Lue keskustelun säännöt.
Lihaville ihmisille kysymys
26.12.2020 |
Ällöttääkö sua olla lihava? Oletko ollut aina lihava? Mikset tee asialle mitään?
Ei ole tarkoitus loukata, mietin vaan. Itselle kertynyt muutamia ylimääräisiä kiloja välillä kroonisen masennuksen takia. Olen aina nopeasti karistanut ne kilot, kun on alkanut oksettaa niin paljon läskimakkarat.
Kommentit (51)
Mulla ei ole kuin +5kg nyt joulun jälkeen mutta kyllä ällöttää. Tunnen itseni klöntiksi ja myös näytän siltä.
Normaalisti olen pieniruokainen ja aika kurinalainen mutta pienikin ylimääräinen herkku nostaa painoa näin 60v:nä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin ällöttää ja kyllä olen tehnyt vaikka ja mitä mutta lopputulos on se, etten enää liho. Nämä extrat (25kg) sen sijaan pysyy kuin pska junttilan tuvan seinässä.
Enää ei kiinnosta vttu mikään ja aivan sama vaikka en enää huomista näkisi.
Kolmen viikon vesipaasto, niin taatusti lähtee kiloja. Se on fysikaalinen mahdottomuus, että ei lähtisi.
Ja mitäs sitten tapahtuu? Keho ja mieli on vedetty niin tiukille ja nälänhätään että se aiheuttaa muutoksia välittäjäaineista ja suolistofloorasta lähtien. Tämän jälkeen tuloksena on todennäköisesti syömishäiriö ja ahmiminen. Ks. Minnesota study jos et usko.
Parempi uskoa vaan siihen, että mitään ei ole tehtävissä?
Kyllä ällöttää. Toisaalta minua ällöttää minä ja kaikki minuun liittyvä muutenkin, koska kyseessä on mun kohdalla masennus. Olen elänyt suorastaan itsetuhoisesti, juonut ja syönyt miten sattuu. Ei vaan ole kiinnostanut mikään. Lääkkeet valitettavasti vain pahensi asiaa, koska ne lisäsi ruokahalua ja kun siihen yhdistää sen ettei muutenkaan kiinnosta oma ulkonäkö, lihosin ihan muutamassa kuukaudessa kymmeniä kiloja.
Toisaalta lääkitys kyllä auttoikin, sain sen kanssa paremmin nukuttua eikä ollut ihan niin paska olo henkisesti kuin mitä oli ilman lääkitystä. Että ei se lääkitys ihan turhakaan ollut, sain sen aikana vähän järjesteltyä ajatuksiani ja pystyn nyt olemaan ilman lääkkeitä.
En kuitenkaan oo parantunut masennuksesta, oppinut vaan elämään sen kanssa ja saanut elämäntavat sinänsä kuntoon, etten enää lihoa lisää, mutta ei mulla myöskään ole mitään motivaatiota laihtua. En keksi mitään syytä miksi laihtua, koska vihasin itseäni laihanakin. Vielä enemmän kuin nyt. Parisuhteeseen minusta ei kuitenkaan ole kun ei pää ole kunnossa, että lähinnä keskityn vain selviytymään joka päivästä.
Oletko masentunut siksi että ajatuksesi ovat sentyyppisiä kuin millaisia kysymyksiä avauksessasi kysyt meiltä?
Ei ällötä. En ole ollut aina. Miksi oletat etten tekisi mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttääkö sua olla lihava?
Ei tippaakaan.
Oletko ollut aina lihava?
En, lihoin 30 kg noin kahdessa vuodessa tietyssä elämänvaiheessa. Sitä edeltäneet 40 vuotta olin ollut hoikka/normaalipainoinen.
Mikset tee asialle mitään?
Miksi tekisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu kauhealta ajatus, että oma keho ja näin olleen oma itseys ällöttäisi. Olen lihava, ylipainoinen, tuhti, läski. Ei ällötä. Miksi en tee mitään, kysyt. Mitä sinun mielestäsi minun pitäisi tehdä? Minulla on hyvä näin.
Valehtelet itsellesi jos sanot, että on hyvä olla lihavana. En usko sitä. Laihduttaa pitäisi jo terveydellisistä syistä, jotka tulevat vastaan jossakin vaiheessa, jos pysyt lihavana.
Eli tähän ketjuunko ei saanutkaan vastata rehellisesti vaan ap:n ajattelutapa on ainoa oikea?
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttää. Lopetin tupakoinnin ja lihoin 25kg. Minua ei saa kuvata missään olosuhteissa, välttelen peiliä ja heijastavia ikkunoita, en käy kuntosalilla suihkussa, en sovita vaatteita vaan tilaan jostain ellokselta puolijoukkuetelttoja.
