Raskaus ja henkinen väkivalta
Asun puolisoni kanssa avoliitossa, ja minulla on itselläni tytär edellisestä liitosta. Olen nyt raskaana yli puolivälin, ja raskausaika on ollut todella vaikeaa, aivan muuta kuin mitä suunnittelimme ja lupasimme.
ongelmamme toki alkoivat jo ennen raskautta, mutta saimme ne sovittua ja suhteemme oli melko kivalla mallilla. Mies on ollut melko hallitseva ja ehdoton alusta asti, ja ollut kova määräilemöön minua mutta asettanut itsensä sääntöjen yläpuolelle.
tämä on kärjistynyt raskausaikana niin pahaksi, että jokaisesta pienestäkin asiasta, josta tulee edes sanaharkkaa, mies ottaa hatkat, jättää minut yksin vastaamaan kaikesta. Hän katoaa ryyppäämään, ei vastaa puhelimeen, soittelee seuraavana aamuna ja pyytelee anteeksi. Jos en anna heti anteeksi, katkaisee hän yhteyden taas.
olen kuin kotiini vangittu koko raskauden ajan- mies kieltäytyi raskauteni alussa jäämään kertaakaan kotiin tyttäreni kanssa, jotta pääsisin käymään missään. Viimeksi tänään juuri puhelimessa hänen haukuttua minut ensin pataluhaksi ja kaikki maailman rumimmat ja halveksivimmat sanat läpi kun sanoin että koen todella epäreiluksi että hänen pitää päästä häipymään sillä sekunnilla kun huvittaa ja minun pitää vaan kestää täällä pääsemättä lähtemään mihinkään, huusi hän että hän ei aio kakaraani vahtia kertaakaan. Jos haluan jonnekin mennä niin hankin hoitajan. Työni on vuorotyötä (tosin olen nyt jo jäänyt äippälomalle) että en voi tehdä iltavuoroja ellen hanki hoitajaa lapselle.
Hän kun viimeksi häippäsi pari pvää sitten kun olimme lähdössä kauppaan, ja olin huonolla tuulella, ja palasi seuraavana päivänä takaisin- sanoin etten enää jaksa tätä, hoitaa yksin kaikkea ja pitää hänelle hotellia pystyssä täällä. Nyt kuulema olen riippakivi joka ei anna hänen tehdä mitään kun hän ei saa lähteä kun riitelemme ja olla ja tehdä mitä huvittaa..näitä katoamisia on siis viikoittain, ja olemme 30-vuotias pari, emme teinejä.
tekstini on varmaan ihan sekavaa, olen itsekin jotenkin niin sekava nyt. Nyt on ollut niin intensiivinen ja pitkä putki huoritteluja, luuseriksi haukkumista, oksettava, hävettävä tms mitä kaikkea olen että olen aivan puhki poikki.
Hän ei kykene ymmärtämään, että olen niin poikki että toivoisin aivan oikeasti etten olisi raskaana..
se on sanomattakin selvää, että jo ensimmäisen kerran hänen haukkuessaan minua rumaksi lehmäksi sen olisi pitänyt riittää (onneksi tyttöni on niin kso että on usein pihalla kavereiden kaa eikä ole kuullut näitä vaikka ne ovatkin jo arkipäivää ja usein saan nämä haukut viestinä päivän mittaan) ja kaikki muu.. Mutta koen todella voimakasta ahdistusta tästä tilanteeta, että olen alistettuna olemaan koko ajan kotona kun hän milloin milläkin verukkeella saa syyn lähteä ja jättää minut yksin. Mutta koska minulla on lapsi, on se omaa syytäni etten voi lähteä mihinkään.
Raskausaikani on ollut täynnä sairastamista, ja lepokielloista huolimatta täällä yksin siivoan, teen ruoat ja käyn kaupassa kun häntä ei huvita olla täällä..
Kommentit (56)
Kiitos vastauksista. Kun kerroin hakevani apua neuvolasta, sain sellaisen haukkuryöpyn niskaani "vittu jotain sossutanttoja sotket tähän, kyl sä aina saatanan sopat keität" koitin itkusena selittää että tarvitsen apua mutta hän sai minut tuntemaan nyt niin paljon syyllisyyttä asiasta että peruin ajan..
uskon että olen teille vain yksi monesta tässä tilanteessa, mutta olen kovin kiitollinen teille jotka näette viestistäni tilanteeni ja jaksatte vastata.
Kaksi viimeisintä viestiä siis ap:lta.
