Lue keskustelun säännöt.
Ensi viikolla inttiin lähtijöiden vanhempia?
Kommentit (154)
Mitenhän siellä on ensimmäinen päivä, tai puolikas, mennyt, oletteko kuulleet mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se hyvä, että napanuora vihdoin katkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona-aikaan on poikkeusolot. Mitään ruokia ei tilata ulkopuolelta, iltalomille ei pääse kasarmin ulkopuolelle, sotkuun pääsee vaan omalla vuorolla ja ne on harvassa. Valaa pääsee katsomaan vaan etänä netistä. Omaisvierailuja ei ole. Porukat on jaettu kolmeen osaan. Yks vuoro on kasarmilla, yks maastossa ja yks lomilla. Joko viikko kerrallaan (osalla alokasaikaan) tai kaks viikkoa kerrallaan. Ruokailu pääasiassa maastoruokailuna. Näin meidän pojalla, joka lähti heinäkuussa.
Meillä poika on sanonut että nämä poikkeusolot saisi jäädä pysyviksi intissä. Hänellä on vain positiivista sanottavaa esim siitä ettei iltalomille pääse, ja lomia on harvoin.
Miksi?
Kun lomia on harvemmin niin lomat on pidemmät. Ei ennen oltu kotona viikkoa putkeen, nyt ollaan 2 vko kotona.
Vierailija kirjoitti:
On se hyvä, että napanuora vihdoin katkeaa.
Napanuora ei katkea koskaan, se vain venyy.
Mutta mitäpä sinä ruippana siitä tietäisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hyvä, että napanuora vihdoin katkeaa.
Napanuora ei katkea koskaan, se vain venyy.
Mutta mitäpä sinä ruippana siitä tietäisit.
Heh, ehkä se oli sun oman lapsen kommentti, itse ainakin katkaisin napanuorani hössöttäjä-äitiin hyvissä ajoin. En tiedä onko se itse tajunnut, luultavasti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muuten poikienne lääkärissä sujui? Meillä ei tykännyt rektaalitarkastusta, enkä itsekään aikoinaan siitä välittänyt... Muistaa ne vitsit aiheesta!
Meillä oli tuo rektaalitarkastus, rektis puhuttiin ainakin 93... Harva mies siitä tykkää.
Muistaakseni oli muutama SP vahtimassa ettei kukaan luista tuosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistäkin pojista osa jo kotona ja muilla aamukampa vähenee mukavaa tahtia. Ihan hyvä fiilis äipällä kotonakin, kun kiakki jo voiton puolella. Tsemppiä maanantaina inttiin meneville pojille vanhempineen!
Mitäs pojat on armeijasta tuumailleet? Onko pitkät ginekset olleet vaikeita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi itkijä! Monta viikkoa ovat putkeen ja se tässä mua eniten itkettääkin 😁. Lähtee vielä monen sadan kilometrin päähän ja valakin on varmaan etänä :(.
Poikaa kyllä hävettää mun vetistely. Kaivelin jouluna vauvakuvia ja vaatteitakin esille. Joo, oon nolo.
MIKÄ siinä muka itkettää?
Näin se vaan puoli vuotta on vierähtänyt ja armeijasta tullut meidän perheessä jo rutiini. Vielä puoli vuotta edessä, vähintään. Uhkaili jo Libanoonin hakevansa seuraavaksi.
Tuonne alkupäähän olin kirjoitellut noista tarvikkeista :) Tarpeeseen tulivat kaikki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua itketä eikä jännitä. En yhtään epäile etteikö pärjäisi. Olenkohan vähän huono äiti?
Minä olen vähän hämmentynyt, kun joku kertoo itkevänsä tuollaista asiaa. Itse olen hurjan ylpeä, että poika pärjää ja aikuistuu. Minusta siinä ei ole mitään itkettävää.
Siitähän tässä ei olekaan kysymys. Mutta jos tahtoo tästäKIN tehdä jonkin kritisoitavan kilpailuasetelman tmv niin av-tappelu alkakoon.
En minä mitään tappelua halua enkä kritisoi ketään, olen vain oikeasti hämmentynyt kun en ole "tajunnut" reagoida noin että olisi suru puserossa tms. Ja heti heräsi fiilis että pitäisikö olla, vai olenko välinpitämätön vanhempi?
Minä olen superherkkisäiti, ja jokaisen lapseni muutto kotoa on ollut aivan kauhea tilanne (mulle). SIlti tämä armeijaan lähtö ei itketä mua, vaikka vähän jännittää pojan puolesta. Poika kumminkin sanoo, ettei jännitä itse ja kun kavereita lähtee samaan aikaan samalle kasarmille, niin uskon että sekin jo helpottaa. Ei ole surua puserossa, enkä ole hysteerisenä täällä kotona itkemässä armeijaan lähtöä. Eiköhän me olla ihan normaaleja, välittäviä äitejä kumminkin <3
Olet iljettävä, et normaali. Mitä kauheaa siinä muka on, että lapsi pääsee elämässä eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua itketä eikä jännitä. En yhtään epäile etteikö pärjäisi. Olenkohan vähän huono äiti?
Minä olen vähän hämmentynyt, kun joku kertoo itkevänsä tuollaista asiaa. Itse olen hurjan ylpeä, että poika pärjää ja aikuistuu. Minusta siinä ei ole mitään itkettävää.
Siitähän tässä ei olekaan kysymys. Mutta jos tahtoo tästäKIN tehdä jonkin kritisoitavan kilpailuasetelman tmv niin av-tappelu alkakoon.
En minä mitään tappelua halua enkä kritisoi ketään, olen vain oikeasti hämmentynyt kun en ole "tajunnut" reagoida noin että olisi suru puserossa tms. Ja heti heräsi fiilis että pitäisikö olla, vai olenko välinpitämätön vanhempi?
Minä olen superherkkisäiti, ja jokaisen lapseni muutto kotoa on ollut aivan kauhea tilanne (mulle). SIlti tämä armeijaan lähtö ei itketä mua, vaikka vähän jännittää pojan puolesta. Poika kumminkin sanoo, ettei jännitä itse ja kun kavereita lähtee samaan aikaan samalle kasarmille, niin uskon että sekin jo helpottaa. Ei ole surua puserossa, enkä ole hysteerisenä täällä kotona itkemässä armeijaan lähtöä. Eiköhän me olla ihan normaaleja, välittäviä äitejä kumminkin <3
Olet iljettävä, et normaali. Mitä kauheaa siinä muka on, että lapsi pääsee elämässä eteenpäin?
Intti on kyllä aika helvetinmoinen hidaste sille etenemiselle. Ja mitään hyötyä ei ole myöhemmässä elämässä, ehkä 1% saa jonkun rekkakortin tms.
Nosto.
Mihin varuskuntaan alokaspoikanne meni?