Lue keskustelun säännöt.
Vastaus sille, jota ruoka-apujonojen ylipainoiset hämmästyttävät
29.12.2020 |
Kirjoitin kommentin ketjuun, jossa aloittaja ihmetteli ruoka-apujonoissa olevia ylipainoisia ihmisiä. Ketju katosi, mutta koska en halua vaivannäköni menevän heti hukkaan, kirjoitan mielipiteeni ainakin hetkeksi näkyviin.
********************
Minä olin ylipainoinen, kun muutama vuosi sitten jäin työttömäksi, mutten entisenä yrittäjänä päässyt hyvin pitkään aikaan minkäänlaisten tukien piiriin. Aína tilaisuuden tullen ostin kaapin täyteen jauhoja, hiutaleita, makaroneja, herneitä, perunoita ja muuta säilyvää ja halpaa ruokaa, mutta silti tuli aikoja, joina minun oli syötävä nämä varastot loppuun. Ja joskus oli oltava pari kolme päivää kuukaudessa kokonaan ilman ruokaa.
Käytännössä söin siis jauhoja: leivoin leipää, keitin puuroa ja lisäsin kaikkeen voita, koska se on halpaa ja sillä saa jauhoruoankin tuntumaan ruoalta. Tätä on varmaan vaikea ymmärtää, mutta kokeilemalla se valkenee. Tai sitten ei valkene, koska on eri juttu olla kokonaan, kroonisesti rahaton kuin tietää, että voi käydä milloin tahansa ostamassa hyvääkin syötävää.
Viime keväänä kaupat hamstrattiin tyhjiksi. Minä yritin etsiä paikallisista isoista ja pienistä kaupoista yllä mainitsemiani ruokatarvikkeita, mutta niitä ei ollut. Kaikki oli ostettu pois, eivätkä minun rahani riittäneet niihin säilykkeisiin ja muihin, jotka eivät olleet kelvanneet hamstrattaviksi. Tavara oli lopussa kauan, eikä minulla ollut mahdollisuutta ajella ympäriinsä etsimässä perunalaareja ja makaronihyllyjä, jonne olisi jäänyt tai tullut jotakin.
Jauhoilla ja voilla ei laihdu, ei ainakaan kovin nopeasti. Niissä on kaloreita ihan riittävästi, kun niillä täyttää vatsansa. Ja kun ei ole varaa tasapainoisen lautasmallin seuraamiseen, niillä tulee täytetyksi vatsansa aina, kun on mahdollisuus. Pitkäaikaistyöttömyydellä on taipumus lyödä maahan aktiivisempiakin ihmisiä, ja kaikenlainen kaloreita kuluttava toiminta saa jäädä. Minulle kävi näin, ja harrastusliikunnan ja toimeliaisuuden lisäksi jäi myös työmatkojen arkiliikunta. Työttömyys muuten lopulta vei minulta myös uunin, joten leipominen ei onnistu, vaan vatsa on täytettävä vielä yksipuolisemmalla - ja kalliimmalla - ravinnolla kuin ennen.
Minun ylipainoista olemustani ei nähdä ruokajonoissa edes silloin, kun ruoka on lopussa. Tilanne on muutenkin nöyryyttävä, enkä kaipaa sosiaalip*rnon kyttääjiä kameroidensa kanssa kuvaamaan ja keskustelupalstoille päivittelemään sitä, miksi tällainenkin läski on ruokaa jonottamassa. Minun lyöty itsetuntoni ei kestäisi julkista häväistystä tämän jollain tavalla näkymättömiin jääneen häpeän lisäksi. Jotkut taas eivät välitä siitä, miten muut (merkityksettömät) ihmiset heidät näkevät. Ja onhan jonoissa myös niitä, joilla ei mitään hätää ole vaan jotka ottavat ilmaisen tavaran aina, kun sitä on tarjolla, vaikkei sitä sitten riittäisikään niille, joille se on tarkoitettu.
