia, jotka sekoittavat koko pakan joksikin aikaa ja silloin vain yritetään jotenkin selvitä.
Mutta silloin kun kaikki on hyvin ja eletään normaalia arkea, huolehditaan tasapuolisuudesta.
Ja kuten tässä ketjussa muutama on jo fiksusti todennut, sisarukset miettivät joskus jälkikäteen, ketä vanhemmat rakastivat eniten ja kuka sai eniten huomiota heiltä. Raha ja sen tasapuolinen jakaminen on vain yksi osa kokonaisuutta. Toki on tilanteita, joissa joku lapsista tarvitsee enemmän (rahaa, huolenpitoa, vanhempien aikaa), mutta näistä tilanteista kannattaa siis mielestäni puhua avoimesti kaikkien osapuolten kanssa juuri em. syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.Juuri tällaisesta eräät sisarukset saivat valtavan riidan. Toisella oli tilillään 18-vuotiana 1000 mk ja toisella 100 000 mk kun lähtivät kotoa. (Tai jotain tuollaista)
Vastaavasti hyvä kaverini pitää vanhempiaan epäreiluina kun EI saanut tuota rahallista kompensaatiota, kun itse eli halvasti ja veljeen meni valtavasti rahaa.
Ap
Ehkä kyse on vaan huonosta kasvatuksesta? Kai tällaisen köyhemmän perheen lapsi osaa sitten arvostaa sitä mitä vanhemmat on vähästään antaneet. Ei olisi tullut mieleenkään vaatia, vertailla sisaruksiin ja kiukutella rahasta kotona tai kun sieltä lähdin opiskelemaan ja hankkimaan itse sitä toimeentuloa.
Vierailija kirjoitti:
Jos se toinen ei nyt vaan halua mitään, niin en ymmärrä mikä on ongelma? Tämän harrastavan nuoren menoihin käytetään vain sen verran ettei se vaikuta perheenne talouden tasapainoon. Minusta riittää että teillä on varaa tukea kumpaakin esim opiskeluaikana. Mielestäni harrastukset ovat vain elämisen kuluja, ei asia mitä pitää muille perheenjäsenille hyvitellä, varsinkin jos heillä on halutessaan mahdollisuus samaan.
Mun veli oli tuhlaaja vanhemmat osti aina monella sadalla eurolla kaikkea.
Sen takia tunsin huonoa omatuntoa pyytää mitään että vanhempine viimeiset rahan ei mene, vaikka oikeasti olisin halunnut ja tarvinnut esim mp 3 soittiminen.
Saattaa olla että tässäkin tapauksessa kyse on siitä, haluaisi varmasti asioista ja pyytäisikin jos ei olisi sisarusta mihin menee paljon rahaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät kirjaa siitä minkä verran rahaa menee toisen menoihin ja annat saman verran toisen tilille.
Tästä toki sitten se enemmän kuluttava hermostuu siinä vaiheessa, kun toisella on säästöt ja itsellä 0 €, koska kaikki meni harrastuksiin.Ei hullumpi idea.
Suosittelen vielä puhumaan tämän auki molempien lasten kanssa, niin että molemmat ovat tietoisia asiasta.
Moni nuori ei ihan oikeasti tajua rahan arvoa, voi esim elää kuvitelmassa, että tavarat ja jutut vaan jotenkin "kuuluu" tulla itselle automaattisesti,eikä tajuta, että vanhemmat saattaa joutua tekemään viikon töitä saadakseen rahat kasaan johonkin kännykkään.
Tämä ei varmaan teillä ole ongelma, mutta tosiaan avoimuutta olisi hyvä olla.
Ettei tule ikävänä yllätyksenä, että toisella on jo kiva pesämuna kun itse on jo törsännyt kaiken.Törsännyt? Harrastaminenhan on nimenomaan törsäämistä.
Jos se eka vaikka sairastuu vakavasti ja vanhempien pitää maksaa fysioterapia tms., niin muistetaanhan toisen tilille laittaa rahaa, koska ekaa on kuntoutettu? Ja sitten selitetään ekalle, että sun tililillä ei ole euroakaan, koska törsäsit niin paljon kävelyn opetteluun.
No olipas hölmö kommentti.
Tietysti voi tulla sairastumisia ja onnettomuuksia, jotka sekoittavat koko pakan joksikin aikaa ja silloin vain yritetään jotenkin selvitä.
Mutta silloin kun kaikki on hyvin ja eletään normaalia arkea, huolehditaan tasapuolisuudesta.
