Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon aina ollut jotenkin henkiseltä iältäni jälkeenjäänyt….
01.06.2014 |
Tai ala-asteen loppupuolelle asti olin henkiseltä iältäni normaali, sitten jäin jotenkin jälkeen. Olisin halunnut olla vielä lapsi, kun muut oli jo teinejä. Mulla oli murrosikäkin myöhään, mutta silti toivoin että sitä ei ois tullut vielä aikoihin. Leikin aina salaa barbeilla yläasteen alussa koulun jälkeen yksin.
Lukioikäisenä mua ei vielä kinnostaneet baarit ja bilettäminen yhtään, eikä vielä täysi-ikäisenäkään. Tai no oikeastaan mua ei oo koskaan kiinnostanut, mutta silti olin jotenkin väärää ikätasoa henkisesti. En osaa selittää. Sen kuitenkin huomasi esim. lukiossakin äikän esseissä, kahtena ekana vuonna ne meni keskitasoisesti ja vikana vuonna tuli joku henkinen kypsyminen ja aloin yhtäkkiä kirjoittaa paljon kypsempiä ja parempia aineita. Silti vähän liian myöhään. Joku ylioppilaaksi pääseminenkin tuntui vain oudolta, ei yhtään hienolta, olin pettynyt tuloksiin, kun en ollut jaksanut panostaa lukioon niin kuin olisi pitänyt. (mun aika meni kaikkeen muuhun)
Joskus vajaa kolmikymppisenä olisin sitten toivonut olevani yläasteikäinen, koska ois ollut hauskaa kokeilla kaikkia erilaisia pukeutumistyylejä, meikata miten sattuu, pitää muotiblogia ja hölmöillä, kaikkea sellaista varhaisteinien tyttöjen juttuja. Nykyään oon kolmikymppinen joka haluais olla mielummin parikymppinen, aloittaa yliopisto-opinnot muiden parikymppisten kanssa jne. Ja oon siis ihan normaaliälyinen tai testien mukaan vähän keskivertoa älykkäämpi. En vaan tiedä miten kehityn henkiseltä iältäni jotenkin todella hitaasti, tai pitäiskö sanoa nykyään pikemminkin että mulle tulee ihmeellisiä taantumavaiheita, kun tulee näitä vaiheita jolloin toivoisi olevansa paljon nuorempi.
Kommentteja? Muita yhtä omituisia?
Kommentit (33)
Hyvä vastaus, 7.
Käyn itse läpi jotain samaa, olen nyt 32. Juurikin tuo, että olen alkanut itse valita tavoitteeni, oma tahto on löytynyt. Vielä minulla meinaa olla vanhoja kaavoja siitä, että haen hyväksyntää. Tosin nyt olen vaihtanut kriittiset ihmiset kannustaviin. Terapeuttiin ja mentoreihin. Ehkä se on askel eteenpäin, vaikka vieläkin ulkoisen hyväksynnän hakua. Mutta myrkylliset ihmissuhteet ja kateellisen ns. kaverit olen jättänyt kylmästi taakseni. Annoin ennen hallita itseäni liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä minulle ihminen, joka on kehittynyt täysin normien mukaisesti.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:18"]Mikä on minun henkinen ikä? Olen 33, minulla on koulutusta mutta annan miehen elättää itseni. Kavereita on vain netissä.muut suhteet pidän etäisinä hyvänpäiväntuttuina.
[/quote]
Sanoisin 8 v.
Kyllähän minä ja muutama muukin kirjoitti alkuun useammankin viestin. Sen jälkeen ketjun ovat valloittaneet jotkut sekavat trollit, eikä minulla ole niihin mitään sanottavaa. 7
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:18"]Mikä on minun henkinen ikä? Olen 33, minulla on koulutusta mutta annan miehen elättää itseni. Kavereita on vain netissä.muut suhteet pidän etäisinä hyvänpäiväntuttuina.
[/quote]
Sanoisin 8 v.