Minulla muuten on entisestä elämästäni jäljellä hyviä vaatteita, joten saisit niistäkin hämmästelyn aihetta: ruokajonossa oli läski ihan ehjä takki päällä!
Selvensikö tämä yhtään sitä, miksi ruoka-apujonossa kaikki eivät ole nääntyneen näköisiä ja luuragonlaihoja?
Ai niin, en ole koskaan äänestänyt vihreitä enkä muutakaan vasemmistoa. En juo olutta enkä edes muista, milloin olisin viimeksi maistanut viiniä. Mutta jos vielä askarruttaa, kysy pois vain.
Kommentit (38)
Olen kerran turvautunut leipäjonoon. Vakava sairastuminen oli saattanut pahaan taloudelliseen ahdinkoon. Tästä on aikaa ja voin nyt jonkin verran paremmin, mutta muistan yhä, kuinka jonotin pyörätuolissa tuntikausia ruokakassia. Olin lääkkeistä turvonnut, kalju ja täynnä mustelmia. Joku ohikulkija kehtasi kommentoida, että leipäjonot eivät ole kaltaisilleni läskikasoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokajonoissa jaetaan juurikin sitä ruokaa, joka lisää läskiä ja on täysin ravinnotonta.
No sehän on ap:n normaalia ruokaa. Kertoi, että vetää pelkkiä jauhoja (leipää) joinain päivinä. Jos elää hiilareilla, ei tarvitse ihmetellä korkeaa elopainoa tai surkeaa oloa kropassa. Ps. On ihan normaalia olla päiviä syömättä (paastota). Ai että, minkä lahjan annat kehollesi ja sen häiriintyneelle homeostasialle paastoamalla vaikka 24 h tai vaikka 36 h.
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon lisäksi on ihan tutkittu juttu, että stressi lihottaa. Verrokkiryhmässä oli rentoja rottia ja stressattuja rottia täsmälleen samalla ruoalla ja ne stressatut lihoivat.
Onko joku kenties sitä mieltä, että kaikkien mahdollisten säästöjen jne käyttämisen jälkeen myös kehon säästöt eli läski pitää kuluttaa pois ennenkuin saa pyytää apua?
Stressi joo lihottaa, ja myös ESTÄÄ LAIHTUMISEN.
Mulla on ollut 2v järkyttävän stressaava elämäntilanne joka jatkuu vielä. Hötäkässä oli kahden asunnon loukku, rahat meni, piti myydä tappiolla, työpaikka meni ja hirveässä rutkumurjussa asun ja sairastuin unettomuuteen.
Minä, jolla oli aina asiat hyvin ennen. Tuli vaan hirveä suma vastoinkäymisiä. Lihoin 15kg ja nyt kun yritän laihduttaa niin ei lähde mitenkään. Ei tipu grammaakaan vaikka kalorit on 1500, liikuntaa 600kcal päivässä. 2 kk laihduttanut ja lähtenyt puoli kiloa. Joka saakutin päivä juoksen tai jumppan tunnin puolitoista. Rajoitan syömistä, ei tipu.
Stressi vie unet, sotkee hormonit, kiinnittää läskit tiukasti. Mä en voi mitenkään tätä tilannetta heti korjata koska asiaan liittyy monia seikkoja jotka ei ole minusta yksin kiinni. Kurkkua kuristaa ja itkettää elää stressihelvetissä. Lääkäri käskee että älä stressaa. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon lisäksi on ihan tutkittu juttu, että stressi lihottaa. Verrokkiryhmässä oli rentoja rottia ja stressattuja rottia täsmälleen samalla ruoalla ja ne stressatut lihoivat.
Onko joku kenties sitä mieltä, että kaikkien mahdollisten säästöjen jne käyttämisen jälkeen myös kehon säästöt eli läski pitää kuluttaa pois ennenkuin saa pyytää apua?
Stressi joo lihottaa, ja myös ESTÄÄ LAIHTUMISEN.
Mulla on ollut 2v järkyttävän stressaava elämäntilanne joka jatkuu vielä. Hötäkässä oli kahden asunnon loukku, rahat meni, piti myydä tappiolla, työpaikka meni ja hirveässä rutkumurjussa asun ja sairastuin unettomuuteen.
