Kamalimmat kiusaajien tekemät teot teille?

Levitettiin alastonkuvia ala-asteella.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla kiusaaja järjesti potkut haukkumalla esimiehelle ja työtovereille, ja jäin työttömäksi pelkälle työmarkkinatuelle. Olen vieläkin työttömänä.

Tuo on muuten yleistä, että puhutaan pahaa jostain työntekijästä. Sitten toisaalta itketään sitä, kun sijaisia on niin vaikeaa löytää. Antaisi silloin tekijän olla, kun on sellaise saaneet mutta kateus ei anna myöten.

Se on jännä miten kiusaajat itse selittää näitä salakuunteluita, vaanimisia, vainoamista, seuraamista, pahanpuhumista, väkivallanuhkaa, väkivaltaa, eristämistä.... heillä on aina syy ja oikeutus teoilleen miksi juuri heillä on lupa näin toimia. He on niin erityistä ja muita parempia, heitä tulee vaan ymmärtää, miksi he näin toimii. Harvoin on kykyä mennä itseensä ja ottaa vahingolliset käytöksestä vastuu.

Jos kiusattu reagoi millään tavalla se on heille oikeutus jatkaa kamalaa kohtelua. He itse saa reagoida vaikka kuinka typerästi ja pitkään, kiusatun tulee olla hajuton, mauton, väritön, tunteeton. Kaikki, ihan kaikki provosoi huonoa kohtelua,lisää.

Samassa rapussa oleva tyttö ei päästänyt minua sisälle kotiin. Juoksi edeltä rappuun ja piti ulko-ovea tiukasti kiinni, etten päässyt sisään. Tapahtui kuitenkin vain kerran, eli ei kovin paha.

Voimia teille, jotka olette joutuneet kohtaamaan toistuvia kamaluuksia. Toivon teille hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla kiusaaja järjesti potkut haukkumalla esimiehelle ja työtovereille, ja jäin työttömäksi pelkälle työmarkkinatuelle. Olen vieläkin työttömänä.

Tuo on muuten yleistä, että puhutaan pahaa jostain työntekijästä. Sitten toisaalta itketään sitä, kun sijaisia on niin vaikeaa löytää. Antaisi silloin tekijän olla, kun on sellaise saaneet mutta kateus ei anna myöten.

Minusta se ei ole yllättävää että pahaa puhutaan. Typerään se on. Ylenevässä muu porukka yhdistyy sen avulla, syntyy me henki, vaikka ilman tätä pahan puhumista olisivat hyvinkin erilaisia. Sen sijaan se mikä yllättää on, miten moni aikuinen menee tähän mukaan ja käyttäytyy kuin lapsi.

Eräässä isossa firmassa oli monta osastoa. Yhtä työntekijää alettiin kiusata. Yksi pääkiusaajista meni osastojen välillä pahaa puhumassa. Kun kiusattu tuli työpaikalle, järjestäen käytävillä ja eri tiloissa, mistä kulki vaan läpi, ihmiset kaikkosi hänen tieltään. Ihan autiota oli. Jopa ne ihmiset muilta osastoilta, jotka ei koskaan edes olleet missään tekemisissä kiusatun kanssa väisti ja pakeni kiusattua. Sihauteltiin hampaiden välistä jne. Niin hulluksi hänet leimattiin. Pahinta oli, että esimiehet uskoi tämän myös. Tälläiseen on myös äärettömän vaikeaa puuttua, koska se on melko näkymätöntä.

Opettaja(ex)-ystäväni  alkoi jostain käsittämättömästä syystä levittää minusta selän takana huhua että lapseni ovat huostaanotettu.

Kuulin aivan sattumalta, että tällaista juttua ihan yleistietona minusta liikkuu.

Todellisuudessa hämmästyisin tavattomasti, mikäli eteeni tulisi joku joka väittäisi olevansa jälkeläiseni.

Nimittäin olen (ihan todistettavasti)  lapseton , omasta tahdostani.

