Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni perhe ajaa mut hulluuteen
Taustaa sen verran, että olemme olleet yhdessä jo kauan. Meillä on oma talo ja omat tavat ja mieheni perhe on ollut hyvin etäinen aina. Eivät kyläile jne. edes lapsemme synttäreillä jne. Eilen heidät oli kutsuttu jouluaterialle kuten myös omat vanhempani, mutta mieheni perhe ei halunnut tulla. Halusivat viettää aattoa keskenään, mikä on tietysti ihan ok.
No tänään heräsin siihen, kun mieheni puhui puhelimessa. Sain sen verran selvää, että kello kolme käy hyvin ja ei tartte tuoda mitään. Puhelun loputtua mulle selvisi, että miehen perhe olisi tänään tulossa syömään! Ja multahan ei oo kysytty mitään. Puolisoni tietää, että joulupäivä on mulle tärkein joulupäivistä ja sen käytän aaton tohinan jälkeen rentoutuessa ja omalla porukalla. En todellakaan ala laittamaan ruokia appivamhemmille jotka oli kutsuttu eilen syömään. Saatiin miehen kanssa riita tästä aikaiseksi. Sanoin että voi ihan itse vanhempansa syöttää, minä en evääni liikauta asian eteen van lähden siksi aikaa pitkälle lenkille ja mökille saunaan.
Olenko kohtuuton kun suutuin että multa kysymättä mennään lupaamaan että voi tulla?
Kommentit (1025)
En tiedä, pystyisinkö ketutukseltani tähän itse...mutta nyt vaan sopimaan miehesi kanssa. Kerro hänelle, että sinä odotit vieraita eilen. Jos he tulevat tänään, tarvitset miehesi apua ruokien valmistuksessa. Tai sitten mies kauppaan hakemaan ruokia ja yhdessä teette siivouksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteisa nähdään selkeästi kuinka paljon vaimo oikeasti rakastaa miestään.
Aina kohtelias miehen vanhemmille vaikka sitten mitä = onnellinen mies.
Vaimo laittaa miehen oman mukavuutensa edelle vaikka pännii, niin tekee näin koska rakastaa miestään eikä halua pahoittaa hänen mieltään.
Eihän mies voi sanoa isälleen ja äidilleen että ette voi tulla meille, ei ole ruokaa teitä varten. Olisitte tulleet eilen.
Ei voi tietää mikä tilanne eilen on ollut (ollut kipuja tai jotain vanhoilla). Toinen halunnut kovasti tulla ja toinen ei jatoisen piti suostutella että mennään nyt vaan ja lopulta toinen antanut periksi.
Tämä on ihan hyvä neuvo, tosin ongelma on siinä että usein nainen saa olla parisuhteessa se ainut joka laittaa toisen ihmisen mukavuuden itsensä edelle. Kuinka moni mies alkaa iloisena kokkaamaan koska vaimon vanhemmat tulee yllätysvierailulle? Tai sietää appivanhemmiltaan mitä hyvänsä, koska onnellinen vaimo on tärkein asia maailmassa? Tämä kommentti ei nyt liity niinkään AP:n tapaukseen, mutta näin yleisenä kommenttina miehet mielellään vaativat naiselta asioita, joita eivät ikinä itsekään tekisi.
Tässä sitä taas ymmärtää, miten ihanaa on elää tasavertaisessa avioliitossa. Minun ei koskaan tarvitse raataa keittiössä yksin, siivota yksin yms. Tehdään miehen kanssa kaikki yhdessä. Jos omat vanhempani tulisivat yllätysvierailulle, mies kysyisi mitä tarjotaan ja alettaisiin sovussa hoitaa kotia kuntoon.
Appivanhempien tullessa kylään appiukko kokkaa aina jotain herkullista ruokaa. Kysy kyllä luvan aina saisiko tehdä jotain ja tuo tarvikkeet mukanaan. Eläkkeelle jäätyään hän innostui tosissaan ruuanlaitosta ja valmistelee ravintolatason aterioita nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiseen kotiin ei ole kohteliasta kutsua vieraita kysymättä toiselta, oli joulu tai ei.