Ja kuten tässä ketjussa muutama on jo fiksusti todennut, sisarukset miettivät joskus jälkikäteen, ketä vanhemmat rakastivat eniten ja kuka sai eniten huomiota heiltä. Raha ja sen tasapuolinen jakaminen on vain yksi osa kokonaisuutta. Toki on tilanteita, joissa joku lapsista tarvitsee enemmän (rahaa, huolenpitoa, vanhempien aikaa), mutta näistä tilanteista kannattaa siis mielestäni puhua avoimesti kaikkien osapuolten kanssa juuri em. syistä.
Ahaa, tasapuolisuus toteutuu vain tietyissä tilanteissa, tietyissä sit äei tarvitse ottaa huomioon. Harrastaminen on törsäämistä, toiselle pitää kompensoida se rahana, mutta jos harrastaessaan loukkaantuu vakavasti, tasapuolisuusvaatimus katoaa. Aika vinhaa.
Omassa lapsuudessa en ollut mitenkään katkera tai kateellinen veljen harrastuskuluista ja niiden maksamisista. Oli jotenkin automaatio, että jos harrasti, niin vanhemmat maksavat kulut ja varusteet.
Veljen turnausreissuista olin vähän kateellinen, kun pääsi ulkomaille. Siltikään en olettanut, että samaan aikaan vanhemmat reissaisivat minun kanssani, jotta minäkin pääsen ulkomaille. Nämä nyt oli sellaisia harrastusetuja, kuten joissain työpaikoissa on työsuhde-etuja (esim. iltavuorosta taksikyyti kotiin).
Se, mikä aiheutti suurta epätasa-arvon tunnetta ja katkeruutta, oli enemmänkin sukupuolen mukaan jaetut rahanarvoiset edut. Veljeni sai mopoiässä ajokortin ja mopon, sitten kevarin ja täysi-ikäisenä perheen kakkosauton vapaasti käytettäväksi ja lopulta sen omistajuus vaihdettiin niin, että isällä on kaikki vastuu mutta veljellä oikeus (isä omistaja, veli haltija?). Veljelle alkoi samantien kasvamaan vakuutuspisteet, jotka nekin tekevät rahallista etua. Myöhemmin veljen ostettua ihan oma auto, sai hän "perheen kakkosauton" antaa vaihdossa, jolloin sai ensimmäisen autonsakin halvemmalla. Tämä oli mielestäni niin väärin, sillä minä en saanut mitään mopoja tai autoja. En senttiäkään vakuutusmaksuihin tai bensoihin, saati auton ostoon, kun sellaisen sitten jossain kohtaa hankin. Toki ajokortin ajettuani sain perheen autoa lainata, mutta jouduin aina kysymään luvan ja selittämään menoni. Veli käytti vain merkkivaatteita, minä veljen vanhoja ja marketin oman merkin rytkyjä. En meikannut, käynyt missään kampaajilla tai mäkkäreissä, joihin olisi rahaa kulunut.
Sitä en tiedä, miten tasan meidän lasten kulut on mennyt, vaikka tuntuukin, että itse on jäänyt paljon vähemmälle. Ainakin joululahjoissa yrittivät olla tasapuolisia. Harrastuskulut nyt ovat vähän hankalat, jos toisella ei niitä ole. En pitäisi sitäkään oikeana ratkaisuna, että toiselle säästetään sama summa rahaa tilille ja kotoaan muuttaessa toisella on pesämuna (aika isokin, jos ajattelee mitä esim. jääkiekko maksaa vuositasolla) ja toiselle sanotaan vaan "kikkeliskokkelis, mitäs harrastit".
Se, että joulu- ja syntymäpäivälahjat ovat suurin piirtein saman arvoisia, on hyvä juttu ja tähän meilläkin pyritään. Mutta esim. uusi pelikonsoli lahjaksi on liikaa meidän mittapuulla, sillä lapsia on enemmän, eikä kaikille pysty ostaa 400e arvoista lahjaa. Sellaisiin sitten joutuu säästää itse. On neuvottu pyytämään lahjaksi rahaa, jolloin säästöt kertyy. Harrastuksiin kuluvat rahat ovat mielestäni elämisen menoja. Jos toinen kulkee usein harrastereissuissa jne. niin uskon toisen lapsen ilahtuvan, jos vietätte vaikka hotelliviikonlopun kahdestaan käyden vaikka leffassa, syömässä tms. Toki vähän hankalaa ehkä näin korona-aikana.
Mutta joka tapauksessa, hienoa kun ajattelet myös tasapuolisuutta näissä asioissa. 👍
Ei sitä tarvitse niin ajatella. Ne ovat elämisen menoja. Tietenkin isommat menot kuten vaikka ajokortti. Voi tulla aika, jolloin se vanhempi tarvitsee jotain enemmän.