Lue keskustelun säännöt.
"Kivoja" asioita mitkä sinun mielestäsi tuntuu hirveän vastenmieliseltä pakkopullalta?
Minulla tällaisia on esim. mökkeily ja joulu. Silti aina ihmiset yrittävät pakottaa kerta toisensa jälkeen mökkeilemään ja viettämään joulua.
Mitä on sinulla yleisesti kivaksi miellettyjä asioita mitä inhoat mutta aina tuntuu että niistä olisi "pakko" tykätä?
Kommentit (1397)
Vierailija kirjoitti:
Ristiäiset, ja alle 4-vuotiaiden lasten synttärijuhlat jotka taidetaan järkätä enempi vanhempien (äidin) takia. Lapsi vierastaa kaikkia eikä muista juhlista mitään. Kauhee läjä krääsää lahjaksi, vaikka yksikin paketti (tai jopa kortti) riittäisi. Jos saan ite lapsia, pidetään ekat synttäripäivät ihan vaan äitin ja iskän kanssa.
Kiitos! Terveisin kolmen lapsen kummisetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Some, joulu, luokkakokous
Somessa en ole ollut ikinä ja luokkakokouksesta olen onnistunut välttymään ne kolme kertaa, kun sellainen olisi osunut kohdalle. Vielä kun saisi tuon puolison rajoittamaan joulun alun stressiä, niin mikäs tässä olisi ollessa.
Viinin litkiminen. Minkä ihmeen takia kaikki juo sitä kiljun makuista litkua!??
Vierailija kirjoitti:
Vieraiden ihmisten halailu ja koskettelu tyyliin "en olekaan nähnyt sinua rakas työkaveri yhteen kuukauteen nyt halataan".
VIHAAN SITÄ. En halua koskea sinuun.
Halaaminen on koronan myötä loppunut lähes kokonaan.
Jos joku nykyään halaa minua, se tuntuu todella oudolta, yleensä kyllä hyvältä, jos pidän ihmisestä, joka mua halaa. Vieraiden halailu on aina ollut vähän outoa näin suomalaiseen makuun.
Juominen juhlissa. Miksi tietyt juhlapyhät omistetaan kännäämään itsensä humalaan. Vois juoda sopivasti.
Pitkärivan( sanonta 70 luvulta ) ovi käy ahkeraan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
621 kirjoitti:
Viinin litkiminen. Minkä ihmeen takia kaikki juo sitä kiljun makuista litkua!??
Niinpä. Joisivat viskiä. Konjakkia ei kannata juoda, sillä se on tislattua viiniä (eli siinä se maku on tiivistetyssä muodossa)
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Juominen juhlissa. Miksi tietyt juhlapyhät omistetaan kännäämään itsensä humalaan. Vois juoda sopivasti.
Pitkärivan( sanonta 70 luvulta ) ovi käy ahkeraan .
Eriävä mielipide. Suomessa ei juoda juhlapäivänä, mutta aattona vedetään armottomat perseet ja ollaan sitten juhlapäivä krapulassa.
Kuinkahan moni nytkin vuoden tipattomalla tammikuulla aloittanut on itse asiassa ollut heti tammikuun alussa aivan hirveessä soosissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Juominen juhlissa. Miksi tietyt juhlapyhät omistetaan kännäämään itsensä humalaan. Vois juoda sopivasti.
Pitkärivan( sanonta 70 luvulta ) ovi käy ahkeraan .
Pitkäripaisesta meillä puhuttiin. Työkaveri kertoi huvittavan jutun, kun sillä oli hakureissu mennyt viime tippaan ja tarttui ovenkahvaan samalla, kun myyjä oli sulkemassa liikettä. Vetivät aikansa kumpikin omaan suuntaan, kunnes myyjä luovutti ja sanoi "Hyvä on, tule sisälle"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shoppailu. Koronatilanne nyt vähän jonoja vähentänyt toki kaupoissa sovituskoppiin. Mutta tungoksessa vaeltelu etsien sopivaa tuotetta, hikinen kopissa sovitus ja muu. Rankkaa touhua. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankinjohtaja Nieminen kirjoitti:
Pimpsukan nuoleminen
Totta. Kieli alkaa väsyä ja niskat jumiutua ekan tunnin jälkeen.