Kuinkahan tarkkaan olet kysellyt mieheltäsi hänen halukkuudestaan sinun vanhempiesi vierailuihin? Ai niin, mutta kyseessähän ovat sinun vanhempasi.
En ole tuo jolle vastasit mutta eihän viestissä sanottu että "miehen ei ole sopivaa kutsua vanhempiaan yhteiseen kotiin kysymättä toiselta“ vaan että yhteiseen kotiin ei ole kohteliasta kutsua vieraita kysymättä toiselta.
Meillä ainakin asioista keskustellaan, oli sitten kumman vanhemmat tahansa tulossa - tai vaikka joku muu sukulainen.
Ehkä toisenlaisessa elämäntilanteessa voisi menetellä toisin, toisaalta emme ole yhtään sen tyyppisiä että kumpikaan innostuttaisi kauhean lyhyellä varoitusajalla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi anoppi. En koskaan ilmoittaisi tulevani miniän tai kenenkään muun luokse kylään tiettynä aikana tiettyyn kellonaikaan syömään. Minusta klo 15 on myös outo aika ruokailulle, jouluaattoa lukuunottamatta. En haluaisi jouluaattonakaan, vaan kyllä minä kysyisin koska voitaisiin käydä joulukahvilla, jos asuisi lähellä. En ilmoittaisi tulevani syömään, mutta tottakai jos kutsuttaisiin, niin olisi ok, mutta aina varmistaisin, että se on kaikille ok.
Eikä tässäkään varmasti ole ilmoitettu tulevansa silloin ja silloin syömään. Mies on esittänyt ajan vanhemmilleen. Ihmetyttää monesti naisten ajatus. Omien sukulaisten vierailu on itsestäänselvyys, mutta puolison vanhempien vierailu on ylenmääräinen rasite ja avioerokeskustelun aihe. Meilläkin yritti samaa, kunnes itsekin huomasi asenteensa älyttömyyden ja omien sukulaistensa eksentrisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteisa nähdään selkeästi kuinka paljon vaimo oikeasti rakastaa miestään.
Aina kohtelias miehen vanhemmille vaikka sitten mitä = onnellinen mies.
Vaimo laittaa miehen oman mukavuutensa edelle vaikka pännii, niin tekee näin koska rakastaa miestään eikä halua pahoittaa hänen mieltään.
Eihän mies voi sanoa isälleen ja äidilleen että ette voi tulla meille, ei ole ruokaa teitä varten. Olisitte tulleet eilen.
Ei voi tietää mikä tilanne eilen on ollut (ollut kipuja tai jotain vanhoilla). Toinen halunnut kovasti tulla ja toinen ei jatoisen piti suostutella että mennään nyt vaan ja lopulta toinen antanut periksi.
Tämä on ihan hyvä neuvo, tosin ongelma on siinä että usein nainen saa olla parisuhteessa se ainut joka laittaa toisen ihmisen mukavuuden itsensä edelle. Kuinka moni mies alkaa iloisena kokkaamaan koska vaimon vanhemmat tulee yllätysvierailulle? Tai sietää appivanhemmiltaan mitä hyvänsä, koska onnellinen vaimo on tärkein asia maailmassa? Tämä kommentti ei nyt liity niinkään AP:n tapaukseen, mutta näin yleisenä kommenttina miehet mielellään vaativat naiselta asioita, joita eivät ikinä itsekään tekisi.
Tässä sitä taas ymmärtää, miten ihanaa on elää tasavertaisessa avioliitossa. Minun ei koskaan tarvitse raataa keittiössä yksin, siivota yksin yms. Tehdään miehen kanssa kaikki yhdessä. Jos omat vanhempani tulisivat yllätysvierailulle, mies kysyisi mitä tarjotaan ja alettaisiin sovussa hoitaa kotia kuntoon.
