Oon kyllästynyt vapaaehtoistyöhön, miten lähteä nätisti pois

Itse lähdin aikoinaan pois vapaaehtoistyöstä, kun kerroin ettei omat henkiset voimavarat enää riitä. Tulihan sieltä napinaa, mutta annoin heidän napista. Helpotti kovasti sen jälkeen, kun tein oman päätökseni.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä onkin, että jopa vapaaehtoistyössä alkaa heti se manipulointi, peli ja arvoasetelmien hakeminen? Hakeutuuko luonnevikaiset aina sinne, missä tehdään toimitaan tiimissä, oli asia mikä tahansa?

Hakeutuu. Heidät tunnistaa siitä, kuinka aina hehkuttavat "yhteisöllisyyttä" ja sitä, kuinka "olemme kuin yhtä perhettä". Opiskeluaikoina pahimmat päällepäsmärit ja yhteishengen saastuttajat vuosikurssillamme olivat näitä vannoutuneita ryhmäihmisiä.

Älä ainakaan keksi mitään typeriä meriselityksiä, jotka paljastuu helposti valheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistyö on maassamme mennyt yli äyräitten. Siihen liittyy usein manipulointia, oman pätemisen tarpeen hoitamista, epätervettä kilpailua "kenenkä kruunu kirkkaimmin loistaa". Vain harvoin vapaaehtoistyötä tehdään kohteen tarvetta ajatellen. Edellä kulkee minä, minä, minä-ajattelu ja minun kunniani. Oksettaa ja ällöttää.

Perustuu siihen hallituksenkin ja vihreiden harjoittaamaan hyvesignalointiin, mutta kun lapset... Vedotaan ihmisten hyväntahtoisuuteen, ja luodaan huonoa omaatuntoa, jos et auta. Tätä kolmannen sektorin käyttämistä sosiaalitukena ovat käyttäneet myös aiemmat hallitukset silloin kun, talous on ollut niin kuralla vaikka laman takia. Nyt hallitus voisi ohjata rahoja pois mmmmahanmutosta ja kehitysavusta, joka päätyy joidenkin rikkaiden kukkaroon. Nuo venelijätkin ovat kai saaneet istumapaikan jahtiinsa ostamalla sen ihmis sala kuljettajilta. Ei ne mitään tyrvapaikkaa vailla ole, vaan lähtevät ilmaisen elämän perässä. Ja tätä politiikkaa kannattaa hallitus, ja jättää kohta suomalaiset sen kolmannen sektorin avun varaan.

Yksi sektori on myös diakonia-apu, mutta kirkko ei näe itseään sosiaaliturvan jatkeena. Ja pahasti näyttää, että kirkko on lähtenyt hallituksen linjoille sen politiikan myötäilemisessä, eli mmmaahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöt ensin.  Johan jotkut papit pyytelevät anteeksi LHBS-ihmisiltä (ei mennyt ehkä ihan oikein nyt tuo lyhenne, mutta ymmärretään varmaan, mitä hain). 

Silloin kun itse lopetin vapaaehtoistyön pienessä porukassa, vähensin ensin osallistumistani opiskelukiireisiin vedoten. Muutaman kuukauden päästä laitoin Whatsapp-ryhmään viestin, jossa kerroin vetäytyväni pitkälle tauolle kiireiden ja henkilökohtaisten syiden takia. Puolisen vuotta myöhemmin, kun taas kyseltiin pääsenkö jo mukaan, kerroin että elämääni on tullut liikaa muuta tekemistä: Kaikella on aikansa enkä vaihtaisi päivääkään ryhmässä pois, mutta nyt on selvästi tullut aika keskittyä muihin asioihin. Kiitin kaikkia yhteisistä vuosista, siitä mitä olin ryhmässä saanut oppia ja lukuisista hyvistä muistoista ja toivotin kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Salli itsellesi pieni valkoinen valhe, jotta pystyt pitämään nuppisi kunnossa. Olet kiltti ihminen ja sellaisia käytetään herkästi hyväksi. Eli seuraavan kerran kun sinua kysytään johonkin hommaan mukaan niin kerro vaikka, että sinulla on jalka kipeä tai kädessä jännetulehdus tai jotain muuta vastaavaa, ei kuitenkaan mitään liian "traagista". Kyllä sinun täytyy ajatella itseäsikin ja omaa jaksamistasi.

Mua ärsyttää aina valehtelu, ”iski vatsatauti” tai muuta vastaavaa ”kipeää selkää”. Silloinhan joku ajattelee, että nyt ei voi osallistua, mutta mieluusti kyllä jatkossa ja homma jatkuu ja jatkuu.

