Oon kyllästynyt vapaaehtoistyöhön, miten lähteä nätisti pois
Syynä on pitkälti ihmiset, mutta en halua polttaa siltoja takanani, vaan valua hiljalleen huomaamatta pois. Kun koen jo onnistuneeni, soitetaan ja pyydetään johonkin enkä saa sanotuksi ei. En haluaisi valehdellakaan. En jaksa ihmisten erimielisyyksiä, sitä että minua manipuloidaan noissa riidoissa toisia vastaan jne. Vie ajatuksen koko hommalta. Mieli tekisi sanoa että selkä ei kestä tai vastaavaa, mutta en voi. Kun olen sanonut, että halua olla puolueeton ja haluaisin nyt keksittyä muihin asioihin, minulta tivataan mitä muita asioita ne ovat ja enkö minä ymmärrä että se ja se tekee niin ja noin ja me muut tehdään oikein.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyö on maassamme mennyt yli äyräitten. Siihen liittyy usein manipulointia, oman pätemisen tarpeen hoitamista, epätervettä kilpailua "kenenkä kruunu kirkkaimmin loistaa". Vain harvoin vapaaehtoistyötä tehdään kohteen tarvetta ajatellen. Edellä kulkee minä, minä, minä-ajattelu ja minun kunniani. Oksettaa ja ällöttää.
En tunnista tuota. Vapaaehtoistöitä on niin erilaisia. Itse teen vapaaehtoistyötä Spr:llä ja kyllä se kohde on ykkönen. Oikein kukaan ei edes tiedä tästä toiminnastani.
Aloitin ilta/viikonloppuopiskelut, hyvä (teko)syy irtautua vapaaehtoishommista. Tosin ilmoitin jo vuotta aikaisemmin asiasta, joten heillä oli aikaa hankkia väkeä tilalle.
..otan itselleni oikeasti jotain avoimen yliopiston opintoja, joita voin käyttää tekosyynä, en näköjään kykene sanomaan muuten ei. [/quote]
########
Hyvä idea! Itsensä satsaaminen kannattaa aina.
Eikä pidä lähteä keksimään mitään valkoisia valheita ja tekosyitä vapaaehtoistyövuoroista kieltäytymiseen. Valehtelu on vaikea laji, pitää muistaa mitä kenellekin on sanonut. Siitä jää helposti kiinni.
Opiskelukiireiden takia et ehdi.
Opettele sanomaan ei. "Ei nyt sovi", perusteluja ei tarvita tai sitten kannattaa pysyä totuudessa, ei keksiä teko syitä. Jos olet aikaisemmin toiminut toisin tottuminen uuteen tapaan kestää puolin ja toisin aikansa. Ole itse johdonmukainen ja toimi aina uuden linjan mukaisesti, aikanaan siihen tottuu muutkin.
Oma lukunsa on sitten nämä, jotka lähtevät suurielkeisesti pois väärinkohtelun jälkeen. Eräässä tällaisessa tapauskessa lähtijästä mietitään, voiko hänen toimistaan tehdä rikosilmoitusta. En tarkoita ap:ta, vaan sellaisia, jotka ihan julkisesti ilmoittavat "joudun lopettamaan koska ne muut...", vaikka tosiasiassa tilanne on jotain muuta, tässä tapauksessa yksi toimi lainvastaisesti, tietämättään kyllä, mutta kun siitä joku huomautti, alkoi valtava haukkumiskierre. Suhtautukaa aina puolueettomasti tällaisissa tapuksissa, kun joku alkaa haukkua yhdistystä suuri elkeisesti, sillä totuus voi olla joskus toinen. Melkeinpä poikkeuksetta voi sanoa, että jos tarve haukkumiseen on kova, omissa toimissa on jotain, mikä ei kestä päivänvaloa.
Toiset lähtevät ja/tai miettivät miten lähteä sivistyneesti, siinäkin tapauksessa että ovat toiminaan tyytymätömiä, sen sijaan nämä jotka lähtevät suurieleisesti, taustalla on yleensä jopa narsismiin viittaavaa käytöstä ennen ja jälkeen lähdön sekä kovaa pätemisen tarvetta. Itsekin katsoin viisaaksi poistua vähin äänin ja sivistyneesti, sillä en halua sivullisten kärsivän.
Puolisoni on erään vammaisjärjestön paikallisosaston toiminnassa ja homma ei ole ollut aikoihin kivaa.
Kattojärjestö sälyttää yhä enemmän velvoitteita, jotka vapaaehtoiset palkatta sitten täyttävät.
Sitten tulevat nämä ihmissuhdekuviot.