Lue keskustelun säännöt.
Eri unirytmit, miten ratkaisette?
25.12.2020 |
Minä ja mieheni olemme unirytmeiltämme ihan erilaiset. Olemme todella ääripäitä tässä. Nuorena minä yritin valvoa myöhempään ja mies heräsi aiemmin. Nyt olemme jo luovuttaneet. Tuntuu, että yhteistä aikaa ei ole juuri ollenkaan.
Mitenkä muut ovat tämän ratkaisseet?
Kommentit (36)
Emme oli ääripäitä mutta jonkin verran erilainen rytmi on. Mies nukkuu vielä, joten minä piipahdin jo ulkona ja nyt surffailen hetken, sitten varmaan tartun joko käsityöhön tai alan lukea. Vietän omaa aikaani juuri niin kuin minua huvittaa odottamatta, että hän liittyy seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unirytmia voi muuttaa. Se ei ole edes vaikeaa.
Jos haluatte voitte ratkaista asian.
Uuden tavan omaksuminen vie noin 21 paivaa. Sen ajan voi olla vaikeaa.
Aikaisempi nukkuminen noin 22 alkaen normalisoi luontaisen hormonituotannon seka miehilla etta naisilla. Yovalvominen myos lihottaa - sekin hormonaalista perua.
Yovalvominen on mielestani huono tapa.
Menemme nykyaan nukkumaan samaan aikaan, laheisyys on lisaantynyt ja aktiviteetit myos. Halusimme muutoksen.
Eri aikaan nukkumaanmeno on parisuhteessa oire jostakin. Miten intiimi elama? Jompi kumpi valttelee?
Vierailija kirjoitti:
Unirytmia voi muuttaa. Se ei ole edes vaikeaa.
Jos haluatte voitte ratkaista asian.
Uuden tavan omaksuminen vie noin 21 paivaa. Sen ajan voi olla vaikeaa.
Aikaisempi nukkuminen noin 22 alkaen normalisoi luontaisen hormonituotannon seka miehilla etta naisilla. Yovalvominen myos lihottaa - sekin hormonaalista perua.
Yovalvominen on mielestani huono tapa.
Menemme nykyaan nukkumaan samaan aikaan, laheisyys on lisaantynyt ja aktiviteetit myos. Halusimme muutoksen.
Eri aikaan nukkumaanmeno on parisuhteessa oire jostakin. Miten intiimi elama? Jompi kumpi valttelee?
Huuhaata ja täysin tarpeetonta. Se, että jokin on sinun mielestäsi huono tapa ei kerro muusta kuin että pidät itseäsi muita parempana ihmisenä ja siksi oikeutettuna kertomaan meille muille, miten meidän tulisi elää.
Ihmisten sisäisen vuorokauden pituus ei ole täsmälleen sama kuin vuorokausi maapallolla. Jos itse eläisin täysin sisäisen kelloni mukaan niin nukkumaanmenoaikani siirtyisi koko ajan hieman myöhemmäksi. Olen kirjoittanut graduni aamuyön tunneilla, koska silloin ei tarvinnut herätä luennoille eikä töihin vaan pystyin kuuntelemaan omaa kehoani. Sain hyvän arvosanan. Olen kirjoittanut yhden tietokirjan ja useita artikkeleita myöhään illalla, koska minulle luontainen aktiivisuuden aika osuu sinne.
Nyt on ikä (kohta 60) tehnyt ilmeisesti tehtävänsä, koska herään viikonloppuisinkin jo 9-10 välillä. Puoliso (kohta 70) nukkuu vielä.
Ei mua häiritse. Mies nukkuu yleensä silloin, kun olen töissä, itse yöllä. Yhteistä aikaa on riittämiin ja perhe-elämä jo vietetty.
Unirytmiä voi tosiaan yrittää muuttaa jos halua, mutta toki aina se ei ole mahdollista. Meillä oli todella erilainen elämänrytmi kun toinen heräsi hyvin aikaisin ja toinen tykkäsi valvoa myöhään. Lopulta tuli ero. Ei pelkästään unirytmin takia, mutta kyllä se oli yksi iso tekijä siinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ette ole ehtineet lisääntyä, niin joulupäivän hengen mukaisesti - punttaa se sika ulos.
