Lue keskustelun säännöt.
Eri unirytmit, miten ratkaisette?
25.12.2020 |
Minä ja mieheni olemme unirytmeiltämme ihan erilaiset. Olemme todella ääripäitä tässä. Nuorena minä yritin valvoa myöhempään ja mies heräsi aiemmin. Nyt olemme jo luovuttaneet. Tuntuu, että yhteistä aikaa ei ole juuri ollenkaan.
Mitenkä muut ovat tämän ratkaisseet?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Kompromissilla. Mies nukkuisi viikonloppuna puoleen päivään ja minä herään 6-7 aikoihin. Joten ennen lapsia herätin miehen kymmeneltä ja lapsen syntymän jäkeen aina yhdeksältä. Kymmeneltä patista kotitöihin lauantaisin, koska muuten mistään ei tulisi mitään. Mies nykyään vuosien jälkeen on jo ihan tyytyväinen järjestelyyn, koska ei lapsiperheessä toinen voi nukkua koko viikonloppua ja kukkua öitä. Miestäni ei lapsena unirtmiin opetettu ja on monet kerrat nykyään harmitellut sitä. Omat lapsemme opetan jo lapsesta saakka rytmiin, viikonloppuna on sama unirytmi kuin viikolla ja heräävät ilman kelloa. Maailma vain yksinkertaisesti toimii paremmin, kun elää tasaisessa rytmissä. Ja kun sen lapsena oppii niin se kantaa lävitse koko elämän.
Miehen äidille kkun eilen soitettiin iltaseitsemältä niin oli juuri aamiaisen syönyt. Hänellä homma repesi täysin käsistä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Ja mikäs siinä, mutta ei se perheessä asuessa vain toimi.
Kun sinä haluaisit illalla nukkua, pitääkö miehesi sinua pakolla hereillä? Jos pitää, onko kivaa?
Missä tuossa on se kompromissi sinun puoleltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme oli ääripäitä mutta jonkin verran erilainen rytmi on. Mies nukkuu vielä, joten minä piipahdin jo ulkona ja nyt surffailen hetken, sitten varmaan tartun joko käsityöhön tai alan lukea. Vietän omaa aikaani juuri niin kuin minua huvittaa odottamatta, että hän liittyy seuraan.
Syöttekö joskus yhdessä tai teettekö jotain muuta yhdessä?
Tottakai syödään, joka päivä syödään yhdessä päivällinen puoli yhdeksän aikoihin illalla, ja lomalla myös lounasta tai välipalaa jo iltapäivällä. Tänään lähdemme patikointiretkelle, kunhan hän on valmis, ja onhan meillä muutenkin tätäkin päivää jäljellä vielä yli 12 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette ole ehtineet lisääntyä, niin joulupäivän hengen mukaisesti - punttaa se sika ulos.
No kun mä tykkään siitä siastani. Haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa.
Ap
Siinä tapauksessa ainoa, mitä voit tehdä, on hyväksyä. Sinun unirytmisi ei ole sen oikeampi kuin hänenkään. Älä vietä omaa päivääsi odotellen hänen heräämistään vaan tee asioita, joista nautit, heti siitä alkaen kun itse heräät.
Näin teen, mutta miten tuo auttaa viettämään enemmän aikaa miehen kanssa? Kun sitä haluaisin.
Ap
Mihin se teidän aikanne sitten hukkuu? Meillä minä olen se, joka herää aikaisemmin. Arkena töiden takia on pakko; pyrin aloittamaan työt 830 joten minun on herättävä viimeistään klo 8 (sitten kun joutuu taas matkustamaan toimistolle niin viimeistään klo 7). Nukkumaan pyrin menemään arkena viimeistään 23-24. Lomalla nukun max klo 10 saakka ja vastaavasti nukkumaanmeno vierähtää puolen yön yli.