Minä, jolla oli aina asiat hyvin ennen. Tuli vaan hirveä suma vastoinkäymisiä. Lihoin 15kg ja nyt kun yritän laihduttaa niin ei lähde mitenkään. Ei tipu grammaakaan vaikka kalorit on 1500, liikuntaa 600kcal päivässä. 2 kk laihduttanut ja lähtenyt puoli kiloa. Joka saakutin päivä juoksen tai jumppan tunnin puolitoista. Rajoitan syömistä, ei tipu.Stressi vie unet, sotkee hormonit, kiinnittää läskit tiukasti. Mä en voi mitenkään tätä tilannetta heti korjata koska asiaan liittyy monia seikkoja jotka ei ole minusta yksin kiinni. Kurkkua kuristaa ja itkettää elää stressihelvetissä. Lääkäri käskee että älä stressaa. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa.
Ruuan sisällöllä on merkitystä enemmän kuin kalorimäärällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon lisäksi on ihan tutkittu juttu, että stressi lihottaa. Verrokkiryhmässä oli rentoja rottia ja stressattuja rottia täsmälleen samalla ruoalla ja ne stressatut lihoivat.
Onko joku kenties sitä mieltä, että kaikkien mahdollisten säästöjen jne käyttämisen jälkeen myös kehon säästöt eli läski pitää kuluttaa pois ennenkuin saa pyytää apua?
Stressi joo lihottaa, ja myös ESTÄÄ LAIHTUMISEN.
Mulla on ollut 2v järkyttävän stressaava elämäntilanne joka jatkuu vielä. Hötäkässä oli kahden asunnon loukku, rahat meni, piti myydä tappiolla, työpaikka meni ja hirveässä rutkumurjussa asun ja sairastuin unettomuuteen.
Minä, jolla oli aina asiat hyvin ennen. Tuli vaan hirveä suma vastoinkäymisiä. Lihoin 15kg ja nyt kun yritän laihduttaa niin ei lähde mitenkään. Ei tipu grammaakaan vaikka kalorit on 1500, liikuntaa 600kcal päivässä. 2 kk laihduttanut ja lähtenyt puoli kiloa. Joka saakutin päivä juoksen tai jumppan tunnin puolitoista. Rajoitan syömistä, ei tipu.Stressi vie unet, sotkee hormonit, kiinnittää läskit tiukasti. Mä en voi mitenkään tätä tilannetta heti korjata koska asiaan liittyy monia seikkoja jotka ei ole minusta yksin kiinni. Kurkkua kuristaa ja itkettää elää stressihelvetissä. Lääkäri käskee että älä stressaa. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa.
Juuri noin. Ihminen, joka joutuu menemään ruokakassijonoon vasten omaa tahtoaan, on varmasti jo stressaantunut siinä määrin, että tuolla ylempänä mainitun "häiriintyneen homeostasian" ynnä muun vastaavan pohtiminen ei ole pohtimisjärjestyksen kärkipäässä. Eikä kovin hirveästi lievitä stressiä sekään, että olisi kuulemma ihan normaalia olla päiviä syömättä eli paastota; kuten jo sanoin, ruoatta oleminen on hämmästyttävän helppoa silloin, kun tietää, että voi milloin tahansa lopettaa paaston ja ostaa, mitä mieli tekee.
Tein tämän aloituksen, jotta ruokajonojen osallistujista selviäisi jotakin sellaista, mistä hämmästelijät saisivat aivan uutta ajattelemisen aihetta. En tainnut onnistua. Ensin kyllä hämmästyin sitä, että kerrankin pysyvät poissa ne yhden lajin aivottomimmat besserwisserit, jotka alkavat luetella juuresten kilohintoja, mutta numerolla kymmenen näkyykin kirjoittelevan ensimmäinen. Onhan tuokin tietysti yksi tapa välttää ajattelemasta sitä, mistä oikeasti olisi keskusteltava.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran turvautunut leipäjonoon. Vakava sairastuminen oli saattanut pahaan taloudelliseen ahdinkoon. Tästä on aikaa ja voin nyt jonkin verran paremmin, mutta muistan yhä, kuinka jonotin pyörätuolissa tuntikausia ruokakassia. Olin lääkkeistä turvonnut, kalju ja täynnä mustelmia. Joku ohikulkija kehtasi kommentoida, että leipäjonot eivät ole kaltaisilleni läskikasoille.
