Lue keskustelun säännöt.
Erosin. Onko normaalia, ettei ole yhtään ikävä miestä?
30.05.2014 |
Tuntuu pikemminkin, kuin raskas kivitaakka olisi poistettu hartioilta. Toinen ihmeellinen juttu on se, että riideltiin loppuvaiheessa aika paljon, mutta nyt eron jälkeen ei yhtään. Kaikki kommunikointi mm. lasten asioista tapahtuu asiallisesti.
Eikös tää tarkoita, että ero oli hyvä asia? Vai voiko fiilikset muuttua tästä, kokemuksia?
Kommentit (13)
Ihanteellinen tilanne! Ei kannatakkaan erota, jos uskoo ikävän iskevän.
Oet eropäätöksesi tehnyt ja elämänne jatkuu erillänne - onnittelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avainkysymys: Uskotko oikeasti rakastaneesi häntä? Jos kyllä, niin ikävä tulee, sillä rakkaus ei häviä. En sano etteikö ero silti olisi ollut välttämätön ratkaisu. Nyt huojennusta ja siitä onnellisuuttakin? Anna tunteiden tulla ja mennä, mutta seiso paikallasi hievahtamatta kuin kallio.
Juuri näin kävi minullekin, erosta nyt 3 vuotta eikä ikävä ole tullut. Lisäksi suhteeni lapsiin parani ja syveni, nyt olen kokonaan läsnä heidän kanssaan ja yleensäkin paremmassa henkisessä kunnossa kuin ennen eroa. Ja suhteeseen ei kuulunut väkivaltaa eikä päihteitä, eli mitään virallista syytä erota ei ollut. No tosin mies piti itsestään selvänä että elätän häntä ja hän voi vaan jäädä kotiin.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 08:53"]
Avainkysymys: Uskotko oikeasti rakastaneesi häntä? Jos kyllä, niin ikävä tulee, sillä rakkaus ei häviä. En sano etteikö ero silti olisi ollut välttämätön ratkaisu. Nyt huojennusta ja siitä onnellisuuttakin? Anna tunteiden tulla ja mennä, mutta seiso paikallasi hievahtamatta kuin kallio.
[/quote]
Kyllä rakastin, minun oli kuitenkin paha olla hänen kanssaan monista syistä johtuen. ap
[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 08:59"]
Juuri näin kävi minullekin, erosta nyt 3 vuotta eikä ikävä ole tullut. Lisäksi suhteeni lapsiin parani ja syveni, nyt olen kokonaan läsnä heidän kanssaan ja yleensäkin paremmassa henkisessä kunnossa kuin ennen eroa. Ja suhteeseen ei kuulunut väkivaltaa eikä päihteitä, eli mitään virallista syytä erota ei ollut. No tosin mies piti itsestään selvänä että elätän häntä ja hän voi vaan jäädä kotiin.
[/quote]
Joo, minullakin on tuo olo, että lasten kanssa on nyt kivempaa ja helpompaa. Olen enemmän läsnä, olen parempi äiti. En tiedä saako noin sanoa, kun olen kuitenkin repäissyt heidät "ydinperheestä". ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan ole ollut yhtään ikävä. Puhuimme toki asiat läpi jo ennen eroa joten ei jäänyt selvitettäviä asioita. Minä olen huojentunut ja onnellinen kun ei tarvitse enää asua henkisesti raskaassa ilmapiirissä, negatiivinen elementti on poistunut elämästäni.
Erosta 2 vuotta. Ei kertaakaan ikävä.
Päinvastoin: aina välillä havahdun kesken päivärutiinien ja huokaan helpotuksesta.
Kuin taakka pudonnut harteilta. En meinaa aina edes todeksi uskoa, ettei koskaan enää tarvitse edes tavata. (Lapsia ei ONNEKSI ole.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 08:43"]Olet sokissa tai jotain. Kyllä se ikävä sieltä vielä tulee. Itselleni kävi juurikin noin (ilman lapsia), pari-kolme viikkoa siihen meni, että ikävä iski. Vaikka ensin olin huojentunut erosta.
[/quote]
Mulla ei ole tullut ikävä vaikka erosta jo 1vuosi
Erosta kymmenen vuotta, eipä ole ikävä vielä tullut, vaikka kyseessä oli suuri rakkaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 08:59"]Juuri näin kävi minullekin, erosta nyt 3 vuotta eikä ikävä ole tullut. Lisäksi suhteeni lapsiin parani ja syveni, nyt olen kokonaan läsnä heidän kanssaan ja yleensäkin paremmassa henkisessä kunnossa kuin ennen eroa. Ja suhteeseen ei kuulunut väkivaltaa eikä päihteitä, eli mitään virallista syytä erota ei ollut. No tosin mies piti itsestään selvänä että elätän häntä ja hän voi vaan jäädä kotiin.
[/quote]
Mulla erosta (lapsien isästä) 9v, eikä ikävä ole tullut. Päinvastoin vieläkin haluaa kauemmaksi vaikka ei olla tekemisissä ja oli onni että erottiin. Harmi kun ei aiemmin tullut laitettua pihalle.
Ihan sama kuin ap:llä. Rakastin kyllä silloin alussa, mutta vuosi vuodelta elämä muuttui vain raskaammaksi ja ilmapiiri kotona oli tosi ahdistava, vaikka mitään alkoholismia tai väkivaltaa ei meilläkään ollut. Ero itketti ainoastaan siinä vaiheessa, kun yhteisiä tavaroita jaettiin. Ja jälkikäteen tajusin, että se johtui vain siitä, että tavaroissa oli sellaisia, jotka oli ostettu yhdessä silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Itkin siis sitä menetettyä unelmaa - kuvitelmaa elämästä, jollaista siitä ei sitten koskaan tullut. Kertaakaan ei ole ollut ikävä ja helpotus oli varsinkin alkuaikoina ylivoimaisesti se vallitsevin tunne. Erosta aikaa jo kahdeksan vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erosta 4 vuotta. Välillä ikävä, mutta hänellä on jo uusi. On parhaillaan exän kanssa lastemme kevätjuhlassa. Itse en mennyt, koska exä ei edes kertonut milloin juhla oli ja en halunnut aiheuttaa kiusallista tilannetta. hänen uuttaan en ole koskaan tavannut. vain kuvan nähnyt.
Olet sokissa tai jotain. Kyllä se ikävä sieltä vielä tulee. Itselleni kävi juurikin noin (ilman lapsia), pari-kolme viikkoa siihen meni, että ikävä iski. Vaikka ensin olin huojentunut erosta.