Mies nukkuu, ellei hänellä ole töitä tai ellemme ole sopineet jotain menoja kuten tänään retkelle lähtö, noin klo 12 saakka. Sen jälkeen hän hoitaa omat aamutoimensa, syö aamiaista, ja lukee Hesarin ja tekee siinä ohessa mitä milloinkin niin, että arkisin hän lopettelee "aamiaista" samoihin aikoihin kun minä lopetan työt. Sama viikonloppuisin, ellemme ole toisin sopineet (esim. tänään hän ei jää lukemaan Hesaria vaan vain syö aamiaisensa). Mutta jäähän meille silti ihan yhtä paljon yhteistä aikaa kuin ihmisille töiden jälkeen ylipäänsä! Arkisin noin 16-17 => 23-24 ja viikonloppuisin vielä enemmän, jos on sovittu, että yhdessä jotain tehdään.
Luontaista rytmiä ei voi muuttaa. Mulla on myöhäinen rytmi. Jos kaikki olis minusta kiinni, tekisin vain ilta- ja yötöitä. Pienestä asti olen kärsinyt varhaisista aamuista, mulle oli ihan myrkkyä pienenä joutua heräämään päivähoitoon seitsemäksi ja kouluun kahdeksaksi ja aikuisena kolmivuorotyön aamuvuorot oli tuskaa. Onnellisimmillani olin kun sain pitkään, vuosia, tehdä ilta- ja yövuoroja. Mutta sitten se lysti loppui ja nykyään olen työssä, jossa on aina herätys 4.30- 5.30.
Olin läski silloin kun jouduin heräämään varhain, laihduin kun sain ryhmilleni sopivan työn ja nyt kun olen taas varhaisen aamuherätyksen orja, olen taas pikku hiljaa kerännyt painoa. Ja kyllä etsin koko ajan rytmilleni sopivaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette ole ehtineet lisääntyä, niin joulupäivän hengen mukaisesti - punttaa se sika ulos.
No kun mä tykkään siitä siastani. Haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa.
Ap
Siinä tapauksessa ainoa, mitä voit tehdä, on hyväksyä. Sinun unirytmisi ei ole sen oikeampi kuin hänenkään. Älä vietä omaa päivääsi odotellen hänen heräämistään vaan tee asioita, joista nautit, heti siitä alkaen kun itse heräät.
Näin teen, mutta miten tuo auttaa viettämään enemmän aikaa miehen kanssa? Kun sitä haluaisin.
Ap
Mihin se teidän aikanne sitten hukkuu? Meillä minä olen se, joka herää aikaisemmin. Arkena töiden takia on pakko; pyrin aloittamaan työt 830 joten minun on herättävä viimeistään klo 8 (sitten kun joutuu taas matkustamaan toimistolle niin viimeistään klo 7). Nukkumaan pyrin menemään arkena viimeistään 23-24. Lomalla nukun max klo 10 saakka ja vastaavasti nukkumaanmeno vierähtää puolen yön yli.
Mies nukkuu, ellei hänellä ole töitä tai ellemme ole sopineet jotain menoja kuten tänään retkelle lähtö, noin klo 12 saakka. Sen jälkeen hän hoitaa omat aamutoimensa, syö aamiaista, ja lukee Hesarin ja tekee siinä ohessa mitä milloinkin niin, että arkisin hän lopettelee "aamiaista" samoihin aikoihin kun minä lopetan työt. Sama viikonloppuisin, ellemme ole toisin sopineet (esim. tänään hän ei jää lukemaan Hesaria vaan vain syö aamiaisensa). Mutta jäähän meille silti ihan yhtä paljon yhteistä aikaa kuin ihmisille töiden jälkeen ylipäänsä! Arkisin noin 16-17 => 23-24 ja viikonloppuisin vielä enemmän, jos on sovittu, että yhdessä jotain tehdään.[/]
Ai mihin aika hukkuu? No siihen nukkumiseen. Meillä on todella paljon vähemmän yhteistä aikaa kuin teillä. Minä herään siinä 5 aikoihin, pitkillä lomilla (joissa rytmi muuttuu) klo 6-7. Menen nukkumaan klo 21-22. Mies herää vapaapäivinä n. klo 14, syö rauhassa aamupalaa. Sitten meillä on vähän sitä yhteistä aikaa. Mies ottaa usein päikkärit klo 19-20. Tuon jälkeen meillä on sitten taas tunti yhteistä aikaa, mutta osa siitä menee iltasuihkuun yms. Arkisin mies tulee töistä n. klo 19 aikoihin, syö ja ottaa päikkärit.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette ole ehtineet lisääntyä, niin joulupäivän hengen mukaisesti - punttaa se sika ulos.