Alkoi melkein itkettää, miten julmasti joku voi kommentoida tuntemattomalle ihmiselle, joka selkeästi on sairas ja nöyryyttävässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon lisäksi on ihan tutkittu juttu, että stressi lihottaa. Verrokkiryhmässä oli rentoja rottia ja stressattuja rottia täsmälleen samalla ruoalla ja ne stressatut lihoivat.
Onko joku kenties sitä mieltä, että kaikkien mahdollisten säästöjen jne käyttämisen jälkeen myös kehon säästöt eli läski pitää kuluttaa pois ennenkuin saa pyytää apua?
Stressi joo lihottaa, ja myös ESTÄÄ LAIHTUMISEN.
Mulla on ollut 2v järkyttävän stressaava elämäntilanne joka jatkuu vielä. Hötäkässä oli kahden asunnon loukku, rahat meni, piti myydä tappiolla, työpaikka meni ja hirveässä rutkumurjussa asun ja sairastuin unettomuuteen.
Minä, jolla oli aina asiat hyvin ennen. Tuli vaan hirveä suma vastoinkäymisiä. Lihoin 15kg ja nyt kun yritän laihduttaa niin ei lähde mitenkään. Ei tipu grammaakaan vaikka kalorit on 1500, liikuntaa 600kcal päivässä. 2 kk laihduttanut ja lähtenyt puoli kiloa. Joka saakutin päivä juoksen tai jumppan tunnin puolitoista. Rajoitan syömistä, ei tipu.Stressi vie unet, sotkee hormonit, kiinnittää läskit tiukasti. Mä en voi mitenkään tätä tilannetta heti korjata koska asiaan liittyy monia seikkoja jotka ei ole minusta yksin kiinni. Kurkkua kuristaa ja itkettää elää stressihelvetissä. Lääkäri käskee että älä stressaa. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa.
Juuri noin. Ihminen, joka joutuu menemään ruokakassijonoon vasten omaa tahtoaan, on varmasti jo stressaantunut siinä määrin, että tuolla ylempänä mainitun "häiriintyneen homeostasian" ynnä muun vastaavan pohtiminen ei ole pohtimisjärjestyksen kärkipäässä. Eikä kovin hirveästi lievitä stressiä sekään, että olisi kuulemma ihan normaalia olla päiviä syömättä eli paastota; kuten jo sanoin, ruoatta oleminen on hämmästyttävän helppoa silloin, kun tietää, että voi milloin tahansa lopettaa paaston ja ostaa, mitä mieli tekee.
Tein tämän aloituksen, jotta ruokajonojen osallistujista selviäisi jotakin sellaista, mistä hämmästelijät saisivat aivan uutta ajattelemisen aihetta. En tainnut onnistua. Ensin kyllä hämmästyin sitä, että kerrankin pysyvät poissa ne yhden lajin aivottomimmat besserwisserit, jotka alkavat luetella juuresten kilohintoja, mutta numerolla kymmenen näkyykin kirjoittelevan ensimmäinen. Onhan tuokin tietysti yksi tapa välttää ajattelemasta sitä, mistä oikeasti olisi keskusteltava.
Ap
Sitä stressiä ei poista se ruokajakelun ruoka eikä ne juureksetkaan, vaan oikea ravinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokajonoissa jaetaan juurikin sitä ruokaa, joka lisää läskiä ja on täysin ravinnotonta.
Mitä siellä sitten jaetaan?
Ihan paikasta kiinni. Pienellä paikkakunnalla sai kassillisen lihaa/kalaa ym. pakkaseen, sekä kerätä kassillisen leipää ja maitotuotteita.