En voi hyvin. Vatsaan koskee, en saa kengännauhoja kiinni, vaatteet puristaa
Ja teen kyllä. Käyn lenkillä, salilla, yritän katsoa mitä syön. Olen saanut 15kg pois mutta korvien väliin on jäänyt se oksettava taikinakasa
Voi herranjumala sentään!Joku tuossa edellä kirjoitti ettei saa kengannauhoja kiinni.En ole ikinä edes ajatellut että joku ei saa nauhojaan sidottua lihavuuden takia,mutta pakko se on uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin ällöttää ja kyllä olen tehnyt vaikka ja mitä mutta lopputulos on se, etten enää liho. Nämä extrat (25kg) sen sijaan pysyy kuin pska junttilan tuvan seinässä.
Enää ei kiinnosta vttu mikään ja aivan sama vaikka en enää huomista näkisi.
Kolmen viikon vesipaasto, niin taatusti lähtee kiloja. Se on fysikaalinen mahdottomuus, että ei lähtisi.
Ja mitäs sitten tapahtuu? Keho ja mieli on vedetty niin tiukille ja nälänhätään että se aiheuttaa muutoksia välittäjäaineista ja suolistofloorasta lähtien. Tämän jälkeen tuloksena on todennäköisesti syömishäiriö ja ahmiminen. Ks. Minnesota study jos et usko.
Parempi uskoa vaan siihen, että mitään ei ole tehtävissä?
Ei, vaan koittaa laittaa elämää uusiksi niin että siinä olisi muutakin kivaa kuin syöminen, huolehtia siitä että ravinnosta saa kaiken tarvittavan. Jos tämä pudottaa painoa niin hieno juttu, jos ei niin ei. Jokaisella keholla on oma painonsa jossa sen on hyvä olla. Se todennäköisesti ei ole niin alhainen kuin osa ihmisistä toivoisi.
Ei ällöttänyt ja minulle kertyi jopa 30 kg ylipainoa. Sitten kokeiltua erästä dieettiä huomasin, että sain painoni putoamaan. Sitten jossain vaiheessa alkoi ällöttämään oma kroppa. Ja harmittamaan kaikki ylipainon aiheuttamat vauriot(bärse roikkuu, raskausarvet..). Tuo ällötys on kuitenkin motivoinut minua ja olen pudottanut nyt nuo 30 kg ja tarkoitus pudottaa vielä 15 kg .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin ällöttää ja kyllä olen tehnyt vaikka ja mitä mutta lopputulos on se, etten enää liho. Nämä extrat (25kg) sen sijaan pysyy kuin pska junttilan tuvan seinässä.
Enää ei kiinnosta vttu mikään ja aivan sama vaikka en enää huomista näkisi.
Kolmen viikon vesipaasto, niin taatusti lähtee kiloja. Se on fysikaalinen mahdottomuus, että ei lähtisi.
Ja mitäs sitten tapahtuu? Keho ja mieli on vedetty niin tiukille ja nälänhätään että se aiheuttaa muutoksia välittäjäaineista ja suolistofloorasta lähtien. Tämän jälkeen tuloksena on todennäköisesti syömishäiriö ja ahmiminen. Ks. Minnesota study jos et usko.
Parempi uskoa vaan siihen, että mitään ei ole tehtävissä?
Ei, vaan koittaa laittaa elämää uusiksi niin että siinä olisi muutakin kivaa kuin syöminen, huolehtia siitä että ravinnosta saa kaiken tarvittavan. Jos tämä pudottaa painoa niin hieno juttu, jos ei niin ei. Jokaisella keholla on oma painonsa jossa sen on hyvä olla. Se todennäköisesti ei ole niin alhainen kuin osa ihmisistä toivoisi.
Taikauskoa.
Itse lihoin 20 kiloa vuodessa ylä- asteen lopussa stressin takia aloin ahmimaan. Sitten pysähtyi kuin seinään.
Nyt 31 vuotiaana edelleenkin 80 kiloinen, onneksi en oo enää ylä- asteen jälkeen lihonut mutta kilot eivät oke enää koskaan lähtenyt pois. En tiedä miksi ei. Liikun ja syön kohtuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin ällöttää ja kyllä olen tehnyt vaikka ja mitä mutta lopputulos on se, etten enää liho. Nämä extrat (25kg) sen sijaan pysyy kuin pska junttilan tuvan seinässä.
Enää ei kiinnosta vttu mikään ja aivan sama vaikka en enää huomista näkisi.
Kolmen viikon vesipaasto, niin taatusti lähtee kiloja. Se on fysikaalinen mahdottomuus, että ei lähtisi.
On olemassa myös vähemmän sairaita keinoja. Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Ei ällötä, mulla on paljon isompiakin huolia kuin paino.
En ole ollut lapsena ja teininä lihava, lihoin vasta aikuisena ja olen ollut sairaaloisen lihavakin jo liki 20 vuotta, en liho enkä laihdu, vaan pysyn samassa. Muutaman kilon vaihtelua on vuodenaikojen mukaan, kesällä kun liikkuu paljon enemmän kuin talvella.
