Kiljuva lapsi/ lasten kiljunta`? Kasvatuksen puutetta?
Aina puhutaan lasten kiljunnasta ja kiljuvista lapsista.
Mitä se on?
Kuinka usein lapsesi kiljuvat?
Kiljuuko lapsi pääsääntöisesti?
Mun tyttäreni ei ole ikinä kiljunut.
Tietenkin hän vauvana saattoi itkeä hetkellisesti nälkää, jos tissi oli liian kauan ollut puseron alla, mutta edes "terrible-two":na hän ei koskaan kiljunut.
Ei ole lähes aikuiseksi kasvettuaan kiljunut kertaakaan.
Miksi lapset kiljuvat?
Kasvatuksen puutettako?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta olen kasvattanut ja kumpikaan ei ole kiljunut. Varsinkin yleisillä paikoilla minua ärsyttävät vanhemmat, jotka eivät saa lapsiaan olemaan kiljumatta. Veikkaan että kiljuville lapsille huudetaan kotona. Siksi käyttäytyvät äänekkäästi.
Helpot lapset = helppo päteä.
Lapsesta saa helpon kun sitä VIITSII kasvattaa jämäkästi heti alusta alkaen. Kasvattamaton, kuriton kakara= ei-helppo lapsi.
Olen sun kanssa eri mieltä. Kyllä lapsen käyttäytymiseen vaikuttaa perimä ja temperamenttikin. En toki kiellä kasvatuksen vaikutusta, mutta kyllä on vaikutusta ihan sillä temperamentillakin tai vaikka sillä kuinka terve lapsi on. Esim. korvatulehduksista kärsivä kipeä lapsi on itkuisempi kuin terve.
Kyllä 4v tyttöni kiljuu, jos oikein leikki villiintyy veljen kanssa. Nykyään lapsista ei saisi lähteä ollenkaan ääntä. Antaa lasten olla lapsia ja välillä saa ja pitääkin riehua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta olen kasvattanut ja kumpikaan ei ole kiljunut. Varsinkin yleisillä paikoilla minua ärsyttävät vanhemmat, jotka eivät saa lapsiaan olemaan kiljumatta. Veikkaan että kiljuville lapsille huudetaan kotona. Siksi käyttäytyvät äänekkäästi.
Helpot lapset = helppo päteä.
Lapsesta saa helpon kun sitä VIITSII kasvattaa jämäkästi heti alusta alkaen. Kasvattamaton, kuriton kakara= ei-helppo lapsi.
Olen sun kanssa eri mieltä. Kyllä lapsen käyttäytymiseen vaikuttaa perimä ja temperamenttikin. En toki kiellä kasvatuksen vaikutusta, mutta kyllä on vaikutusta ihan sillä temperamentillakin tai vaikka sillä kuinka terve lapsi on. Esim. korvatulehduksista kärsivä kipeä lapsi on itkuisempi kuin terve.
Toki, en tässä sairauksista puhunutkaan - sehän on päivänselvää, että kipeä lapsi on itkuinen ja muutenkin huonovointinen. Niin se on meilläkin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kouluissa ja päiväkodeissa voisi opettaa lapsille olemaan hiljaa julkisissa tiloissa. Ei tarttis meidän vanhempien stressata sitten kiljumisesta. Ainiin, mutta opettajathan on maailman laiskin ammattiryhmä, eihän niille nyt työn teko maistu.
Nii'in. Miksi vanhempien pitää hoitaa tarhatätien ja opettajirn työt?
Ja nämä ryhmät ovat jatkuvasti ruikuttamassa lisää rahaa. Uu, korona-aikana on tarvinnut opettaa käsien pesua, kyllä nyt tarttis 2000 euron boonukset ja 5 viikkoa lisää lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta olen kasvattanut ja kumpikaan ei ole kiljunut. Varsinkin yleisillä paikoilla minua ärsyttävät vanhemmat, jotka eivät saa lapsiaan olemaan kiljumatta. Veikkaan että kiljuville lapsille huudetaan kotona. Siksi käyttäytyvät äänekkäästi.
Helpot lapset = helppo päteä.
Lapsesta saa helpon kun sitä VIITSII kasvattaa jämäkästi heti alusta alkaen. Kasvattamaton, kuriton kakara= ei-helppo lapsi.
Olen sun kanssa eri mieltä. Kyllä lapsen käyttäytymiseen vaikuttaa perimä ja temperamenttikin. En toki kiellä kasvatuksen vaikutusta, mutta kyllä on vaikutusta ihan sillä temperamentillakin tai vaikka sillä kuinka terve lapsi on. Esim. korvatulehduksista kärsivä kipeä lapsi on itkuisempi kuin terve.
Toki, en tässä sairauksista puhunutkaan - sehän on päivänselvää, että kipeä lapsi on itkuinen ja muutenkin huonovointinen. Niin se on meilläkin ollut.
Niin ihmiset herkästi olettaa, että jos lapsi itkee tai kiljuu, niin se on huonokäytäksinen. Mutta mistä kukaan voi vieraasta pikkulapsesta tietää miksi se huutaa? Voi hyvin olla esim. korva kipeä, hampaita tulossa tai muutoin huono olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta olen kasvattanut ja kumpikaan ei ole kiljunut. Varsinkin yleisillä paikoilla minua ärsyttävät vanhemmat, jotka eivät saa lapsiaan olemaan kiljumatta. Veikkaan että kiljuville lapsille huudetaan kotona. Siksi käyttäytyvät äänekkäästi.