Pankinjohtaja Nieminen kirjoitti:
Pimpsukan nuoleminen
Sama täällä, mutta kun nuolen vaimoani niin imee sen jälkeen rakkauden valtikkaani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ketju :) sukuloinnit, työpaikan virkistysjutut ja muut väkinäiset sosiaaliset tilanteet ovat onneksi koronan takia vähentyneet.
Yksi näennäisesti kiva mutta oikeasti rasittava asia on turhien tavaralahjojen saaminen. Kuulostaa varmaan ylimieliseltä, mutta en halua lahoja, jotka jäävät vain kotiin rasitteeksi pyörimään. Appivanhemmilta tulee aina lahjaksi jokin entistä turhempi keittiölaite. Heillä itselläänkin on nurkat täynnä avaamattomia laatikoita ja kasseja täynnä ties mitä roinaa. Vaikeaa varmaan ymmärtää, että me emme halua samaa. Se ei ole vuosienkaan hokemisen jälkeen tehonnut, kun olemme sanoneet, että kiitos emme tarvitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavat sukujuhlat, kun näkee kerrankin kaikkia suvun vanhuksia jne.
Sitten kun yrittää käydä jotain väkinäistä keskustelua 75-v isosedän kanssa, jonka on tavannut viimeksi 12-vuotiaana. Ja se sama keskustelu viiden muun isosedän kanssa, jotka eivät selvästikään voisi minusta vähempää välittää.
Meidän suvun juhlissa ei edes juoda, vaan syödään ja lauletaan virsiä. Ruoka on kyllä hyvää.Mulla oli lapsena ja teininä tapana livahtaa tietyn ajan jälkeen sukujuhlista ja jopa omista juhlistani takavasemmalle omiin oloihini (vanhemmat huolehti omissa juhlissa seurustelusta ja tunsivat kyllä minut). Kerran jossain sukujuhlissa aikuinen sukulainen löysi minut ja huudahti "nyt reippaasti muiden joukkoon". Sanoin hitaasti joo enkä mennyt. Hän varmaan ajatteli, että ujostelen. Oikea syy oli se, että tylsistyin kuoliaaksi. En tykännyt kakusta, en tuntenut puoliakaan vieraista, vieraat olivat kaikki jotain aikuisia tai vanhuksia. Ja vaikka siellä olisi ollut samanikäisiä niin jos en tuntenut heitä, en totta totisesti mennyt tungettelemaan heidän seuraansa.
Mulla aina ollut päinvastoin. Inhosin ikäisteni lasten seuraa lapsena, viihdyin aikuisten seurassa, vanhusten juttuja rakastin kuunnella.
Edelleen jos olisin vaikka töissä palvelutalossa, mieluummin juttelisin niiden vanhusten kanssa kuin keski-ikäisten hoitajien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavat sukujuhlat, kun näkee kerrankin kaikkia suvun vanhuksia jne.
Sitten kun yrittää käydä jotain väkinäistä keskustelua 75-v isosedän kanssa, jonka on tavannut viimeksi 12-vuotiaana. Ja se sama keskustelu viiden muun isosedän kanssa, jotka eivät selvästikään voisi minusta vähempää välittää.
Meidän suvun juhlissa ei edes juoda, vaan syödään ja lauletaan virsiä. Ruoka on kyllä hyvää.Mulla oli lapsena ja teininä tapana livahtaa tietyn ajan jälkeen sukujuhlista ja jopa omista juhlistani takavasemmalle omiin oloihini (vanhemmat huolehti omissa juhlissa seurustelusta ja tunsivat kyllä minut). Kerran jossain sukujuhlissa aikuinen sukulainen löysi minut ja huudahti "nyt reippaasti muiden joukkoon". Sanoin hitaasti joo enkä mennyt. Hän varmaan ajatteli, että ujostelen. Oikea syy oli se, että tylsistyin kuoliaaksi. En tykännyt kakusta, en tuntenut puoliakaan vieraista, vieraat olivat kaikki jotain aikuisia tai vanhuksia. Ja vaikka siellä olisi ollut samanikäisiä niin jos en tuntenut heitä, en totta totisesti mennyt tungettelemaan heidän seuraansa.