Olen uupunut, enkä vain jaksa laihduttaa kun en jaksa tehdä oikein mitään muutakaan, pakolliset asiat on tehtävä ja loppuaika menee niiden asioiden tekekemisestä toipumiseen. Jos pitäisi vielä vaihtaa koko ruokavalio toiseen ja alkaa liikkua vaikka ei jaksa, niin elämästä loppuisi loputkin mielekkyyden rippeet.
Nuorena ja hoikkana luulin olevani lihava, vaikka olin lähinnä kömpelö ja silloinkin raudanpuutteinen (ehkä deenkin) ja sen takia huono kunto. Minulla on ollut lihavan identiteetti jo silloin kun painoin puolet siitä mitä nyt, ja vasta jälkikäteen tajusin että miksi hitossa, miksi en nauttinut hyvästä kropasta silloin kun minulla sellainen oli, nyt ei ole enää mitään väliä.
Ap, anna mä arvaan; olet alle kolmekymppinen?
Ei ällötä. 20 vuotta. Lihoin aikuisiällä syömishäiriön takia. Päätin hyväksyä tilanteen, koska laihdutusyritykset päätyvät aina syömishäiriökäyttäytymiseen, esim. oksentamiseen. Terapiaan ei ole varaa.
On muuten erittäin myrkyllistä aloittaa ketju, jossa kyselet ällöttääkö toisia heidän oma kehonsa. Miksi oletat, että ällöttää? Motiivisi tämän ketjun aloittamiseen voi arvata: tunnet ylemmyyttä lihavia kohtaan ja haluat riidellä siitä, miksi emme ole laihduttaneet. Jo tuo oletus, "miksi et tee asialle mitään".
En jää lukemaan, vastaatko minulle jotain vähättelevää tai tuomitsevaa. Mieti omaa suhdettasi kehoosi ja toisten kehoihin, ja yritä olla vähän kunnioittavampi ensi kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin ällöttää ja kyllä olen tehnyt vaikka ja mitä mutta lopputulos on se, etten enää liho. Nämä extrat (25kg) sen sijaan pysyy kuin pska junttilan tuvan seinässä.
Enää ei kiinnosta vttu mikään ja aivan sama vaikka en enää huomista näkisi.
Kolmen viikon vesipaasto, niin taatusti lähtee kiloja. Se on fysikaalinen mahdottomuus, että ei lähtisi.
Ja mitäs sitten tapahtuu? Keho ja mieli on vedetty niin tiukille ja nälänhätään että se aiheuttaa muutoksia välittäjäaineista ja suolistofloorasta lähtien. Tämän jälkeen tuloksena on todennäköisesti syömishäiriö ja ahmiminen. Ks. Minnesota study jos et usko.
Parempi uskoa vaan siihen, että mitään ei ole tehtävissä?
Ei, vaan koittaa laittaa elämää uusiksi niin että siinä olisi muutakin kivaa kuin syöminen, huolehtia siitä että ravinnosta saa kaiken tarvittavan. Jos tämä pudottaa painoa niin hieno juttu, jos ei niin ei. Jokaisella keholla on oma painonsa jossa sen on hyvä olla. Se todennäköisesti ei ole niin alhainen kuin osa ihmisistä toivoisi.
Taikauskoa.
Ei vaan ole. Ihan tutkittu fakta. Biologinen paino. Se on paino johon kroppa hakeutuu kun ihmisellä on elämässään muutakin kivaa kuin syöminen, liikkuu liikunnan ilon vuoksi, syö siten että saa kaikki tarvitsemansa ravinteet ruoasta eikä laske kaloreita tai kiellä itseltään ruokia/herkkuja joita oikeasti haluaa (ei tarkoita siis jokaisen mieliteon toteuttamista). Tällöin paino hakeutuu siihen missä sen tulee olla. Jos se on bmi 27 niin sitten on. Se ei tarkoita että olisi lihava tai epäterveellinen. Jos se on bmi 17, se ei tarkoita että olisi laiha ja epäterveellinen jos se luonnostaan näihin lukemiin asettuu.
Muistakaa että ahmatti voi olla laiha . Anoreksia ja bulimia voi ahmia hirveet määrät ruokaa ja varastaa sitä varastoon mutta oksentaa sen vessaan siksi laihtuu myös voi olla parasiitteja . Läski tulee rasvasta ja kun liikkuu liian vähän . Rasvaa on kerma ,öljyt , lihojen rasvat ja kalarasvat sekä rahka pasha majoneesi on öljyrasvaa . Naisten kuuluu harrastaa liikuntaa pyöräilyä uintia hiihtoa juoksua jumppaa koko ajan . Muuten ruoka jää vartaloon.
Ei ällötä. En. Minkä vuoksi pitäisi tehdä mitään?