Lue keskustelun säännöt.
Joskus tulee haikea tunne kun olet katsonut oikein hyvän tv-sarjan viimeisen jakson, mikä sarja aiheutti sinulle tämän olon?
Ja oliko tämän sarjan loppu sellainen kuin toivoit?
Kommentit (1001)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohuella langalla.
Vangitseva ruotsalainen poliisisarja, en ole missään muussa kokenut sellaista tunteiden vuoristorataa kuin näiden jaksojen aikana. Onneksi päätettiin tehdä vielä ainakin toinen kausi, tulee telkusta kai joskus 2022.
Tämä oli kyllä hyvä ja jätti saman fiiliksen. Samoin jäi haikea oli toisesta ruotsalaisesta sarjasta: Lumienkelit.
Se sarja jossa on ne kämppikset, mikä sen nimi nyt olikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikas, rakas,köyhä, varas (Rich man, poor man)ja nimen omaan se ensimmäinen Irwin Shaw'n kirjaan perustunut kausi.
Vierailija kirjoitti:
Dicte
Dicte oli huippusarja ensimmäisen kahden tuotantokauden osalta, mutta kolmas kausi oli kuraa. Se olisi pitänyt jättää tekemättä ja lopettaa kahden kauden jälkeen. Olisi jäänyt parempi maku suuhun, so to speak.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden kerroksen väkeä, Kate & Allie, Tyttökullat, L-koodi.
Vierailija kirjoitti:
Killing Eve. En aluksi Iinnostunut sarjasta, koska en välitä murhamässäilyistä. En edes katsonut ensimmäisen kauden jokaista jaksoa. Sitten tajusin yhden päähenkilöistä todellakin olevan realistisesti kuvattu naispuolinen psykopaatti, ja koska olin pääsemässä ylitse vuosikymmenien mittaisesta vaikeasta tuttavuudesta persoonallisuushäiriöisen naisen kanssa, kiinnostuin sarjasta. Mietin sitä katsoessa, miksi aiemmin ei ole esitetty televisiossa uskottavasti häiriintyneitä psykopaattinaisrooleja? Ehkä olisin siinä tapauksessa osannut varoa paremmin ja pysyä oman elämäni psykosta erossa. On ollut ihan liian suuri tabu populaarikulttuurissa, että myös nainen voi olla häiriintynyt ja jotakin muuta kuin mitä esittää.
Lisäksi sarjaan oli käsikirjoitettu hyviä naisrooleja. Naisia oli sekä pahiksina että hyviksinä, ja sarjan edetessä hyvisten ja pahisten roolit sekoittuivat kiehtovasti. Ei ollut enää selvää, kuka oli mitäkin. Viimeinen jakso ei ollut aluksi ihan niin erinomainen kuin odotin, mutta katsottuani sen loppuun tajusin, ettei minkään muunlainen lopetus olisi sopinut sarjalle. Siitä tuli hieman haikea olo. Ei liian vaan juuri sopivasti.
Toinen sarja oli True Detectiven ensimmäisen kauden loppu. Niin hyvä sarja ja hyvä loppu, että sitä katsoessa tiesi ettei ihan heti tule näkemään mitään yhtä hyvää rikosdraamaa televisiosta. En ole koskaan pitänyt Matthew McDonagheysta, koska sillä on niin oudot maneerit ja ulkonäkö, mutta se rooli todisti jätkän osaavan näytellä, ainakin kun rinnalla oli tosielämän kamu Woody Harrelson ja rooli oli sopivan erikoinen.
Killing Eveen on tulossa vielä neljäs tuotantokausi, joka lopettaa tarinan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
800 words, Piikkejä paratiisissa. Uusi-seelanti.
Espanjalainen sarja muotitalo Velvet.
Suomalaisista sarjoista on mukava katsoa Koko Suomi leipoo ja Selvityjät Suomi ja aina vähän haikeaa kun on finaalijakso meneillään koska en katso televisiosta juuri mitään muuta näistä uudemmista ohjelmista.
Kotimaiset vanhat sarjat ovat olleet myös viihdyttäviä kuten Mooseksen perintö, Vain muutaman huijarin tähden, Turvetta ja timantteja, Peräkammarin pojat.
Normaaleja ihmisiä.
Sarja oli huippuhyvä! Sai kaikki nuoruuden rakkaudet palaamaan hyvin elävästi mieleeni. Hienosti toteutettu ja näytelty versio suositusta romaanista. Suosittelen!
Toivottavasti kirjalle ja sarjalle tulee jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Breaking bad. Kun sarjan tapahtumat onsuunniteltu etukäteen alusta asti, eikä datjaa pitkitetä yllättävän menestyksen takia väkisin monta tuotantokautta, niinnkyllä se vaan näkyy.
Eli breaking bad. Ei ole tainnut minkään muun sarjan osalta niin koville ottaa itselläni loppuminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko haikea oikea tunne. 2017 Twin Peaksin lopetus jätti ahdistavamman/kauhistuttavimman tunteen itseeni kuin yksikään toinen ohjelma. Cooperin what years this kysyms, ahdistava hiljaisuus, kaukaisuudesta kuuluva vaimea "Laura" huuto, Laura Palmerin viisi sekuntia kestävä korvia vihlova ja sydäntä särkevä kirkuminen, kuva siirtyy Palmerin kotitaloon, josta sammuu valot. Ruutuun tulee musta tausta ja lopputekstien aikaan pyörii vainoava melkein hautajaismainen musiikki. Katselin jakson illalla pimeässä, enkä muista minkään muun ohjelman tai elokuvan takia menettäneeni yöunia. Karmea, mutta jollain tavalla perin kiehtova kokemus.
Just saatiin supernatural loppuun, kyllä itketti, oli kaunis loppu.
Oliko se sellainen kun halusin? Ehkä ei, mutta tunteikas oli.
Terapiassa (In Treatment).
Itkin enemmän kuin koskaan ennen. Samaistuin psykiatriin, jolla ei ole elämässään muuta kuin yksinäisyys ja työ. Itse olen syrjäytynyt ja lähes kokonaan vieraantunut elämästä. Sarja toi lohtua ja katsoinkin jaksoja päivästä toiseen noin viikon ajan. Viimeisen jakson jälkeen järkytyin, kuinka yksin todella olen, sekä kuinka kauan siitä jo on, kun hyväksyin elämäni loppuneeksi. 20 vuotta. Olen mies, jos se jotakuta kiinnostaa.
Rakkautta ja rimakauhua. Sarja on tullut niin kauan ja ollut aina suosikki. Huippunäyttelijät!