Raskaus ja henkinen väkivalta
Asun puolisoni kanssa avoliitossa, ja minulla on itselläni tytär edellisestä liitosta. Olen nyt raskaana yli puolivälin, ja raskausaika on ollut todella vaikeaa, aivan muuta kuin mitä suunnittelimme ja lupasimme.
ongelmamme toki alkoivat jo ennen raskautta, mutta saimme ne sovittua ja suhteemme oli melko kivalla mallilla. Mies on ollut melko hallitseva ja ehdoton alusta asti, ja ollut kova määräilemöön minua mutta asettanut itsensä sääntöjen yläpuolelle.
tämä on kärjistynyt raskausaikana niin pahaksi, että jokaisesta pienestäkin asiasta, josta tulee edes sanaharkkaa, mies ottaa hatkat, jättää minut yksin vastaamaan kaikesta. Hän katoaa ryyppäämään, ei vastaa puhelimeen, soittelee seuraavana aamuna ja pyytelee anteeksi. Jos en anna heti anteeksi, katkaisee hän yhteyden taas.
olen kuin kotiini vangittu koko raskauden ajan- mies kieltäytyi raskauteni alussa jäämään kertaakaan kotiin tyttäreni kanssa, jotta pääsisin käymään missään. Viimeksi tänään juuri puhelimessa hänen haukuttua minut ensin pataluhaksi ja kaikki maailman rumimmat ja halveksivimmat sanat läpi kun sanoin että koen todella epäreiluksi että hänen pitää päästä häipymään sillä sekunnilla kun huvittaa ja minun pitää vaan kestää täällä pääsemättä lähtemään mihinkään, huusi hän että hän ei aio kakaraani vahtia kertaakaan. Jos haluan jonnekin mennä niin hankin hoitajan. Työni on vuorotyötä (tosin olen nyt jo jäänyt äippälomalle) että en voi tehdä iltavuoroja ellen hanki hoitajaa lapselle.
Hän kun viimeksi häippäsi pari pvää sitten kun olimme lähdössä kauppaan, ja olin huonolla tuulella, ja palasi seuraavana päivänä takaisin- sanoin etten enää jaksa tätä, hoitaa yksin kaikkea ja pitää hänelle hotellia pystyssä täällä. Nyt kuulema olen riippakivi joka ei anna hänen tehdä mitään kun hän ei saa lähteä kun riitelemme ja olla ja tehdä mitä huvittaa..näitä katoamisia on siis viikoittain, ja olemme 30-vuotias pari, emme teinejä.
tekstini on varmaan ihan sekavaa, olen itsekin jotenkin niin sekava nyt. Nyt on ollut niin intensiivinen ja pitkä putki huoritteluja, luuseriksi haukkumista, oksettava, hävettävä tms mitä kaikkea olen että olen aivan puhki poikki.
Hän ei kykene ymmärtämään, että olen niin poikki että toivoisin aivan oikeasti etten olisi raskaana..
se on sanomattakin selvää, että jo ensimmäisen kerran hänen haukkuessaan minua rumaksi lehmäksi sen olisi pitänyt riittää (onneksi tyttöni on niin kso että on usein pihalla kavereiden kaa eikä ole kuullut näitä vaikka ne ovatkin jo arkipäivää ja usein saan nämä haukut viestinä päivän mittaan) ja kaikki muu.. Mutta koen todella voimakasta ahdistusta tästä tilanteeta, että olen alistettuna olemaan koko ajan kotona kun hän milloin milläkin verukkeella saa syyn lähteä ja jättää minut yksin. Mutta koska minulla on lapsi, on se omaa syytäni etten voi lähteä mihinkään.
Raskausaikani on ollut täynnä sairastamista, ja lepokielloista huolimatta täällä yksin siivoan, teen ruoat ja käyn kaupassa kun häntä ei huvita olla täällä..
Kommentit (56)
Äh, teksti karkasi.. toki sen nyt ymmärrän että nyt olen raskaana ja asiat on miten on, mutta en voi sille mitään eträ matessani yksin sängyssä lukiessani hänen huorittelu ja halveksimisviestejä, syytän itseäni joka kerta siitä että olen antanut itseni tulla raskaaksi ja häpeän sitä.
