Kamalimmat kiusaajien tekemät teot teille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla kiusaaja järjesti potkut haukkumalla esimiehelle ja työtovereille, ja jäin työttömäksi pelkälle työmarkkinatuelle. Olen vieläkin työttömänä.

Tuo on muuten yleistä, että puhutaan pahaa jostain työntekijästä. Sitten toisaalta itketään sitä, kun sijaisia on niin vaikeaa löytää. Antaisi silloin tekijän olla, kun on sellaise saaneet mutta kateus ei anna myöten.

Minusta se ei ole yllättävää että pahaa puhutaan. Typerään se on. Ylenevässä muu porukka yhdistyy sen avulla, syntyy me henki, vaikka ilman tätä pahan puhumista olisivat hyvinkin erilaisia. Sen sijaan se mikä yllättää on, miten moni aikuinen menee tähän mukaan ja käyttäytyy kuin lapsi.

Eräässä isossa firmassa oli monta osastoa. Yhtä työntekijää alettiin kiusata. Yksi pääkiusaajista meni osastojen välillä pahaa puhumassa. Kun kiusattu tuli työpaikalle, järjestäen käytävillä ja eri tiloissa, mistä kulki vaan läpi, ihmiset kaikkosi hänen tieltään. Ihan autiota oli. Jopa ne ihmiset muilta osastoilta, jotka ei koskaan edes olleet missään tekemisissä kiusatun kanssa väisti ja pakeni kiusattua. Sihauteltiin hampaiden välistä jne. Niin hulluksi hänet leimattiin. Pahinta oli, että esimiehet uskoi tämän myös. Tälläiseen on myös äärettömän vaikeaa puuttua, koska se on melko näkymätöntä.

Ihan helppo on puuttua, jos löytyy halua. Mutta keneltäkäs sellaista selkärankaa löytyisi.... Sinä ainakin olisit voinut laittaa tikkua ristiin, edes yrittää, vaikkei se olisi tuottanutkaan tulosta.

Kamalin oli yläasteella, kun luokan pääkiusaajatytöt yllyttivät pojat ottaman mut kiinni, raahaamaan puukäsityöluokkaan, ja piirtämään selkääni ristin kuumalla kolvilla. Sattui ihan julmetusti ja kesti kauan. Uhkasivat myös tap paa, jos kantelen. Niinpä en mennyt edes lääkärille enkä kertonut kellekään, vaikka kuvi alkoi märkiä ja turposi. Meni se ajallaan ohi onneksi itsestään se tulehdus, mutta 20 x 20 cm risti on kirjaimellisena polttomerkkinä kiusaamisesta ikuisesti. 

Muita inhottavia... Tyttöjen vessassa minut vietiin väkivalloin vessakoppiin, pääni tungettiin pyttyyn jossa oli kiusaajatytön pissat, hiukset kastettiin pissaveteen ja vedettiin pyttyä monta kertaa, pitäen päätäni vedessä. Kerran pyöräni riistettiini minulta koulumatkalla, se rikottiin, reppu otettiin pois ja sisältö heitettiin kuraojaaan, ja minua potkittiin maassa niin että kylkiluita katkesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään sellaista.

Syrjimisestä ei joudu oikeuteen.

Se oli ihan riittävän kamalaa.

Oli muita seikkoja, joiden takia olin

mainio kohde tuollaiselle. Ja sitä kesti

melkein kokonaisen vuoden.

Tai jatkui se sen jälkeenkin, mutta olin

löytänyt toiselta luokalta hyvän ystävän, niin se ei haitannut mua enää paljon.

Syrjiminen on yksi kauheimmista kiusaamisen muodoista. Millä sen todistat? Mutta mitkä jäljet se jättääkään kehittyvään ihmislapseen? Saat jatkuvasti kuulla olevasi hyljeksitty epätoivottu yksilö, jota ei hyväksytä yhteisön jäseneksi. Koeta siinä sitten kasvaa yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseniksi. Opettajien kommentti on, että ketään ei voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri. Onneksi kuitenkin löysit ystävän. Kaikki eivät saa valitettavasti korjaavaa kokemusta ja jäävät uskoon omasta huonoudestaan.

ap

Se ei ole mitään kiusaamista. Jotain sinussa on vikaa, kun kukaan ei halua olla kanssasi.

