Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teini-ikäinen tyttäreni on raskaana
01.06.2014 |
Tyttö on seurustelut saman pojan kanssa nyt kaksi vuotta. Molemmat ovat 17-vuotiaita ja ns. kunnollisia nuoria. Tyttö kertoi eilen että on raskaana. On syönyt e-pillereitä kokoajan mutta ne ovat pettäneet.
Nuoret olisivat 18-vuotiaita kun lapsi syntyisi jos siis pitäisivät lapsen.
Minä uskon näihin nuoriin ja siihen että pärjäisivät lapsen kanssa. Minä ja mieheni auttaisimme kaikin mahdollisin tavoin ja uskon että pojankin perhe auttaisi myös. Nuoret kuitenkin tekevät itse päätöksensä ja tuen sitä oli se mikä hyvänsä. Onko täällä muita joiden nuoret ovat tulleet raskaaksi teini-ikäisinä?
Kommentit (62)
Oma äitini sai minut täyttäessään 19.
Oli kuulemma rankkaa kun isäni oli armeijassa tuolloin ja pikkuvauva-ajan äiti huolehti minusta yksin.
Äidin kaverina oli kuitenkin isäni sisko, siis tätini ja olen tosi kiitollinen ja onnellinen siitä, että minua ei abortoitu vaikka huono elämäntilanne vanhemmillani olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n aloitus oli asiallinen. On kunnioitettavaa, että nuorten vanhemmat antavat nuorten tehdä päätöksen ja tukevat heitä sitten siinä. Voimia.
Lapsen saaminen ihan minkä ikäisenä vain muuttaa elämän.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 17:07"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 16:10"]
Karmeaa, että tällaisissa tapauksissa ihmiset hekumoivat vain ajatuksella, että he saisivat lapsenlapsen. Ja saadaan siitä jonkinasteista vauvakuumetta.
Mites se oma lapsenne, tuleeko mieleen ajatella pidemmälle, että kuinka järkevää se lapsen saaminen alaikäisenä on?
[/quote]
-Ensinnäkin tässä tapauksessa lapsi syntyisi äidin ollessa täysi-ikäinen. -Toisekseen et voi todellakaan sanoa kenenkään puolestä mitä ne elämältään haluaa ja mikä niille on paras vaihtoehto.
-Kolmannekseen lääketieteellisesti ikä on melkolailla optimaalinen (16-32v).
[/quote]
Lääketieteellisesti voi olla vaikka mitä, mutta sosiaalisesti suomessa 16-17 -vuotias ei ole optimaalinen ikä äidiksi (eikä tietenkään siitä nuorempi).
Niin nuori, jonka aivotkin vielä kehittyvät, ei todennäköisesti tajua miten lopullisen päätöksen on tekemässä. Ja että mihin kaikkeen se tulee vaikuttamaan.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 20:11"]
Minä päädyin 17-vuotiaana aborttiin. Vastuuttoman seksin tulosta oli raskaus. En kokenut, että olisin voinut lapsen pitää, kun en siinä vaiheessa elämää pystynyt vielä huolehtimaan itsestänikään. Lisäksi pelkäsin hulluna, että silloinen pokaystäväni olisi jättänyt minut, hän kun ei lasta halunnut (vaikka ihan yhtä vastuuttomasti toimi). Jälkeenpäin ajattelin, että päätös oli kyllä niin oikea, olin niin keskenkaavuinen vielä, etenkin kun minuun vaikutti oikeastaan eniten tuo poikaystävän menettämisen pelko. En todellakaan olisi ollut kypsä äidiksi.
Oma äitini oli kanssani ihan eri mieltä. Meillä oli tuolloin tosi huonot välit jo muutenkin, eikä raskauteni niitä parantanut. Hän kun oli sitä mieltä, että okisi voinut lapsen ottaa hoidettavakseen, olisi saanut sisältöä omaan elämäänsä. Sentään sen verran järkeä oli päähäni kasvanut, että ymmärsin miten väärin se olisi ollut.