No kun mä tykkään siitä siastani. Haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette ole ehtineet lisääntyä, niin joulupäivän hengen mukaisesti - punttaa se sika ulos.
No kun mä tykkään siitä siastani. Haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa.
Ap
Siinä tapauksessa ainoa, mitä voit tehdä, on hyväksyä. Sinun unirytmisi ei ole sen oikeampi kuin hänenkään. Älä vietä omaa päivääsi odotellen hänen heräämistään vaan tee asioita, joista nautit, heti siitä alkaen kun itse heräät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette ole ehtineet lisääntyä, niin joulupäivän hengen mukaisesti - punttaa se sika ulos.
No kun mä tykkään siitä siastani. Haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa.
Ap
Siinä tapauksessa ainoa, mitä voit tehdä, on hyväksyä. Sinun unirytmisi ei ole sen oikeampi kuin hänenkään. Älä vietä omaa päivääsi odotellen hänen heräämistään vaan tee asioita, joista nautit, heti siitä alkaen kun itse heräät.
Näin teen, mutta miten tuo auttaa viettämään enemmän aikaa miehen kanssa? Kun sitä haluaisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Emme oli ääripäitä mutta jonkin verran erilainen rytmi on. Mies nukkuu vielä, joten minä piipahdin jo ulkona ja nyt surffailen hetken, sitten varmaan tartun joko käsityöhön tai alan lukea. Vietän omaa aikaani juuri niin kuin minua huvittaa odottamatta, että hän liittyy seuraan.
Syöttekö joskus yhdessä tai teettekö jotain muuta yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kompromissilla. Mies nukkuisi viikonloppuna puoleen päivään ja minä herään 6-7 aikoihin. Joten ennen lapsia herätin miehen kymmeneltä ja lapsen syntymän jäkeen aina yhdeksältä. Kymmeneltä patista kotitöihin lauantaisin, koska muuten mistään ei tulisi mitään. Mies nykyään vuosien jälkeen on jo ihan tyytyväinen järjestelyyn, koska ei lapsiperheessä toinen voi nukkua koko viikonloppua ja kukkua öitä. Miestäni ei lapsena unirtmiin opetettu ja on monet kerrat nykyään harmitellut sitä. Omat lapsemme opetan jo lapsesta saakka rytmiin, viikonloppuna on sama unirytmi kuin viikolla ja heräävät ilman kelloa. Maailma vain yksinkertaisesti toimii paremmin, kun elää tasaisessa rytmissä. Ja kun sen lapsena oppii niin se kantaa lävitse koko elämän.
Miehen äidille kkun eilen soitettiin iltaseitsemältä niin oli juuri aamiaisen syönyt. Hänellä homma repesi täysin käsistä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Ja mikäs siinä, mutta ei se perheessä asuessa vain toimi.
Erilliset makuuhuoneet. Muuten tuosta ei tule yhtään mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kompromissilla. Mies nukkuisi viikonloppuna puoleen päivään ja minä herään 6-7 aikoihin. Joten ennen lapsia herätin miehen kymmeneltä ja lapsen syntymän jäkeen aina yhdeksältä. Kymmeneltä patista kotitöihin lauantaisin, koska muuten mistään ei tulisi mitään. Mies nykyään vuosien jälkeen on jo ihan tyytyväinen järjestelyyn, koska ei lapsiperheessä toinen voi nukkua koko viikonloppua ja kukkua öitä. Miestäni ei lapsena unirtmiin opetettu ja on monet kerrat nykyään harmitellut sitä. Omat lapsemme opetan jo lapsesta saakka rytmiin, viikonloppuna on sama unirytmi kuin viikolla ja heräävät ilman kelloa. Maailma vain yksinkertaisesti toimii paremmin, kun elää tasaisessa rytmissä. Ja kun sen lapsena oppii niin se kantaa lävitse koko elämän.
Miehen äidille kkun eilen soitettiin iltaseitsemältä niin oli juuri aamiaisen syönyt. Hänellä homma repesi täysin käsistä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Ja mikäs siinä, mutta ei se perheessä asuessa vain toimi.
Mä en kauaa katselisi puolisoa, joka herättäisi minut tahallaan vapaapäivänä ja PATISTAISI kotitöihin parhaimpaan nukkuma-aikaan. Arkena saa ihan tarpeeksi aikaisin herätä.