No kun mä tykkään siitä siastani. Haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa.
Ap
Siinä tapauksessa ainoa, mitä voit tehdä, on hyväksyä. Sinun unirytmisi ei ole sen oikeampi kuin hänenkään. Älä vietä omaa päivääsi odotellen hänen heräämistään vaan tee asioita, joista nautit, heti siitä alkaen kun itse heräät.
Näin teen, mutta miten tuo auttaa viettämään enemmän aikaa miehen kanssa? Kun sitä haluaisin.
Ap
Mihin se teidän aikanne sitten hukkuu? Meillä minä olen se, joka herää aikaisemmin. Arkena töiden takia on pakko; pyrin aloittamaan työt 830 joten minun on herättävä viimeistään klo 8 (sitten kun joutuu taas matkustamaan toimistolle niin viimeistään klo 7). Nukkumaan pyrin menemään arkena viimeistään 23-24. Lomalla nukun max klo 10 saakka ja vastaavasti nukkumaanmeno vierähtää puolen yön yli.
Mies nukkuu, ellei hänellä ole töitä tai ellemme ole sopineet jotain menoja kuten tänään retkelle lähtö, noin klo 12 saakka. Sen jälkeen hän hoitaa omat aamutoimensa, syö aamiaista, ja lukee Hesarin ja tekee siinä ohessa mitä milloinkin niin, että arkisin hän lopettelee "aamiaista" samoihin aikoihin kun minä lopetan työt. Sama viikonloppuisin, ellemme ole toisin sopineet (esim. tänään hän ei jää lukemaan Hesaria vaan vain syö aamiaisensa). Mutta jäähän meille silti ihan yhtä paljon yhteistä aikaa kuin ihmisille töiden jälkeen ylipäänsä! Arkisin noin 16-17 => 23-24 ja viikonloppuisin vielä enemmän, jos on sovittu, että yhdessä jotain tehdään.[/]
Ai mihin aika hukkuu? No siihen nukkumiseen. Meillä on todella paljon vähemmän yhteistä aikaa kuin teillä. Minä herään siinä 5 aikoihin, pitkillä lomilla (joissa rytmi muuttuu) klo 6-7. Menen nukkumaan klo 21-22. Mies herää vapaapäivinä n. klo 14, syö rauhassa aamupalaa. Sitten meillä on vähän sitä yhteistä aikaa. Mies ottaa usein päikkärit klo 19-20. Tuon jälkeen meillä on sitten taas tunti yhteistä aikaa, mutta osa siitä menee iltasuihkuun yms. Arkisin mies tulee töistä n. klo 19 aikoihin, syö ja ottaa päikkärit.
Ap
Tuo viimeinen kappale siis ap:n. Meni lainaukset jotenkin sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elin samassa tilanteessa yli 10 vuotta.
Vaihtoehtosi ovat:
1) Molemmat koittaa joustaa hieman; toinen venyttää nukkumaan menoa ja toinen herää hieman aikaisemmin. Tämä on kaikkein helpoin ratkaisu mutta vaatii sitä että myös sinun miehesi haluaa viettää enemmän aikaa kanssasi.
2) Se joka on yöeläjä alkaa syömään unilääkkeitä nukahtaakseen aikaisemmin.
3) Päiväeläjä alkaa nukkua päiväunia ja valvomaan öisin.
4) Et yritä muuttaa unirytmejä vaan ottaa enemmän irti siitä ajasta jonka yhdessä vietätte.Siinä kai ne ekana mieleen tulevat.
Tuota ykköstä tehtiin ainakin 10 v. Sitten ei enää jaksettu. Kauheaa kidutusta kummallekin.