Mukiloi ja nipisteli minut mustelmille. Silti psyykkinen kiusaaminen oli pahempaa ja se, kun jotkut koululaoset olivat kiusaajan puolella nauramassa tilanteelle.

Kaikenlainen pahanpuhuminen häpäisy, nöyryyttäminen. Tuntuu, että mun@ pitkällä juoksevat tätä tekemässä, niin suorastaan intona ovat, kun saa jotakuta nöyryyttää. Nauttivat valtavasti, SAIRASTA.

Kännykkäni ja rahani ryöstettiin. Sitten sain toistuvasti puheluita, joissa uhattiin väkivallalla. Vielä nykyäänkin säpsähdän, jos puhelin soi.

Toistuvia fyysisiä pahoinpitelyjä oli paljon mutta pahin oli ***skausyritys, jossa mukana oli useampi henkilö.

Nämä jutut kuulostaa liioitelluilta. Housujen vetäminen alas on lasten kepposia, ei raiskausyritys.

Sylkeminen? Kaikki sylkee kaikkien päälle peruskoulussa.

Läskiksi kutsuminen? Kaikki saa osansa näistä jutuista, ottakaa huumorilla.

Useimmiten jonkun kiusaamiskokemus on liiallista herkkyyttä. Lääkärit ja kaupankassat kuulee vähän väliä ilkeyksiä. Harva heistä kuitenkaan ajattelee asiakkaiden kiusaavan. Kaikki on kiinni asenteesta

Syrjimistä ja muista eristämistä niin, ettei tämä päivänäkään enää kiinnosta tutustua keneenkään.

Pääsääntöisesti oletan, ettei kukaan pidä minusta ja parempi kun en tuppaudu kenenkään seuraan.

Olin siis aina yksin. Haukkumista ja naureskelua sain kuulla käytännössä koko luokalta.

Valitettavasti myös muutama opettaja osallistui tähän niin, että mikäli tunnilla häiriköi, niin joutui rangaistuksena minun viereeni istumaan.

Fyysisesti uhkaavin tilanne oli varmaankin ala-asteella, jolloin jouduimme tunnilla seisomaan hetken tuolin päällä. Yksi poika vetäisi tuolin altani niin, että putosin ja löin pään pulpetin reunaan. Pahemminkin olisi voinut sattua... sitten tietysti kaikki perus takkiin sylkemiset, tupakan tumppaamiset, omaisuuden tuhoamiset, kotirauhan häirintä (yölliset "puhelut"), kunnianloukkaus, herjaaminen, jne. Kyllähän noille rikosnimikkeitä löytyisi, tosin elämme siinä mielessä jännittävässä yhteiskunnassa, että kaikista heikoimmat jäsenet (lapset) eivät saa mitään oikeutta kokemistaan vääryyksistä, oli ne kuinka julmia tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jutut kuulostaa liioitelluilta. Housujen vetäminen alas on lasten kepposia, ei raiskausyritys.

Sylkeminen? Kaikki sylkee kaikkien päälle peruskoulussa.

Läskiksi kutsuminen? Kaikki saa osansa näistä jutuista, ottakaa huumorilla.

Useimmiten jonkun kiusaamiskokemus on liiallista herkkyyttä. Lääkärit ja kaupankassat kuulee vähän väliä ilkeyksiä. Harva heistä kuitenkaan ajattelee asiakkaiden kiusaavan. Kaikki on kiinni asenteesta

Kyllä se sinunkin kuplasi vielä puhkeaa. Viimeistään, kun asia osuu itsesi tai läheisesi kohdalle. Kaikki sylkee kaikkien päälle? Oletko ihan normaali? Ja kyllä se on kiusaamista lääkäreiden ja myyjienkin kohdalla. He voivat myös tehdä rikosilmoituksen asiasta. Pelottavaa, että jonkun ajatusmaailma voi olla tuollainen ellet vain provoa. Epäilen sinun kyllä olleen yksi kiusaajista. *Liiaallista herkkyyttä*, kun kuuluu heidän vakiosanavarastoonsa. Itse, kun saisivat vastaavaa kohtelua...