Nykyään olen onnellinen 26-vuotias pienen vauvan äiti. Vaikka abortista oli aikanaan vaikea päästä yli, sillä syyllisyys painoi kuitenkin tosi kovaa, niin olen silti tyytyväinen päätökseeni. Onneksi isä tuki enemmän päätöstäni, niin äidin puheet ei tuntunut ihan niin pahalta.
Muista siis tukea tytärtäsi,oli päätös kumpi tahansa, äläkä tuo omia eriäviä mielipiteitäsi julki, etenkin jos ei edes kysytä.
[/quote]
Tätä nimenomaan tarkoitan. Se, että vanhempi rohkaisee teini-ikäistä synnyttämään, ei ole välttämättä mitään nuoren tukemista vaan puhtaan itsekkäästi halutaan vähän sisältöä elämään lapsenlapsen avulla.
Abortti on varmasti kova paikka, mutta niin on lapsen saaminenkin silloin, kun tilanne ei sille ole todellakaan oikea.
Isäni oli 14 ja äitini 16 kun syntyi isosiskoni. Nyt äitini on 58 ja isä 56. Edelleen yhdessä, isosisko on juristi, ei tullut mitään narkkaria, vaikka teiniäidin kasvattama olikin.
Tämä tosin taitaa olla enemmän poikkeus, kuin sääntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 17:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 16:53"]
Sain lapsen myös 17-vuotiaana. Olin sitä ennen jo ryypännyt ja rällännyt ja juhlinut niin paljon ettei se enää edes kiinnostanut. Ja en jäänyt yh:ksi :) paljon onnellisempi vauhan kanssa kuin jos olisin vain jatkanut juhlimista. Pikkuinen laittoi elämäni järjestykseen <3
[/quote]
Jos on 17-vuoden ikään mennessä "ryypännyt ja rällästänyt niin paljon ettei se enää edes kiinnosta" niin on kyllä aika moni asia pielessä. Miten sen ikäinen pikkutyttö voi vanhempiensa silmien alla ryypiskellä miten haluaa? Ei ole tainnut vanhempia hirveästi kiinnostaa, mitä tytär tekee.
[/quote]
Plus tilanne ei missään nimessä ikinä saisi olla niin, että lapsi hommataan "pistämään asiat järjestykseen". Kyllä niiden asioiden pitää olla jo järjestyksessä, kun lapsi tulee.
Juuri esimerkiksi tämän takia en tosiaan kannata alaikäisten lisääntymistä: ei osata ajatella asioita vauvan parhaaksi.
[/quote]
Vanhemmat ei tienneet. Olisivat kyllä laittaneet ojennukseen muuten.
Ja vauva oli ylläri, ehkäisy petti, mutta elämä silti muuttunut paremmaksi hänen myötänsä. En tehnyt lasta että asiat järjestyisi. Ja onneksi siinä vaiheessa olin ollut jo pitkään kiltisti. Asiat oli järjestyksessä mutta vieläkin paremmin sen jälkeen. Älä päde jos et tiedä vittuakaan XD
[/quote]
Viimeinen lause oikeastaan kiteyttää henkisen kypsyystasosi.
On todella surullista, että lapset tekevät lapsia ja kasvatus on sitten mitä on.
Ihmiset hei. Ehkäisy voi pettää, ei ole aina siitä kiinni ottaako pillerin ajoissa vai ei. Joskus vain osuu kohdalle. Tiedän tapauksen jossa nainen sai ensin pillerilapsen ja toinen oli kierukka. Hedelmällinen taisi olla :D itsehän olen parhaillaan rv 36 ja tulin raskaaksi pillereiden tyhjennysvuodon aikaan. Oli suunniteltu, että en aloita seuraavaa laattaa.
että hyväksykää ihmisvartaloiden poikkeukset!! Sinä et ehkä paksuksi tullut ja tunsit vauvan liikkeet kun viimein plussasit, toinen taas syö pillereitä loppuun asti ja saa yllätysvauvan. Ettäniin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan nyt näin btw... Mitäs olette mieltä siitä, että 15-17 -vuotiaat teinitytöt yrittämällä yrittävät vauvaa? Tulipa vaan mieleen, kun tällaisiinkin tapauksiin valitettavasti törmää ja mikään järkipuhe ei auta, kun niin paljon ovat saaneet rohkaisua näistä "kyllä te pärjäätte, 16-vuotias on ihan optimaallinen ikä äidiksi tulemiselle <3".
