Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ja yksi lapsista tekee outoa kiusaa
27.12.2020 |
Mistähän tämä voisi johtua? Puolison kanssa on pitkään väänetty siitä että oudosti härnää ja kiusaa muita muka vahingossa tai ettei muka tajua tekevänsä niin. Sammuttaa tiskikoneen eikä laita takaisin päälle, käyttää jonkun toisen pyyhettä tai nimikkomukia (muille lapsista on tärkeää ettei muut käytä), herättää muita tai estää nukahtamasta, tekee jotain älytöntä meteliä yöaikaan, jättää tahallaan lajittelematta roskat... piirre voimistui puolisossa kuopuksen synnyttyä ja nyt huomaan keskimmäisessä lapsessa saman kaltaista käytöstä. Tuntuu melkein kuin kyseessä olisi joku mielisairauden oire, niin outoa se on ja niin kumma ettei puhuminen tai ärsytyksen ilmaus auta mitän. :( Nyt jouluna puoliso oli nostanut minun äitini antaman jälkiruuan lämpimään että sai tilaa omille jutuille jääkaappiin ja jälkiruoka meni pilalle. Puoliso ei nähnyt asiassa ongelmaa, ehkä siksi kun ei muutenkaan pidä sukulaisistani. Mitä tässä voisi tehdä?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten se selvitetään? Puhe ei auta kun toinen ei myönnä mitään ongelmaa tai ymmärrä miksi hermostun. Syyttää vain että nalkutan tai valitan. Mitä voin tehdä? Ap
Ilmeisesti et kohtaa miestäsi tunnetasolla. Et ole saanut häneen yhteyttä tunteiden tasolla, teillä on vain puhekieli, kuten virastossa tai koulussa. Sun pitää saada miehen tunteista kiinni, ei kukaan tuollaista perheensä sisällä pahuuttaan tee, vaan koska häntä ei nähdä jne.
Mitä ihmettä selityät.
Mies tuossa on ihan sekaisin ja ap on uhri.
Käännät tekijän uhriksi ja uhrin tekijäksi.
Hae apua. Vain syödyt lääkkeet auttaa!
Anteeksi nyt vain, mutta se, ettetitse osaa katsella asiaa laajasti ja korjata sitä, ei tarkoita, etteiko kumppanikin olisi UHRI. Ei vaan suhteessa ap:hen, vaan lapsuutensa. Jos haluaa auttaa paria, on autettava kumpaakin, se nyt lienee täysin itsestäänselvää. Aloittajalla ei näytä olevan edes yhtä paha olo, kuin sillä miehellä, hänellä on kapasiteettia korjata suhdetta siis paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten se selvitetään? Puhe ei auta kun toinen ei myönnä mitään ongelmaa tai ymmärrä miksi hermostun. Syyttää vain että nalkutan tai valitan. Mitä voin tehdä? Ap
Ilmeisesti et kohtaa miestäsi tunnetasolla. Et ole saanut häneen yhteyttä tunteiden tasolla, teillä on vain puhekieli, kuten virastossa tai koulussa. Sun pitää saada miehen tunteista kiinni, ei kukaan tuollaista perheensä sisällä pahuuttaan tee, vaan koska häntä ei nähdä jne.
Taidat olla yhtä sairas kuin aloittajan kumppani.
Ehkä olenkin, mitä sitten? Ainakaan en ole sellainen vätys, joka päätyy sairaiden uhriksi, eikäosaa tehdä yhtään mitään vaan särkyy ja kärsii vain voimattomana.
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö puoliso esim. alkoholia, huumeita, masennuslääkkeitä, alumiinia(voi kasvattaa riskiä alzheimeriin sairastumiselle pitkä aikaisessa käytössä) sisältävää deodoranttia? Jokin näistä voi aiheuttaa ongelmia mielenterveyteen.
Nukkuuko puoliso riittävästi, vähintään noin 8h? Liian vähäinen unimäärä aiheuttaa varmasti mielenterveydellisiä ongelmia fyysisten ongelmien lisäksi.
Hoho toi alumiini! 🤪😜😅🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten se selvitetään? Puhe ei auta kun toinen ei myönnä mitään ongelmaa tai ymmärrä miksi hermostun. Syyttää vain että nalkutan tai valitan. Mitä voin tehdä? Ap
Ilmeisesti et kohtaa miestäsi tunnetasolla. Et ole saanut häneen yhteyttä tunteiden tasolla, teillä on vain puhekieli, kuten virastossa tai koulussa. Sun pitää saada miehen tunteista kiinni, ei kukaan tuollaista perheensä sisällä pahuuttaan tee, vaan koska häntä ei nähdä jne.
Taidat olla yhtä sairas kuin aloittajan kumppani.
Ehkä olenkin, mitä sitten? Ainakaan en ole sellainen vätys, joka päätyy sairaiden uhriksi, eikäosaa tehdä yhtään mitään vaan särkyy ja kärsii vain voimattomana.