Toisessa paikassa sai "vain" leipää ja nahistuneita vihanneksia.
EU-ruokakasseja jaetaan pari kertaa vuodessa, niissä on ainakin jauhoja, puurohiutaleita, maitojauhetta, makaronia, nötköttiä ja hapankorppuja.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka, mutta olen lihonut nyt koronan takia 7 kiloa tänä syksynä. Syön saman verran kuin aiemminkin. Liikuntaharrastukset lopetettu ja lomautettu, niin ei tule liikuttua. Käyn joka päivä tunnin lenkillä ja venyttelen, mutta se ei korvaa koko työpäivän liikkumista, vaikka työni ei siis ole fyysistä. Ei ole siis pelkästään halpa ruoka joka lihottaa, vaan ihan yleis- ja hyötyliikunnan puute, joka tulee huomaamatta.
Itselläni kävi niin tänä vuonna, että lomautusten aikana lihoin jonkin verran, vaikka syömiseni jopa väheni normaalista. Mutta kun normaali runsas arkiliikunta loppuu lähes kokonaan ja jää yksiöön lamaantuneena makaamaan, niin näinhän siinä käy. Ymmärrän ihan täysin, että köyhä voi olla lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka, mutta olen lihonut nyt koronan takia 7 kiloa tänä syksynä. Syön saman verran kuin aiemminkin. Liikuntaharrastukset lopetettu ja lomautettu, niin ei tule liikuttua. Käyn joka päivä tunnin lenkillä ja venyttelen, mutta se ei korvaa koko työpäivän liikkumista, vaikka työni ei siis ole fyysistä. Ei ole siis pelkästään halpa ruoka joka lihottaa, vaan ihan yleis- ja hyötyliikunnan puute, joka tulee huomaamatta.
Itselläni kävi niin tänä vuonna, että lomautusten aikana lihoin jonkin verran, vaikka syömiseni jopa väheni normaalista. Mutta kun normaali runsas arkiliikunta loppuu lähes kokonaan ja jää yksiöön lamaantuneena makaamaan, niin näinhän siinä käy. Ymmärrän ihan täysin, että köyhä voi olla lihava.
Ei köyhän tarvitse olla lihava. Painoon vaikuttaa ruuan sisältö enemmän kuin määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon lisäksi on ihan tutkittu juttu, että stressi lihottaa. Verrokkiryhmässä oli rentoja rottia ja stressattuja rottia täsmälleen samalla ruoalla ja ne stressatut lihoivat.
Onko joku kenties sitä mieltä, että kaikkien mahdollisten säästöjen jne käyttämisen jälkeen myös kehon säästöt eli läski pitää kuluttaa pois ennenkuin saa pyytää apua?
Stressi joo lihottaa, ja myös ESTÄÄ LAIHTUMISEN.
Mulla on ollut 2v järkyttävän stressaava elämäntilanne joka jatkuu vielä. Hötäkässä oli kahden asunnon loukku, rahat meni, piti myydä tappiolla, työpaikka meni ja hirveässä rutkumurjussa asun ja sairastuin unettomuuteen.
Minä, jolla oli aina asiat hyvin ennen. Tuli vaan hirveä suma vastoinkäymisiä. Lihoin 15kg ja nyt kun yritän laihduttaa niin ei lähde mitenkään. Ei tipu grammaakaan vaikka kalorit on 1500, liikuntaa 600kcal päivässä. 2 kk laihduttanut ja lähtenyt puoli kiloa. Joka saakutin päivä juoksen tai jumppan tunnin puolitoista. Rajoitan syömistä, ei tipu.Stressi vie unet, sotkee hormonit, kiinnittää läskit tiukasti. Mä en voi mitenkään tätä tilannetta heti korjata koska asiaan liittyy monia seikkoja jotka ei ole minusta yksin kiinni. Kurkkua kuristaa ja itkettää elää stressihelvetissä. Lääkäri käskee että älä stressaa. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa.