Ei ole, mutta sinussa on, kun sinulla ei ole parempaa tekoa elämälläsi kuin tulla trollaamaan vakava-aiheiseen ketjuun.

Surullista.

102 lisää, että mulle jostain syystä kiusaaminen ei silti aiheuttanut mitään syvempiä ongelmia. Pelkoa silloin kun kiusaamisen uhka oli välitön, pelkoa  ja kipua akuutin kiusaamisen hetkellä, mutta muuten en ollut kauhean ahdistunut, arka tai mitään. Tietynlaisen halveksunnan ihmiskuntaa kohtaan toki kehitin, ja vakuuttumisen että Nietzsche oli oikeassa sanoessaan että helvetti on toiset ihmiset. Olen halunnut aina elää erakkomaisesti enkä esim. lisääntyä, eikä minua haittaa yhtään jos ihmisiä esim. kuolee. Silti olen elänyt ihan tyytyväisenä itse ja menestynyt hyvin elämässäni monella mittapuulla.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jutut kuulostaa liioitelluilta. Housujen vetäminen alas on lasten kepposia, ei raiskausyritys.

Sylkeminen? Kaikki sylkee kaikkien päälle peruskoulussa.

Läskiksi kutsuminen? Kaikki saa osansa näistä jutuista, ottakaa huumorilla.

Useimmiten jonkun kiusaamiskokemus on liiallista herkkyyttä. Lääkärit ja kaupankassat kuulee vähän väliä ilkeyksiä. Harva heistä kuitenkaan ajattelee asiakkaiden kiusaavan. Kaikki on kiinni asenteesta

Joku kiusaaja siellä yrittää tekojaan "kaunistella"... Huh huh. 

Vierailija kirjoitti:

Olin saanut söpön uuden muistikirjan, jonka kannessa oli yöpukuun pukeutunut nalle. Otin mukaan kouluun ja ylpeänä esittelin parille luokkakaverille. Ei mennyt montaa päivää, kun löysin sen pulpetistani revittynä ja sen sivuille oli räitty. Kanteen oli kirjoitettu kuulakärkikynällä kirjoitettuna/kaiverrettuna h**ra. Tämä tokaluokalla :(

Myöhemmin ala-asteella upouusi Harry Potterini, jonka otin kouluun "pulpettikirjaksi", oli niin ikään revitty. Kun kerroin tästä kaverini kanssa opelle, tämän kommentti oli "ikävää, mutta tämän takia ei ehkä kannattaisi tuoda kouluun omia tärkeitä tavaroita". En sitten enää ikinä tehnytkään niin. Tekijät eivät jääneet kiinni (eikä ope niitä välittänyt selvittääkään), mutta tiesin kyllä, ketkä ne olivat.

Vähän kuin minulla, en tosin vähättele sinun kokemustasi. Olin varmaan 3-luokalla. Piti tehdä "pääsiäis aiheinen piirros jne"

Minun piirrustukseen oli pistelty nuppineuloja, "hahmon" silmiin,käsiin ja päähän. Jätetty ne ihan siihen paikalleen välitunnin päätyttyä ne huomasin. 

Tekijät tosin tiesin, olivat kiusanneet pitkän aikaa.

Surullisia tarinoita, ja masentavaa että tääläkin aikuiset ihmiset väheksyvät kiusaamista. Se jättää kiusattuun ikuisen haavav, pahimmillaan tuhoaa koko elämän. Jokaisella on oikeus käydä koulunsa rauhassa, kiusaamiseen pitäisi voida puuttua tiukemmin.

Minua kiusattiin koulussa yläasteella jonkun verran, mutta minulla oli aika vahva oma identiteetti ja paskat välitin muiden kettuilusta. Kiusaaminen ei ollut ikinä fyysistä, enkä itse erityisemmin pitänyt luokkakavereistani, enkä kaivannut heiltä hyväksyntää. Oli omat kaverit koulun ulkopuolella ja viihdyin heidän seurassaan.

Olin silloin(kin) vähän oman tieni kulkija, ei ollut tarvetta kuulua siihen joukkoon, johon en itsekään kokenut kuuluvani.

