Mies 29v miettii; taistelu kaupungin läpi

Viime yö tuli lähinnä valvottua, vaikka nukkuakin yritin. Määrä oli tehdä vielä viimeinen keikka opistolla ennen hiipumista seesteisiin kesätunnelmiin. Lähdin varsin hyvissä ajoin ja tunnelma oli jollain tavalla rento; mielessä ajatus siitä, että vaikka kaikki ei ole mennyt niin hienosti, niin pääsisin vielä pienen hetken ajan tuottamaan itselleni onnistumisen kokemuksen ja ehkä tutustumaan toiseen ihmiseen. 

Ensiksi matka kävi kirjastolle, missä palauttelin kirjoja ja otin poistosta muutaman omaan vakikirjastoon. Joku kivannäköinen naikkonenkin katseli niitä kirjoja siinä. Menin pakonkin edestä viereen katselemaan ja moikkasin itsevarmasti. Nainen myhäili eikä sanonut mitään ja lähti pois kahdessa sekunnissa. Hänellä oli joku laite korvassa ja mietin kuulovammaa. En kiinnittänyt hänen lähtöönsä mitään huomiota, koska olen tottunut ihmisten epäkohteliaisuuteen ja pettymyksiin. Selasin vain kirjaa kuin paraskin professori. Sitten kävin vielä vessassa ja ilmeilin peilille. Siinä valaistuksessa ja olosuhteissa tunsin itseni kivannäköiseksi ja komeaksi. Oli sitten melko hyvä jatkaa matkaa uudet kirjat mukana. 

Tuskastuttavan kävelymatkan jälkeen saavuin sitten koululle ja edessä oli kunnon odotus ennen varsinaista tuntia tai tehtävää. Ajattelin hengailla siellä tutkimusmatkatyyppisesti, koska en palaisi pitkään aikaan. Yhdessä vaiheessa samasta ovesta pukkasi vastaan joukko naisia, jotka tunsin hyvin ulkonäöltä, koska olimme olleet samalla kurssilla monta kertaa ja tervehdin pari kertaa koko porukan kattaen. Kukaan ei vastannut. 

Oli jotenkin epätodellinen olo, ehkä valvomisesta johtuen ja istuin sohvalla ja katselin ohimeneviä ihmisiä. Aloin puhua ohikulkevalle opettajalle, joka vain virnuili eteensä eikä kuullut tai teeskenteli olevansa kuulematta. Minulla oli hänelle ei-akuuttia asiaa. 

Menin sitten välilä muualle istumaan ja olin samassa tilassa yksin olevan naisen kanssa, joka näytti keskittyneeltä ja melko fiksulta. Kiinnitin hänen huomionsa tervehtimällä ja kysymällä perusjuttuja. Hän vastasi ja kysyi myös vähän minulta mutta keskustelu ikään kuin hiipui 2-3 kertaa peräkkäin hänen passiivisuuteensa, jolloin minä virkistin sen uudelleen. Aina siihen asti kunnes hänen oli mentävä. 

Lopulta märkä rätti paiskautui vasten kasvoja, kun tajusin tulleeni koululle turhaan. Opettajaa ei näkynyt ja päätin odottamisen olevan turhaa. Poistuin rakennuksesta hitaasti, antaen itselleni mahdollisuuden ottaa kontaktia uusiin ihmisiin ja päinvastoin. 'Unelmani' hampurilais- tai pizza-ateriasta lukuvuoden kunniaksi ja yhden tietyn suorituksen hyvätasoisesta suorittamisesta oli mennyttä; valvominen alkoi jo tuntua vakavasti päässä ja kehossa, koululle tuleminen oli ollut turhaa ja juhlistamisen alkuperäinen pikkusyy peruuntunut, eikä tielle osunut ketään, jota olisin voinut haluta kanssani tähän epämuodolliseen tilaisuuteen. 

Aloin syödä suklaapatukkaa välinpitämättömästi yhä vaivalloisemmin kävellen ja kävin matkalla toisen oppilaitoksen vessassa. Sieltä poistuessa nainen tarjosi minulle lehtisiä. Otin lehtisen ja jäin vähäksi aikaa miettimään seuraavaa liikettäni. Sitten lausuin yhden ylimääräisen kohteliaisuuden ja menin tieheni. Välillä liikenteessä vähän hirvitti paluumatkan aikana kun mietin raskaan liikenteen vaaroja ja väsyneisyyttä. 

Ostin sitten erään hauskan esineen lapselle, joka ei ole oma. Minusta tuntui, että kantamani esine kiinnosti ihmisiä ja kuvittelin mielessäni tilanteen, missä minulta kysyttäisiin onko se omalla lapselle.

Toisaalta taas en haluaisi sitä, koska siitä tulisi jotenkin ikääntynyt fiilis. 

Kohta on Sydänten Kesä 2014.