Olen myös paljon muuta, mm. työssäkäyvä, omat rahansa ansaitseva ihminen, miljoonaperinnön saanut, oman perheen omaava, lemmikkejä omistava ihminen.
Tämmöinen näkökulma, että onko mies (ja yksi lapsista) jotenkin autistinen? Ei vain aidosti ymmärrä, miksi roskat lajiteltaisiin? Arvottaa oman jutun anopin jälkiruoan yläpuolelle, joten on "looginen valinta" jättää jälkkäri lämpimään? Oma mieheni on asperger, ja joistain asioista on pitänyt suhteen alussa vääntää huolella, samoin lasten synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten se selvitetään? Puhe ei auta kun toinen ei myönnä mitään ongelmaa tai ymmärrä miksi hermostun. Syyttää vain että nalkutan tai valitan. Mitä voin tehdä? Ap
Ilmeisesti et kohtaa miestäsi tunnetasolla. Et ole saanut häneen yhteyttä tunteiden tasolla, teillä on vain puhekieli, kuten virastossa tai koulussa. Sun pitää saada miehen tunteista kiinni, ei kukaan tuollaista perheensä sisällä pahuuttaan tee, vaan koska häntä ei nähdä jne.
Taidat olla yhtä sairas kuin aloittajan kumppani.
Ehkä olenkin, mitä sitten? Ainakaan en ole sellainen vätys, joka päätyy sairaiden uhriksi, eikäosaa tehdä yhtään mitään vaan särkyy ja kärsii vain voimattomana.
On paljon ”terveempää” särkyä huonoista kotioloista johtuen, kuin asettua kiusaajan puolisoksi hyväksymällä moista paskaa ja sallien sitä lapsilleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten se selvitetään? Puhe ei auta kun toinen ei myönnä mitään ongelmaa tai ymmärrä miksi hermostun. Syyttää vain että nalkutan tai valitan. Mitä voin tehdä? Ap
Ilmeisesti et kohtaa miestäsi tunnetasolla. Et ole saanut häneen yhteyttä tunteiden tasolla, teillä on vain puhekieli, kuten virastossa tai koulussa. Sun pitää saada miehen tunteista kiinni, ei kukaan tuollaista perheensä sisällä pahuuttaan tee, vaan koska häntä ei nähdä jne.
Vaikee saada kiinni, jos käyttäytyy noin. Kysy mielen perheeltä, onko ollut jo lapsena noin. Veikkaan, että on.
Se on haasteellista muuttaa.
Se vaan pitäis saada tajuamaan. Miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on trolli.
Oli tai ei, niin noita on.
Mun isä reki jäynää mulle taisi tehdä äidilleni myös.
Oli tottunut lapsuuden perheessään. Ei oikein osannut olla siinä kohtaa sitten isä.
Toi on aapee tärkeä paikka puuttua. Kyllä sä keksit.
Vierailija kirjoitti:
"Muille lapsista tärkeää"?!? Onko puoliso yksi lapsista...?
Lue aloitus uudelleen. Ehkä hoksaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten se selvitetään? Puhe ei auta kun toinen ei myönnä mitään ongelmaa tai ymmärrä miksi hermostun. Syyttää vain että nalkutan tai valitan. Mitä voin tehdä? Ap
Ilmeisesti et kohtaa miestäsi tunnetasolla. Et ole saanut häneen yhteyttä tunteiden tasolla, teillä on vain puhekieli, kuten virastossa tai koulussa. Sun pitää saada miehen tunteista kiinni, ei kukaan tuollaista perheensä sisällä pahuuttaan tee, vaan koska häntä ei nähdä jne.
Vaikee saada kiinni, jos käyttäytyy noin. Kysy mielen perheeltä, onko ollut jo lapsena noin. Veikkaan, että on.
Se on haasteellista muuttaa.
Se vaan pitäis saada tajuamaan. Miten?
Ei kannata kysyä miehen perheeltä. Mikäli ongelman juuret ja syyt ovat perheessä (kuten ne lähes varmasti ovat) sieltä saa täysin väärän ja perheen tervettä ulkokuorta suojelevan vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten se selvitetään? Puhe ei auta kun toinen ei myönnä mitään ongelmaa tai ymmärrä miksi hermostun. Syyttää vain että nalkutan tai valitan. Mitä voin tehdä? Ap
Ilmeisesti et kohtaa miestäsi tunnetasolla. Et ole saanut häneen yhteyttä tunteiden tasolla, teillä on vain puhekieli, kuten virastossa tai koulussa. Sun pitää saada miehen tunteista kiinni, ei kukaan tuollaista perheensä sisällä pahuuttaan tee, vaan koska häntä ei nähdä jne.
Vaikee saada kiinni, jos käyttäytyy noin. Kysy mielen perheeltä, onko ollut jo lapsena noin. Veikkaan, että on.
Se on haasteellista muuttaa.
Se vaan pitäis saada tajuamaan. Miten?
