Lihaville ihmisille kysymys

Niin ja "muutamilla" kiloilla tarkoitan noin +10kg ylimääräistä, eli on niitä tullut välillä itsellekin. Mutta sairaalloisen lihava en ole koskaan ollut.

Ällöttää. Olen. Laiskuus.

Ällöttää. En ole. En jaksa, haluan vaan kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Ällöttää. En ole. En jaksa, haluan vaan kuolla.

Tämä.

Olin ennen laiha. Nyt 80 kg ja kyllä ällöttää. En vain saanut herkkujen syömistä kontrolloitua vaan vedin niitä kaksin käsin vaikka koko ajan inhotti, kun painoa kertyi lisää.

Nyt sentään olen pysynyt tuossa 80 kg jo jonkin aikaa etten ole lihonut enää (koputtaa puuta).

Ällöttää tosi paljon makkarat. En ole aina ollut ylipainoinen. Nyt ylipainoa on 10 kg virallisesti ja tekisi mieli lopettaa seurustelu, kun mies hiplaa makkaroita ja se etoaa minua. Mies kuitenkin sanoo, ettei häntä haittaa, mutta minua haittaa ja paljon. Olen aina ennen ollut normaalipainoinen. Aion tehdä asialle jotain, sillä muuten en voi olla onnellinen ja sinut itseni kanssa. Uutena vuotena aloitan syömään kaloreita laskien ja tavoitteena saada kesäksi 15 kg pois. Sitten painoa olisi noin 63 kg ja se olisi ihan ok.

Ei se oikeasti ole niin kamalaa syödä vähän eli alle energiankulutuksen.

Nälkääkään ei usein edes huomaa. Esim. itse en ole syönyt tänään vielä mitään (pelkästään juonut lasin tuoremehua) eikä silti ole havaittavasti nälkä.

Ällöttää ja hävettää. Syöminen on riippuvuus ainakin minulle. Sama kun sanot alkoholistille tai narkkarille, että "mikset vaan lopeta?".

Kun ei pysty. Mieliteot ovat VALTAVAN voimakkaita ja tuovat mielihyvää. Sitä samanlaista mielihyvää ei tule muusta, esim seksistä, tupakoinnista tai mistään hieronnasta. Syöminen on ihanaa, kamalan ihanaa. Mutta mielummin olen lihava kuin narkomaani.

Ja laihduttaminen onnistuu - hetkellisesti. Ihan niinkuin alkoholisteilla "katkot" ja "uuden elämän aloittaminen". Tosiasiassa kyseessä on elämäntapamuutos tai se kuuluisa uskoon tulo. Jaksan itsekkin pinnistellä vaikka 1kk dietillä, mutten ole koskaan ajatellut, että loppuelämäni söisin maitorahkaa yms kamalaa. Rakastan rasvaisia, hiilihydraattipitoisia ruokia ja ei, pähkinät, marjat, smoothiet, maitorahkat eivät todellakaan kuulu niihin. Ja siitä pitäisi tulla elämäntapa. Ehei kiitos.

Jotenkin tuntuu kauhealta ajatus, että oma keho ja näin olleen oma itseys ällöttäisi. Olen lihava, ylipainoinen, tuhti, läski. Ei ällötä. Miksi en tee mitään, kysyt. Mitä sinun mielestäsi minun pitäisi tehdä? Minulla on hyvä näin.

Ehdottomasti ei. Itse minä kiloni kannan. Olen kaunis ja kurvikas.

Hyväksyntä alkaa omasta itsestä ja - sisimmästä. Olen sinut itseni kanssa.

Terveydelliset haitat ovat sitten eriksen. En puutu niihin. Itse olen toistaiseksi terve, iloinen ja voin hyvin.

Tonnikala kirjoitti:

Ällöttää ja hävettää. Syöminen on riippuvuus ainakin minulle. Sama kun sanot alkoholistille tai narkkarille, että "mikset vaan lopeta?".

Kun ei pysty. Mieliteot ovat VALTAVAN voimakkaita ja tuovat mielihyvää. Sitä samanlaista mielihyvää ei tule muusta, esim seksistä, tupakoinnista tai mistään hieronnasta. Syöminen on ihanaa, kamalan ihanaa. Mutta mielummin olen lihava kuin narkomaani.

Ja laihduttaminen onnistuu - hetkellisesti. Ihan niinkuin alkoholisteilla "katkot" ja "uuden elämän aloittaminen". Tosiasiassa kyseessä on elämäntapamuutos tai se kuuluisa uskoon tulo. Jaksan itsekkin pinnistellä vaikka 1kk dietillä, mutten ole koskaan ajatellut, että loppuelämäni söisin maitorahkaa yms kamalaa. Rakastan rasvaisia, hiilihydraattipitoisia ruokia ja ei, pähkinät, marjat, smoothiet, maitorahkat eivät todellakaan kuulu niihin. Ja siitä pitäisi tulla elämäntapa. Ehei kiitos.