Juuri noin. Ihminen, joka joutuu menemään ruokakassijonoon vasten omaa tahtoaan, on varmasti jo stressaantunut siinä määrin, että tuolla ylempänä mainitun "häiriintyneen homeostasian" ynnä muun vastaavan pohtiminen ei ole pohtimisjärjestyksen kärkipäässä. Eikä kovin hirveästi lievitä stressiä sekään, että olisi kuulemma ihan normaalia olla päiviä syömättä eli paastota; kuten jo sanoin, ruoatta oleminen on hämmästyttävän helppoa silloin, kun tietää, että voi milloin tahansa lopettaa paaston ja ostaa, mitä mieli tekee.
Tein tämän aloituksen, jotta ruokajonojen osallistujista selviäisi jotakin sellaista, mistä hämmästelijät saisivat aivan uutta ajattelemisen aihetta. En tainnut onnistua. Ensin kyllä hämmästyin sitä, että kerrankin pysyvät poissa ne yhden lajin aivottomimmat besserwisserit, jotka alkavat luetella juuresten kilohintoja, mutta numerolla kymmenen näkyykin kirjoittelevan ensimmäinen. Onhan tuokin tietysti yksi tapa välttää ajattelemasta sitä, mistä oikeasti olisi keskusteltava.
Ap
Sitä stressiä ei poista se ruokajakelun ruoka eikä ne juureksetkaan, vaan oikea ravinto.
Voi olla niinkin, että oikea ravinto ei poista työttömyydestä, asunnottomuudesta. rahattomuudesta ja yksinäisyydestä koituvaa stressiä, mutta usko pois vain, jos niin tykkäät. Mutta mitäs sitten tehdään, kun ei sitä oikeaa ravintoa ole saatavilla?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka, mutta olen lihonut nyt koronan takia 7 kiloa tänä syksynä. Syön saman verran kuin aiemminkin. Liikuntaharrastukset lopetettu ja lomautettu, niin ei tule liikuttua. Käyn joka päivä tunnin lenkillä ja venyttelen, mutta se ei korvaa koko työpäivän liikkumista, vaikka työni ei siis ole fyysistä. Ei ole siis pelkästään halpa ruoka joka lihottaa, vaan ihan yleis- ja hyötyliikunnan puute, joka tulee huomaamatta.
Itselläni kävi niin tänä vuonna, että lomautusten aikana lihoin jonkin verran, vaikka syömiseni jopa väheni normaalista. Mutta kun normaali runsas arkiliikunta loppuu lähes kokonaan ja jää yksiöön lamaantuneena makaamaan, niin näinhän siinä käy. Ymmärrän ihan täysin, että köyhä voi olla lihava.
Ei köyhän tarvitse olla lihava. Painoon vaikuttaa ruuan sisältö enemmän kuin määrä.
On se hirveää, että joku kehtaa köyhyyden lisäksi olla vielä lihavakin. Miksi ne ei vaan syö parempaa ruokaa ja käy liikuntapaikoissa? Pilaavat katukuvan rikkaammilta. Ja sitten kehtaavat usein olla vähän masentuneitakin, vaikka onnellisuus on vaan oman valinnan päässä. Ja töitähän työtön saa jos vaan oikeasti haluaa tehdä töitä ja yrittää enemmän. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon lisäksi on ihan tutkittu juttu, että stressi lihottaa. Verrokkiryhmässä oli rentoja rottia ja stressattuja rottia täsmälleen samalla ruoalla ja ne stressatut lihoivat.
Onko joku kenties sitä mieltä, että kaikkien mahdollisten säästöjen jne käyttämisen jälkeen myös kehon säästöt eli läski pitää kuluttaa pois ennenkuin saa pyytää apua?
Stressi joo lihottaa, ja myös ESTÄÄ LAIHTUMISEN.
Mulla on ollut 2v järkyttävän stressaava elämäntilanne joka jatkuu vielä. Hötäkässä oli kahden asunnon loukku, rahat meni, piti myydä tappiolla, työpaikka meni ja hirveässä rutkumurjussa asun ja sairastuin unettomuuteen.