Miksi ei voi sanoa suoraan kuten asia on, että et voi osallistua ja olet jättäytynyt toiminnasta pois.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun itse lopetin vapaaehtoistyön pienessä porukassa, vähensin ensin osallistumistani opiskelukiireisiin vedoten. Muutaman kuukauden päästä laitoin Whatsapp-ryhmään viestin, jossa kerroin vetäytyväni pitkälle tauolle kiireiden ja henkilökohtaisten syiden takia. Puolisen vuotta myöhemmin, kun taas kyseltiin pääsenkö jo mukaan, kerroin että elämääni on tullut liikaa muuta tekemistä: Kaikella on aikansa enkä vaihtaisi päivääkään ryhmässä pois, mutta nyt on selvästi tullut aika keskittyä muihin asioihin. Kiitin kaikkia yhteisistä vuosista, siitä mitä olin ryhmässä saanut oppia ja lukuisista hyvistä muistoista ja toivotin kaikkea hyvää.

Just näin, tässä on aapeelle hyvä neuvo. Ap ei ole kenellekään toiminnassa selittelemään ja availemaan tilanteitaan ja henkilökohtaisia syitään, oli ne mitä tahansa vaikka kyllästyminen ja innon loppuminen.

Ihan jo pelkän aloituksen lukemalla, eka ajatus, joka päähäni pärähti, oli joku paikallinen eläinsuojeluyhdistys. Tähän vaikutti varmaan se, että olen itse ollut moisessa toiminnassa ja vähin äänin myös liuennut sieltä muutaman vuoden jälkeen. En voi ymmärtää miten tuollaisessa toiminnassa jossa palkatta annetaan omaa aikaa ja ollaan oikeasti sydämen asialla, voidaan saada niin kauheita klikkejä ja aivan kamalia itseriittoisia kanoja (siis 98% näistä on naisia, uskon) vetämään tällaisia hommia. Siinä jää hyvät asiat ja eläinten hyvinvointi täysin jalkoihin kun riehutaan mennä pitkin pitäjää ja kyynärpää taktiikalla kahmitaan kaikki materia, muiden voimavarat ja hengitysilma siihen omaan showhun ja samlla hengevedolla tuomitaan aivan kaikki, jotka eivät joko ole touhussa mukana tai ovat sanoneet poikkipuolista sanaa menosta.

Itse häivytin itseni kun aloin vetäjien mielestä osoittaa merkkejä alkavasta hyödyttömyydestä eli tulin raskaaksi. Vetohahmolla itsellään kyllä lapsia ja lapsenlapsiakin oli mutta ne olivat aivan sekundäärisiä juttuja hänen elämässään. Ja kun minulta tiedusteltiin milloin ajattelin porsia, päätin, että tähän jää vuosien yhetistyö mokoman kanssa.

Eläinten oikeudet ja hyvinvointi on edelleen lähellä sydäntä ja tuen rahallisesti montaa yhdistystä, mutta sattuneista syistä olen todella allerginen järjestötoiminnalle.

Tsemppiä AP, poistu vielä kun voit.

Itse jäin sivuun juuri niin, että ilmoitin sähköpostilla puheenjohtajalle, että jään pois toiminnasta elämäntilanteen vuoksi. Se riitti hänelle, tai pakkohan se oli riittää, kun en mennyt enää. En selittänyt mitään, mutta itselläni syy oli kun erosin, jäin yksinhuoltajaksi, ja myös ei ollut enää varaa maksaa jäsenmaksua. En kuitenkaan lähtenyt selittämään näitä.

Ap hyvä että lähdet pois. Mutta olen vähän huolissani sinusta, että et pysty ylipäätään pitämään puoliasi ja asettamaan terveitä ja normaaleja rajoja. Ei ole normaalia ettet pysty sanomaan ei. Epäilen että tämä näkyy muussakin elämässäsi, teet töitä liikaa liian pienellä palkalla, päädyt parisuhteisiin alistavien ja hyväksikäyttävien ihmisten kanssa ja passaat sukulaisia. Sinut on kasvatettu ja aivopesty alistumaan. Hyötyisit varmasti terapiasta että pääsisit vahingollisesta kotikasvatuksestasi vähän yli. Se on muuten enemmän sääntö kuin poikkeus meidän sukupolven naisille, et todellakaan ole yksin.

Jäisin sivuun pikku hiljaa. Dramaattisella ilmoituksella saat monen vuoden juorut aikaiseksi. Toisaalta tämä voisi saada ryhmän korjaamaan toimintaansa, toisaalta sinut voidaan leimata syntipukiksi.

Minkä ihmeen takia ei voi sanoa että et jaksa jatkuvia henkilöristiriitoja ja tarvitset nyt aikaa muuhun?