Mitä, vieläkö sinä olet siellä sen hyypiön kanssa?
Nyt pakkaat laukun ja kävelet lapsesi kanssa ulos, menet turvakotiin etkä missään tapauksessa kuuntele sanaakaan mitä hän suustaan päästää!
Jätä se mies ihan oikeasti. Olet varmaan jo nyt ihan uuvuksissa, ehkä lievästi masentunut? Vauvan kanssa on vielä raskaampaa katsella ja kuunnella tuollaista käytöstä ihmiseltä jonka pitäisi olla se suurin tuki ja turva eikä päinvastoin. Ja miehen käytös tulee vaan pahenemaan. Päätös lähteä on varmasti vaikea ja pelottava mutta se tulee pelastamaan elämäsi.
Hyviä neuvoja "lähde turvakotiin". Millä perustein ja mitä sille lapselle selittää? tilanteesi kuulostaa kamalalta ap, tuollainen riöanne rikkoo ktsetunnon ja oman järjen. Silloin on vaikea lähteä lun ruoeaa syyllistämään itseään.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 15:58"]
Hyviä neuvoja "lähde turvakotiin". Millä perustein ja mitä sille lapselle selittää?
[/quote]
Sitä voi miettiä myöhemmin ammatti-ihmisten kanssa. Mutta tuosta sairaasta tilanteesta on pakko päästä ulos. Heti.
Ota asia puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä, mitään miehelle puhumatta. Jos olet jo jäänyt äitiyslomalle, sullahan on aika usein jo noita neuvolakäyntejä. Tai soita neuvolaan joku päivä kun mies ei ole kotona. Kyllähän hänen on pakko päästää sut noihin perus neuvolatarkastuksiin lapsen voinnin seuraamiseksi! Isompi lapsi (oletin jotenkin, että jo kouluikäinen, jos viettää itsenäisesti aikaa kavereillaan) voi sen aikaa leikkiä tai lukea odotushuoneessa.
Kun terveydenhoitaja kysyy, miten olet voinut, älä valehtele että hyvin, vaan kerro teidän tilanne ja että et jaksa enää.
Olen siis jäänyt äitiyslomalle etuajassa sairastumiseni vuoksi. Olen vkolla 21 nyt. Viimeksi kun minulla tuli voimakkaitamsupisruksia ja piti päästä sairaalaan, hän oli ystävänsä kanssa häippässyt ryyppäämään ja minulla stressi ilmeisesti aiheutti nuo ja sykeongelmia, ilmoitin että minun pitäisi päästä päovystykseen, voisiko hän tulla kotiin vahtimaan nukkuvaa tyttöä. Hän ei tullut, hän ei ole vastuussa kakarastani ja hän ei kyennyt ymmärtämään miksen voi ottaa tyttöä mukaan. Tämän jälkeen hän sulki puhelimen ja otti seuraavan kerran seuraavana aamuna yhteyttä haukkuakseen minua. Joten kyllä, varsinkin kun hän on suutuspäissään, hän voi kyllä estää minua tyttäreni varjolla pääsemästä lääkäriin.
olen itsekin ajatellut nyt viime aikoina, että olen huono ja tyhmä, jonka takia hän käyttäytyy noin- olisin halunnut sanoa viime vkolla neuvolassa että tarvitsencapua, mutta päässäni pyöri miten mieheni olisi oikeassa että pilaan kaiken ja olen pimeä kun itken heille, ja minuun iski käsittämättömän suuri häpeä..
Kuuntele nyt meitä täällä, sun miehesi on aivan hullu, ja sussa ei ole mitään vikaa. Joudut kärsimään tilanteesta aivan liikaa. Soita turvakotiin, niille voi soittaa yölläkin. Se on ensimmäinen askel. Kaikki muut kuviot selviävät sen jälkeen, turvakoti auttaa ja neuvoo kaikissa asioissa. Pakkaa itsellesi ja tytöllesi kassi, jossa on vaatteita muutamaksi päiväksi, henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, lääkkeet, passit tai muut henkkarit, tytön koulutarvikkeet. Ota mukaan myös kaikki raha, sekä kaikki pankkitunnukset. Lähde pois kotoa, et selkeästikään pysty olemaan siellä ja olet jo jaksamisesi äärirajoilla. Jos et pääse turvakotiin omin avuin niin saat poliisilta kyllä kyydin. Soita sinne heti. Googleta oma paikkakuntasi ja turvakoti. Jos et löydä niin soita 112 numeroon. Kaikista tärkeintä on että toimit heti. Jos et jaksa itsesi vuoksi niin tyttäresi takia sinun on pakko toimia nyt oikein!
