Miksi suomalaiset antavat lapsilleen ulkomaalaisia nimiä?

Siksi kun sen kuvitellaan olevan hienompaa.

Kaikki nimet ovat joskus uusia.

Siksi, että kaikki antavat lapsilleen omasta mielestään ne kauneimmat nimet. Kaikilla ei nimittäin ole samanlainen maku kuin sulla.

Tämä on taas tätä suomalaista huonoa itsetuntoa. Ainoa mieleen tuleva syy on itsensä hienoksi luuleminen. 

Minäpä kerron omien lasteni nimien tarinan. Sukunimi on suomalainen, etunimet kansainvälisiä, muttei mihinkään tiettyyn maahan linkittyviä. Emme asu Suomessa, lapsilla on muutenkin kahden kansan identiteetti. Miksei se voi näkyä myös nimessä? Pitäisikö myös kieltää lapsilta muiden kielien puhuminen kun vanhemmat kuitenkin ovat suomalaisia hyvänen aika sentään!

Haluttiin antaa nimi, joka osataan lausua ulkomaillakin. Tiesimme jo esikoista odottaessa, että lähdemme usaan jossain vaiheessa elämää. Lähtö tulikin aika pian, lapsikin oli tässä vaiheessa 9 kk.

Aiotaan jäädä ulkomaille koko loppuelämäksi ja olemmekin tyytyväisiä siihen, ettemme antaneet lapsen nimeksi Ilmaria tai Väinöä. On tärkeää lapselle, että hänen nimensä ei ole mikään Öljryzixii, kuten Väinö jenkin korvaan varmasti kuulostaisi.

Tätä kaikkea voi olla vaikea ymmärtää, jos ainoat sallitut nimet ovat Aino, Väinö ja Onni. Mun mielestä todella tylsiä nimiä.

Mun lapsillani on ulkomaalaiset nimet koska puolet heidän suvustaan on kotoisin ulkomailta. Halusin kuitenkin sellaiset suomalaiseen suuhun sopivat nimet, sillä mikään ei ole nolompaa kuin se, ettei osaa lausua omien lastensa nimiä oikein (siis heidän omalla äidinkielellään oikein!).. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on myös rasittavaa joutua tavaamaan nimeään lähes aina kun esittäytyy. Mulla ihan tavallinen suomalainen nimi mutta sukunimen kanssa nopeasti sanottuna se kuulostaa eksoottiselta.

Varmaan mua joku ajattelee wanna-be -hienohelmaksi, koska lapset eivät ole kovinkaan eksoottisen näköisiä :)

Mun korvaan kaikenmaailman Veikot, Väinöt ja Yrjöt ovat niin papparanimiä, että en haluisi omalle lapselle sellasta antaa. Jokainen valitsee lapselleen sopivimman ja omasta mielestään kauneimman nimen. Onhan se hyvä että kaikilla ei ole samaa nimeä! En ymmärrä miten ketään voi ärsyttää toisten lapsilleen antamat nimet. Keskity johonkin hyödyllisempään tekemiseen :)

Ei se nyt kovin noloa ole jos lausuu lapsen nimen väärin.. Miten Joshua suomalaisittain pitäisi lausua?

Tiesitkö että englannin kielen sisälläkin nimiä lausutaan eri tavoilla.

Meitä suomalaisia on niin vähän, että meidän pitäisi pitää omaa kieltämme ja identiteettiämme arvossa. Suomalaisia nimiä, joilla on kansainvälisiä sisarnimiä muilla kielillä, löytyy vaikka miten paljon. Myös täysin suomalaiset nimet eivät useinkaan ole vaikeita. Olemme matkustaneet paljon ja asuneet USAssa eivätkä suomalaiset nimet ole tuottaneet mitään ongelmia. Varsinkin USAssa on totuttu kielten kirjoon! Työssä olen paljon tekemisissä esim. saksalaisten kanssa ja he tuntuvat tosi paljon suosivan omankielisiään nimiä, vaikka olisivat miten kansainvälisiä. USAssa huomasi myös selkeän eron maahanmuuttajasukupolvien välillä: maahan nuorina asettautuneet antoivat omille lapsilleen amerikkalaiset nimet, mutta he taas suosivat omilla lapsillaan nimiä, joissa omat juuret näkyvät. Niin että Mattia ei tarvitse ennakoiden kastaa Mathiakseksi tai Marc-Jacobiksi ihan vaan siltä varalta, että hän saattaisi perustaa autokorjaamon kotoisan Kyrvätperän sijasta Monacoon, Matti pärjää kyllä jos on muuten hyvä.

Kerro ap muutkin asiat miten teet, niin me voidaan tehdä nekin sitten oikein.

