Ensi viikolla inttiin lähtijöiden vanhempia?

Se paineensietokyky, jonka hän palveluksesta saa, on kullanarvoista valuuttaa työelämässä ja elämässä muutenkin.

m39

Jännittää toisen puolesta. En meinaa saada ilaisin unta.

Vierailija kirjoitti:

Herkkä fiilis, itku koko ajan ns silmänurkassa ja olen sen pojalle näyttänytkin, sanoin, että tulee aivan julmettu ikävä. Lisäksi olen huolissani mm syömisistä, hällä kun ei olisi varaa laihtua kiloakaan.

Eiköhän se hyvin mene, lapseni tuntien ja tietäen ja toki klaaraan itsekin, pakkohan se on, mutta myönnän ettei tämä minulle helppoa ole, päinvastoin.

Koronakaan ei asiaa helpota.

Entäpä itse?

Neuvo häntä ottamaan paljon suklaata mukaan metsäleirejä varten. Ei siellä pitäisi silti olla huolta ruuan suhteen, kunhan opettelee syömään nopeasti.

Ei mua itketä eikä jännitä. En yhtään epäile etteikö pärjäisi. Olenkohan vähän huono äiti?

Vierailija kirjoitti:

Alkaako se intti heti kuukauden gineksellä siis nykyään ja sitten on kahden viikon loma?

Ei voi tietää etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua itketä eikä jännitä. En yhtään epäile etteikö pärjäisi. Olenkohan vähän huono äiti?

Siitä tiedä, mutta eihän ketjussa, tai ainakaan useimmissa kommenteissa, olekaan ollut kyse siitä "pärjääkö" nuori siellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua itketä eikä jännitä. En yhtään epäile etteikö pärjäisi. Olenkohan vähän huono äiti?

Minä olen vähän hämmentynyt, kun joku kertoo itkevänsä tuollaista asiaa. Itse olen hurjan ylpeä, että poika pärjää ja aikuistuu. Minusta siinä ei ole mitään itkettävää.

Nyt on sitten hyvä hetki katkoa ne napanuorat niistä kultamussukoista, antakaa heidän elää ja katso, kyllä ne siivet kantavat, kun niiden antaa kantaa. Huolissaan saa olla, mutta elää ette pysty toisen puolesta. Terveisin kolmen pojan äiti, kaikki tosin jo omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaako se intti heti kuukauden gineksellä siis nykyään ja sitten on kahden viikon loma?

Ei voi tietää etukäteen.

Voi.

Korona-aika tehnyt muutoksia asiaan viimekeväästä lähtien, 4vkoa kiinni ja 2 lomalla-rytmi käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua itketä eikä jännitä. En yhtään epäile etteikö pärjäisi. Olenkohan vähän huono äiti?

Minä olen vähän hämmentynyt, kun joku kertoo itkevänsä tuollaista asiaa. Itse olen hurjan ylpeä, että poika pärjää ja aikuistuu. Minusta siinä ei ole mitään itkettävää.

Siitähän tässä ei olekaan kysymys. Mutta jos tahtoo tästäKIN tehdä jonkin kritisoitavan kilpailuasetelman tmv niin av-tappelu alkakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi itkijä! Monta viikkoa ovat putkeen ja se tässä mua eniten itkettääkin 😁. Lähtee vielä monen sadan kilometrin päähän ja valakin on varmaan etänä :(.

Poikaa kyllä hävettää mun vetistely. Kaivelin jouluna vauvakuvia ja vaatteitakin esille. Joo, oon nolo.

Et ole nolo, vaan hyvä äiti. Olisipa minullakin ollut tuollainen. Kukaan ei käynyt katsomassa armeijassa kertaakaan, ei edes valatilaisuudessa. Samaan aikaan kaikilla muilla oli vieraita. Pahalle tuntui.

Nyt ei valatilaisuuksia edes järjestetä niin että vanhemmat pääsisivät paikalle, joten kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua itketä eikä jännitä. En yhtään epäile etteikö pärjäisi. Olenkohan vähän huono äiti?

Siitä tiedä, mutta eihän ketjussa, tai ainakaan useimmissa kommenteissa, olekaan ollut kyse siitä "pärjääkö" nuori siellä.