Ei kannata kysyä miehen perheeltä. Mikäli ongelman juuret ja syyt ovat perheessä (kuten ne lähes varmasti ovat) sieltä saa täysin väärän ja perheen tervettä ulkokuorta suojelevan vastauksen.
Siis terveeltä näyttävää ulkokuorta suojelevan vastauksen. Tervehän se kuori ei ole, jos ei sisinkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten se selvitetään? Puhe ei auta kun toinen ei myönnä mitään ongelmaa tai ymmärrä miksi hermostun. Syyttää vain että nalkutan tai valitan. Mitä voin tehdä? Ap
Ilmeisesti et kohtaa miestäsi tunnetasolla. Et ole saanut häneen yhteyttä tunteiden tasolla, teillä on vain puhekieli, kuten virastossa tai koulussa. Sun pitää saada miehen tunteista kiinni, ei kukaan tuollaista perheensä sisällä pahuuttaan tee, vaan koska häntä ei nähdä jne.
Mitä ihmettä selityät.
Mies tuossa on ihan sekaisin ja ap on uhri.
Käännät tekijän uhriksi ja uhrin tekijäksi.
Hae apua. Vain syödyt lääkkeet auttaa!
Anteeksi nyt vain, mutta se, ettetitse osaa katsella asiaa laajasti ja korjata sitä, ei tarkoita, etteiko kumppanikin olisi UHRI. Ei vaan suhteessa ap:hen, vaan lapsuutensa. Jos haluaa auttaa paria, on autettava kumpaakin, se nyt lienee täysin itsestäänselvää. Aloittajalla ei näytä olevan edes yhtä paha olo, kuin sillä miehellä, hänellä on kapasiteettia korjata suhdetta siis paljon.
Tuossa tarvitsee vain aloittajan puolison katsella laajasti ITSEÄÄN - ei muiden.
Aspergeriin en usko kun tekee vaativaa työtä esimiehenä ja on ylipäänsä pidetty ja suosittu ihminen. Kiitos kommenteista! Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten se selvitetään? Puhe ei auta kun toinen ei myönnä mitään ongelmaa tai ymmärrä miksi hermostun. Syyttää vain että nalkutan tai valitan. Mitä voin tehdä? Ap
Voit erota. Luepa ”passiivisaggressiivinen persoonallisuushäiriö” myrskykari sivustolta. Voi olla joku muukin, tuotahan diagnoosia ei nykyään enää varsinaisesti ole. Mutta siis persoonallisuushäiriö on. Jos olet ottanut puheeksi, eikä muutosta tapahdu, ei ihan oikeasti jää muita vaihtoehtoja kuin lähteä.
Joku persoonallisuushäiriö tai kova passiivinen aggressiohan siinä varmaan on taustalla. Veikkaan, että mikään kovistelu tai ”kiinni saaminen” ei tällaisessa tapauksessa auta, vaikka se ensimmäiseltä ratkaisulta tuntuisikin. Onnistuisiko joku empaattinen lähtökohta, esim joku ”tuntuu tosi vaikealta puhua tästä, mutta joskus minusta tuntuu, että Pekka tekisi melkeinpä tahallaan pieniä kiusantekoja. En tiedä, mistä voi johtua, mutta onkohan hänellä jotain murheita. Suostuisikohan hän keskustelemaan esimerkiksi kuraattorin kanssa, mitä luulet?” Varo syyttelemästä puolisoasi yhtään, sillä se saanee aikaan valtavan defenssin.
Puolisosi on vaan hajamielinen ja sinä nipo. 55
Vierailija kirjoitti:
Aspergeriin en usko kun tekee vaativaa työtä esimiehenä ja on ylipäänsä pidetty ja suosittu ihminen. Kiitos kommenteista! Ap
Aspergerit osaavat usein kätkeä syndroomaan kuuluvan oireilun etäisemmiltä tuttavilta ja työkavereilta. Autismin kirjon oireilu on myös vahvasti periytyvää ja teillähän yksi lapsista käyttäytyy samoin kuin miehesikin. Ei ole harvinaista, että perheessä lapsen saatua autismidiagnoosin se lyödään samalla jommalle kummalle vanhemmista. As-oireilu varsinkin miehillä sekoittuu myös helposti narsismiin tai muuhun persoonallisuuden häiriöön juuri sen käsittämättömän itsekeskeisyyden ja kognitiivisen empatian heikkouden vuoksi. Muutama assioireinen mies ollut kaveripiirissä ja se rautalangan vääntäminen sai joissain asioissa melkein eeppiset mittasuhteet.
Itse kyllä kertoisin puolisolle ihan rehellisesti että joko asiasta keskustellaan ha siihen haetaan apua niin että tilanne muuttuu normaaliiksi tai sitten erotaan. En jaksaisi katsella tuollaista kiusaamista ollenkaan. Se ei kuulu normaaliin parisuhteeseen ja perhe-elämään. Huolestuisin jo kovasti jos lapsikin jo matkii tuota käyttäytymismallia.