Vierailija kirjoitti:
Kompromissilla. Mies nukkuisi viikonloppuna puoleen päivään ja minä herään 6-7 aikoihin. Joten ennen lapsia herätin miehen kymmeneltä ja lapsen syntymän jäkeen aina yhdeksältä. Kymmeneltä patista kotitöihin lauantaisin, koska muuten mistään ei tulisi mitään. Mies nykyään vuosien jälkeen on jo ihan tyytyväinen järjestelyyn, koska ei lapsiperheessä toinen voi nukkua koko viikonloppua ja kukkua öitä. Miestäni ei lapsena unirtmiin opetettu ja on monet kerrat nykyään harmitellut sitä. Omat lapsemme opetan jo lapsesta saakka rytmiin, viikonloppuna on sama unirytmi kuin viikolla ja heräävät ilman kelloa. Maailma vain yksinkertaisesti toimii paremmin, kun elää tasaisessa rytmissä. Ja kun sen lapsena oppii niin se kantaa lävitse koko elämän.
Miehen äidille kkun eilen soitettiin iltaseitsemältä niin oli juuri aamiaisen syönyt. Hänellä homma repesi täysin käsistä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Ja mikäs siinä, mutta ei se perheessä asuessa vain toimi.
Olen samaa mieltä, että kaikki toimisi paremmin jos olisi tasainen rytmi. Mutta kun sisäinen kello on erilainen. Oletko kuullut ns. Luolakokeesta? Kun luolatutkijat viettää aikaa luolassa ilman päivänvaloa ja kelloa niin vuorokausirytmi muuttuu, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Sinun luo tai en rytmisi on ilmeisesti lähellä 24 tuntia. Meillä, joilla rytmi poikkeaa, yleensä rytmi on pidempi. Minulle sopisi n. 26 tunnin vuorokausi parhaiten. Sitten olisi helppoa. Ja, ei en ole ikinä myöhästellyt koulusta tai töistä. Mutta tuskaa on joka aamu herätä ja joka ilta saada unta. Rytmi ei todellakaan pysy itsestään. Ja aina väsyttää. Valitattavasti näyttää siltä, että lapsi on perinyt minun sisäisen kelloni. Yritän pitää häntä rytmissä, mutta aamulla on vaikea herätä ja silti illalla ei tule uni. Mutta joka päivä yritetään pysyä rytmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me nukuttiin eri makuuhuoneissa. Eksä tykkäsi valvoa myöhään ja minä taas olen aamuvirkku ja herään viimeistään kuudelta. Ihan hyvin ehdittiin viettää aikaa yhdessä iltapäivisin ja illalla. Ei ollut mitää ongelmaa eri unirytmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompromissilla. Mies nukkuisi viikonloppuna puoleen päivään ja minä herään 6-7 aikoihin. Joten ennen lapsia herätin miehen kymmeneltä ja lapsen syntymän jäkeen aina yhdeksältä. Kymmeneltä patista kotitöihin lauantaisin, koska muuten mistään ei tulisi mitään. Mies nykyään vuosien jälkeen on jo ihan tyytyväinen järjestelyyn, koska ei lapsiperheessä toinen voi nukkua koko viikonloppua ja kukkua öitä. Miestäni ei lapsena unirtmiin opetettu ja on monet kerrat nykyään harmitellut sitä. Omat lapsemme opetan jo lapsesta saakka rytmiin, viikonloppuna on sama unirytmi kuin viikolla ja heräävät ilman kelloa. Maailma vain yksinkertaisesti toimii paremmin, kun elää tasaisessa rytmissä. Ja kun sen lapsena oppii niin se kantaa lävitse koko elämän.
Miehen äidille kkun eilen soitettiin iltaseitsemältä niin oli juuri aamiaisen syönyt. Hänellä homma repesi täysin käsistä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Ja mikäs siinä, mutta ei se perheessä asuessa vain toimi.
Mä en kauaa katselisi puolisoa, joka herättäisi minut tahallaan vapaapäivänä ja PATISTAISI kotitöihin parhaimpaan nukkuma-aikaan. Arkena saa ihan tarpeeksi aikaisin herätä.