Mikä siinä sitten jännittää? Sekö, että pärjääkö itse? :D

Enää 2 yötä ja suru on puserossa, ikävä tulee. Viime yönä keksin että voisin sujauttaa kassiin jonkin yllätyksen, vaikka karkkia tai jotain. Vai löytäisiköhän tuo sen jo ennen lähtöä?

Vierailija kirjoitti:

Enää 2 yötä ja suru on puserossa, ikävä tulee. Viime yönä keksin että voisin sujauttaa kassiin jonkin yllätyksen, vaikka karkkia tai jotain. Vai löytäisiköhän tuo sen jo ennen lähtöä?

Ei voi olla totta. Nuo yllätykset kuuluvat tyttöystäville, äidit voivat himmata jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua itketä eikä jännitä. En yhtään epäile etteikö pärjäisi. Olenkohan vähän huono äiti?

Minä olen vähän hämmentynyt, kun joku kertoo itkevänsä tuollaista asiaa. Itse olen hurjan ylpeä, että poika pärjää ja aikuistuu. Minusta siinä ei ole mitään itkettävää.

Siitähän tässä ei olekaan kysymys. Mutta jos tahtoo tästäKIN tehdä jonkin kritisoitavan kilpailuasetelman tmv niin av-tappelu alkakoon.

En minä mitään tappelua halua enkä kritisoi ketään, olen vain oikeasti hämmentynyt kun en ole "tajunnut" reagoida noin että olisi suru puserossa tms. Ja heti heräsi fiilis että pitäisikö olla, vai olenko välinpitämätön vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enää 2 yötä ja suru on puserossa, ikävä tulee. Viime yönä keksin että voisin sujauttaa kassiin jonkin yllätyksen, vaikka karkkia tai jotain. Vai löytäisiköhän tuo sen jo ennen lähtöä?

Ei voi olla totta. Nuo yllätykset kuuluvat tyttöystäville, äidit voivat himmata jo.

Ei ole tyttöystävää kuvioissa.

En ymmärrä miks pitää irviä. Osalla nuorista saattaa olla hyvinkin vaikeita kokemuksia takana esim koulukiusaamista niin on luonnollista että mietityttää miten kykenee olemaan isossa porukassa jos on vähän hiljaisempi ja syrjäänvetäytyvämpi. Kyllähän se saattaa huolestuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua itketä eikä jännitä. En yhtään epäile etteikö pärjäisi. Olenkohan vähän huono äiti?

Minä olen vähän hämmentynyt, kun joku kertoo itkevänsä tuollaista asiaa. Itse olen hurjan ylpeä, että poika pärjää ja aikuistuu. Minusta siinä ei ole mitään itkettävää.

Siitähän tässä ei olekaan kysymys. Mutta jos tahtoo tästäKIN tehdä jonkin kritisoitavan kilpailuasetelman tmv niin av-tappelu alkakoon.

En minä mitään tappelua halua enkä kritisoi ketään, olen vain oikeasti hämmentynyt kun en ole "tajunnut" reagoida noin että olisi suru puserossa tms. Ja heti heräsi fiilis että pitäisikö olla, vai olenko välinpitämätön vanhempi?

Minä olen superherkkisäiti, ja jokaisen lapseni muutto kotoa on ollut aivan kauhea tilanne (mulle). SIlti tämä armeijaan lähtö ei itketä mua, vaikka vähän jännittää pojan puolesta. Poika kumminkin sanoo, ettei jännitä itse ja kun kavereita lähtee samaan aikaan samalle kasarmille, niin uskon että sekin jo helpottaa. Ei ole surua puserossa, enkä ole hysteerisenä täällä kotona itkemässä armeijaan lähtöä. Eiköhän me olla ihan normaaleja, välittäviä äitejä kumminkin <3 

Poikani aloittaa yhtä aikaa tyttöystävänsä kanssa. Molemmat tähtäävät korkealle elämässään, miettivät myös sotilasuraa. Pärjäävät takuulla erinomaisesti 🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaako se intti heti kuukauden gineksellä siis nykyään ja sitten on kahden viikon loma?

Ei voi tietää etukäteen.

Voi.

Korona-aika tehnyt muutoksia asiaan viimekeväästä lähtien, 4vkoa kiinni ja 2 lomalla-rytmi käytössä.

Välttämättä p-kaudella ei ole vielä tuo käytäntö. Joka tapauksessa kannattaa varautua, että heti ei välttämättä pääse lomille.