Vapaaehtoisesti lapsettoman vauvakuume

Tarvitset siittosiemenen uumeniisi.

Mies

Miksi et tee lasta?

Juu. Periaatteessa en ole yhtään kiinnostunut lapsista enkä pidä leikki-ikäisten aiheuttamasta melusta ja häslingistä. Kuitenkin joku lisääntymisen vaisto kolkuttelee takaraivossa. Kerran täällä eletään, mitä jos jään jostain paitsi?

Mulla on ihan sama juttu!

En halua lasta, en ole ikinä halunnutkaan. En kaipaa lapsiperhe-elämää, synnytystä, imetystä, taaperoaikaa jnejne.

Mutta joskus tulee se tunne (yleensä kuukautisten aikaan, heh) että olisihan se vauva/lapsi ihan kiva. Sitten tulen taas järkiini että ei, ei se vaan ole mun juttu.

Toivottavasti järki voittaa tunteet jatkossakin...

IHANAA!! En siis ole ajatusteni kanssa yksin!!!

Mulla on ihan samat fiilikset ollu tässä jo muutaman vuoden. Aina välillä tulee aikakausia, et kaippa se mukelo vois olla iha jees, mut sit toisina aikakausina tulee fiilis, et ei helkkari en mä lapsia halua ikinä! Hankalaa, mut tosiaan kiva huomata etten ole yksin! :)

No jäät paitsi. Tosi harva pitää ihan hirveästi muiden lasten metelistä ja sotkusta, oma lapsi on ihan eri asia. Itse olen omien myötä oppinut sietämään muidenkin lapsia, ja joistakin lasten kavereista pitää enemmän kuin toisista. Ihan pikkulapsivaihe on sitä paitsi tosi lyhyt. Työelämässä huomaa kyllä myös kenellä ei ole lapsia, joku viimeinen aikuisena kypsyminen on jäänyt välistä.

Tehkää niin kuin hyvältä tuntuu. Surkeinta tossa on olla huonokuntoinen lapseton vanhus. Mun vanha isä halvaantui ja olisi ollut tosi avuton, jos ei oltaisi hoidettu sen asioita ja järkätty palvelutalopaikkaa. Siellä näkee vanhuksia, joilla ei ole omaisia ja he ovat kyllä heitteillä.

Ihanaa, että mulla on kohtalotovereita :) En siis todellakaan ole lapsia tekemässä, vaikka vauvakuume vaivaakin. Järki voittaa tunteet :)

-ap

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:29"]Surkeinta tossa on olla huonokuntoinen lapseton vanhus. Mun vanha isä halvaantui ja olisi ollut tosi avuton, jos ei oltaisi hoidettu sen asioita ja järkätty palvelutalopaikkaa. Siellä näkee vanhuksia, joilla ei ole omaisia ja he ovat kyllä heitteillä.

[/quote]

Surkeinta olisi ollah uonokuntoinen vanhus jolla on lapsia, mutta joita ei kiinnosta käydä kyläilemässä kuin pakon edessä jouluna ja syntymäpäivänä. Vanhusten parissa työskentelevänä näen tuon todellisuuden päivittäin. Sairaalat ja palvelutalot ovat täynnä vanhuksia jotka päivästä toiseen jaksavat toivoa että lapset edes soittaisivat, mutta turhaan toivovat. :(

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:29"]

No jäät paitsi. Tosi harva pitää ihan hirveästi muiden lasten metelistä ja sotkusta, oma lapsi on ihan eri asia. Itse olen omien myötä oppinut sietämään muidenkin lapsia, ja joistakin lasten kavereista pitää enemmän kuin toisista. Ihan pikkulapsivaihe on sitä paitsi tosi lyhyt. Työelämässä huomaa kyllä myös kenellä ei ole lapsia, joku viimeinen aikuisena kypsyminen on jäänyt välistä.

Tehkää niin kuin hyvältä tuntuu. Surkeinta tossa on olla huonokuntoinen lapseton vanhus. Mun vanha isä halvaantui ja olisi ollut tosi avuton, jos ei oltaisi hoidettu sen asioita ja järkätty palvelutalopaikkaa. Siellä näkee vanhuksia, joilla ei ole omaisia ja he ovat kyllä heitteillä.

[/quote]

Lapsethan ei ole mikään takuu hyvään vanhuuteen. Lapsesi voivat kuolla ennen sinua, muuttaa ulkomaille, olla välinpitämättömiä, välit voivat mennä poikki yms.

Mulla kanssa. En nyt ehkä vielä sanoisi varsinaiseksi vauvakuumeeksi, mutta vähän kaihoisa fiilis tulee, kun näkee erityisen söpöjä lapsia. Pahinta on, kun tarkkailen miestäni jonkun tutun lapsen kanssa ja hän on niin sympaattinen ja olisi varmaan ihana isä jne... argh!