Minä, jolla oli aina asiat hyvin ennen. Tuli vaan hirveä suma vastoinkäymisiä. Lihoin 15kg ja nyt kun yritän laihduttaa niin ei lähde mitenkään. Ei tipu grammaakaan vaikka kalorit on 1500, liikuntaa 600kcal päivässä. 2 kk laihduttanut ja lähtenyt puoli kiloa. Joka saakutin päivä juoksen tai jumppan tunnin puolitoista. Rajoitan syömistä, ei tipu.Stressi vie unet, sotkee hormonit, kiinnittää läskit tiukasti. Mä en voi mitenkään tätä tilannetta heti korjata koska asiaan liittyy monia seikkoja jotka ei ole minusta yksin kiinni. Kurkkua kuristaa ja itkettää elää stressihelvetissä. Lääkäri käskee että älä stressaa. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa.
Juuri noin. Ihminen, joka joutuu menemään ruokakassijonoon vasten omaa tahtoaan, on varmasti jo stressaantunut siinä määrin, että tuolla ylempänä mainitun "häiriintyneen homeostasian" ynnä muun vastaavan pohtiminen ei ole pohtimisjärjestyksen kärkipäässä. Eikä kovin hirveästi lievitä stressiä sekään, että olisi kuulemma ihan normaalia olla päiviä syömättä eli paastota; kuten jo sanoin, ruoatta oleminen on hämmästyttävän helppoa silloin, kun tietää, että voi milloin tahansa lopettaa paaston ja ostaa, mitä mieli tekee.
Tein tämän aloituksen, jotta ruokajonojen osallistujista selviäisi jotakin sellaista, mistä hämmästelijät saisivat aivan uutta ajattelemisen aihetta. En tainnut onnistua. Ensin kyllä hämmästyin sitä, että kerrankin pysyvät poissa ne yhden lajin aivottomimmat besserwisserit, jotka alkavat luetella juuresten kilohintoja, mutta numerolla kymmenen näkyykin kirjoittelevan ensimmäinen. Onhan tuokin tietysti yksi tapa välttää ajattelemasta sitä, mistä oikeasti olisi keskusteltava.
Ap
Sitä stressiä ei poista se ruokajakelun ruoka eikä ne juureksetkaan, vaan oikea ravinto.
Voi olla niinkin, että oikea ravinto ei poista työttömyydestä, asunnottomuudesta. rahattomuudesta ja yksinäisyydestä koituvaa stressiä, mutta usko pois vain, jos niin tykkäät. Mutta mitäs sitten tehdään, kun ei sitä oikeaa ravintoa ole saatavilla?
Ap
Jokaiselle on saatavissa sitä oikeaa ravintoa. Se on halpaa ja yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka, mutta olen lihonut nyt koronan takia 7 kiloa tänä syksynä. Syön saman verran kuin aiemminkin. Liikuntaharrastukset lopetettu ja lomautettu, niin ei tule liikuttua. Käyn joka päivä tunnin lenkillä ja venyttelen, mutta se ei korvaa koko työpäivän liikkumista, vaikka työni ei siis ole fyysistä. Ei ole siis pelkästään halpa ruoka joka lihottaa, vaan ihan yleis- ja hyötyliikunnan puute, joka tulee huomaamatta.
Itselläni kävi niin tänä vuonna, että lomautusten aikana lihoin jonkin verran, vaikka syömiseni jopa väheni normaalista. Mutta kun normaali runsas arkiliikunta loppuu lähes kokonaan ja jää yksiöön lamaantuneena makaamaan, niin näinhän siinä käy. Ymmärrän ihan täysin, että köyhä voi olla lihava.
Ei köyhän tarvitse olla lihava. Painoon vaikuttaa ruuan sisältö enemmän kuin määrä.