Vierailija kirjoitti:

Jäisin sivuun pikku hiljaa. Dramaattisella ilmoituksella saat monen vuoden juorut aikaiseksi. Toisaalta tämä voisi saada ryhmän korjaamaan toimintaansa, toisaalta sinut voidaan leimata syntipukiksi.

Jossain maalla varmaan, isossa kaupungissa ketään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistyö on maassamme mennyt yli äyräitten. Siihen liittyy usein manipulointia, oman pätemisen tarpeen hoitamista, epätervettä kilpailua "kenenkä kruunu kirkkaimmin loistaa". Vain harvoin vapaaehtoistyötä tehdään kohteen tarvetta ajatellen. Edellä kulkee minä, minä, minä-ajattelu ja minun kunniani. Oksettaa ja ällöttää.

 

                                       

Perustuu siihen hallituksenkin ja vihreiden harjoittaamaan hyvesignalointiin, mutta kun lapset... Vedotaan ihmisten hyväntahtoisuuteen, ja luodaan huonoa omaatuntoa, jos et auta. Tätä kolmannen sektorin käyttämistä sosiaalitukena ovat käyttäneet myös aiemmat hallitukset silloin kun, talous on ollut niin kuralla vaikka laman takia. Nyt hallitus voisi ohjata rahoja pois mmmmahanmutosta ja kehitysavusta, joka päätyy joidenkin rikkaiden kukkaroon. Nuo venelijätkin ovat kai saaneet istumapaikan jahtiinsa ostamalla sen ihmis sala kuljettajilta. Ei ne mitään tyrvapaikkaa vailla ole, vaan lähtevät ilmaisen elämän perässä. Ja tätä politiikkaa kannattaa hallitus, ja jättää kohta suomalaiset sen kolmannen sektorin avun varaan.

Yksi sektori on myös diakonia-apu, mutta kirkko ei näe itseään sosiaaliturvan jatkeena. Ja pahasti näyttää, että kirkko on lähtenyt hallituksen linjoille sen politiikan myötäilemisessä, eli mmmaahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöt ensin.  Johan jotkut papit pyytelevät anteeksi LHBS-ihmisiltä (ei mennyt ehkä ihan oikein nyt tuo lyhenne, mutta ymmärretään varmaan, mitä hain). 

Ketä kiinnostaa? Mene hommalle paasaamaan.

Kävi tässä joitain vuosia sitten että meidän pihaan ilmestyi jostain kissa ja se majottui liiteriin. Oli talvi joten rupesin ruokkimaan sitä ja tein sille lämpöisen pesäpaikan vanhoista vilteistä. Samalla kyselin naapurustosta että tunteeko joku tätä kissaa mutta kukaan ei ollut koskaan sitä nähnytkään. Kissa oli todella ystävällinen ja antoi pitää sylissä, oli ilmiselvästi ollut lemmikkinä.

Kun en löytänyt sen omistajaa, soitin eläinsuojeluyhdistykselle ja he hakivat sen pois. Olin kiintynyt kissaan ja sanoin että voin ottaa kissan itselleni mikäli omistajaa ei löydy. Jonkun ajan päästä soittelin yhdistykselle ja sieltä kerrottiin että kissa oli heti lopetettu, oli kuulemma villikissa jolle olisi ollut mahdotonta löytää uusi koti.

Asia jäi vaivaamaan minua ja asiaa kaiveltuani onnistuin saamaan tietooni että yhdistyksen puheenjohtaja oli ottanut kissan itselleen. Siitä ei oltu edes ilmoiteltu missään, eli edellinen omistaja ei olisi voinut löytää kissaansa. Kissa oli poikkeuksellisen kaunis pitkäkarvainen, vähän norjalaisen metsäkissan näköinen.

Tämän tapauksen jälkeen en ole halunnut tukea eläinsuojeluyhdistysten toimintaa millään tavalla vaikka eläimet ovatkin lähellä sydäntäni.

Pitää opetella sanomaan ei. Jos sitä ei jo osaa. Se voi olla tosi vaikeaa, mutta kun sen oppii, tulee ihmeellinen voiman tunne.

Muotoile se sähköposti valmiiksi tai mieti etukäteen, mitä vastaat niihin whatsap-viesteihin. Miten sanot ei. Tai suoriin puhelinsoittoihin. "Mä olen päättänyt, että en enää osallistu" tai vastaavaa, ja sitten hoet sitä samaa lausetta niin kauan kuin sua pyydetään mukaan.