Meillä kans sama, tosin itse en siivoa mielelläni eikä vaimo juurikaan laita ruokaa eli ruoanlaitto jää minulle. Molempien sukulaiset ovat tervetulleita ja kestitään, vaikka pitkin hampain.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi anoppi. En koskaan ilmoittaisi tulevani miniän tai kenenkään muun luokse kylään tiettynä aikana tiettyyn kellonaikaan syömään. Minusta klo 15 on myös outo aika ruokailulle, jouluaattoa lukuunottamatta. En haluaisi jouluaattonakaan, vaan kyllä minä kysyisin koska voitaisiin käydä joulukahvilla, jos asuisi lähellä. En ilmoittaisi tulevani syömään, mutta tottakai jos kutsuttaisiin, niin olisi ok, mutta aina varmistaisin, että se on kaikille ok.
Ihana kommentti :). Tekisipä oma anoppi samoin, mutta kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On teillä ruokaa, laita vaan mitä on tarjolla ja sitä mitä ei ole niin ei ole, relaa vähän.
Miksi kaikki kuvittelee että vieraille pitäisi tarjota ruokaa tai kahvia. Jos he haluaa mennä johonki syömään niin menevät ravintolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en mene kylään jos ruokaa tarjolla. Sitä osaan tehdä itsekkin.
Pyysikö miehen vanhemmat valmistaan ruokaa vai mistä kuvittelet heidän haluavan syödä
Möksälle vaan jos on semmoinen vaihtoehto olemassa. Laita sauna lämpiämään ja unohda kaikki muu. Sinulla on oikeus vapaapäivääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua että jo silloin kun appivanhemmat saivat kutsun jouluaatoksi, ei keskusteltu vaihtoehtoisesta päivästä. Tulisi kunnioittaa toisten tapoja. ja toiveita. Minusta kukaan ei ole tässä väärässä varsinaisesti mutta eikö olisi kivempi yhdessä löytää yhteinen päivä toisia kunnioittaen
Tottakai miehesi ottaa huomioon vanhempansa ja on valmis ottamaan heidät vastaan. Jos nyt kieltäydyt miehesi ja hänen vanhempiensa vierailusta. niin teet suuren virheen. Miehelläsi tulee olemaan suuria vaikeuksia antaa anteeksi käyttäytymistäsi (no jos perheet ovat täysiä sekoja sitten asia eri).
Mikäli avioliiton haluaa säilyttää hyvänä, niin on puolin ja toisin syytä joustaa. Erityisesti lähisukulaisiin on hyvä pitää mahdollisimman hyvät välit mikäli itsestäsi riippuu.
Pelkäämpä, että asenteesi tulee aiheuttamaan ylipääsemättömiä ongelmia yhteiselämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai miehesi ottaa huomioon vanhempansa ja on valmis ottamaan heidät vastaan. Jos nyt kieltäydyt miehesi ja hänen vanhempiensa vierailusta. niin teet suuren virheen. Miehelläsi tulee olemaan suuria vaikeuksia antaa anteeksi käyttäytymistäsi (no jos perheet ovat täysiä sekoja sitten asia eri).
Mikäli avioliiton haluaa säilyttää hyvänä, niin on puolin ja toisin syytä joustaa. Erityisesti lähisukulaisiin on hyvä pitää mahdollisimman hyvät välit mikäli itsestäsi riippuu.
Pelkäämpä, että asenteesi tulee aiheuttamaan ylipääsemättömiä ongelmia yhteiselämäänne.
Vastaus kuin suoraan 1800-luvun perheen emännän oppikirjasta.
Minäminäminä. Minä menen lenkille ja mökille. Minä päätän milloin meidän yhteiseen kotiin sopii miehen sukulaisten tulla. Minä minä minäminäminäminäminä. Olenko kohtuuton? No olet.
Vierailija kirjoitti:
Möksälle vaan jos on semmoinen vaihtoehto olemassa. Laita sauna lämpiämään ja unohda kaikki muu. Sinulla on oikeus vapaapäivääsi.
Toivottavasti mies on tajunnut tehdä saman jouluaattona, kun puolison perhe tuli valmiiseen pöytään istumaan. Molemmat hoitakoot omat sukulaisensa.
