Lue keskustelun säännöt.
Vauvani "outo" eroahdistus
30.05.2014 |
Hei. Olen aivan ymmälläni, että voiko eroahdistus iskeä vasta, kun vauva herää ensimmäisiltä päiväuniltaan hoitopaikassa? Olimme edelliset 2 päivää tiiviisti oman äitini kanssa tekemisissä ja päivänä, jolloin vauva jäi hoitoon kaikki oli vallan mainiosti, hymyä ja naurua riitti, eikä vierastamisesta ollut puhettakaan.
Kuitenkin mun äiti sitten kertoi, että ensimmäisten päiväunien jälkeen, 4 tuntia mun lähdöstä, kelkka kääntyi, eikä millään saanut lasta rauhoitettua. Huutoa, itkua ja hönkkymistä kesti aina siihen asti, kunnes seuraavana päivänä saavuin paikalle. Sitten tuli ensimmäinen hymy pitkään aikaan. Ja tunnin verran tuli pientä pälpätystä hymyllä höystettynä.
En voinut uskoa, että ikävä voisi iskeä niin kauhealla tavalla. Kokeilin mennä toiseen huoneeseen, jolloin jo alkoi omasta mielestä kamala itku. Eikä se kuulemma ollut vielä mitään. Voimakastahtoinen likka kuitenkin on, että jos kieltämisen jälkeen joutuu ottamaan vaarallisen tuntuisen askareen luota pois, alkaa kyllä huuto, mutta se laantuu äkkiä.
Tyttöni on nyt 8kk ikäinen, jolloin eroahdistus yleensä alkaa, mutta oon avuton, kun kaikki huoneesta poistumiset sun muut pikkuvinkit on jo kokeiltu. Likka tietää, että tulen hetikohta paikalle, joten huutoa ei pienestä hetkestä tule. Ja kuukauden päästä pitäisi jättää isän hoitoon kuukaudeksi jonka jälkeen alkaa päiväkoti. Palaan siis töihin, mutta nyt tuntuu, etten millään voisi, koska reaktio on niin voimakas.
Oma äitini osaa kyllä huolehtia vauvoista ja lapsista aivan taatusti, siksipä luotan kuin kiveen hänen sanansa. Ja isänäiti, aiemmin hoitaneena, taas on todennut, että jonkin sortin koliikkia kärsisi. Ei kyllä enää tässä iässä pitäisi, ja varmasti näyttäis sen myös kotona, jos sattuu tai ei ole hyvä olla.
Jos kellään on kokemusta moisesta, ja on kertoa hyviä vinkkejä, miten tässä pitäis toimia, arvostaisin äärimmäisen paljon.
Kommentit (22)
Eikö ole mitenkään mahdollista siirtää sitä päiväkotiin menoa? Vaikka ei olisi mitään eroahdistustakaan niin lapsihan on todella nuori aloittaessaan päiväkodin, alle vuoden ikäinen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi pieni on.. Eihän tuo ymmärrä vaikka kuinka sanot että äiti tulee iltapäivällä hakemaan vaan luulee että olet hylännyt sen ja päivä tuntuu kestävän ikuisuuden kun menee aikaa tottua päiväkodin rutiiniin että siitä voisi edes "laskea" milloin äiti tulee.
Ihan normaaliltahan tuo kuulostaa eikä mitenkään oudolta.
Ei 8kk ikänen kuulu eroon äidistään. Paitsi ymmärrän kyllä ihan pakko tilanteet. Töihin ei ole niin kiire, pääasia on se lapsi. En oo koskaan ymmärtänyt niitä jotka ottaa ison talolainan ja sitten lapsi laitetaan heti 8kk täytettyään päivähoitoon, kun molempien vanhempien on pakko käydä töissä. En usko että kellään on rahallisesti niin tiukkaa, ettei pystyis hoitaa lastaan kotona. Sitten pitää vaan pärjätä vähemmällä ja pihistää kaikesta turhasta...
6 jatkaa: pakkotilanteella tarkotan mm. sairastumista tms. Töihin menoa voi lykätä. Lapsi ei ole vielä valmis päiväkotiin, ei ole normaalia koskaan että lapsi joutuu ikävöimään äitiään tai jätetään päiväkotiin itkemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten outo eroahdistus? Normaalilta kuulostaa. Onko töihinmenoa mahdollista lykätä? Alatko heti tehdä pitkää päivää, joutuuko lapsi olla heti pitkät päivät hoidossa?
