Joskus tulee haikea tunne kun olet katsonut oikein hyvän tv-sarjan viimeisen jakson, mikä sarja aiheutti sinulle tämän olon?

Oi,

Paljastavat valheet. Rakastin sitä sarjaa. Olen katsonut sen striimipalvelusta kolme tai neljä kertaa sen jälkeen.

Toinen kestosuosikki oli se kuolemansyytutkija, joka käytti mielettömiä kenkiä ja pärjäsi miesten maailmassa... en vaan muista sen suomalaista nimeä, alkuperäinen nimi oli Body of Proof.

Kolmas, jonka eka kausi oli niin hyvä että harmitti kun se loppui oli se islantilainen Ófærð. Kakkoskausi ei sitten enää ollutkaan mistään kotoisin.

House.of cards oli huikea. Viimeinen kausi ei ehkä yltänyt aikaisempien tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Minkä taakseen jättää

Kyllä! En muista koska viimeksi olisin reagoinut näin vahvasti sarjalle tai elokuvalle.

Loistava ystäväni. Onneksi 2. kausi tulee näkyville Areenaan tiistaina!

House

Moderni perhe

How I met your mother

Milanon Naisten Paratiisi

Saariston lapset ja alkuperäinen Anna- sarja( Megan Fellows pääos?). Viimeksi näytetty uudempi Anna- sarja oli täysin hengetön.

Eihän se ole loppunut, tulee koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Milanon Naisten Paratiisi

Sarjaa tehdään koko ajan, ei ole loppunut

Vierailija kirjoitti:

Milanon Naisten Paratiisi

Niitä on ehtinyt olla paljon, niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin, sillä muistan erilaisia tv-sarjoja siinä viidenkymmenen vuoden ajalta. Nyt viimeisimmäksi Kotikatu: sain juuri äsken viimeisen jakson ladattua FlickFetchillä Yle Areenasta ja siirsin koko viimeisen, kahdeksannentoista kauden ulkoiselle kovalevylle. Oli se urakka, kesti neljä ja puoli vuotta, mutta nyt on koko sarja tallessa: 18 kautta ja 588 jaksoa.

En ihan kerinnyt alusta alkaen mukaan - sarja alkoi 1995 ja aloitin säännöllisen seuraamisen vasta joskus vuosituhannen vaihteessa - mutta äkkiä siitä tuli jokaviikkoinen ilo ja huvi ja roolihahmoista kuin omia tuttuja ja sukulaisia. Vuonna 2007 laajakaistan hankkimisen jälkeen minusta tuli vakikirjoittaja Ylen Kotikatu-keskustelupalstalla, ja antauduin kiihkeästi keskusteluun mukaan. Vähän liian kiihkeästikin, voisi varmaan joku kanssakeskustelija ärähtää. :D Viimeisen jakson näin "muutaman" muun kanssa Ylen Isossa Pajassa joulukuuussa 2012, jossa vietettiin sarjan haikeaa lopetusta katsojien, näyttelijöiden kuin ohjaajien ja muun teknisen henkilökunnan kanssa.

Ei Kotikatu kokonaisuutena ihan maaliin asti kantanut, ne pari kamalaa tuotantokautta siinä loppupuolella saippuajuonenkäänteineen ja katastrofisine kuvaustavan muutoksineen olivat minullekin melkein se viimeinen pisara, mutta jaksoin kuitenkin pysyä mukana siihen viimeiseen osaan saakka. Viimeiselle kaudelle vaihdettiin ohjaajaa ja muutenkin suitsittiin pahimpia saippuamaisuuksia, joten lopulta Kotikadusta jäi ihan hyvä maku suuhun. Katselin äsken sarjan viimeisen varttitunnin ja haikeana muistelin sarjan henkilöitä ja tapahtumia.