Miehesi on oikeassa siinä että voit nyt pilata kaiken. Mutta toisin kuin hän väittää, voit nyt pilata kaiken jos et kerro tilanteesta jollekkin ja lähde. Jäämässä voit pilata omasi, tyttäresi sekä tulevan lapsesi elämän.
Sinulla ei ole mitään hävettävää jos nyt lähdet. Myöhemmin voi olla jos nyt jäät.
Tiedän että varmasti toivot miehen käytöksen muuttuvan. Hetkittäin saatat jopa uskoa siihen. Niin tuskin kuitenkaan tapahtuu kun kerta käyttäytyy noin nyt kun olet "heikoilla".
Ainahan jää se mahdollisuus että voitte palata yhteen JOS mies todella tajuaa käytöksensä ja muuttaa suuntaa. Nyt on kuitenkin viisainta lähteä.
Suosittelen samaa kun joku aikasempi. Soita edes turvakotiin. Vaikka pelottaisi että he pitävät tyhmänä ja säälittävänä, niin eiväthän ne sinua tunne eikä sinun tarvitse sanoa nimeäsi. Keksit vaikka jonkun valenimen. Sieltä saat neuvoja tilanteeseesi.
Voi itku. Kuuntele noita kaikkia aiempia vastaajia ja lähde jo! Toivon todella, että seuraavan viestin kirjoitat turvakodista tai jostain muusta turvallisesta paikasta. Olet nyt niin äärirajoilla, ettet enää jaksa pitää itsestäsi ja lapsistasi huolta. Mene jonnekin, missä sinua autetaan. Et voi piiskata itseäsi tässä tilanteessa enää yhtään. Ps. miehesi on hirviö.
Seurusteletko mun "eksäni" kanssa, josta varoitin sinua? ;) Nauroit Fb:ssä päin naamaani ja vastasit, että se sekopää olen minä, ja yritit olla nokkela kaupan päälle, koska en suostunut palauttamaan miehen antamaa avainta, jotta tietäisin todellakin olevani miehelle entinen ja syystä?
Se avain on nyt joen pohjassa. Heitin sen sinne, koska koin saman samantapaisen miehen kanssa, suutuin ja viskoin sen sinne, koska halusin että se kusipää saa kärsiä edes jostain.
Vitsit sikseen. Tilanteesi on kammottava, ja tuohon ajautuu juuri huomaamattaan. Antaa ensin periksi yhdessä asiassa, sen jälkeen toisessa ja lopulta huomaakin seisovansa keskellä helvettiä, sillä parisuhteen vallankäytön roolit ovat taidokkaasti viturallaan. Oma vastaava eksäseni yritti määräillä minua aivan kaikessa; pukeutumista myöten. Alkuun määräily näkyi huoltamisena, ennen kuin tajusin sen olevan holhoamista. En saanut edes hampaita pestä rauhassa, kun se oli pyyhkimässä suutani, ja kun tulin kampaajalta takaisin siten, että etuhiukseni oli palmikoitu, se oli sitäkin pyytämättä purkamassa ennen kuin ehdin huutaa että näpit irti. Seuraavana aamuna ensitöikseen mies tuijotti lettiä kiinteästi "Se on aika rispaantunut. Mä olisin purkanut tuon jo."
Todellisuudessa palmikossa ei ollut mitään vikaa, vaan miehen käytöksessä. Alkuun kun kaikki oli ihanaa, niin lakkasi olemasta, koska mies alkoi hallita ajankäyttöäni, puhelintani, nettiä. Nosti kyselemättä lupaani läppärin sylistäni ja katsoi kenen kanssa kirjottelen. Sen jälkeen syyllisti, että tekstailin salanpitein wc:ssä jonkun kanssa, kavereilla piti olla nimet.
Hauskinta, että wc- tekstailu oli puhelimen näpärilyä paskalla ollessa. kavereita, joita mies ei ollut koskaan nähnytkään ja joihin en usein pitänyt yhteyttä, ei ollut tarpeen nimetä, mutta mies epäili heitä miespuolisiksi ja oli mustasukkainen.
Aika kului. Mies sanoi, että näemme tänään. Sanoin, ettemme näe. Mies sanoi, että näemme, ja antoi mulle kotiintuloajan. En noudattanut sitä, ja mies tuli samaan baariin istumaan kanssamme iltaa ja pakotti minut lähtemään mukanaan.