No otat tyttösi mukaan lääkäriin. Mites luulet, että yksinäiset yh odottajat lääkärissä käy. Tän on pakko olla taas porvoosta tää juttu.
Eikö se ole vain hyvä asia, että muuttaa pois?
Ajattele nyt itsekin: sen jälkeen sinulla on taas vapaus olla ihan oma itsesi, sinun ei tarvitse enää koskaan ahdistua siitä ajatuksesta, että mitähän se mies nyt sanoo jos teen näin ...
Ihan oikeasti, sinä voit syyttää itseäsi vain siitä, että et nyt pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi, myös siitä tulevasta vaan makailet edelleen lukemassa miehen lähettämiä viestejä. Sinä nyt olet raskaana, ei siinä ole mitään häpeämistä vaan siinä, että et pääse tuosta miehestä irti.
Teidän yhteinen tulevaisuutenne - mitä iloa siitä sinulle olisi? Siis jos teillä olisi yhteinen lapsi ja tulevaisuus.
Mieti nyt tarkkaan, haluatko lastesi elävän kodissa, jossa on tuollainen ilmapiiri. Toivottavasti sinulla on läheisiä, jotka voivat tarvittaessa vahtia isompaa lasta. Kuulostat järkevältä ja huolehtivalta ihmiseltä, mutta olet varmaan myös vähän liian kiltti.
Minä tarkoitin nyt yöllisiä päivystyskäyntejä joota olen joutunut tekemään muutamia tämän raskauden aikana. Se tuntuu kohtuuttomalta että joutuisin tyttäreni yöllä raahaamaan koulupäivänä sinne koko yöksi sen takia että toinen ei suostu olemaan "kakaravahtina". Kyllähän minä normaalit neuvolakäynnit käyn, tyttäreni on koulussa tuolloin eikä ne muutenkaan ole ongelma tässä.
Kauhea mies! Lähde äkkiä ennen kuin jotain pahaa tapahtuu! :( Toivottavasti saat paljon apua tutuilta, neuvolasta ja vaikka turvakodista jos et sukulaisten luokse pääse.
Mistä näitä hulluja oikein sikiää?
Kiitos taas vastauksista.
tuosta liika kiltteydestä olen kuullut aina, mieheni on siitä huomauttanut halveksien myös.. tyttäreni isä on valitettavasti kuollut, ja tämä armoton häpeä estää minua puhumasta kenellekään asiasta.. Koen epäonnistuneeni niin pahasti ja lisäksi pelkään että mieheni on oikeassa siinä että kaikki on minun vikaani kun olen niin tyhmä ja hullu.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 16:13"]
... miten mieheni olisi oikeassa että pilaan kaiken ja olen pimeä kun itken heille, ja minuun iski käsittämättömän suuri häpeä..
[/quote]
Sinäkö se olet, joka pilaat "kaiken" jos kerrot miehen edesottamuksista?
Sinä olet pimeä, jos et nyt pelasta lapsiasi sen miehen kynsistä.
Mitä sinulla oikeastaan olisi huonommin yksinhuoltajana, kun mies ei nytkään suostu huolehtimaan jo olemassaolevasta lapsesta? Sama tulee jatkumaan sitten, kun yhteinen lapsenne syntyy.
Selitä lapselle, että äiti ei nyt jaksa vaan te tarvitsette apua, kun menet turvakotiin. Voit vain kuvitella, mikä on tilanne silloin kun mies jää lapsesi kanssa kun sinä olet synnytyssairaalassa. Se aika voi olla edessä hyvinkin pian, jos nyt olet jo sairauslomalla.
Kaikki syyt, miksi et lähtisi tuosta suhteesta, ovat tekosyitä. Ei tuollaisen kanssa kannata jatkaa, pahemmaksi se vain menee.
SINÄ ET OLE PIMEÄ JA HULLU! Vaan sinun huutava hulluna haukkuva tasapainoton miehesi on ehkä narsisti. Jätä se nyt ihmeessä, et tarvitse häntä. Lapsesi sen sijaan tarvitsevat äidin. Pelasta itsesi ja tyttösi. Puhu neuvolassa, tarvitset myös apua lapsesi hoidossa, kun sinulle tulee synnytys eteen.
