Lue keskustelun säännöt.
Ensi viikolla inttiin lähtijöiden vanhempia?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa kyllä ihan helvetin lujille, olen varmaan ainoa jolla on näin vaikea tämä asia, ei ole esim.nyt vkonlopun aikana tarvinnut kuin pienesti ajatella, etten pysty halaamaan poikaa jokapäiväiseen tapaani niin hanat aukeaa.
Ihan järkyttävä ikävä jo nyt. Aamulla hänet viemme sinne, n.2,5h ajomatka.-1-
Et ole ainoa.Minullakin ja monella muulla ottaa todella koville.Kuulet pojasta jo illalla.Siellä saa hyvin vapaasti käyttää kännykkää.
Pojat myös tutustuvat nopeasti ja tupalaisista tulee pian vahva tiimi.Huoli pois:)Kiitos!!
Olen tässä jo miettinyt, että olen epänormaali tmv, toisaalta en ole yllättynyt reagoimisestani, tunnenhan itseni ja tunteellisuuteni ja kun on puhe kaikkein tärkeimmästäni niin eipä ihme.
Olisi vain kiva tietää mikä avuksi niinä hetkinä, kun tuntuu että pakahtuu ikävään, sen lisäksi huoli eri asioista kuten ravinnosta ja sekin mitä olen kuullut, että flunssaisenakin pistetään rämpimään pöpelikössä ja ties mitä, tuttavan poika sai sen seurauksena vakavan keuhkokuumeen ja oli pois pelistä yli 1kk ajan.
Kun tulee ikävä,laitat viestiä vaan.Poika vastaa heti kun pystyy,eli viimeistään illalla.Heti kun flunssa pääsee lääkäriin joka määrää lepoa tuvassa.Suurin huoli on se,että pojat usein salaavat olevansa kipeitä,koska ei pääse lomille silloin.Valitsevat kipeänä rämpimisen mieluummin.Siellä pojat tsemppaavat toisiaan,kaikki samassa veneessä.Hyvät ruoat siellä on,leireilläkin.Kyllä pojista siellä huoli pidetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari viikkoa ja 10 % tullu jo takas kotiin koska te vanhemmat olette kasvattaneet pumpulissa sanoittaen jokaista itkua.
Ei sitä vaseliinia mihinkään kasseihin laiteta, lähelle kylläkin.
Oi jestas, nyt en ihmettele suomalaisten miesten saamattomuutta ja palvonnan odotusta jos äidit hyysää näin paljon itku kurkussa armeijaan lähteviä poikiaan...
Vierailija kirjoitti:
Oi jestas, nyt en ihmettele suomalaisten miesten saamattomuutta ja palvonnan odotusta jos äidit hyysää näin paljon itku kurkussa armeijaan lähteviä poikiaan...
Höpönlöpö.Lapsi se on isompi lapsikin!Armeijaan lähtö on iso asia ja jännittää poikia ja vanhempiakin.
Sinulla ei selvästikkään ole lapsia,tai sitten et niistä välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi jestas, nyt en ihmettele suomalaisten miesten saamattomuutta ja palvonnan odotusta jos äidit hyysää näin paljon itku kurkussa armeijaan lähteviä poikiaan...
Höpönlöpö.Lapsi se on isompi lapsikin!Armeijaan lähtö on iso asia ja jännittää poikia ja vanhempiakin.
Sinulla ei selvästikkään ole lapsia,tai sitten et niistä välitä.
Minulla on lapsia ja rakastan enemmän kuin mitään, mutta kyllä minun lähes kaksikymppiset osaa itse laukkunsa pakata ilman äitiä ja en itke viikkotolkulla väliaikaista tilannetta. Suru saa tulla, mutta tuo vaikuttaa osalla jo ihan hysteeriseltä. Mitä tulee pointtiini, niin jos luette kirjoittamanne tekstit "pitääköhän laukkuun laittaa karkkia, ostanko kaupasta vaseliinia rakkoja helpottamaan jne jne" ulkopuolisen silmin niin onko teistä ihan ok paapoa noin? Pakkaatteko tyttärenne laukun jos hän lähtisi reissuun?
Meille kranaatinheitinkomppaniaan tulevat monnit on heti 4 viikkoo kiinni ja maastoruokailu + aamu 5:15 herätykset. Sit viikko lomilla ja taas 4 viikkoo kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootteko ihan tosissanne näiden kaikkien syömisten ym kanssa? Olen todellakin huolehtijaäiti ja rakastan poikaani yli kaiken ja armeijaan lähtöä ahdistaa perheestämme eniten minua, MUTTA en ole hommannut mitään syömistä ym. Kaikkea voi ostaa sotkusta ja mistä sitä etukäteen tietää, että mitä pitää kotoa asti viedä. Jos omia tavaroita ei voi edes missään kunnolla säilyttää,miksi varautua kuin ydinsotaan?
Santiksessa on sotku kiinni, pääsevät sotkuautolla käymään, mutta sekin on rajattu aika ja jonot on pitkät, kaikki ei sinne kerkee. Lisäksi on kalliimpi kuin kaupassa käyminen. Mun poika vie mennessään aina omat eväät, heinäkuussa astui palvelukseen.
Voooi sentään. Poika lähtee armeijaan, mutta mitä käy äidin. Pakkaa pallirasvaa pojalle ja itkee viikon.
Toivottavasti ei koskaan tule sota.
Te äidit jotka ajattelette että kyllä se menee, se on väliaikaista: niin onkin, armeijan jälkeen poika muuttaa kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus ap kysymykseen, fiilikset on turvonneet, itkusta.
