mikä tämä nuorten viiltelyjuttu oikein on?

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 13:24"]

4, sinun on turha arvostella toisten pahaa oloa, kun et voi tietää mitä toinen käy läpi.

Mä olen hyvästä perheestä. Kuitenkin nuorena viiltelin. Isompi siskoni pitää tämän takia minua yliherkkänä ja ihmisenä, joka ei tule pärjäämään.

Itse olin nuorena aivan hukassa, en tiennyt mitä tulevalta haluan ja stressasin kaikesta. Ysillä kun piti päättää mihin hakea opiskelemaan stressi laukaisi masennuksen. Aloin viiltelemään ahdistukseeni ja juomaan.

Hain hankaluuksia huomaamattani kun koitin etsiä hyvää oloa. Minut hakattiin ja yritettiin raiskata pariin kertaan. Sen lisäksi 30 vuotias käytti minua hyväksi.

ysiluokan loppupuolella jäin kiinni äidilleni lintsaamisesta. Makasin päivät kotona tuijottaen kattoon, välillä istuin ja tuijotin seinää. Ihmisille esitin kuitenkin kaiken olevan hyvin niin kauan kuin jaksoin. En muistanut edes mitä olin aiemmin samana päivänä tehnyt.

Äitini vei minut lääkäriin jossa todettiin masennus. Kävin koulukuraattorilla, koulupsykologilla ja lopulta päädyin nuorisopsykologille jossa kävin 1,5 vuotta kerran viikossa. Minulla todettiin vakava masennus.

Nyt olen 24 minulla on 2 lasta ja tunnen itseni erittäin hyvin. Opin psykologilla purkamaan tunteitani ja ymmärsin, että olen hyvä, vaikken kaikessa täydellisesti onnistuisi. Raskausaikoina kärsin raskaudenaikaisesta masennuksesta ja mietin viiltelyä. Ajatus siitä, että minä olen äiti, äidit ei satuta itseään auttoi siinä, etten tosiaan tehnyt itselleni mitään. Mä olen tärkeä lapsilleni, enkä voi enää satuttaa itseäni.

Nykyään uskon olevani keskimääräistä onnellisempi. Mutta joka tapauksessa omalla kohdallani viiltely oli sitä, että kun satutin itseäni tunsin fyysistä, en henkistä kipua, joten sain sillä henkisen kivun hetkeksi pois. Fyysinen kipu tuntui Sillon hyvältä kun häivytti ajatuksia ja pahaa oloa. Sama syy kuin siinä, että join itseni sammuksiin. Krapula häivytti vähän pahaa oloa ja sammuessa sai "nukuttua"

[/quote]

ai hyvästä perheestä. meni sitten asiat kunnolla pieleen kun noin nuorena ehdit elämäs pilata... ei se ehkäisyn käyttämimen ole edes vaikeeta.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 12:48"][quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 12:44"]Itse viiltelin, sillä se oli ainoa keino purkaa henkinen paha oloni fyysisesti (kipuun). Auttoi hetkeksi. Mutta mielestäni nykyteinien viiltely on enemmän huomionhakua, vaikkei oikeasti olisi edes mitään "oikeita" ongelmia. Se on yksinkertaisesti vain noloa raapia rikki käsivarret jollain partaterällä, joka ei oikeasti edes satu. Huomionhakua.

t. 16-vuotias, ex-viiltelijä

[/quote]

:D

Muilla huomionhakua mutta sinulla oikeasta ongelmasta

[/quote]

Minun piti elää puolet lapsuudestani turvakodista käsin, koska kotona ei yksinkertaisesti ollut turvallista elää. Oon ollu koulukiusattu kutoselta asti, vaihtanut koulua useammankin kerran. Olin osastollakin jossain vaiheessa, suljetulla. Minut raiskattiin ikävuosina 13-14 kahdesti. Diagnoosina psykoottinen masennus. En nuku ilman unilääkkeitä. Otan aamuisin rauhoittavia, että pysyyn lähtemään kouluun. Ja sit pikkusiskoni alkoi viiltelemään, kun ei saanut iPhonea. Raskas elämä.

t. se ilmeisesti säälittävä teini

[/quote]

Ilmeisesti pikkusiskosi on sitten mielestäsi  elänyt kuin lootuksenkukka kämmenellä, vaikka onkin samasta perheestä kuin sinä? Mikä tässä yhtälössä mättää?

[/quote]

Pikkusiskoni on minua vajaa 4-5v nuorempi. Kävin esikoulun (kokonaan) ja ensimmäiset luokat (aina välillä) turvakodista käsin, pikkusiskoni oli siihen aikaan niin nuori, ettei muista paljoa mitään turvakotijaksoista. Pikkusiskon vanhetessa isäni, narsistinen vaimonhakkaajajuoppo, sai lähestymiskiellon, ja kotona alkoi jo olemaan turvallista. Pikkusiskoni ei muista lapsuudestaan paljoa, mutta minä ja pari vuotta vanhempi isosiskoni muistamme. Kummallakin päällä paniikkihäiriöön lääkitys.

En perusta väitettäni ainoastaan pikkusiskoni pohjalta ysi.

t. se säälittävä teini

[/quote]

säälittävä nimenomaan. grow up, luuseri

En ymmärrä miks ihmiset tulee sanomaan mm. siitä miten noloa on 'raapia rikki käsivarret jollain partaterällä, joka ei edes satu'... Aattelin vaan sitä että, eikä se oo parempi repiä kädet rikki jollain partaterällä joka ei edes 'satu' vai? Tai siis.. ihmiset on yksilöitä, ja viiltely pitää ottaa tosissaan on kyse sitten itse raapimista, partaterällä tehdyistä yms.. ihan oikeasti! Se miten syviä yms haavat on. Se ei vaikuta siihen että ihmisellä on oikeasti niin huono olo että pitää itseään satuttaa!!

Joo,o tiedän nämä 'huomio viiltelyt', entä jos nekään ei ole pelkkää huomion kerjäystä? Itse kun jossain vaiheessa viiltelin ja kehtasin t paitoja käyttää vasta kun haavat oli melkei liki parantuneet. Nii minusta sanottiin että: noi on vaan huomio huoraamista yms.. ja sillon mulla oli ihan hirveä olo. Mutta, sitä vaan et.. oli jäljet minkälaisia vain ja oli lyse sitten huomio viiltelystä niin menkää nyt silti herranjumala kysymään ja aukasemaan asiaa itsellenne! Älkää heti vain tuomitko...

Joo no tämä ei tullut hirveän rakentavasti tai selvästi mutta toivottavasti pointti löytyy.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 13:12"]

Mikä nuoria sitten ahdistaa?

Ja mistä ihmeestä on keksitty että itsensä vahingoittaminen auttaa?

[/quote]

No itselläni oli aikoinaan rankka koulukiusaaminen japaskat kotiolot  taustalla jonka seurauksena sairastuin vaikeaan masennukseen. Kun päivät menevät kuin robottina, turtana, sitä halusi tosiaan tuntea, että on elossa vaikka siltä ei tuntunut. Viiltely antoi tunteen että niin on. Minä olen elossa ja tunnen edelleen. En ole kuollut.

Asiaa on aika vaikea selittää mutta toivottavasti saitte tuosta jonkinlaisen käsityksen (yhden) viiltelijän sielunmaisemasta.

terv. nykyisin terve kolmekymppinen perheenäiti, jonka elämä on oikeastaan aika mukavaa =)