Lue keskustelun säännöt.
En pidä itseäni tarpeeksi hyvännäköisenä miehelleni
29.12.2020 |
Homman nimi on tämä, että pidän itseäni vastenmielisenä. Oon noin nelikymppinen nainen ja olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo pian kaksikymmentä vuotta. Olen aina ollut aika lihava, jo suhteemme alussa siis. Kasvoiltani olen ihan kaunis ja mulla on nätti tukka. Mutta kroppani on ällöttävä. Siis minun mielestäni. Mieheni ei ole koskaan sanonut mitään negatiivista tai antanut edes ymmärtää, että minussa olisi mitään vikaa. Päinvastoin, hän kehuu mua kauniiksi ja seksiä on.
Ongelma on se, että kun ikää tulee alan arvostella itseäni koko ajan enemmän. Vertailen itseäni muihin ja haukun itseäni läskiksi, ällöttäväksi, kuvottavaksi. Mulla on ylipainoa reilusti, ehkä noin 35kg. Haluan laihtua, mutta jotenkin tämä itsetunnon huonontuminen vaikuttaa siihenkin. En osaa, en pysty. Miehelleni olen tästä kertonut ja hän on sanonut että tukee mua kaikessa.
Pelkään että puolisoni löytää jonkun kauniimman ja nuoremman naisen ja jättää mut. Mitään syytä ei ole tämmöistä pelätä. Hän ei koskaan ole antanut edes ymmärtää että olisi kiinnostunut kenestäkään toisesta, hänellä ei ole mitään kodin ulkopuolisia menoja joista en tietäisi ja muutenkaan mulla ei ole mitään syytä pelätä tuommoista.
Onko tämä jotain alkavaa neljänkympin kriisiä?
Kommentit (10)
Vaikka sinun onkin aiheellista pudottaa painoa terveyssyistä, niin se ei välttämättä ratkaise itsetunto-ongelmiasi. Eli vaikka yhtäkkiä muuttuisit hoikaksi kaunottareksi, niin näkisitkö itsesi oikeasti parempana kuin ennen? Todennäköisesti et. Etsit lisää vikoja itsestäsi. Nyt ihosi vähän roikkuu laihdutuksen myötä, hiukset ovat huonosti, hampaat kellertävät, kantapäät halkeilevat, ryppyjä joka puolella, jne. Takerrut yksityiskohtiin, etkä kokonaisuuteen. Et näe kehoasi huollettavana temppelinä vaan ikuisena korjattavana remppatyömaana.
Olen käynyt sekä alipainon ja ylipainon puolella, enkä koskaan pitänyt itseäni riittävänä. Olin aina ruma, lihava oksennuskasa.
Jos sinulla on varaa, niin suosittelen juttelemaan psykoterapeutin (ei Vastaamon) kanssa. Ehkä muutama juttelukäynti riittää ja saat uutta perspektiiviä ja työkaluja itsetunto-ongelmillesi. Painonhallinnassa kannattaa kääntyä ravintoterapeutin puoleen tai löytää jotain ryhmätukea jostain someyhteisöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten tuossa iässä enää jaksaa ulkonäköä noin miettiä. Itse olen 46 ja selvää on etten ole nätti tai hyvännäköinen, ja läskiäkin on liikaa, mutta eipä tuolla väliä. Parisuhde on jo kauan ollut paljon syvempi kuin pintajuttu meillä. Ei kummankaan ulkonäöllä väliä.
Ulkonäkömielessä on myös aina oltu epäsuhtainen pari eli mies on varsin komea ja minä taas nuorenkin korkeintaan tavis. Mutta kun kerran asia ei miestä haitannut vaan minut halusi vaikka olisi taatusti kauniimpiakin saanut, on se minulle todiste että hän oikeasti on sitä mieltä kun sanoo eli ulkonäkö ei ole hänelle tärkeää vaan ihastui älyyn ja luonteeseen.
Terveyden ja mielialan vuoksi kannattaa aloittaa liikkuminen heti, ota mies mukaan ❤️
Usein menee kyllä juuri päin vastoin, että mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän ulkonäöllä on merkitystä. Ja miksi vähättelet miehesi arvostelukykyä? Jos kerran mies on ollut sun kanssa jo 20 vuotta eikä ole koskaan moittinut sua tai ulkonäköäsi, vaan liitto sujuu hyvin, niin älä pilaa hyvää parisuhdetta omilla turhilla epävarmuuksillasi. Kyllä mies itse tietää, miksi haluaa olla kanssasi.
Otan kantaa vain painonpudotusasiaan. Mitä enemmän sinulle tulee ikää, sitä varmemmin sinulle jää ylimääräistä ihoa. Tämä pitää sisällään myös kalkkunankaulat, hamsterinpussit yms. Tästä johtuen kannattaa asiaan, näin halutessaan, paneutua tänään eikä vasta huomenna.
Ulkonäkö on jokaiselle, kaikissa ikäryhmissä, tärkeä henkilökohtainen asia, halusi sitä myöntää tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, suomalaiset naiset ovat niin rumia ettei ne sen vaihtoehdotkaan mitään herkkua olisi.
Joo, tietty on niitä muutamia aniharvoja 20v instahottis tissityrkkyjäkin mutta jos sun mies ei ole joku semikomea jännismiljonääri tyylin ranta-aho niin ihan rauhassa se saa olla niiltä.
Laihdutin itse 6 vuotta sitten, painoin 101 kg -> 57 kg. Olen 160 cm pitkä, ja painan nytkin 57 kg. Minulla on kuitenkin läskin identiteetti edelleen, eli pidän itseäni inhottavana ja rumana. Siihen ei miesten huomio tai oma rakas mies auta yhtään. Ongelma on omien korviani välissä. Luulin laihtumisen ratkaisevan kaiken, eipä ratkaissut.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jee, tuttuja mietteitä. Ehkä olet masokisti ?
Mieti vähän tilannetta, kun tuon lisäksi tulevaisuudessa käytät (ainakin) pissalle lemahtavia Tenoja, kokohammasproteesia, silmälaseja, kuulolaitetta, rollaattoria jne.
Oletko varma, että mies ei ole kanssasi melko samaa tasoa? Itsellenikin tuli jossain vaiheessa olo, että ehkä en olekaan enää kolmen lapsen saamisen jälkeen ja 10kg painavempana riittävän hyvä miehelleni. Kunnes aloin katsoa miestäni tarkemmin. Itselleni on vain jäänyt se mielikuva miehestäni, kun oli nuori komistus ja hänkin oli silloin huomattavasti sutjakampi. En vain ole katsonut häntä "kriittisin silmin". Onhan hän kuitenkin minun rakas mieheni. Mutta tosiaan aloin miettimään eräänä päivänä tarkemmin, niin onhan hänkin tässä vuosien kuluessa rähjääntynyt, kaljuuntumista on havaittavissa, lihonut oikeastaan aika paljonkin. Mutta jotenkin olen vain itselleni ankara ja aiemmin tavoittelin sitä mitä olin aiemmin, ehkä jopa parempikin. Mutta nyt annan armoa, ei se mieskään ole enää ulkonäöllisesti sama, mutta en ole koskaan silti ajatellut, ettei hän kelpaisi. Miksi siis ajattelisin itsestäni, etten kelpaa hänelle?
Elämä on jne.