Puhun kokemuksesta. Aluksi voi tulla kauhea syyllisyyden tunne. Mutta ajattele sitä koko elämän kannalta tärkeänä taitona, jota voit hyödyntää jatkossakin esim rajattomien ihmisten tai vaikkapa puhelinmyyjien kanssa. "Kiitos, mua ei kiinnosta tilata mitään." "En lainaa sulle rahaa." "En osallistu tähän keräykseen." "En voi käyttää aikaani tuohon." "En jaksa enää, joten lopetan."

Vierailija kirjoitti:

Pitää opetella sanomaan ei. Jos sitä ei jo osaa. Se voi olla tosi vaikeaa, mutta kun sen oppii, tulee ihmeellinen voiman tunne.

Muotoile se sähköposti valmiiksi tai mieti etukäteen, mitä vastaat niihin whatsap-viesteihin. Miten sanot ei. Tai suoriin puhelinsoittoihin. "Mä olen päättänyt, että en enää osallistu" tai vastaavaa, ja sitten hoet sitä samaa lausetta niin kauan kuin sua pyydetään mukaan.

Puhun kokemuksesta. Aluksi voi tulla kauhea syyllisyyden tunne. Mutta ajattele sitä koko elämän kannalta tärkeänä taitona, jota voit hyödyntää jatkossakin esim rajattomien ihmisten tai vaikkapa puhelinmyyjien kanssa. "Kiitos, mua ei kiinnosta tilata mitään." "En lainaa sulle rahaa." "En osallistu tähän keräykseen." "En voi käyttää aikaani tuohon." "En jaksa enää, joten lopetan."

Tää on se, miten opettelin sanomaan äidille ei. Hän aina tiesi mikä vaate minun pitää ostaa, tai minun pitää huolia joku hänen tavara, tai lähteä jonnekin minne en halunnut. Harjoittelin etukäteen päässä, miten sanon suunnilleen, että joo en mä. Ihan rauhallisesti ja neutraalisti. Sitten takerruin siihen kuin hukkuva, ja toistin kaikkeen taivutteluun vaan kiltisti, että joo en mä. En mä nyt kumminkaan. En mä. Joo mut ei kumminkaan. En mä. Olin kuin pehmustettu seinä. Olin ihan äimänä kun se ekan kerran toimi. Hän sitten lopulta vaihtoi puheenaihetta eikä siitä enää puhuttu. Itsepintaisten rajattomien ihmisten kanssa pitää olla vain sitkeä, sitkeä. Draama ei auta, mutta ihan tuollainen draamaton veltto ei.

Vapaaehtoistyöhön kuuluu vapaus tulla ja lähteä. Ei sinun tarvitse selittää mitään. Tämän pitäisi olla kaikille selvää ja luonnollista.

VAikka ein sanominen on vaikeaa, niin se on myös vapaaehtoistyössä velvollisuus. Ihminen jaksaa, minkä jaksaa ja kyllästynyt vapaaehtoinen on vain haitaksi koko toiminnalle.

Se, että jotkut vinkuvat ja marmattavat sinua mukaan on heidän surkea tapansa purkaa sitä miten he itse eivät uskalla  sanoa ei ja uhriutuvat juuri siksi vapaaehtoistyössä.

Joko Ap irtisanoutui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinulla ole mitään selitysvelvollisuutta muille oman ajankäyttösi osalta. Mikäli tivaavat asiaa, eihän se sitten ihan vapaaehtoistyötä ollutkaan enää vaikka alkujaan olisikin sellaista ollut?

Sepä tässä on myös yksi ongelma. Vaikka juhlallisesti julistetaan "pienikin apu on tarpeen", niin kun tulee sisäistetyksi ydinporukkaan, niin siinä vaiheessa aletaan laskea, kuka tekee mitäkin, välittämättä ihmisten muista harrastuksista ja työssäkäynnistä, jopa kiukuteltu siitä, kun yhdellä oli myyjäispäivänä ystävän häät! Ap. 

Juuri noin se menee pienissä yhdistyksissä, joissa resurssit tiukilla. Olen itse töissä isohkossa järjestössä, jonka toiminnassa vapaaehtoisilla tärkeä rooli. Meillä vapaaehtoisista pidetään huolta... On virkistystä, koulutusta ja muuta. Vapaaehtoistyö on kuitenkin harrastus ja jos se ei ole kivaa, siitä voi ja kannattaa luopua.

Näin tein itse oman harrastukseni kanssa. Pieni yhdistys, jonka kaikki toimijat vapaaehtoisia, ydinporukka pitää homman toiminnassa. Ja ovat niin väsyneitä, että kiukkuilevat ja syyllistävät niitä, jotka yrittää tehdä vähemmän. Ei kiinnosta olla mukana sellaisessa.