Ihan kuin olisi sydän revitty rinnasta ulos, kun poika otti kimpsunsa auton takakontista ja asteli portilla töröttävien armeijapukuisten tykö näyttämään palvelukseenastumismääräyksensä. Ei edes taakseen vilkaissut vaan hyvin päämäärätietoisesti jatkoi matkaansa. Ikävä on kova jo nyt, miltäköhän tuntuu joskus 1-3vkon päästä...siellä oli parkkipaikalla muitakin vanhempia omiaan saattamassa ja erään toisen äidin kanssa hieman juttelin, itku silmässä hänkin 😭.
-1-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska kun luen sekä jodelia että av:ta, niin siellä ne pojat keskustelee inttiinlähdöstä ja täällä näköjään äitylit.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko ihan tosissanne näiden kaikkien syömisten ym kanssa? Olen todellakin huolehtijaäiti ja rakastan poikaani yli kaiken ja armeijaan lähtöä ahdistaa perheestämme eniten minua, MUTTA en ole hommannut mitään syömistä ym. Kaikkea voi ostaa sotkusta ja mistä sitä etukäteen tietää, että mitä pitää kotoa asti viedä. Jos omia tavaroita ei voi edes missään kunnolla säilyttää,miksi varautua kuin ydinsotaan?
Sotkuun pääsee nyt todella harvoin. Ehdottomasti kannattaa olla omia tavaroita mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korona-aikaan on poikkeusolot. Mitään ruokia ei tilata ulkopuolelta, iltalomille ei pääse kasarmin ulkopuolelle, sotkuun pääsee vaan omalla vuorolla ja ne on harvassa. Valaa pääsee katsomaan vaan etänä netistä. Omaisvierailuja ei ole. Porukat on jaettu kolmeen osaan. Yks vuoro on kasarmilla, yks maastossa ja yks lomilla. Joko viikko kerrallaan (osalla alokasaikaan) tai kaks viikkoa kerrallaan. Ruokailu pääasiassa maastoruokailuna. Näin meidän pojalla, joka lähti heinäkuussa.
Meillä poika on sanonut että nämä poikkeusolot saisi jäädä pysyviksi intissä. Hänellä on vain positiivista sanottavaa esim siitä ettei iltalomille pääse, ja lomia on harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona-aikaan on poikkeusolot. Mitään ruokia ei tilata ulkopuolelta, iltalomille ei pääse kasarmin ulkopuolelle, sotkuun pääsee vaan omalla vuorolla ja ne on harvassa. Valaa pääsee katsomaan vaan etänä netistä. Omaisvierailuja ei ole. Porukat on jaettu kolmeen osaan. Yks vuoro on kasarmilla, yks maastossa ja yks lomilla. Joko viikko kerrallaan (osalla alokasaikaan) tai kaks viikkoa kerrallaan. Ruokailu pääasiassa maastoruokailuna. Näin meidän pojalla, joka lähti heinäkuussa.
Meillä poika on sanonut että nämä poikkeusolot saisi jäädä pysyviksi intissä. Hänellä on vain positiivista sanottavaa esim siitä ettei iltalomille pääse, ja lomia on harvoin.
Miksi?
Olin samassa tilanteessa puoli vuotta sitten ja täällä silloin heinäkuun erän äitien kanssa juteltiin. Pari päivää meni kyynel silmässä mutta sitten helpotti. Suuri helpotus oli jo samana iltapäivänä, kun pojalta tuli viesti, että tuvassa ovat kamoja setvimässä ja kertoi, minne yksikköön pääsi/joutui. Koronarutiinitkin sujuivat, kun muusta ei tiennyt 😁 Tosi paljon ovat iltaisin kännykällä, joten kyllä sai kuulla kuulumisia ja myös osaltaan antaa tsemppiä sinnepäin.
Tsemppiä ihanat äidit 😘
Kiitos 137!!
Tämän ketjun voisikin pitää "elossa" ainakin meidän uusien armeijaäitien puolelta👍🙂.
-1-
En nyt ymmärrä, mistä pitää olla huolissaan, ikävöidä tms. Minulla neljä poikaa, joista kaksi käynyt jo armeijan ja opiskelee ulkomailla yliopistossa. Ette voi olla noin kiinni lapsissanne!
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä, mistä pitää olla huolissaan, ikävöidä tms. Minulla neljä poikaa, joista kaksi käynyt jo armeijan ja opiskelee ulkomailla yliopistossa. Ette voi olla noin kiinni lapsissanne!
Moneen asiaan kasvaa ajan myötä. Joku kasvaa nopeammin (sinä?), joku hitaammin. Muistan itkeneeni, kun kuljin vastasyntyneen poikani kanssa koulun ohi, ja surin jo etukäteen, että kiusataanko häntä koulussa. Vuosien vieriessä olen oppinut, että lapseni pärjää tai minä pärjään. Pääsääntöisesti kaikki äidit ovat valmiita jossain vaiheessa luopumaan lapsistaan. Mutta sen täytyisi tapahtua oma tahtia, ei kenenkään toisen niin sanoessa. Luulisi noin isolla ihmisellä jo olevan viisauttakin päässä.
Kiitos!!
Olen tässä jo miettinyt, että olen epänormaali tmv, toisaalta en ole yllättynyt reagoimisestani, tunnenhan itseni ja tunteellisuuteni ja kun on puhe kaikkein tärkeimmästäni niin eipä ihme.
Olisi vain kiva tietää mikä avuksi niinä hetkinä, kun tuntuu että pakahtuu ikävään, sen lisäksi huoli eri asioista kuten ravinnosta ja sekin mitä olen kuullut, että flunssaisenakin pistetään rämpimään pöpelikössä ja ties mitä, tuttavan poika sai sen seurauksena vakavan keuhkokuumeen ja oli pois pelistä yli 1kk ajan.