Mies ei näe tarvetta aiemmalle nukkumaanmenolle.
Minä en kerta kaikkiaan osaa nukkua päiväunia. Yrittänyt olen. Hyvin harvoin olisi mahdollistakaan.
Eli jäljelle jää 4. Mitenköhän sen tekisi?Ap
Opettele nauttimaan vähemmästä, äläkä ole haluamassa aina vain enemmän. Sun perusluonteessa on tyytymättömyyttä ja keksityt siihen liikaa. Toivottavasti et ole läheisriippuvainen.
osaatko olla hyvillä mielin yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elin samassa tilanteessa yli 10 vuotta.
Vaihtoehtosi ovat:
1) Molemmat koittaa joustaa hieman; toinen venyttää nukkumaan menoa ja toinen herää hieman aikaisemmin. Tämä on kaikkein helpoin ratkaisu mutta vaatii sitä että myös sinun miehesi haluaa viettää enemmän aikaa kanssasi.
2) Se joka on yöeläjä alkaa syömään unilääkkeitä nukahtaakseen aikaisemmin.
3) Päiväeläjä alkaa nukkua päiväunia ja valvomaan öisin.
4) Et yritä muuttaa unirytmejä vaan ottaa enemmän irti siitä ajasta jonka yhdessä vietätte.Siinä kai ne ekana mieleen tulevat.
Tuota ykköstä tehtiin ainakin 10 v. Sitten ei enää jaksettu. Kauheaa kidutusta kummallekin.
Mies ei näe tarvetta aiemmalle nukkumaanmenolle.
Minä en kerta kaikkiaan osaa nukkua päiväunia. Yrittänyt olen. Hyvin harvoin olisi mahdollistakaan.
Eli jäljelle jää 4. Mitenköhän sen tekisi?Ap
Opettele nauttimaan vähemmästä, äläkä ole haluamassa aina vain enemmän. Sun perusluonteessa on tyytymättömyyttä ja keksityt siihen liikaa. Toivottavasti et ole läheisriippuvainen.
osaatko olla hyvillä mielin yksin?
Osaan olla yksin ja mielellään olenkin. Pääasiassa olen vapaapäivinä ja iltaisin lastemme kanssa. Olen mielestäni tyytäinen perusluonteeltani. Nyt kun kohta lapset lentävät pesästä, olen herännyt huomaamaan, että en tee käytännössä mitään miehen kanssa. Just ja just sanomme heit toisillemme. Kun nyt naimisissa kuitenkin olemme, olisi minusta mukavaa tehdä jotain hänen kanssaan.
Ap
Eri rytmi meillä ja ei haittaa. Mies herää 6.00 ja menee aikaisemmin nukkumaan.
Rakastan sitä että saan olla yksin.
Oltu yhdessä 26 vuotta niin ollaan nähty ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies valvoo yöt tietokoneella ja nukkuu iltapäivään jos muu elämä (esim. työ) ei rajoita. Raskasta tämä oli erityisesti silloin kun lapset olivat pieniä, vaikka silloinkin yritimme pitää kiinni siitä, että molemmat saavat nukkua toisena viikonlopun aamuna niin pitkään kuin haluaa ja toinen nousee/hoitaa lapset. Olihan se pienten lasten kanssa kuitenkin ankeaa lähes aina lähteä ulos/puistoon keskenään ilman toista vanhempaa, samoin hoitaa ruokailut, pesut ja muut hommat sillä aikaa kun toinen nukkui keskellä päivää. Ja jos oli miehen vuoro, niin hoiti usein pakolliset hommat, jonka jälkeen kävi ”torkuille” sohvalle... Voi miten monet riidat tästä onkin saatu aikaiseksi meidän perheessä vuosien saatossa. Iso kriisi oli kun mies jäi hoitovapaalle lasten kanssa ja meinasi jatkaa samaa menoa arkisinkin. Siinä käytiin iso riita ja molemmat lopulta tulivat toisiaan vastaan ja asia ratkesi.