Älä sitten syö niitä maitorahkoja. Laihduttaa voi nimittäin niinkin, että jos vaikka aiemmin on syönyt kokonaisen 300-grammaisen sipsipussin päivässä, niin  jatkossa jakaa sen ison pussin vaikka kolmeen erilliseen pakastepussiin ja syö päivässä vain sen yhden pussillisen eli 100 grammaa. Tällä keinolla on jo laskenut päivittäisen sipseistä saadun energiamäärän yhteen kolmasosaan aiemmasta, ja sitten vaikka tekee saman tempun kaikelle muullekin mitä tapaa syödä.

Ei ällötä. Luulin esiteininä olevani lihava ja laihdutin ihan järjettömällä tavalla, se teki jotain pahaa keholleni. Olen sen jälkeen ollut jojoilija painon suhteen. Nyt olen hyvin lihava ja niin luulin olevani parikymppisenäkin, vaikka oikeasti olin normaalipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu kauhealta ajatus, että oma keho ja näin olleen oma itseys ällöttäisi. Olen lihava, ylipainoinen, tuhti, läski. Ei ällötä. Miksi en tee mitään, kysyt. Mitä sinun mielestäsi minun pitäisi tehdä? Minulla on hyvä näin.

Valehtelet itsellesi jos sanot, että on hyvä olla lihavana. En usko sitä. Laihduttaa pitäisi jo terveydellisistä syistä, jotka tulevat vastaan jossakin vaiheessa, jos pysyt lihavana.

No todellakin ällöttää ja kyllä olen tehnyt vaikka ja mitä mutta lopputulos on se, etten enää liho. Nämä extrat (25kg) sen sijaan pysyy kuin pska junttilan tuvan seinässä.

Enää ei kiinnosta vttu mikään ja aivan sama vaikka en enää huomista näkisi.

Ällöttääkin kyllä, mutta enemmän tympii ja ärsyttää kun olo on niin tukala ja olen kömpelö. En ole mitenkään oma itseni lihavana, koska minulla on hoikan ja sporttisen ihmisen identiteetti.

Vierailija kirjoitti:

No todellakin ällöttää ja kyllä olen tehnyt vaikka ja mitä mutta lopputulos on se, etten enää liho. Nämä extrat (25kg) sen sijaan pysyy kuin pska junttilan tuvan seinässä.

Enää ei kiinnosta vttu mikään ja aivan sama vaikka en enää huomista näkisi.

Kolmen viikon vesipaasto, niin taatusti lähtee kiloja. Se on fysikaalinen mahdottomuus, että ei lähtisi.

Olen ollut hyvin hoikka, BMI n. 20 lasten syntymään saakka.Sitten alkoi lihominen kun en enää ehtinyt urheilemaan päivittäin kuten ennen.Ruokamäärä pysyi samana.Nyt olen ylipainoinen mutta kukaan ei ole koskaan siitä huomauttanut puolella sanallakaan.Mietin mahdanko olla kovin lihavan näköinen.

Minua lähinnä ällöttää ja yököttää tuo kaksinaamainen aloituksesi. Ensin paiskaat pöytään kolme loukkaavaa utelua kuin v-mäisin sukulaisakka ja sitten hurskaasti selität, ettet tahdo loukata. Ei tee mieli vastata yhteenkään kysymykseesi, sillä asia ei sinulle kuulu pätkän vertaa. Sitä paitsi itsepä taakkani kannan, olipa se sitten millainen tahansa. En ole pyytänyt sinulta apua enkä pyydä, ettäs tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu kauhealta ajatus, että oma keho ja näin olleen oma itseys ällöttäisi. Olen lihava, ylipainoinen, tuhti, läski. Ei ällötä. Miksi en tee mitään, kysyt. Mitä sinun mielestäsi minun pitäisi tehdä? Minulla on hyvä näin.

Valehtelet itsellesi jos sanot, että on hyvä olla lihavana. En usko sitä. Laihduttaa pitäisi jo terveydellisistä syistä, jotka tulevat vastaan jossakin vaiheessa, jos pysyt lihavana.

Laihdutus aiheuttaa tutkitusti syömishäiriöitä melkein 100% (ja 100% syömishäiriöistä aiheutuu laihdutuksesta) ja ne jotka laihduttavat päätyvät lähes aina entistä lihavammaksi juuri sen laihdutuksen takia. Älkää hyvät ihmiset puhuko asiasta josta ette mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No todellakin ällöttää ja kyllä olen tehnyt vaikka ja mitä mutta lopputulos on se, etten enää liho. Nämä extrat (25kg) sen sijaan pysyy kuin pska junttilan tuvan seinässä.

Enää ei kiinnosta vttu mikään ja aivan sama vaikka en enää huomista näkisi.

Kolmen viikon vesipaasto, niin taatusti lähtee kiloja. Se on fysikaalinen mahdottomuus, että ei lähtisi.

Ja mitäs sitten tapahtuu? Keho ja mieli on vedetty niin tiukille ja nälänhätään että se aiheuttaa muutoksia välittäjäaineista ja suolistofloorasta lähtien. Tämän jälkeen tuloksena on todennäköisesti syömishäiriö ja ahmiminen. Ks. Minnesota study jos et usko.