Lue keskustelun säännöt.
Oma omistushaluinen käytökseni
27.05.2014 |
Olen huomannut itsessäni lapsellisia piirteitä suhteessa avomieheeni. En kohtele häntä samalla tavalla joustavasti kuin esimerkiksi ystäviäni, vaan olen hänelle koko ajan "ankarampi" ja oletan hänen lukevan ajatuksiani. Sitten olen pettynyt, koska hän ei siihen pystykään.
Esimerkki: Kesäsuunnitelmani ovat muodostuneet melko tiiviiksi mm. häiden, kaveriporukan reissujen ja polttareiden takia, toisin kuin miehelläni, joka ei ole suunnitellut oikeastaan kesäänsä sen kummemmin. Nyt hän varasi kesälomansa ajankohdalle, jolloin minulla on melkeinpä mahdotonta pitää lomaa (ymmärrän, koska hänen piti varata lomansa jo ja itse joudun vielä projektin takia odottelemaan milloin saan lomalle jäädä), enkä osaa sanoa ääneen että yhteinen loma ja tekeminen olisi ollut minulle tärkeää. Sen sijaan tunnen mielipahaa siitä että hän ei ole osoittanut mitään kiinnostusta yhteisiä lomasuunnitelmia ajatellen.
Toinen esimerkki: mieheni suunnittelee kaiken todella lyhyellä varoajalla, saattaa esimerkiksi lähteä kavereiden kanssa syömään tuosta vain, ja sitten minusta tuntuu taas pahalta kun olin jo ehtinyt asennoitua viettämään iltaa yhdessä. En todellakaan tahtoisi hänen skippaavan omia menojaan siksi että saa istua kanssani sohvalla, mutta tunnen itseni jatkuvasti vähäpätöiseksi noina hetkinä, kun en keksikään itselleni mitään "yhtä kivaa" tekemistä.
Ehkä tämä kiteytyy siis niin, että olen aika omistushaluinen mutta toisaalta en uskalla vaatiakaan mitään koska en tahdo omistushalullani miestä ahdistaa, enkä tätä "heikkouttani" paljastaa. Huonoa itsetuntoa siis? Ollaan keskusteltu aiheesta, mutta tämä suunnittelemattomuus tuntuu olevan miehen perusluonteessa samaten kuin oma käytökseni.
Kommentit (8)
"Yhteinen aika"on se, jonka sisällöstä nainen päättää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesäsuunnitelmani ovat muodostuneet melko tiiviiksi mm. häiden, kaveriporukan reissujen ja polttareiden takia.
Sen sijaan tunnen mielipahaa siitä että hän ei ole osoittanut mitään kiinnostusta yhteisiä lomasuunnitelmia ajatellen.
??
Joo, anteeksi epäselvä muotoilu. Menoni siis ovat viikonloppuisin, mutta kesäloman aikanahan olisi myös arkipäivät käytettävissä. Viikonloppumenoihin olen miestäni pyytänyt mukaan, mutta "kahdenkeskinen" aika onkin se, mitä kaipaisin.
Tähän pointtia selventääkseni: tykkään suunnitella omat menoni etukäteen juuri siksi, että osaisin paremmin varata aikaa myös parisuhteelle. Mies taas ei tunnu tällaista näkökulmaa miettivän ollenkaan, vaan ajoittaa sitten lyhyellä varoajalla omat menonsa sinne minne niitä sattuu tulemaan. Lienee miesten ja naisten perusluonteissa tämä?
Mitä mies sanoo, kun ehdotat jotain yhteistä puuhaa tai kahdenkeskistä iltaa?
Esimerkkiskenaario viikonlopusta: Kyselen onko miehellä kummempia suunnitelmia, ja pitäisikö viettää viikonloppua rauhallisissa merkeissä. Vastaus on mallia "eihän tässä mitään tosiaan ole suunniteltuna". Perjantaina mies saattaa kuitenkin tulla töistä iloisena ja sanoa että vaikkapa Japi pyysi afterworkeille ja että voisi vaikka mennä - täysin tavallaan unohtaen että olen olettanut meidän viettävän aikaa yhdessä. Sitten kun muistaa/tajuaa, sanoo kyllä itse että voi jättää menemättä tai että tulee ajoissa takaisin, mutta minusta tuntuu hölmöltä että hän jättäisi menemättä jotta saa katsoa kanssani vaikkapa leffaa. Tavallaan pahoitan mieleni enemmän siitä "unohduksesta" kuin siitä että mies lähtee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, hankala paikka.Tuntuu, ettei teistä kumpikaan ole oiken tässä se "pahis". Noista lomista: itsehän jo vastasit, ettet pystynyt kertoa etukäteen, että yhteinen loma olisi ollut tärkeää, ja miehelle tuli deadline päättää lomansa ajankohta. Eihän tuossa voi kuin käydä noin! Mies tosin olisi voinut kysellä toiveitasi, mutta niin olisit sinäkin voinut ottaa asian kunnolla puheeksi. Molemmat yhtä syyllisiä.
Tuosta sun esimerkkiskenaariostasi: on mun mielestä kohtuutonta odottaa, että pariskunta kökkii kotona KOKO viikonlopun. Onko pakko tuollaisia edes lyödä lukkoon? Ei mun mielestä ole paha, että perjantai menee kavereiden kanssa ex tempore. (Olisitko voinut mennä mukaan?) Onhan tossa skenaariossa vielä lauantai jäljellä, jonka voi sit viettää kotisohvalla. Mielestäni ihmisten pitää vaalia myös ystävyyssuhteita.
Pitäiskö sun vähän höllätä tosta suunnitelmallisuudesta? Niinkuin tällai ystävällisesty kysyttynä :)
En tiedä, oma kaveripiirini on kovin epä-extempore-sorttista ja yleensä se, että mies lähtee jonnekin äkkimenoihinsa, tarkoittaa että minä jään yksin kotiin. Miehen kaveripiiri on aika laaja ja osaa kavereista näkee harvoin, jolloin minulle olisi vähän epäluontevaa lähteä mukaan kuulumistenvaihtoon, sama pätee tietty työkavereihin. Yksin kotona oleminenkaan ei olisi ongelma jos olisin tiennyt asian aiemmin ja osannut asennoitua siihen tai ehtinyt keksiä korvaavaa aktiviteettia.
Hölläisin suunnitelmallisuudesta mielelläni, mutta se tuntuu olevan hankalaa. Jatkan yrittämistä! :)
ap
Sillä pettymyksen hetkellä, kun impulsiivinen mies tölmää ulos, ei varmasti tulekaan mieleen mitään tekemistä. Sitä varten voisi olla hyvä kerätä valmiiksi itselleen listaa asioista, joita haluaisi tehdä muttei koskaan ole aikaa. Valikoi siitä sitten.
Jos ahdistaa siksi, että on olo, että miehen menot ovat aina etusijalla, voisi sopia selkosuomeksi, että ensi perjantai on sitten varattu vaikka paavi pyytäisi olusille. Hyvähän molempien olisi ymmärtää toistensa kaipuuta ja toiveita. Varmasti miehen elämänlaatu on hyvä näin, mutta koska sinun persoonasi on toisenlainen, hänen olisi hyvä sitäkin ymmärtää ja joskus tukeakin.