Puhelinnumeroni oli laitettu ilmeisesti johonkin seksilehden "tarjotaan palveluita"-osioon. Puheluita tuli jos jonkinlaisia. Opiskelin tuolloin lryhmässä jossa oli peruskoulusta tulleita paljon, itse olin jo 2 lapsen äiti. Syytä en kiusanteolle keksinyt. Piti vaihtaa numerokin että häiriköinti loppui. Tajusin vasta myöhemmin, että asia liittyi opiskelukavereihini. Mietin että minkälainen ihminen tekee tällaista toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin saanut söpön uuden muistikirjan, jonka kannessa oli yöpukuun pukeutunut nalle. Otin mukaan kouluun ja ylpeänä esittelin parille luokkakaverille. Ei mennyt montaa päivää, kun löysin sen pulpetistani revittynä ja sen sivuille oli räitty. Kanteen oli kirjoitettu kuulakärkikynällä kirjoitettuna/kaiverrettuna h**ra. Tämä tokaluokalla :(

Myöhemmin ala-asteella upouusi Harry Potterini, jonka otin kouluun "pulpettikirjaksi", oli niin ikään revitty. Kun kerroin tästä kaverini kanssa opelle, tämän kommentti oli "ikävää, mutta tämän takia ei ehkä kannattaisi tuoda kouluun omia tärkeitä tavaroita". En sitten enää ikinä tehnytkään niin. Tekijät eivät jääneet kiinni (eikä ope niitä välittänyt selvittääkään), mutta tiesin kyllä, ketkä ne olivat.

Vähän kuin minulla, en tosin vähättele sinun kokemustasi. Olin varmaan 3-luokalla. Piti tehdä "pääsiäis aiheinen piirros jne"

Minun piirrustukseen oli pistelty nuppineuloja, "hahmon" silmiin,käsiin ja päähän. Jätetty ne ihan siihen paikalleen välitunnin päätyttyä ne huomasin. 

Tekijät tosin tiesin, olivat kiusanneet pitkän aikaa.

Tosin meillä oli tähän aikaan, aivan ihana sijaisopettaja. Otti kaikki heidät puhutteluun ja soitto heille kotiin. Kysyi vielä että mitä minä ajattelen, miten pitäisi toimia.  Kyllä se jotenkin hävisi se kiusaaminen sitten, eivät puhuneet/tehneet minulle mitään enää ikinä. Mikä oli helpotus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun maine mustamaalattiin amiksessa.

Halveerattiin minua selän takanani.

Kerran kuulin seinän läpi mitä musta puhuttiin.

Puhumme sinusta myös täällä palstalla paskaa. Et ole turvassa. Terv. Amisjuoruilija

Onneksi en voi pahoittaa mieltä kommentistasi, sillä tuskin tiedät kuka olen. Jos puhut totta että olet tuota, niin olet ikävä ihminen.

Palasin lukemaan näitä tänään enkä voi uskoa, että jotkut ihmiset tulevat juuri tähän ketjuun kiusaamaan. Sinulla on kuitenkin hyvä asenne eikä näistä pidäkään pahoittaa mieltään. Kunpa ketjun aloittajalla olisi joku mahdollisuus poistaa tiettyjen henkilöiden pääsy keskusteluun, mutta nyt voin vain sanoa, että jättäkää tällaiset kommentit omaan arvoonsa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Surullisia tarinoita, ja masentavaa että tääläkin aikuiset ihmiset väheksyvät kiusaamista. Se jättää kiusattuun ikuisen haavav, pahimmillaan tuhoaa koko elämän. Jokaisella on oikeus käydä koulunsa rauhassa, kiusaamiseen pitäisi voida puuttua tiukemmin.

Minua kiusattiin koulussa yläasteella jonkun verran, mutta minulla oli aika vahva oma identiteetti ja paskat välitin muiden kettuilusta. Kiusaaminen ei ollut ikinä fyysistä, enkä itse erityisemmin pitänyt luokkakavereistani, enkä kaivannut heiltä hyväksyntää. Oli omat kaverit koulun ulkopuolella ja viihdyin heidän seurassaan.

Olin silloin(kin) vähän oman tieni kulkija, ei ollut tarvetta kuulua siihen joukkoon, johon en itsekään kokenut kuuluvani.