Mies sai yhtäkkiä tarpeekseen "suhteestamme". Hän ei rakastanut minua enää, koska olin kuulemma hankala. En ollut rakastanut häntä hetkeäkään, sillä olin etsinyt tasapainoa; halusin olla itsenäinen mutta parisuhteessa, mutta tuollainen ei onnsitunut miehen kanssa. Samaan aikaan kun pyrin olemaan oma itseni, pyrin vain irti siitä hallitsevuudesta. Lopulta tuli päivä, kun ihmettelin, mitä oli vinossa. Miehestä ei kuulunut mitään. Koitin soittaa uudelleen, lopulta mies vastasi todella vihaisesti että mä soitan sulle huomenna. Samalla kuulin taustalta, miten joku veti vessan. Kysyin, kuka se oli, ja mies meni nopeasti parvekkeelle puhumaan. Tämän jälkeen ilmoitin, että minuun on turha pitää enää yhteyttä. Siellä oli toinen nainen, ja samalla hetkellä, kun kuulin äänet taustalta, miehen minulle tyrkkäämä avain oli joen pohjassa.
Mies oli hankkinut muuta seuraa kostoksi, ja se oli kuulemma minun oma vikani että hänen piti pettää minua.
Antaisin neuvoksi, että heivaisit helvettiin tuollaisen. Siihen tarvitaan vain hiukan raivoa ja sisua ja uskoa itseensä. Kun mies soittaa haukkuakseen, sulje puhelin. Kun mies laittaa viestiä, älä vastaa. älä laske sitä enää sisälle, älä usko mitään. Lähde.
Nyt jumalauta nainen järki käteen!!! Haluatko oikeasti tuollaista elämää lopunikää, se mies ei muutu. Odotan itse parhaillaan ja herranjumala ei tulis kuuloonkaan et sietäisin tollasta. Sun ei tarvi sietää, kerää kaikki voimas ja lähde, ajattele lapsias, ajattele itseäs!
Hui, hyytävää, ap. Eksäni oli juuri tuollainen pikku yksityiskohtia myöten. Ikä vaan ei täsmää. Lähde, oikeasti, ja heti. Jos hän saa näppinsä yhteiseen tulevaan lapseenne, olet pulassa.
Sen takia kannattaisi olla yhdessä pidempään kuin sen maximissaan pari vuotta, jottei tule tuollaisia yllätyksiä.
Kun suoraan puhuttuna, en vaan usko että mies olisi ollut ensin vuosia paras avomies maailmassa ja vasta raskausaikana aloittanut perseilyt. Tai no, sanoitkin tekstissä ongelmia olleen jo ennen raskautta. Joten miksi siis halusit lapsia miehen kanssa, joka käyttäytyy vastuuttomasti?
Vastuu on jokaisella itsellään, että kenen kanssa alkaa niitä lapsia tekemään.
Heti hakemaan apua, oikeasti heti!
Vointisi kohenee ja elämäsi rauhoittuu. Et ansaitse tuollaista kohtelua.Rukoilen puolestasi.
Nämä alkoivat tasan vasta kun tulin raskaaksi. Sitä ennen, kun minulla oli jonkinnäköinen itsemääräämisoikeus ja pystyin liikkumaan vapaammin niin hän ei ilmeisesti uskaltanut samalla tavalla käyttäytyä. Näin olen itse asian tuökinnut. Nyt, kun olen hänelle raskaana, on tilanne kuin painajaisesta.. Aluksi jaksoin pistää hanttiin ja pari krt sanoinettä takasin ei ole tulemista. Siitä alkoi niin kamala kiristäminen ja uhkailu aina minun pärjäämisestäni lähtien eträ luovutin ja annoin periksi. Nyt en enää tiedä olenko tosiaan niin kamala kuin hän sanoo, ja minun pitäisi koittaa jotenkin muuttua, vai onko vika hänessä. Ehkä saan itseni jaloille vielä ennenkuin menerän järkeni kokonaan, siihen ei ole enää pitkä matka..
Olen vaan niin väsynyt, yksinkertaisesti. Hän uhkaili taas tänään ettei tule kotiin ja ehkä vasta huomenna tai varmaan muuttaa pois että koska en vaan jaksa enää yksin niin kuin robotti pyysin anteeksi vaikka ei ollut pyydettävää jotta hän tulisi hetkeksi avuksi ja saisin vaikka nukkua hetken ennenkuin tyttö tulee kotiin illalla. Hänelle keksin aina valheita missä mies on kun ei ole kotona jotta hän ei asiasta tietäisi.. siis tytölle.