Helpot lapset = helppo päteä.
Lapsesta saa helpon kun sitä VIITSII kasvattaa jämäkästi heti alusta alkaen. Kasvattamaton, kuriton kakara= ei-helppo lapsi.
Olen sun kanssa eri mieltä. Kyllä lapsen käyttäytymiseen vaikuttaa perimä ja temperamenttikin. En toki kiellä kasvatuksen vaikutusta, mutta kyllä on vaikutusta ihan sillä temperamentillakin tai vaikka sillä kuinka terve lapsi on. Esim. korvatulehduksista kärsivä kipeä lapsi on itkuisempi kuin terve.
Toki, en tässä sairauksista puhunutkaan - sehän on päivänselvää, että kipeä lapsi on itkuinen ja muutenkin huonovointinen. Niin se on meilläkin ollut.
Niin ihmiset herkästi olettaa, että jos lapsi itkee tai kiljuu, niin se on huonokäytäksinen. Mutta mistä kukaan voi vieraasta pikkulapsesta tietää miksi se huutaa? Voi hyvin olla esim. korva kipeä, hampaita tulossa tai muutoin huono olo.
"Mut ku mä haluun, MÄ HALUUN. Sä oot tyhmä äiti ku et koskaan osta mulle karkkia"
Joo, korva oli tälläkin tyttärellä kipeä...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 4v tyttöni kiljuu, jos oikein leikki villiintyy veljen kanssa. Nykyään lapsista ei saisi lähteä ollenkaan ääntä. Antaa lasten olla lapsia ja välillä saa ja pitääkin riehua.
Miten niin nykyään? Enemmänkin se ennen oli niin, että lapsi sai näkyä mutta ei kuulua.
Yhden lapsen äiti sieltä huutelee:D
Siskoni poika (7v) ei kilju mutta puhuu muuten aivan helvetin kovalla äänellä etenkin innostuessaan. Vähän väliä saa käskeä pitämään pienempää ääntä. Kaipa se kuuluu lapsuuteen tai jotain.
Nyt puhutaan kiljumisesta, ei itkemisestä, innostumisesta tai muusta tunteiden näyttämisestä. Kiljuminen on nykyisin tosi yleistä. Varmaan on vaikutuksensa noilla ruuduista saaduilla vaikutteillakin, mutta esim. päiväkodin isossa lapsiryhmässä lapsi ei saa huomiota ilman kiljuntaa. Kun päivät on tottunut saamaan huomiota lähinnä kiljumalla, siitä tulee tapa. Kannattaa yrittää suitsia turhaa kiljumista ihan systemaattisesti. Kotona voi kyllä asiasta ihan keskustella pienenkin lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan kiljumisesta, ei itkemisestä, innostumisesta tai muusta tunteiden näyttämisestä. Kiljuminen on nykyisin tosi yleistä. Varmaan on vaikutuksensa noilla ruuduista saaduilla vaikutteillakin, mutta esim. päiväkodin isossa lapsiryhmässä lapsi ei saa huomiota ilman kiljuntaa. Kun päivät on tottunut saamaan huomiota lähinnä kiljumalla, siitä tulee tapa. Kannattaa yrittää suitsia turhaa kiljumista ihan systemaattisesti. Kotona voi kyllä asiasta ihan keskustella pienenkin lapsen kanssa.
Vähän tyhmää, ettei ne osaa päiväkodissa antaa huomioo muuten kuin lapsen pitää kiljua. Pitäiskö lastentarhaopet laittaa lisäkoulutukseen, kun eivät osaa jommiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta olen kasvattanut ja kumpikaan ei ole kiljunut. Varsinkin yleisillä paikoilla minua ärsyttävät vanhemmat, jotka eivät saa lapsiaan olemaan kiljumatta. Veikkaan että kiljuville lapsille huudetaan kotona. Siksi käyttäytyvät äänekkäästi.
Helpot lapset = helppo päteä.
Lapsesta saa helpon kun sitä VIITSII kasvattaa jämäkästi heti alusta alkaen. Kasvattamaton, kuriton kakara= ei-helppo lapsi.
Olen sun kanssa eri mieltä. Kyllä lapsen käyttäytymiseen vaikuttaa perimä ja temperamenttikin. En toki kiellä kasvatuksen vaikutusta, mutta kyllä on vaikutusta ihan sillä temperamentillakin tai vaikka sillä kuinka terve lapsi on. Esim. korvatulehduksista kärsivä kipeä lapsi on itkuisempi kuin terve.
Toki, en tässä sairauksista puhunutkaan - sehän on päivänselvää, että kipeä lapsi on itkuinen ja muutenkin huonovointinen. Niin se on meilläkin ollut.
Niin ihmiset herkästi olettaa, että jos lapsi itkee tai kiljuu, niin se on huonokäytäksinen. Mutta mistä kukaan voi vieraasta pikkulapsesta tietää miksi se huutaa? Voi hyvin olla esim. korva kipeä, hampaita tulossa tai muutoin huono olo.
"Mut ku mä haluun, MÄ HALUUN. Sä oot tyhmä äiti ku et koskaan osta mulle karkkia"
Joo, korva oli tälläkin tyttärellä kipeä...
No nyt sä ymmärsit tahallaan väärin.
Itse asiassa lapsissa on temperamenttieroja. Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus eikä siihen voi vaikuttaa kasvatuksella.