Naapurilähiö, Koivuharju, Puhtaat, valkeat lakanat ja Kotikatu. Nuo sarjat tulevat ensimmäisinä mieleeni, kun muistelen suomalaisia (draama)tv-sarjoja, joita tiiviisti seurasin ja joiden loppuminen teki todella haikean olon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä taakseen jättää

Kyllä! En muista koska viimeksi olisin reagoinut näin vahvasti sarjalle tai elokuvalle.

Loppu oli kyllä traaginen ja jalat alta vievä. Sarjaa ollaan muuten tekemässä ainakin yksi tuotantokausi vielä, mutta pääosanesittäjä vaihtuu.

On 30 March 2021, a fifth series was announced, scheduled for release in 2022,[3] and Sanjeev Bhaskar was confirmed to be reprising his role. https://en.wikipedia.org/wiki/Unforgotten

Brittiläinen minisarja Our girl. Siinä nuori nainen vailla tulevaisuudensuunnitelmia päättää ex-tempore hakeutua armeijaan ja pääsee sisään. Rääväsuisesta bilettäjästä kasvaa sarjassa kurinalainen ja fiksu sotilas. Sarja oli muistaakseni seitsemän jakson mittainen ja se tuli Yleltä noin neljä tai viisi vuotta sitten. Se olisi saanut jatkua pidempään. Oli tosi koukuttava!

Tässä oli se ihana mies, joka kuoli, sen tytön poikaystävä, myös sotilas

Vierailija kirjoitti:

Brittiläinen minisarja Our girl. Siinä nuori nainen vailla tulevaisuudensuunnitelmia päättää ex-tempore hakeutua armeijaan ja pääsee sisään. Rääväsuisesta bilettäjästä kasvaa sarjassa kurinalainen ja fiksu sotilas. Sarja oli muistaakseni seitsemän jakson mittainen ja se tuli Yleltä noin neljä tai viisi vuotta sitten. Se olisi saanut jatkua pidempään. Oli tosi koukuttava!

Vierailija kirjoitti:

Tässä oli se ihana mies, joka kuoli, sen tytön poikaystävä, myös sotilas

Vierailija kirjoitti:

Brittiläinen minisarja Our girl. Siinä nuori nainen vailla tulevaisuudensuunnitelmia päättää ex-tempore hakeutua armeijaan ja pääsee sisään. Rääväsuisesta bilettäjästä kasvaa sarjassa kurinalainen ja fiksu sotilas. Sarja oli muistaakseni seitsemän jakson mittainen ja se tuli Yleltä noin neljä tai viisi vuotta sitten. Se olisi saanut jatkua pidempään. Oli tosi koukuttava!

Kyllä! Juuri se!

T. Sama

Outlander Netflixistä ja Le Bureay, jatkoja niistä odotellen.

Vierailija kirjoitti:

Loistava ystäväni. Onneksi 2. kausi tulee näkyville Areenaan tiistaina!

Kiitos tiedosta!

Nyt koen olevani vanha, mutta Robin of Sherwood... Siinä oli surullinen loppu. Tämä siis oli kasikyt-ysiköt-lukujen taitteessa. 

Lukihaerikko kirjoitti:

Nyt koen olevani vanha, mutta Robin of Sherwood... Siinä oli surullinen loppu. Tämä siis oli kasikyt-ysiköt-lukujen taitteessa. 

Kuulun samaan ikäluokkaan ja kyllä: haikeaksi veti olon vikan jakson jälkeen. Oli todella hyvä sarja.

T. Our girl-sarjaa tuossa ylempänä "mainostanut"

Fortitude: Ikiroudan kirous

Seurasin innolla YLE2-kanavalla tullutta komediasarjaa Naapureina Madridissa (Aqui no hay quien viva) kaikki kaudet, joita taisi olla peräti 5.  Veti "haikeaksi" kun YLE kylmän viileästi jätti esittämättä koko sarjan kaksi viimeistä jaksoa joissa mm. yhden päähenkilön eli Belenin kohtalo olisi selvinnyt ja koko sarjan ison hahmokaartin loppulangat olisi solmittu.

Siis sarjaa esitetään viisi kautta ja jätetään viimeiset jaksot näyttämättä!!!!!!