Hienoa ettet jäänyt kiusaajien kohteeksi, vaan ikäänkuin nostit itsesi heidän yläpuolelleen. Kunpa useammalla kiusatulla olisi sinun voimasi ja rohkeutesi. Silti tietysti todella ikäviä kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kamalin oli yläasteella, kun luokan pääkiusaajatytöt yllyttivät pojat ottaman mut kiinni, raahaamaan puukäsityöluokkaan, ja piirtämään selkääni ristin kuumalla kolvilla. Sattui ihan julmetusti ja kesti kauan. Uhkasivat myös tap paa, jos kantelen. Niinpä en mennyt edes lääkärille enkä kertonut kellekään, vaikka kuvi alkoi märkiä ja turposi. Meni se ajallaan ohi onneksi itsestään se tulehdus, mutta 20 x 20 cm risti on kirjaimellisena polttomerkkinä kiusaamisesta ikuisesti. 

Muita inhottavia... Tyttöjen vessassa minut vietiin väkivalloin vessakoppiin, pääni tungettiin pyttyyn jossa oli kiusaajatytön pissat, hiukset kastettiin pissaveteen ja vedettiin pyttyä monta kertaa, pitäen päätäni vedessä. Kerran pyöräni riistettiini minulta koulumatkalla, se rikottiin, reppu otettiin pois ja sisältö heitettiin kuraojaaan, ja minua potkittiin maassa niin että kylkiluita katkesi. 

Tämä on jo aivan omaa luokkaansa. Onko tästä kauan? Kyllä pitäisi tuolle rikosoikeudelliselle vastuullekin tehdä jotain. Aivan sanoinkuvaamattoman järkyttävää. Miten voit nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla kiusaaja järjesti potkut haukkumalla esimiehelle ja työtovereille, ja jäin työttömäksi pelkälle työmarkkinatuelle. Olen vieläkin työttömänä.

Tuo on muuten yleistä, että puhutaan pahaa jostain työntekijästä. Sitten toisaalta itketään sitä, kun sijaisia on niin vaikeaa löytää. Antaisi silloin tekijän olla, kun on sellaise saaneet mutta kateus ei anna myöten.

Minusta se ei ole yllättävää että pahaa puhutaan. Typerään se on. Ylenevässä muu porukka yhdistyy sen avulla, syntyy me henki, vaikka ilman tätä pahan puhumista olisivat hyvinkin erilaisia. Sen sijaan se mikä yllättää on, miten moni aikuinen menee tähän mukaan ja käyttäytyy kuin lapsi.

Eräässä isossa firmassa oli monta osastoa. Yhtä työntekijää alettiin kiusata. Yksi pääkiusaajista meni osastojen välillä pahaa puhumassa. Kun kiusattu tuli työpaikalle, järjestäen käytävillä ja eri tiloissa, mistä kulki vaan läpi, ihmiset kaikkosi hänen tieltään. Ihan autiota oli. Jopa ne ihmiset muilta osastoilta, jotka ei koskaan edes olleet missään tekemisissä kiusatun kanssa väisti ja pakeni kiusattua. Sihauteltiin hampaiden välistä jne. Niin hulluksi hänet leimattiin. Pahinta oli, että esimiehet uskoi tämän myös. Tälläiseen on myös äärettömän vaikeaa puuttua, koska se on melko näkymätöntä.

Ihan helppo on puuttua, jos löytyy halua. Mutta keneltäkäs sellaista selkärankaa löytyisi.... Sinä ainakin olisit voinut laittaa tikkua ristiin, edes yrittää, vaikkei se olisi tuottanutkaan tulosta.

Niin.. kerroin tilanteen, en sitä miten puututtiin/ puututtiinko. Kysyttiin kokemuksia kiusaamisesta, ei miten tilanteet ratkaistiin.

Se on niin jännää tämä nykyajan keskustelukulttuuri, että hutkitaan ennen kuin tutkitaan. Tuomitaan muut, eikä edes oteta selvää. Näin se kiusaaminenkin herkästi leviää, tuomitaan vaillinaisesti tietojen perusteella.

Tämä on juurikin se tapa. Olisit voinut lähestyä toisin, vaikkapa kyselemässä lisää, ennenkuin tuomitset.