Meillä meni lapsi 1v 2kk iässä mummolle hoitoon (mummolla ollut hoidossa jo vauvasta todella paljon minun runsaiden sairaalassa olojen vuoksi) ja minä lähdin töihin, mutta tein vain 5 tunnin työpäivää, kun lapsi oli 1v 4kk siirtyi päiväkotiin. Ensimmäinen kuukausi oli hankala jättää mutta sitten tottui. Mutta en olisi koskaan voinut pitää pitkää päivää noin pientä lasta hoidossa.
Hyvänen aika, eihän 8kk ikäinen kuulu vielä mihinkään yökylään!! Ei olisi tullut mieleenkään jättää! Tuo vierastaminenkin ja eroahdistuskin on yksilöllistä, poika meillä ei panikoinut esim. mummon sylissä olemista tai äidin suihkuun / vessaan menoa, mutta tyttö ei suostunut olemaan edes mummon sylissä ennen kuin reilusti yli vuotiaana. Ja tavattiin sentään pari kertaa viikossa...
Tytöllä oli eroahdistus kova, itku tuli heti kun yritin poistua. Ratkaisin asian kantamalla rintarepussa koko ajan, jos hain esim. postin tai pissatin pikaisesti koiran pihalla. Vessaan otin mukaan. Suihkuun otin mukaan lattialle / sitteriin katselemaan. Suhtauduin asiaan lähinnä vähän huvittuneena ja naureskelin, että lapsi kasvaa minuun varmaan konkreettisesti kiinni kohta.
Mutta tyttö tarvitsi sitä läheisyyttä silloin, ja kun sai sitä riittävästi, kasvoi reippaaksi pikkutytöksi. 2-vuotiaana hoitoon mennessään ei kertaakaan itkenyt perään, nyt on kohta 4-vuotias reipas pikkutyttö, joka on käynyt jo vuoden itsekseen muskarissa ja juoksee ilolla hoitoon joka arkiaamu. Tosin yöhoidossa ei ole ollut vieläkään, koska ei ole itse pyytänyt, mutta tuskinpa siinäkään ongelmaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit siis päivän poissa ja lapsi oli isoäidillä hoidossa? Miten kauan tarkalleen olit, vuorokauden?
Eroahdistus on voimakasta tossa iässä ja siksi väilttäisin hoitoon jättämistä
Komppaan edellisiä, ei noin pientä tarvitse hoitoon jättää kuin pakottavasta syystä.. ja mites imetys?
Ihmiset ei tosiaa pidä siit et jotku käy duunis mut silti voivotellaa ku verorahoilla maksetaa toiste elämii... Mulle on ihan sama kuka käy duunis mis ja mite mut jälkikasvun hyvinvoinnin takaamii on tärkee juttu... Eikä 10 kuukautisen lapsen laittamii hoitoo oo kauheen paha kuha ei ala asuu siel... Sosiaalisii tilanteit mitä tulis kuitekii jossai vaihees.. Kyl se ea siit helpottaa aikaa myöte. Et ny vaa ressaa yhtää ylimääräst...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis maksat elämisen puoliksi, lisäksi lapsen ja koiran?
Niin siis onhan se lapsi myös miehen? Miksi vain sinä maksat lapsen kuluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen lapsen äitinä sanoisin, että ei tuo kyllä ole millään lailla outoa. Ihan normaalia 8kk ikäisen käytöstä, jos äiti yhtäkkiä häippäisee vuorokaudeksi. Tätä en tarkoita millään lailla syyllistävästi, vaan lapsen näkökulmasta tosiaan on noin, että äiti on häippäissyt. Lapsihan ei ole hoitoon jäädessään osannut ennakoida, että olet niinkin pitkään poissa eikä tuon ikäinen muutenkaan ymmärrä vielä ajankulua.
Toisilla on kovempi eroahdistus kuin toisilla, eikä siihen auta muu kuin aika ja harjoitus. Meillä on pienimmäisellä ollut sisarussarjasta pahin eroahdistus ja olisi ollut todella tukalaa tuon ikäisenä aloittaa hoitoa. 1v 2kk ikäisenä oli pakko aloittaa, ja ensimmäiset 4kk meni vähän harjoitellessa ennenkuin alkoi hoidossa viihtyä.