[/quote]
Sanoisin miinus kahdeksan. Lapset sentään ovat sosiaalisia olentoja, mutta tämä raukka on vain taantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:18"]Mikä on minun henkinen ikä? Olen 33, minulla on koulutusta mutta annan miehen elättää itseni. Kavereita on vain netissä.muut suhteet pidän etäisinä hyvänpäiväntuttuina.
[/quote]
Sanoisin 8 v.
[/quote]
Sanoisin miinus kahdeksan. Lapset sentään ovat sosiaalisia olentoja, mutta tämä raukka on vain taantunut.
[/quote] henkiseltä iältä pummi.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:47"]Kyllähän minä ja muutama muukin kirjoitti alkuun useammankin viestin. Sen jälkeen ketjun ovat valloittaneet jotkut sekavat trollit, eikä minulla ole niihin mitään sanottavaa. 7
[/quote]
Harmi, kiehtova aihe ja minua koskettava.
T. Se joka kysyi 7:lta lisätietoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:47"]Kyllähän minä ja muutama muukin kirjoitti alkuun useammankin viestin. Sen jälkeen ketjun ovat valloittaneet jotkut sekavat trollit, eikä minulla ole niihin mitään sanottavaa. 7
[/quote]
Harmi, kiehtova aihe ja minua koskettava.
T. Se joka kysyi 7:lta lisätietoja
[/quote]
Minuakin harmittaa nyt. Seurasin sivusta kertomatta omaa kantaani.
Meniköhän tämä ketju nyt pilalle, kannattaisiko aukaista uusi?
Vai vieläkö voisin avautua asiallisesti ap:n aiheesta?
Samoin.
Loukkaannuin juuri, kun baarimikko kysyi henkkareita. Varmaan liittyy siihen, kun miespuolinen terapeutti otti esiin seksuaalisuuden kieltämisen lapsuudenkodissani. Ja se loukkaa aikuista naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 21:55"]
Kuvaavaa, että jokainen on kirjoittanut ketjuun kerran. Ette osaa sitoutua keskusteluun ja viedä sitä eteenpäin.
[/quote] juuri näin. Mentaalisesti masturboitte pään sisällä, mutta ette penetroi todellisuuden kanssa ja kohtaa toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on minun henkinen ikä? Olen 33, minulla on koulutusta mutta annan miehen elättää itseni. Kavereita on vain netissä.muut suhteet pidän etäisinä hyvänpäiväntuttuina.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 12:42"]
Miten paranit, 7? Tai mitä eroa ennen/jälkeen terapian?
[/quote]
No se on aika pitkä tarina ja siihen masennukseen liittyi toki muutakin kuin tämä lapsellisuuskuvio. En ole myöskään koskaan kapinoinut, ja vaikka sellainen avoin teinikapina ei olekaan tarpeen niin jonkinlainen irtiotto ja eriytyminen vanhemmista on terveellistä tehdä. Mulla sitä ei tapahtunut vaan toteutin aika pitkälle vanhempien salavihkaista ohjailua , ja sitä kautta mielessä oli aika epäselvää, että mitkä olivat omia halujani ja mitkä ympäristön odotuksiin vastaamista. Koska en todella tuntenut tavoitteitani omikseni niin en myöskään oikein sitoutunut niihin, vaan ajelehdin elämässä vähän minne sattui. Terapiassa piti opetella tunnistamaan se oma tahto kaikkien ristiriitaisten tunteiden alta. Piti myös selvittää mikä minua aikuistumisessa pelotti, ja käsitellä niitä tunteita. Erona on kai se, että nykyään vedän tosi nopeasti rajat, jos joku alkaa puuttua tai vaikuttaa elämääni tahtoni vastaisesti. Minulla ei ole tarvetta hyväksyttää päätöksiäni tai makuani kenelläkään, vaan pyrin elämään omaa elämääni. Jotenkin on tullut helpommaksi tietää mitä tahtoo. Nautin arjesta, parisuhteestani ja siitä mitä olen saavuttanut, eikä menestyneemmät tai elämässä "pidemmällä" olevat ikätoverit enää hetkauta itseluottamusta. Ja urallakin olen alkanut edetä ihan toisella tavalla. Siinä nyt jotain ajatuksia asiasta. 7