Olen sitä mieltä, että syntyvä lapsikaan ei tarvitse tuota ihmistä elämäänsä, jos hän käyttäytyy noin alistavasti ja halveksien myös tytärtäsi kohtaan. Eihän hänellä ole mitään empatiakykyä tai kykyä asettua toisen asemaan, vaan ainoastaan halu alistaa. Menisin jopa niin pitkälle, että kieltäytyisin isyyden selvittämisestä. Mies tulee nimittäin pompottamaan sinua lapsen kautta, jos saa yhteishuoltajuuden ja tapaamisoikeudet.
Tsemppiä, usko pois että sinä olet ihan normaali lämmin sielulla varustettu ihminen, mutta miehesi ei ole. Jätä hänet!
Tuollainen elämä ei ole mistään kotoisin. Mies alistaa ja pompottelee mielensä mukaan. Häpeää sinun ei todellakaan tarvitse tuntea! Hanki apua nopeasti. Voit soittaa turvakotiin ja kysyä neuvoa vaikka et menisikään.
Samaa mieltä edellä kirjoittaneen kanssa. Soita tähän sivustolla olevaan tukipuhelimeen: http://www.narsistienuhrientuki.fi/ ja kerro kuinka sinua kohdellaan. Saat aika nopeasti tietää oletko elänyt narsistin kanssa. Itselle kävi niin, mutta en tyhmyyksissäni soittanut sinne jo heti, kun lähipiiri sanoi mieheni olevan narsisti. Mene turvakotiin, olet siellä lapsesi kanssa turvassa ja saat tarvitsemaasi apua. Toimi heti, älä enää odota hetkeäkään! Elämä ei tuosta ainakaan muutu paremmaksi, jos jäät tuohon suhteeseen..nimimerkillä kokemusta on :( Usko ja luota itseesi, kyllä se elämä siitä paremmaksi vielä muuttuu! :)
[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 16:54"]
SINÄ ET OLE PIMEÄ JA HULLU! Vaan sinun huutava hulluna haukkuva tasapainoton miehesi on ehkä narsisti. Jätä se nyt ihmeessä, et tarvitse häntä. Lapsesi sen sijaan tarvitsevat äidin. Pelasta itsesi ja tyttösi. Puhu neuvolassa, tarvitset myös apua lapsesi hoidossa, kun sinulle tulee synnytys eteen.
Olen sitä mieltä, että syntyvä lapsikaan ei tarvitse tuota ihmistä elämäänsä, jos hän käyttäytyy noin alistavasti ja halveksien myös tytärtäsi kohtaan. Eihän hänellä ole mitään empatiakykyä tai kykyä asettua toisen asemaan, vaan ainoastaan halu alistaa. Menisin jopa niin pitkälle, että kieltäytyisin isyyden selvittämisestä. Mies tulee nimittäin pompottamaan sinua lapsen kautta, jos saa yhteishuoltajuuden ja tapaamisoikeudet.
Tsemppiä, usko pois että sinä olet ihan normaali lämmin sielulla varustettu ihminen, mutta miehesi ei ole. Jätä hänet!
[/quote]
Älä usko sanaakaan mitä paskaläjä ukkosi sanoo. Ei tuo mitään rakkautta ole. Löydät kyllä uuden ja paremman ihan varmasti.
Mitä oikeasti kuvittelet että mies tekee kun olet lapsen kanssa synnärillä? Tai siis siellä vauvaosastolla kun vauva on syntynyt?
Jättää tyttäresi oman onnensa nojaan.
Jätö se. HETI
Miten joku voi olla noin kylmä, että vaikka ei ole kyseessä oma lapsi, niin voi kohdella noin? Jotain se kertoo siitä ihmisestä. Olen pahoillani, että olet joutunut tuollaisen hirviön kynsiin.
Ap vielä.. Hän suorastaan vittuilee minulle jatkuvasti siitä kun toivoisin etten ole raskaana, hänen mielestään ei ole mitään syytä miksi voisi niin toivoa. Olen huono äiti, hävettävä luuseri, joka toivoo oman lapsen kuolemaa.. Hänhän on tehnyt hyvin selväksi että ilman yhteistä lasta meillä ei ole tulevaisuutta.