Mulla aina ollut päinvastoin. Inhosin ikäisteni lasten seuraa lapsena, viihdyin aikuisten seurassa, vanhusten juttuja rakastin kuunnella.
Edelleen jos olisin vaikka töissä palvelutalossa, mieluummin juttelisin niiden vanhusten kanssa kuin keski-ikäisten hoitajien.
Meinasitko tehdä töitäkin jossain välissä vai pelkästään jutella?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on hirveän negatiivisia mörökölli-introvertteja jotka haluavat vaan kököttää yksin kotonaan ja suorastaan vihaavat muita ihmisiä. Surullista.
Eivät introvertit ole negatiivisia eivätkä he vihaa muita ihmisiä.He vain seurustelevat mieluummin yhden ihmisen kanssa kerrallaan ja välttävät hälyä.Tuntemillani introverteilla on hyviä ,elämänmittaisia ystävyyssuhteita sekä avioliittoja.
Vierailija kirjoitti:
10 vuoden tauon jälkeen lähdin opiskelemaan, ja RYHMÄTYÖT on kyllä kuraisinta mitä tiedän. Ei niitä tekemällä opi kokonaisuutta, ainoastaan sen osuuden mikä itelle lankeaa tehtäväksi. Ryhmän jäsenten kemiat myös harvoin kohtaa niin hyvin, etteikö alkais joku henkilö ärsyttämään. Ite oon melko pedantti, mut niin vaan osui ryhmätyötiimiin vielä tarkempi pilkunpiip, ja ai että revin hiuksia päästäni kun mietittiin yksittäisiä lauseita kymmeniä minuutteja, eikä niillä loppupeleissä ollu mitään merkitystä. Ryhmän sisällä myös vaikee asettaa tavotetta arvosanalle, joku haluaa parhaan ja jollekki riittää keskiverto, niin kumman riman mukaan mennään?
Mieluummin teen yksin ja vaikka sitte työmäärällisesti enemmän, kuin ryhmässä.
Tuohan kuulostaa LOISTAVALTA työpaikkasimulaattorilta. Just noinhan se projekteissa menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makean syöminen. Sosiaalisissa tilanteissa makeasta kieltäytymisen aiheuttaman kriisin selvittely. Pakkosyötetyn makean jälkeinen pahoinvointi.
Just tää! On ihan käsittämätöntä, ettei sitä tunnu kukaan tajuavan, että jotkut (ilmeisen harvat) ei oikeesti tykkää makeasta ollenkaan tai eivät halua sokeria elimistöönsä. Itse olen herkästi lihoava ja olen vuosien varrella lakannut syömästä sokeria ja kaikkia nopeita hiilihydraatteja. Itselleni tilanne on se, että en saa kermakakusta tms mitään nautintoa ja suhteessa siihen, että se kertasyöminenkin voi näkyä heti mun vaivoin hallittavissa olevassa painossa... tilanne on täysin absurdi. Kaikki ihmettelee suureen ääneen, että "voi voi, miten sä VOIT kieltäytyä makeasta, en mä vaan ikinä pystyis..."
Tai sitten muut sanovat, että "syö syö vaan", tai jopa väkisellä työntävät sitä makeaa nenäni eteen.
Sanoo, että lääkäri epäilee diabetestä, niin saa olla syömättä makeita.
Outoa. Itse olen asunut 8 vuotta omakotitalossa ja ilman pakkoa en enää sellaiseen muuta. Kerrostaloissa taas on mukava asua, kun ei tarvitse itse tehdä mitään huoltotoimenpiteitä.