Jos ne pienet lapsetkin heräävät kuudelta aamulla, niin silloin ei vain toinen aikuinen nuku aina puoleen päivään. Homma ei toimi niin.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompromissilla. Mies nukkuisi viikonloppuna puoleen päivään ja minä herään 6-7 aikoihin. Joten ennen lapsia herätin miehen kymmeneltä ja lapsen syntymän jäkeen aina yhdeksältä. Kymmeneltä patista kotitöihin lauantaisin, koska muuten mistään ei tulisi mitään. Mies nykyään vuosien jälkeen on jo ihan tyytyväinen järjestelyyn, koska ei lapsiperheessä toinen voi nukkua koko viikonloppua ja kukkua öitä. Miestäni ei lapsena unirtmiin opetettu ja on monet kerrat nykyään harmitellut sitä. Omat lapsemme opetan jo lapsesta saakka rytmiin, viikonloppuna on sama unirytmi kuin viikolla ja heräävät ilman kelloa. Maailma vain yksinkertaisesti toimii paremmin, kun elää tasaisessa rytmissä. Ja kun sen lapsena oppii niin se kantaa lävitse koko elämän.
Miehen äidille kkun eilen soitettiin iltaseitsemältä niin oli juuri aamiaisen syönyt. Hänellä homma repesi täysin käsistä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Ja mikäs siinä, mutta ei se perheessä asuessa vain toimi.
Mä en kauaa katselisi puolisoa, joka herättäisi minut tahallaan vapaapäivänä ja PATISTAISI kotitöihin parhaimpaan nukkuma-aikaan. Arkena saa ihan tarpeeksi aikaisin herätä.
Jos ne pienet lapsetkin heräävät kuudelta aamulla, niin silloin ei vain toinen aikuinen nuku aina puoleen päivään. Homma ei toimi niin.
Ohis
Lapsia hankkiessa on varmaan tiennyt, että kumppani nukkuu pitkään.
Itse elin samassa tilanteessa yli 10 vuotta.
Vaihtoehtosi ovat:
1) Molemmat koittaa joustaa hieman; toinen venyttää nukkumaan menoa ja toinen herää hieman aikaisemmin. Tämä on kaikkein helpoin ratkaisu mutta vaatii sitä että myös sinun miehesi haluaa viettää enemmän aikaa kanssasi.
2) Se joka on yöeläjä alkaa syömään unilääkkeitä nukahtaakseen aikaisemmin.
3) Päiväeläjä alkaa nukkua päiväunia ja valvomaan öisin.
4) Et yritä muuttaa unirytmejä vaan ottaa enemmän irti siitä ajasta jonka yhdessä vietätte.
Siinä kai ne ekana mieleen tulevat.
Omat huoneet eri päissä taloa. Mies menee usein nukkumaan jo klo 20. Itse en ole koskaan mennyt ennen 24. Työaamuina noustaan 6.-6.30. Vapaalla ja muutenkin mies saattaa nousta jo 03. Itsellä kääntyy rytmi heti 02-11 unta. Lapsista toinen on iltavirkku ja toinen aamu
Vierailija kirjoitti:
Itse elin samassa tilanteessa yli 10 vuotta.
Vaihtoehtosi ovat:
1) Molemmat koittaa joustaa hieman; toinen venyttää nukkumaan menoa ja toinen herää hieman aikaisemmin. Tämä on kaikkein helpoin ratkaisu mutta vaatii sitä että myös sinun miehesi haluaa viettää enemmän aikaa kanssasi.
2) Se joka on yöeläjä alkaa syömään unilääkkeitä nukahtaakseen aikaisemmin.
3) Päiväeläjä alkaa nukkua päiväunia ja valvomaan öisin.
4) Et yritä muuttaa unirytmejä vaan ottaa enemmän irti siitä ajasta jonka yhdessä vietätte.Siinä kai ne ekana mieleen tulevat.
Tuota ykköstä tehtiin ainakin 10 v. Sitten ei enää jaksettu. Kauheaa kidutusta kummallekin.
Mies ei näe tarvetta aiemmalle nukkumaanmenolle.
Minä en kerta kaikkiaan osaa nukkua päiväunia. Yrittänyt olen. Hyvin harvoin olisi mahdollistakaan.
Eli jäljelle jää 4. Mitenköhän sen tekisi?
Ap
Jos ette ole ehtineet lisääntyä, niin joulupäivän hengen mukaisesti - punttaa se sika ulos.