Parasta lääkettä on viettää kokonainen päivä lapsiperheen kanssa. Pää hajoaa ihan vaan katsomalla sivusta ja parisuhteet vaikuttavat kaikkea muuta kuin kadehdittavilta.

Onko vapaaehtoisesti lapsettomia jotenkin kahta lajia, niitä, jotka eivät vauvakuumeile koskaan ja niitä, jotka tulkitsevat vauvakuumeen jonkinlaiseksi mielenhäiriöksi? Itse aikanaan kohtelin aikoinaan omista lapsista näkemiäni unia ja mielikuvia aitona tarpeena, vaikka en olekaan mitenkään ideologisella tasolla sitä mieltä, että lapset ja lapsiperhearki ovat välttämättömiä osia elämässä (kaveripiirissä ei myöskään painetta siihen suuntaan, ovat expatteja tai muuten kiireisiä työihmisiä). Taustalla toki miehen toive tulla isäksi myös. Onko se vaistonvaraisuus, mikä lisääntymiseen liittyy sitten jollain tavalla negatiivinen asia? Ihan uteliaisuudesta kyselen.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:38"]Onko vapaaehtoisesti lapsettomia jotenkin kahta lajia, niitä, jotka eivät vauvakuumeile koskaan ja niitä, jotka tulkitsevat vauvakuumeen jonkinlaiseksi mielenhäiriöksi? Itse aikanaan kohtelin aikoinaan omista lapsista näkemiäni unia ja mielikuvia aitona tarpeena, vaikka en olekaan mitenkään ideologisella tasolla sitä mieltä, että lapset ja lapsiperhearki ovat välttämättömiä osia elämässä (kaveripiirissä ei myöskään painetta siihen suuntaan, ovat expatteja tai muuten kiireisiä työihmisiä). Taustalla toki miehen toive tulla isäksi myös. Onko se vaistonvaraisuus, mikä lisääntymiseen liittyy sitten jollain tavalla negatiivinen asia? Ihan uteliaisuudesta kyselen.

[/quote]

En minä vauvakuumetta varsinaisesti mielenhäiriönä pidä. Itse en vain todellakaan niitä lapsia halua, joten mielestäni minulla se vauvakuume on jonkinsortin mielenhäiriö kun se on täysin järjenvastainen.

-ap

No vähintään yhtä aito tarve mulla on saada olla rauhassa ilman että joku 100% minusta riippuvainen olento riippuu hihassa ja riekkuu koko ajan. Se tässä varmaan on hämmentävää, että nuo tunteet ovat niin ristiriidassa keskenään.

Veloja taitaa kyllä olla monenlaisia. Jotkut ovat hirveän ehdottomia asiastaan ja jotkut suorastaan lastenvihaajia. Mulla ei ole mitään lapsia vastaan ja jopa pidän monista lapsista, en vaan ole koskaan halunnut omaa. Paitsi nyt ohikiitävinä hetkinä kun tuo ajatus käy mielessä. 11

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:32"][quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:29"]Surkeinta tossa on olla huonokuntoinen lapseton vanhus. Mun vanha isä halvaantui ja olisi ollut tosi avuton, jos ei oltaisi hoidettu sen asioita ja järkätty palvelutalopaikkaa. Siellä näkee vanhuksia, joilla ei ole omaisia ja he ovat kyllä heitteillä.

[/quote]

Surkeinta olisi ollah uonokuntoinen vanhus jolla on lapsia, mutta joita ei kiinnosta käydä kyläilemässä kuin pakon edessä jouluna ja syntymäpäivänä. Vanhusten parissa työskentelevänä näen tuon todellisuuden päivittäin. Sairaalat ja palvelutalot ovat täynnä vanhuksia jotka päivästä toiseen jaksavat toivoa että lapset edes soittaisivat, mutta turhaan toivovat. :(

[/quote]

Tohon voi itse vaikuttaa. Jos perheessä on ollut rakkautta, aikuiset lapset hoitavat yleensä jotenkin myös vanhempansa. Jos on ollut täysi mulkku vanhempana, vanhuus lienee yksinäinen. Toki voi myös olla, että ainoa lapsi muuttaa Uuteen-Seelantiin, mutta ainakin oddsit ovat paremmat kuin kokonaan lapsettomalla.

Mulle olisi jäänyt ihmisenä olemisesta ja kasvamisesta iso osa puuttumaan, jos en olisi saanut kersoja. Jos ette "kehtaa", koska olette vuosien saatossa aukoneet niin paljon perheellisille tutuille, ei kande välittää. Kyllä kaikki ymmärtää.