Ei suunnitelmia tulevaisuudelle, ei mitään ajatustakaan koulutus- tai työasioista, muutakuin että sinne töihin sitten "mennään" kun vauva on tarpeeksi iso.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 16:59"]
Uskoakseni keskivertoikä ensimmäiselle lapselle on jopa alhaisempi kuin 18v. Joku voisi tietysti tarkistaa tilastot, mutta kai kaikki tajuaa sen, että Suomessa on todella vääristynyt tilanne ja vääristynee entisestään nykyisellä politiikalla.
[/quote]
Mistäs tämän repäisit? Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä hipoo kolmeakymmentä.
http://yle.fi/uutiset/ensisynnyttajan_keski-ika_nousemassa_uudelle_kymmenluvulle/6645509
Ja itsekin kuvittelin olevani kypsä äidiksi 16-vuotiaana. Nyt olen 20-vuotias ja vasta nyt alan tuntea, että pian voisi olla aika. Onneksi en kasvata nyt nelivuotiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tulin raskaaksi 17-vuotiaana, esikoinen syntyi kun olin 18. Tuo esikoinen on nyt 18v ja olemme miehen kanssa edelleen yhdessä. Olimme seurustelleet siitä asti kun olin 15v. Isovanhemmat kummaltakin puolelta olivat suurena tukena ja edelleen erittäin läheisiä meidän lapsille. Baareilu ei ole koskaan ollut mun ykkösjuttu elämässä, jotenkin huvittavaa kun siihen aina vedotaan. Lapset eivät ole mitenkään estäneet meidän elämää. Olemme opiskelleet, käyneet töissä ja matkustaneet aivan kuten muutkin lapselliset tai lapsettomat. Kaverini ovat myöskin pysyneet ystävinä ja tukena, myös silloin 18-vuotiaana. Olen siunattu mahtavilla sukulaisilla ja ystävillä.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:54"]
Itse tulin raskaaksi 17-vuotiaana, esikoinen syntyi kun olin 18. Tuo esikoinen on nyt 18v ja olemme miehen kanssa edelleen yhdessä. Olimme seurustelleet siitä asti kun olin 15v. Isovanhemmat kummaltakin puolelta olivat suurena tukena ja edelleen erittäin läheisiä meidän lapsille. Baareilu ei ole koskaan ollut mun ykkösjuttu elämässä, jotenkin huvittavaa kun siihen aina vedotaan. Lapset eivät ole mitenkään estäneet meidän elämää. Olemme opiskelleet, käyneet töissä ja matkustaneet aivan kuten muutkin lapselliset tai lapsettomat. Kaverini ovat myöskin pysyneet ystävinä ja tukena, myös silloin 18-vuotiaana. Olen siunattu mahtavilla sukulaisilla ja ystävillä.
[/quote]
Siihen vedotaan, koska enemmistölle käy niin, että se kavereiden kanssa baareilu alkaakin olla mielekkäämpää, kuin viettää jotain lapsiystävällistä aktiviteettia.
Samaten teinivanhempien erot ovat paljon yleisimpiä, kuin pitkä yhdessäpysyminen.
Koittakaa nyt ymmärtää, että asiassa puhutaan todennäköisyyksistä. Se, että sinulle sattui käymään hyvin, ei takaa että Tiina 16-vuotiaalle käy yhtä hyvin.
Voihan kerrostalon katoltakin putoamisesta selvitä hengissä (joskus jopa vain muutamalla kuhmulla), mutta se ei tee sieltä putoamisestä yhtään sen turvallisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 22:34"]
Minä kyllä uskon, että 18-vuotias vastuullinen nuori selviää vauvan hoitamisesta. Tunnen itse tällaisen naisen.