On se hirveää, että joku kehtaa köyhyyden lisäksi olla vielä lihavakin. Miksi ne ei vaan syö parempaa ruokaa ja käy liikuntapaikoissa? Pilaavat katukuvan rikkaammilta. Ja sitten kehtaavat usein olla vähän masentuneitakin, vaikka onnellisuus on vaan oman valinnan päässä. Ja töitähän työtön saa jos vaan oikeasti haluaa tehdä töitä ja yrittää enemmän. 🙄
Ihan turha leikkiä marttyyria.
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon lisäksi on ihan tutkittu juttu, että stressi lihottaa. Verrokkiryhmässä oli rentoja rottia ja stressattuja rottia täsmälleen samalla ruoalla ja ne stressatut lihoivat.
Onko joku kenties sitä mieltä, että kaikkien mahdollisten säästöjen jne käyttämisen jälkeen myös kehon säästöt eli läski pitää kuluttaa pois ennenkuin saa pyytää apua?
tuossa on se ongelma, että ylipainon ylläpitämiseen kuluu enemmän energiaa kuin normaalipainoisen ylläpitämiseen. Ylipainoinen syö keskimäärin 25% enemmän kaloreita kuin normaalipainoinen. Lisäkulutus tulee siitä että painavamman kehon liikuttelu kävelemällä tai miten liikutkaan vie enemmän energiaa ja kuluttaa arvokkaita luonnonvaroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravinnon lisäksi on ihan tutkittu juttu, että stressi lihottaa. Verrokkiryhmässä oli rentoja rottia ja stressattuja rottia täsmälleen samalla ruoalla ja ne stressatut lihoivat.
Onko joku kenties sitä mieltä, että kaikkien mahdollisten säästöjen jne käyttämisen jälkeen myös kehon säästöt eli läski pitää kuluttaa pois ennenkuin saa pyytää apua?
Stressi joo lihottaa, ja myös ESTÄÄ LAIHTUMISEN.
Mulla on ollut 2v järkyttävän stressaava elämäntilanne joka jatkuu vielä. Hötäkässä oli kahden asunnon loukku, rahat meni, piti myydä tappiolla, työpaikka meni ja hirveässä rutkumurjussa asun ja sairastuin unettomuuteen.
Minä, jolla oli aina asiat hyvin ennen. Tuli vaan hirveä suma vastoinkäymisiä. Lihoin 15kg ja nyt kun yritän laihduttaa niin ei lähde mitenkään. Ei tipu grammaakaan vaikka kalorit on 1500, liikuntaa 600kcal päivässä. 2 kk laihduttanut ja lähtenyt puoli kiloa. Joka saakutin päivä juoksen tai jumppan tunnin puolitoista. Rajoitan syömistä, ei tipu.Stressi vie unet, sotkee hormonit, kiinnittää läskit tiukasti. Mä en voi mitenkään tätä tilannetta heti korjata koska asiaan liittyy monia seikkoja jotka ei ole minusta yksin kiinni. Kurkkua kuristaa ja itkettää elää stressihelvetissä. Lääkäri käskee että älä stressaa. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa.
Arvaa stressaako minua työssäkäynti raskaassa työssä ja se että joudun verorahoillani elättämään työttömiä. Sinä olet työtön jolla jää aikaa itsestä huolehtimiseen. Jos haet töitä 20t/viikko, niin jää toiset 20 tuntia itsestä huolehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten selität sen, että opintotuki on pienempi kuin toimeentulotuki, mutta he eivät ole kaikki lihavia tai syö pelkästään hiilihydraattia?
Opiskelijoiden tilanne on henkiseltä kannalta parempi. He ovat nuorempia, tilanne on väliaikainen ja toivoa on. Usein on myös auttavia vanhempia jne ja opiskelupaikoissa tuettu lounas.
Seli seli. Ei opiskelija voi tietää onko tilanne väliaikainen. Ainahan voi joutua työttömyyskierteeseen, sairastua ym.... Yhtä hyvinhän sitten voisi ajatella että ruokajonoissa olo on väliaikaista ja pitäisi piristyä ja olla iloisin mielin.
Enpä usko, ruuansulatus kun on kemiaa.