Onko isäkin yötöissä vai miksi ei hoida vauvaa öisin jos sulla on työvuoro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sekään ole vauvalle "ehjä perhe", että on niin pienenä paljon erossa äidistä.
Miksi ihmisten täytyy lisääntyä ja sitten valitella, kun ei ole rahaa...
Juu, olin vuorokauden poissa, eikä imetys ole onnistunut puoleen vuoteen. Lämpöä ja rakkautta on siitä huolimatta saanut niin paljon, kuin vain äiti voi antaa.
Talolainaa ei ole, sen sijaan lapsen isän kanssa menee aikuisten elämiseen rahat puoliksi, itse hoidan vauvan ja koiran. Siis henk. kohtasella tasolla menee aika tiukille. Pakko valita, joko menen ansaitsemaan rahani tai elän pinna tiukalla ja varmasti jossain vaiheessa lapsi joutuisi kokemaan rikkinäisen perheen, koska talousasioista puhuminen miehen kanssa on yhtä kuin puhuisi seinille. Omat menot on kyllä karsittu niin minimiin, kuin vain voin. Tiukkaa tekee, enkä voisi kuvitella, että kuukauden päästä eläisin niin, että pystyisin maksamaan vain puolet vuokrasta.
Ja lapsi on nyt 8kk, päivähoitoon joutuisi 10kuukauden ikäisenä. Kuukauden, eli kesäloman verran isä on luvannut kaitsea tyttöä.
Ei se helppoa vauvalle ole, kun ei ole itsellekkään. Kyllä sitä jatkuvasti tuli mietittyä ja soiteltua, että kuinka pärjätään. Ja kun vihdoin yöllä ajelimme kotia kohti, mieleni teki mennä hakemaan muru kotiin, mutta toinen kuitenkin nukkui sikeästi yön, niin se tuntui kuitenkin niin karmivalta mennä herättämään pikkuinen kesken yöunien vaan, että olisi ollut paikalla.
Se mikä minusta on outoa, on kun alkuunsa kaikki menee kuten kotona, ollaan nauravaista ja leikit kiinnostaa. Vasta monen tunnin jälkeen iski kauhea ikävä. Kun se mitä olen kuullut, ikävöinti alkaa heti kun poistuu paikalta ja muutaman tunnin jälkeen sopeudutaan.
Poistuimme kuvioista, koska lapsen isä oli ostanut vuoden vaihteessa liput Sonisphereen, eräänlaisena kiitoksena lapsesta. Olisin toki voinut jäädä kotiin tuntemaan ylemmyyttä ja myös ääretöntä epäsosiaalistumista, kun vauvan kanssa kyhjötetään neljän seinän sisällä. Kuitenkin sitä jossain vaiheessa oli pakko päästä ihmisten ilmoille, olen sitten huono äiti tai en.
Se mitä tuttavapiirissäni kummastellaan, että vasta puolivuotiaana oli ensimmäistä kertaa isän äidillä hoidossa, täällä saa leiman otsaan. Toki olisin voinut tehdä, kuten ne tuttavani ja lähteä 3 viikkoisen vauvan luota ryypiskelemään(huonoin valinta kyllä ikinä) mutta jostain syystä mieleni ei ole sellaiseen taipunut. Ja ne vähäiset hoitokerrat on ollut vauva hyvissä käsissä. Sen voin sanoa, että aiemmat yöpymiset on tullut tarpeen, koska ei pysty toteuttamaan kunnon siivousta jos vähän väliä saa keskeyttää askareet. Sitä teen joka päivä.
Mutta enää tässä on kuukausi, kun joudun aloittamaan työt. Asiakaspalvelijana, kuppilan tarjoilijana. Tarkoittaen myös sitä, että joskus vauvan tarvii olla yö hoidossa. Tuntuu, ettei yhteiskunta voi millään hyväksyä, että yötöitä tekevät ihmiset voisivat millään rakastaa lapsiaan tarpeeksi. Meitä ei ole kastroitu, kyllä rakkautta löytyy myös näistä "ääriolosuhteista".
Etenkin minulta omaa tyttöäni kohtaan.