Mutta kiistatta tunnen myös surua hänen puolestaan siksi, että koko elämä menee nyt uusiksi. 18-vuotiaalla on konkreettisesti koko elämä edessä ja vaihtoehtoja vaikka kuinka. Sellaista ei kuitenkaan ole vauvan äidillä. Vauvan äiti ei voi opiskella ilman että se vaikuttaisi vauvaan negatiivisesti. Vauvan äiti ei voi tehdä kesätöitä, ei lähteä äkkilähdöllä kaveriporukan mukana etelään eikä mökkiviikonloppua viettämään. Vauvan äiti rakentaa kotia ja elää perhe-elämää siinä iässä, missä muut kokeilevat siipiään, valitsevat polkuaan ja tekevät ne erehdykset ja kokevat ne onnistumiset, jotka muokkaavat heidän identiteettiään ja tekevät heistä juuri tietynlaiset aikuiset. Koko tämän nuoren aikuisen elämä on vauvan äidiltä hukassa, koska hänen pitää kasvaa aikuiseksi samaa tahtia lapsensa kasvamisen kanssa.
Ihan hyvä äiti ja ihminen tulee myös tällaisesta nuoresta äidistä. Mutta hän ei pääse tekemään samanlaisia valintoja eikä samanlaisia erehdyksiä. Hänellä ei ole niihin varaa. Hän menettää tietyn elämänvaiheen, joka usein kostautuu siinä 30-40-vuoden iässä. Silloin sitten eletään sitä kadotettua nuoruutta. Eikä kyse ole mistään bilettämisestä vaan mahdollisuudesta kasvaa aikuiseksi ja identiteetiltään eheäksi kokeilemalla, erehtymällä ja yrittämällä. Se on helpompaa, kun ei tarvitse vastata muusta kuin itsestään.
[/quote]
Höpöhöpö. Itse tein lapseni 18-vuotiaana. En joutunut luopumaan opiskelusta, kesätöistä tai muutamasta reissusta kavereiden kanssa. Omituinen käsitys, että lapsen saaminen tekisi elämästä ankeaa ja vaihtoehdotonta.
Olen tällä hetkellä opettaja ja pärjään elämässäni hyvin. Ensimmäinen liitto tosin päättyi eroon, (lapsen isän kanssa), mutta olen nyt pitkässä avioliitossa ja onnellinen tekemistäni valinnoista.
Totta voi olla se, että teinisuhteet harvoin kestävät, mutta päättyvät ne muutkin liitot eroon.
Juu, lapset kannattaa ehdottomasti tehdä alaikäisenä. Se on todella viisas idea.
Turha välittää mistään koulutuksista tai työelämästä, kyllä sattumaan kannattaa vain luottaa tässä asiassa.
15-vuotias on todella ihanteellinen ikä tulla raskaaksi, kun nuoruus on jo eletty ja rellestetty.
Samalla isovanhemmat saavat sisältöä elämään hellitellessä sillointällöin lapsenlastaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:54"]
Itse tulin raskaaksi 17-vuotiaana, esikoinen syntyi kun olin 18. Tuo esikoinen on nyt 18v ja olemme miehen kanssa edelleen yhdessä. Olimme seurustelleet siitä asti kun olin 15v. Isovanhemmat kummaltakin puolelta olivat suurena tukena ja edelleen erittäin läheisiä meidän lapsille. Baareilu ei ole koskaan ollut mun ykkösjuttu elämässä, jotenkin huvittavaa kun siihen aina vedotaan. Lapset eivät ole mitenkään estäneet meidän elämää. Olemme opiskelleet, käyneet töissä ja matkustaneet aivan kuten muutkin lapselliset tai lapsettomat. Kaverini ovat myöskin pysyneet ystävinä ja tukena, myös silloin 18-vuotiaana. Olen siunattu mahtavilla sukulaisilla ja ystävillä.
[/quote]
Siihen vedotaan, koska enemmistölle käy niin, että se kavereiden kanssa baareilu alkaakin olla mielekkäämpää, kuin viettää jotain lapsiystävällistä aktiviteettia.