No, nyt kun yhteiseloa on takana jo melkein 20 vuotta ja lapset ovat lähempänä teini-ikää, niin asia ei enää säännöllisesti ota päähän. Olen onnistunut pääsääntöisesti hyväksymään tilanteen. Toista ei voi muuttaa, vain itseään ja omaa asennetta. Jos toivon että hän tekee kanssani jotain tai esim. että lähdetään koko perhe jonnekin, asia pitää pohjustaa ja imoittaa ajoissa. Lähtee yleensä mielellään jos pyydän, mutta ei tempore ei meidän perheessä onnistu yhdessä edes metsäretki lähimetsään.
Arvaatte varmaan miten meidän joulunpyhät kuluvat? Mies ja lapset valvovat 2-3 yöllä ja nukkuvat vähintään puolille päivään. Minä heräilen 7-8 aikaan ja keskityn nauttimaan omasta ajasta. Yleensä onnistuu ihan hyvin. Edelleen ärsyttää toisinaan, mutta sitten toisaalta ajattelen, että lopulta aika pieni asia kuitenkin. Muutenkin tykkään omasta ajasta ja tilasta, joten ehkä tämä erirytmisyys on päinvastoin enemmän meidän onnellisen liiton mahdollistava kuin riski.
Se piti vielä pikkulapsiajasta sanoa että lasten vauvavuodet saatiin kyllä hienosti hoidettua juuri tämän rytmieron vuoksi. En imettänyt lapsia, joten käytännössä mies hoiti kaikki yöt sillä aikaa kun minä nukuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompromissilla. Mies nukkuisi viikonloppuna puoleen päivään ja minä herään 6-7 aikoihin. Joten ennen lapsia herätin miehen kymmeneltä ja lapsen syntymän jäkeen aina yhdeksältä. Kymmeneltä patista kotitöihin lauantaisin, koska muuten mistään ei tulisi mitään. Mies nykyään vuosien jälkeen on jo ihan tyytyväinen järjestelyyn, koska ei lapsiperheessä toinen voi nukkua koko viikonloppua ja kukkua öitä. Miestäni ei lapsena unirtmiin opetettu ja on monet kerrat nykyään harmitellut sitä. Omat lapsemme opetan jo lapsesta saakka rytmiin, viikonloppuna on sama unirytmi kuin viikolla ja heräävät ilman kelloa. Maailma vain yksinkertaisesti toimii paremmin, kun elää tasaisessa rytmissä. Ja kun sen lapsena oppii niin se kantaa lävitse koko elämän.
Miehen äidille kkun eilen soitettiin iltaseitsemältä niin oli juuri aamiaisen syönyt. Hänellä homma repesi täysin käsistä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Ja mikäs siinä, mutta ei se perheessä asuessa vain toimi.
Mä en kauaa katselisi puolisoa, joka herättäisi minut tahallaan vapaapäivänä ja PATISTAISI kotitöihin parhaimpaan nukkuma-aikaan. Arkena saa ihan tarpeeksi aikaisin herätä.
Jos ne pienet lapsetkin heräävät kuudelta aamulla, niin silloin ei vain toinen aikuinen nuku aina puoleen päivään. Homma ei toimi niin.
Ohis
Lapsia hankkiessa on varmaan tiennyt, että kumppani nukkuu pitkään.
Kumppani on varmaan lapsia hankkiessa tiennyt, ettei oma rytmi sovi yhteen lasten rytmin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompromissilla. Mies nukkuisi viikonloppuna puoleen päivään ja minä herään 6-7 aikoihin. Joten ennen lapsia herätin miehen kymmeneltä ja lapsen syntymän jäkeen aina yhdeksältä. Kymmeneltä patista kotitöihin lauantaisin, koska muuten mistään ei tulisi mitään. Mies nykyään vuosien jälkeen on jo ihan tyytyväinen järjestelyyn, koska ei lapsiperheessä toinen voi nukkua koko viikonloppua ja kukkua öitä. Miestäni ei lapsena unirtmiin opetettu ja on monet kerrat nykyään harmitellut sitä. Omat lapsemme opetan jo lapsesta saakka rytmiin, viikonloppuna on sama unirytmi kuin viikolla ja heräävät ilman kelloa. Maailma vain yksinkertaisesti toimii paremmin, kun elää tasaisessa rytmissä. Ja kun sen lapsena oppii niin se kantaa lävitse koko elämän.