Että semmonen joulutarina. Ja porukat uskoo ja vastailee tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai miehesi ottaa huomioon vanhempansa ja on valmis ottamaan heidät vastaan. Jos nyt kieltäydyt miehesi ja hänen vanhempiensa vierailusta. niin teet suuren virheen. Miehelläsi tulee olemaan suuria vaikeuksia antaa anteeksi käyttäytymistäsi (no jos perheet ovat täysiä sekoja sitten asia eri).
Mikäli avioliiton haluaa säilyttää hyvänä, niin on puolin ja toisin syytä joustaa. Erityisesti lähisukulaisiin on hyvä pitää mahdollisimman hyvät välit mikäli itsestäsi riippuu.
Pelkäämpä, että asenteesi tulee aiheuttamaan ylipääsemättömiä ongelmia yhteiselämäänne.
Höpönlöpön. Mies vastaa itse omista väleistään omiin vanhempiinsa. Minä nain mieheni, en hänen sukuaan. En itsekään oleta, että puolisoni välittäisi viettää minun vanhempieni kanssa enemmän aikaa kuin ns. pakolliset. Hän kuitenkin viettää ihan omasta halustaan.
Minä en taas ala väkisin hengailemaan anoppilassa, kun ei ole pakko. Jos ei voi tulla silloin kun on kutsuttu niin ei tarvitse tulla. Eivät he koskaan ole itse tarjoutuneet tulemaan kahville, paitsi nyt juuri tänä joulupäivänä olisi pitänyt saada ruokaa. No nyt ei sopinut.
Mä en ymmärrä sitä, että vaimon tehtävänä olisi viihdyttää tai muuten olla läheinen appivanhempien kanssa, jos se ei tule luonnostaan. Entisen avomiehen vanhemmat oli ihania ja heidän kanssaan olin mielelläni, koska hekin olivat mulle ihania ja ottivat kuin omaksi tyttärekseen. Näiden nykyisten osalta jaksoin pari ensimmäistä vuotta yrittää, mutta kun se keskustelun taso oli sitä että mitä naapurin Jukka on traktorillaan tehnyt ja kannaatko naisen koko ajan opiskella jotakin niin oon lakannut näkemästä heitä. Kerran vuodessa oon kutsunut heidät jouluna syömään ja se saa riittää. Mieheni toki voisi kutsua heidät tänne koska vaan kahville, kunhan vaan kertoo etukäteen mulle niin osaan hommata itselleni siihen kohtaan menoja. Eipä ole tainnut kertaakaan kutsua. Eli ei ole miehellekään mitä ilmeisimmin niin tärkeää vanhempiaan tavata täällä meillä. Käy vanhemmillaan parin kuukauden välein ja on tänäänkin menossa sinne. Mä jään kotiin ja kumpikin on siihen ihan tyytyväisiä. Mennään sit illalla ulos syömään.
Meidän avioliitto ei kaadu tämmöseen. Ollaan käyty ihan oikeitakin ongelmia läpi 😁 Miestä ei oo liekalla sidottu mihinkään kiinni, että vapaa olis lähtemään. Silti se edelleen mun kanssa haluaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä. Minä menen lenkille ja mökille. Minä päätän milloin meidän yhteiseen kotiin sopii miehen sukulaisten tulla. Minä minä minäminäminäminäminä. Olenko kohtuuton? No olet.
Minäminä anoppi päättää kieltäytyä edellispäivän kutsusta, eikä tässä yhteydessä sovi milloin ehtisi vaikkapa kahville. Soittaa sitten juhlapäivän jälkeisenä aamuna klo 9 ja sopii iltapäiväksi ajan.
Kyllä tässä minäminät on jossain muualla kuin töissä käyvän perheenäidin harteilla.
Täällä yksi anoppi. En koskaan ilmoittaisi tulevani miniän tai kenenkään muun luokse kylään tiettynä aikana tiettyyn kellonaikaan syömään. Minusta klo 15 on myös outo aika ruokailulle, jouluaattoa lukuunottamatta. En haluaisi jouluaattonakaan, vaan kyllä minä kysyisin koska voitaisiin käydä joulukahvilla, jos asuisi lähellä. En ilmoittaisi tulevani syömään, mutta tottakai jos kutsuttaisiin, niin olisi ok, mutta aina varmistaisin, että se on kaikille ok.