Samaten teinivanhempien erot ovat paljon yleisimpiä, kuin pitkä yhdessäpysyminen.
Koittakaa nyt ymmärtää, että asiassa puhutaan todennäköisyyksistä. Se, että sinulle sattui käymään hyvin, ei takaa että Tiina 16-vuotiaalle käy yhtä hyvin.
Voihan kerrostalon katoltakin putoamisesta selvitä hengissä (joskus jopa vain muutamalla kuhmulla), mutta se ei tee sieltä putoamisestä yhtään sen turvallisempaa.
[/quote]
Niin, erot nykyaikana ovat aika yleisiä, ihan kaiken ikäisten keskuudessa. Puolet avioliitoista päätyy eroon. Minulle ei sattunut hyvin, olen hoitanut elämäni hyvin ja kuten sanoin, tukenani on ollut mahtavia ystäviä ja sukulaisia unohtamatta ihanaa ja vastuunkantavaa puolisoa.
Päätyi tämä aloittajan tytär poikaystävänsä kanssa mihin tahansa ratkaisuun toivon, että nuorenparin vanhemmat tukevat siinä.
Aloittajan kysymukseen kommentoin, että Naapurin ämmäavioitui 15 vuotiaana nykyiseen mieheensä 60-luvulla. 17 vee on jo ikäneito ja parhaassa iässä tekemään muksun. Se sitten, jos lastensa kautta elävien vanhempien odotukset menevät myttyyn onkn taas ihan eri asia. Vanhemmat voivat hankkia ammattiapua tähän omaan ongelmaansa, mutta sillä ei soisi pilattavan toisen, tässä tapauksessa oman lapsen elämää.
Kiva nyt sen pojan elämä menee ihan pilalle.
Hyi iljetys valkoista roskasakkia.
Ohos! Että pillerit pettää nykyään.
No ei mikään ehkäisykeino ole sataprosenttisen varma, ei ole koskaan ollutkaan, ei edes sterilisaatio
joskus pillereiden imeytyminen häiriintyy esimerkiksi vatsaflunssan, oksentelun jne yhteydessä. Mikään ehkäisykeino ei ole 100% varma.
Alue: Aihe vapaa
Minä kyllä uskon, että 18-vuotias vastuullinen nuori selviää vauvan hoitamisesta. Tunnen itse tällaisen naisen.
Mutta kiistatta tunnen myös surua hänen puolestaan siksi, että koko elämä menee nyt uusiksi. 18-vuotiaalla on konkreettisesti koko elämä edessä ja vaihtoehtoja vaikka kuinka. Sellaista ei kuitenkaan ole vauvan äidillä. Vauvan äiti ei voi opiskella ilman että se vaikuttaisi vauvaan negatiivisesti. Vauvan äiti ei voi tehdä kesätöitä, ei lähteä äkkilähdöllä kaveriporukan mukana etelään eikä mökkiviikonloppua viettämään. Vauvan äiti rakentaa kotia ja elää perhe-elämää siinä iässä, missä muut kokeilevat siipiään, valitsevat polkuaan ja tekevät ne erehdykset ja kokevat ne onnistumiset, jotka muokkaavat heidän identiteettiään ja tekevät heistä juuri tietynlaiset aikuiset. Koko tämän nuoren aikuisen elämä on vauvan äidiltä hukassa, koska hänen pitää kasvaa aikuiseksi samaa tahtia lapsensa kasvamisen kanssa.
Ihan hyvä äiti ja ihminen tulee myös tällaisesta nuoresta äidistä. Mutta hän ei pääse tekemään samanlaisia valintoja eikä samanlaisia erehdyksiä. Hänellä ei ole niihin varaa. Hän menettää tietyn elämänvaiheen, joka usein kostautuu siinä 30-40-vuoden iässä. Silloin sitten eletään sitä kadotettua nuoruutta. Eikä kyse ole mistään bilettämisestä vaan mahdollisuudesta kasvaa aikuiseksi ja identiteetiltään eheäksi kokeilemalla, erehtymällä ja yrittämällä. Se on helpompaa, kun ei tarvitse vastata muusta kuin itsestään.