Pidätkö itseäsi mukavana ja hyvänä tyyppinä, vai uskotko olevasi kamala?
Kumpi on yleisempää, se että ihmiset uskovat olevansa kivoja vai että eivät usko? Mä uskon olevani todella ikävä ja epämiellyttävä ihminen, olen lapsesta saakka kokenut niin. Olen kyllä välillä ok, mutta toisaalta tiedän myös olevani hankala ja vaikea luonne.
Tästä syystä olen pysynyt ikisinkkuna melko vanhaksi asti, kun olen ajattellut, ettei kukaan mies voisi oikeasti pitää minusta. Pitkälti vasta aikuisena rakastuin lopulta mieheen, joka kai rakastui myös minuun ja aloin kokea olevani sittenkin ihan hyvä tyyppi. Nyt pitkän ajan päästä mies sanoi suuttuneena, että olen todella ikävä ja inhottava ihminen ja että hän ymmärtää, miksei kukaan pidä minusta. Vähän ajan päästä sanoi, ettei tarkoittanut sitä oikeasti.
Mitä ajattelisitte tästä? Mulla on tunne, että pitäisi erota, että mies oikeasti tarkoitti sitä, mitä sanoikin. En enää ymmärrä, miksi hän haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää ikävänä luonteena. Tuntuu että hän vahvisti sen, mitä olen aika tiennyt ja että olen elänyt tämän suhteen ajan itsepetoksessa tms.
Onko kellään suhde katunut tällaiseen, vai onko joku päässyt yli vastaavasta? En ole innostunut menemään mihinkään terapiaan, lähinnä kai siksi, että pelkään siellä vain vahvistuvan sen, että olen tosiaan tosi ikävä ihminen.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
You become your thoughts
Ei se kuitenkan taida noin yksinkertaista olla. Pahinta olisi olla tosi vastenmielinen, mutta luulla olevansa varsinainen lahja muille ihmisille.
Se ei vaan muuta sitä, että "oli vihainen". Hän halusi satuttaa sinua. Mutta sinä? Etsit vikaa itsestäsi. Voi miksi? Koetapa vaihtaa rooleja, jos sinä olisit sanonut toiselle ihmiselle noin niin mitä ajattelisit?
Olen muille hyvä, itselleni joskus kamala.
Olen hyvä hyville.
Sincc
Pahalaisille annan kyytiä!
Tiedän olevani itsekäs epäempaattinen k-pää.
Olen mulkku. Ja ihan tarkoituksella.
Miksi uskot olevasi ikävä ihminen? Ajatteletko pahasti muista vai kohteletko muita ikävästi?
Tuosta suuttumisesta, niin itse uskon siihen että ihmisen suuttuessa kuulee totuuden siitä, mitå hän sinusta on mieltä.
Jos joku on kusipää minulle, minä olen kusipää sille, jos toinen on taas mukavan oloinen tyyppi, niin minäkin olen mukava.
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskot olevasi ikävä ihminen? Ajatteletko pahasti muista vai kohteletko muita ikävästi?
Tuosta suuttumisesta, niin itse uskon siihen että ihmisen suuttuessa kuulee totuuden siitä, mitå hän sinusta on mieltä.
Olen ehkä vähän aspergertyyppi, huonot sosiaaliset taidot, vahvat omat mielipiteet ja lyhyt pinna. Olen myös rasittava valittaja, esim jos naapuri meluaa älyttömästi, voin mennä valittamaan asiasta.
En koskaan kuitenkaan tahallaan halua loukata ketään, enkä ole pahantahtoinen tms, enkä manipuloi muita tms. Olen aika empaattinen ja minulla on myös mielestäni vahva omatunto. En vaan osaa hyvin elää sosiaalisessa ympäristössä, en ole hyvää seuraa muille.
Minäkin ajattelen, että miksi kukaan sanoisi vihaisena sellaista, mikä ei yhtään ole mielessä. Luultavammin silloin kuulee totuuden. Siitä tulee sitten sellainen epäilys, ettei tiedä, miksi mies haluaa kuitenkin olla suhteessa kanssani, jos ei oikeastaan edes pidä minusta ihmisenä. Hän saisi helposti muitakin naisia, ei joutuisi olemaan sinkkuna hetkeäkään. Mun pitäisi ehkä vetäytyä erakoksi jonnekin, viihdyn onneksi hyvin yksin.
Ap
Moni aito kusipää ei todellakaan pidä itseään ikävänä ihmisenä vaan päinvastoin. Siksi en myöskään usko, että olet niin paha kuin luulet. Jostain syystä olet omaksunut tuon ajatuksen jo lapsena, ja se on alkanut toteuttaa itseään. Olet epävarma, et arvosta itseäsi etkä pidä itsestäsi. Se on suurin ongelmasi, ei mikään "kamaluus".
Miehesi löi riitatilanteessa vyön alle ja käytti heikkouttasi sinua vastaan. Tiesi, että sillä saisi satutettua sinua pahasti. Eli miehesi se kunnon kusipää tässä on.
Olen ihana ihminen, mutta myös liian kiltti ja häpeän itteeni tarpeettoman paljon. Se tekee mut muiden silmissä kivaksi, mutta omassa päässäni kamalaksi ihmiseksi.
Minä olen tosi kiva, mutta ei musta kyllä oikeasti kukaan tykkää :D
Suutuspäissään voi kärjistää ja sanoa asioita joita ei tarkoita. Voi olla että jotkut piirteet sinussa ärsyttävät miestäsi mutta ei niin paljon kuin antoi suuttuessaan ymmärtää.
Itse olen suuttunut samalla tavoin ja minulle on suututtu. Se hetki ja ne sanat ei ole kuitenkaan totuus minusta tai siitä toisesta. Kokonaisuus ratkaisee.
You become your thoughts