Pienituloisena voisin sanoa, ettei ole niin suuri menetys taloudellisesti kun olen kotihoidontuella. Saan kuitenkin kuntalisää, ja päivähoitomaksu olisi kahdesta lapsesta melko paljon. esikoisemme oli perhepäivähoidossa 1,5-2vuotiaana, jonka jälkeen jäin kuopuksen takia äitiyslomalla ja totesimme ettei ole mitään järkeä mennä töihin, ennenkuin kuopus on 3v. miehenikin on huomannut miten paljon helpompaa arki on kun hänen ei tarvitse kuskailla lasta päivähoitoon, eikä tarvitse järkkaillä työ-ja harrastusaikatauluja lapsen hoidon ja minun vkl/iltavuorojen mukaan.
Neuvotelkaa vielä miehesi kanssa, olisko mitenkään mahdollista että lapsi pysyisi kotihoidossa. Kirjaa ylös kaikki kotihoidon plussat ja miinukset ja pyydä miestäsi tekemään samoin.
Tässä muutamia omaan kokemukseeni perustuvia juttuja:
+vauva/taapero saa turvallisen ja stressittömän alun elämälleen, kiintymyyssuhde vahvistuu
+ei aamuisia torkkuvan lapsen pukemisia ja itkettämisiä
+ei tiukkoja aikatauluja, vanhempien arki helpompaa
-jos pieni lapsi on päivähoidossa, hän saa helposti flunssia. Meillä esikoinen oli todella usein kipeänä päivähoitoaikaan, terveenä ehkä n2vkoa, jonka jälkeen tuli aina uusi flunssa. jouduin olemaan liian usein poissa töistä.
-tulot ovat pienemmät, mieskin on joutunut muuttamaan elämäntyyliään perheen takia.
-miehen tulot ovat isommat, joten hänen ei kannata jäädä koti-isäksi, itse en pystyisi elättämään meitä.
-jos olisin töissä, meillä olisi perheenä vähemmän yhteistä aikaa. Tekisin töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin.
+srk.n päiväkerho, perhekerhot, Mll-kahvilat jne ovat olleet tärkeä tuki minulle ja antaneet virikkeitä lapsille.
+olen oppinut säästäväisempää elämäntapaa, ostan ison osan lastenvaatteista kirppareilta ja itsellenikin. Olen oppinut tekemään perinteisiä kotiruokia.
+ olemme käyneet parisuhdeleirillä, suosittelen lämpimästi. suurin osa patiskunnista oli aivan tavallisia, ei siellä käyty läpi mitään suuria ongelmia tai traumoja. Oli helpottavaa huomata että monilla oli samoja ongelmia kuin meillä. Kokemus vahvisti parisuhdettamme.
kyllä lapsi varmasti pärjää pöivähoidossakin, vaikkei se ihan ideaali vaihtoehto olekaan. Hyvää jatkoa!
Kylläpä tulee surullinen olo, kun kuulee, että vauva joutuu menemään hoitoon siksi, ettei isä ota vastuuta perheestä.
Enemmän tässä kuulostaa ongelmalle isän itsekkyys kuin vauvan normaali äidinkaipuu
Komppi edelliselle. Outoa ap:n kertomuksessa on isän asenne talouteen. Lapsi sen sijaan reagoi nirmaalisti. Eihän hän heti edes ymmärrä äidin lähteneen, jos olet tähän asti ollut vaihtelevan mittaisia toveja viereisessä huoneessa!
Mutta väsyneenä, vastikään päiväunilta heränneenä lapsi kaipaa äidin syliä. Täysin normaalia ja jos äitisi ja isoäitisi pitävät tuota epänormaalina tai koliikkina (anna mjn kestää idiootteja...), niin eivätpä tiedä lapsista hölkäsen pöläystä. Suosittelen vakavasti hakemaan lastenkasvatusneuvot muualta!
Se on vielä niin pieni! Toiset on herkempiä ja tuntuu että varsinkin tytöt. Kokemus varmaan vielä jatkossa herkistää helpommin kun et ole paikalla. Päiväkoti noin pienelle ei ole paras paikka. Paljon lapsia ja ehtiikö hoitajat kunnolla antamaan hoitoa ja syliä?!
Aika varmaan on ainut keino tuohon..