Ei mulla ole ainakaan siitä kiinni, etten kehtaisi. En vaan uskalla, enkä ainakaan vielä haluakaan tarpeeksi. Ajatus äitiydestä ahdistaa enkä usko, että olisin onnellinen. Harva edes tietää mun vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, se on yksityisasia josta en pahemmin toitota. 11

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:53"]

Mulle olisi jäänyt ihmisenä olemisesta ja kasvamisesta iso osa puuttumaan, jos en olisi saanut kersoja. Jos ette "kehtaa", koska olette vuosien saatossa aukoneet niin paljon perheellisille tutuille, ei kande välittää. Kyllä kaikki ymmärtää.

[/quote]

Minulla ei ole jäänyt mitään puuttumaan ihmisenä olemisesta ja kasvamisesta vaikka lapsia ei ole eikä tule. :) Ihmettelen vain sinun kypsymättömyyttä kun et selvästikään ymmärrä että vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole mitään uhoa tai "aukomista" perheellisille tutuille. Toivottavasti opit ymmärtämään maailmaa ennekuin joudut kertomaan siitä lapsillesi.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:59"]Ei mulla ole ainakaan siitä kiinni, etten kehtaisi. En vaan uskalla, enkä ainakaan vielä haluakaan tarpeeksi. Ajatus äitiydestä ahdistaa enkä usko, että olisin onnellinen. Harva edes tietää mun vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, se on yksityisasia josta en pahemmin toitota. 11

[/quote]

Hei pointsit sulle avoimesta ja asiallisesta vastauksesta. Jos olet vasta 30+ voit antaa ajan kulua, lopuillinen ratkaisu pitää tehdä lähempänä 40 v.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:59"]Ei mulla ole ainakaan siitä kiinni, etten kehtaisi. En vaan uskalla, enkä ainakaan vielä haluakaan tarpeeksi. Ajatus äitiydestä ahdistaa enkä usko, että olisin onnellinen. Harva edes tietää mun vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, se on yksityisasia josta en pahemmin toitota. 11

[/quote]

Hei pointsit sulle avoimesta ja asiallisesta vastauksesta. Jos olet vasta 30+ voit antaa ajan kulua, lopuillinen ratkaisu pitää tehdä lähempänä 40 v.

[/quote]

joo no ikää 37 joten kyllä näillä näppäimillä pitäis jo alkaa tietää. Mutta lasta ei voi tehdä varmuuden vuoksi, se olisi mielestäni tosi vastuutonta. Sitä kai siinä pitäisi ajatellakin eikä omia vaihtelevia mielitekoja.

Nuorena halusin lapsia mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän lapsi kiinnostaa. Nyt osaa arvostaa omaa rauhaa. Lapset on kivoja (välillä) kun näkee kaupungilla, mutta en voisi ajatella sellaista kotona. Naapurien lasten juokseminen saa menettämään hermot. Kaikki ystäväni ja tuttuni ovat eronneet lapsen syntymän jälkeen, osa ei saa edes nähdä lastansa. Näiden syiden jälkeen kiinnostus lasta kohtaan on vain pienempi. Huonot suhteet ovat olleet yksi syy minkä takia lapsi ei ole ollut koskaan ajankohtainen.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 20:51"]

Onkohan joku täällä ollut joskus samankaltaisessa tilanteessa, ei tarvitse siis olla lapseton, mutta jos on ollut vaikka tilanteessa missä on kärsinyt vauvakuumeesta mutta juuri silloin ei ole ollut mahdollista hankkia lapsia. Itseäni vauvakuume on vaivannut vuoden, nyt alkaa ehkä helpottamaan. Kroppa haluaisi lapsen, mutta järki sanoo vastaan. Itse en siis edelleenkään aio lapsia tehdä, vaikka jokin biologinen vaisto yrittää kääntää pääni. Kuinka kauan vauvakuume yleensä kestää?

[/quote]

Minkä ikäinen olet? Itse nimittäin olen 27v,ja tuntuu että joku biologinen kello tikittää,ei ole koskaan ollut mitään hinkua perustaa perhe,mutta viime aikoina on ollut jonkinlaista káusittaista vauvakuumetta.Järjellä ajatellen elämäntilanne ei todellakaan sovi lastenhankintaan,enkä tiedä onko minusta koskaan ottamaan sellaista vastuuta kuin mitä äityis edellyttää.Yhdellä ystävälläni on 1-vuotias lapsi ja toinen saa vauvan elokuussa,se saattaa osaltaan vaikuttaa kuumeiluun. Onneksi on ehkäisy kunnossa,hormonikierukka on voimassa vielä pari vuotta niin ei tule tehtyä harkitsemattomia päätöksiä :) Jotenkin lohdullista kuulla,että muilla on samoja ongelmia.