Luokkalainen tyttö sylki limaisen karkin hiuksiini. Tämä psykopaatti on nykyään hoitaja ja perheenäiti.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä miten kiusaajat itse selittää näitä salakuunteluita, vaanimisia, vainoamista, seuraamista, pahanpuhumista, väkivallanuhkaa, väkivaltaa, eristämistä.... heillä on aina syy ja oikeutus teoilleen miksi juuri heillä on lupa näin toimia. He on niin erityistä ja muita parempia, heitä tulee vaan ymmärtää, miksi he näin toimii. Harvoin on kykyä mennä itseensä ja ottaa vahingolliset käytöksestä vastuu.

Jos kiusattu reagoi millään tavalla se on heille oikeutus jatkaa kamalaa kohtelua. He itse saa reagoida vaikka kuinka typerästi ja pitkään, kiusatun tulee olla hajuton, mauton, väritön, tunteeton. Kaikki, ihan kaikki provosoi huonoa kohtelua,lisää.

Olet ihan oikeassa. Kiusatun pitäisi kestää kaikki pas*a pysyen hillittynä, hallittuna ja psyykkisesti muuttumattomana. Tietenkään, tarkemmin ajatellen sellaista ei voi vaatia.

Kiusaajan on kasvettava pois tavoistaan, se ei ole edes vaikeaa.

Kun olimme ekaluokalla, väitti minulle koulumatkalla koulun jälkeen, kuinka oli nähnyt veljeni pudonneen järven jäihin ja hukkuneen. Näytteli niin aidosti hätääntynyttä, etten osannut epäillä. Tuohon aikaan ei vielä kännyköitä ollut, ja vasta illalla minulle selvisi, että veli onkin kunnossa. Oli tosi kiva iltapäivä...

Olin saanut söpön uuden muistikirjan, jonka kannessa oli yöpukuun pukeutunut nalle. Otin mukaan kouluun ja ylpeänä esittelin parille luokkakaverille. Ei mennyt montaa päivää, kun löysin sen pulpetistani revittynä ja sen sivuille oli räitty. Kanteen oli kirjoitettu kuulakärkikynällä kirjoitettuna/kaiverrettuna h**ra. Tämä tokaluokalla :(

Myöhemmin ala-asteella upouusi Harry Potterini, jonka otin kouluun "pulpettikirjaksi", oli niin ikään revitty. Kun kerroin tästä kaverini kanssa opelle, tämän kommentti oli "ikävää, mutta tämän takia ei ehkä kannattaisi tuoda kouluun omia tärkeitä tavaroita". En sitten enää ikinä tehnytkään niin. Tekijät eivät jääneet kiinni (eikä ope niitä välittänyt selvittääkään), mutta tiesin kyllä, ketkä ne olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään sellaista.

Syrjimisestä ei joudu oikeuteen.

Se oli ihan riittävän kamalaa.

Oli muita seikkoja, joiden takia olin

mainio kohde tuollaiselle. Ja sitä kesti

melkein kokonaisen vuoden.

Tai jatkui se sen jälkeenkin, mutta olin

löytänyt toiselta luokalta hyvän ystävän, niin se ei haitannut mua enää paljon.

Syrjiminen on yksi kauheimmista kiusaamisen muodoista. Millä sen todistat? Mutta mitkä jäljet se jättääkään kehittyvään ihmislapseen? Saat jatkuvasti kuulla olevasi hyljeksitty epätoivottu yksilö, jota ei hyväksytä yhteisön jäseneksi. Koeta siinä sitten kasvaa yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseniksi. Opettajien kommentti on, että ketään ei voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri. Onneksi kuitenkin löysit ystävän. Kaikki eivät saa valitettavasti korjaavaa kokemusta ja jäävät uskoon omasta huonoudestaan.

ap

Se ei ole mitään kiusaamista. Jotain sinussa on vikaa, kun kukaan ei halua olla kanssasi.

Työpaikalla heitettiin likainen pölyrätti päin naamaa.