Huomasin hesarissa tuon saman Shania-Savannah-Joshua-ja mikä lie perheen. Ja vanhempien nimet tyyliin Pertti Virtanen ja Maija Möttönen. Repesin :D

Joshuan ja Väinön väliin jää aika paljon muutakin. Sebastian, Kim, Daniel ja vaikkapa Alex.

Miksi ei? Ei sillä minusta mitään väliä ole minkämaalainen nimi on alkujaan jos se tuntuu hyvältä nimeltä. Suomalaiset nimet ja ulkomaalaiset nimet, kaikki yhtä hyviä (ja uskottavia)

Kunhan aikaa kuluu, tulet ap tottumaan nimeen Frank Mäkäräinen.

Alkuun kaikki uusi mietityttään. Mutta ota ihan rennosti, sinunhan ei tarvitse huutaa puistossa kuin sinä sinun omaa Jussia ja Maijaa.

Me olemme antaneet, ihan vaan koska tykkäämme sellaisista erikoisemmista nimistä. Onneksi ei ole mitään sääntöä että on pakko antaa suomalainen nimi.

"Shania, Shanetan, Savannah ja Joshua? Niitä onkin helppo kiljua leikkipuistossa. Tai Neelia."

En ymmärrä tätä miten omien lasten nimet olisi kellekään vaikeita huutaa. Kyllä niihin vakiintuu oma ääntämys perheessä eikä ne ole mitenkään vaikeita sitten. 

"Ei tarvitse niitä ikinä tavata kenellekään, että miten ne sähköpostiosoitteessa kirjotetaan."

Itselläni on ns. vaikea ja pitkä nimi, ja kyllä ne äärimmäisen harvassa on tilanteet joissa tavaamaan joutuu. Yleensä nimi kirjoitetaan johonkin, esim. nettilomakkeeseen itse, tai esim. virastossa voi näyttää vaikka ajokortin mistä toinen näkee sen. Jos kerran viidessä vuodessa joutuu tavaamaan niin onko tuolla nyt väliä.

Vain juntti ei uskalla antaa lapselleen suomalaista nimeä. Ulkolaisella nimellä pönkitetään vanhempien huonoa itsetuntoa eikä mitään muuta.

Lisäksi lapsi tulee vanhempana kärsimään sellaisista nimistä kuin Alannah Möttönen tai Justin Lapanen.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 12:47"]

Ja sun koulutus/tausta oli???

[/quote]

Yliopistotutkinto, hyväpalkkainen työ, hyvä suku joka osaksi aatelinen, ja asiallinen nimi. Koko perhe akateeminen, lapsia ei vielä ole mutta jos saan lapsia niin annan heille tulevaisuudessa nimet joita heidän ei tarvitse hävetä. Kiitos kysymästä.

[/quote]

Se tarviiko hävetä on mielipidekysymys. Sun mielestä erikoisemmat nimet on rumia kuten Alexander, Ada, Luna, Mila, Daniel jnejne Ja toisten mielestä kauniita ja ihan siitä syystä lapselleen antavat.

On myös niitä jotka eivät tykkää tavallisista nimistä esim Pirjo, Marjatta, Pertti,Irmeli,Esko ja Timo jne

Aika mahdotonta antaa nimi josta kaikki tykkää. Toiset antavat nimen joka erottuu ja toiset nimen joka ei erotu. Mikä on hölmöä on haukkua toisten nimiä.

Ja ei, en todellakaan usko että oikeassa hyvässä työpaikassa hakemus hylätään nimen perusteella, oli se sitten tavisnimi tai erikoisempi.

Otsikossa olisi pitänyt lukea että miksi suomalaiset antavat lapsilleen NOLOJA ulkomaalaisia nimiä. Eikä tarkoittaa noita perinteisiä ulkomaalaisia jotka ovat peräisin Suomi-Ruotsi ajoilta.

Luna on koiran nimi.

Kun meidän esikoinen sai 25v sitten nimensä peri hän sen omalta iso-isoäidiltäni joka oli syntynyt v1884, suvun matriarkka joka piti hämäläistä maalaistaloa pystyssä vielä kuolinvuoteeltaakin, lähes sata vuotiaana. Kun minä sitten reilut 10v isomummon kuoleman jälkeen sain tyttären ei ollut epäilystä kenen mukaan tyttäreni nimetään.

Loukkaannun verisesti kun eräs Elinoiden ja Oskarien isoäiti esitti minulle tuon saman ap:n kysymyksen kuulleessaan pienen tyttäreni nimen, äimistyneenä vastasin nimen tulevan suvusta, johon toinen nokkavasti että onko suku muka ulkomailta, ei vuosisatojen ajan asunut Hämeessä, mutta lukekaapa vanhoja kirkonkirjoja sieltä ei Elinoita ja Ainoja löydy. Tosin ovathan Valborgit ja Hendriikat saaneet suomenkielisen puhuttelunimen, pappien ruotsinkielestä huolimatta, kansainvälisiä ollaan oltu ennenkin.