Miehen äidille kkun eilen soitettiin iltaseitsemältä niin oli juuri aamiaisen syönyt. Hänellä homma repesi täysin käsistä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Ja mikäs siinä, mutta ei se perheessä asuessa vain toimi.
Mä en kauaa katselisi puolisoa, joka herättäisi minut tahallaan vapaapäivänä ja PATISTAISI kotitöihin parhaimpaan nukkuma-aikaan. Arkena saa ihan tarpeeksi aikaisin herätä.
Jos ne pienet lapsetkin heräävät kuudelta aamulla, niin silloin ei vain toinen aikuinen nuku aina puoleen päivään. Homma ei toimi niin.
Ohis
Lapsia hankkiessa on varmaan tiennyt, että kumppani nukkuu pitkään.
Kumppani on varmaan lapsia hankkiessa tiennyt, ettei oma rytmi sovi yhteen lasten rytmin kanssa.
Miten tuota ei tiedä?
Me ollaan kummatkin illanvirkkuja ja aamun torkkuja, mutta mulla normi päivätyö ja miehellä epäsäännöllinen, valtaosin iltapainoitteinen työ.
Itse menen arkena nukkumaan n 23-00:30 ja mies jää vielä ehkä noin tunniksi valvomaan. Herään n. 7:00. Mulle on ihan sama nukkuuko mies kun olen töissä vai ei, mutta yleensä hän herää n. 9:00 vaikka ei olisi vielä menossa töihin. Yhteistä aikaa on illat ja viikonloput silloin kun mies ei ole töissä ja syödään perheenä yhdessä aina kun ollaan yhtäaikaa kotona. Viikonloppuisin sitten valvotaan yhdessä ja nukutaan pidempään. Tosin herään näin vanhemmiten. 9-11 välillä, useimmiten aiemmin. Nautin aamuisesta omasta ajastani.
Lapsetkin on jo teinejä, eivätkä vaadi valvovaa silmää joka hetki. Kun olivat pieniä tehtiin niin, että aina kun oli mahdollista, toinen heräsi la lasten kanssa ja toinen su, molemmat sai siis varmasti yhtenä päivänä nukkua pidempään. Toki mulla enemmän vastuuta kun mies työmatkoilla, mutta kun oli kotona, oli täysillä perhe-elämässä mukana. Molemmat järkättiin toisillemme aikaa harrastuksillekin.
Hyvin on mennyt kohta 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa, kun tällaiseen ketjuun vastaavat ne, joilla rytmieroa on yksi tunti. Ap:lla näköjään on 9 tuntia. (5 vs 14). Puolisoa valitessa kannattaa ottaa rytmi huomioon. Ei tuollainen toimi.
Yllättävän hankalaa nyt kun jäimme eläkkeelle. En osaa nukkua, kun toinen nousee aikaisin mutta pysyy kotona. Työaikaan hän lähti töihin niin aikaisin, että sain hetken hyvää unta ennen omaa työpäivääni. Hän nukahtaa heti, kun menee nukkumaan illalla. Minä en usein saa unta tuntiin tai kahteen tai herään aamuyöllä enkä saa unta pariin tuntiin kunnes taas nukahdan. Olen siis aamuisin yhtä kärttyinen kuin ennenkin. Tähän on löydettävä parannus.
Mies nukahtaa aina klo 22, oli arki tai pyhä. Rapsuttelen ja silittelen selästä kunnes nukahdan itse. Hän herää joka aamu klo 5.30 ja keittää kahvit, tarjoilee klo 7 kahvin minulle sänkyyn. Tarvitsen tunnin enemmän unta/vrk kuin mies ja näin on menty viimeiset 15 vuotta. Sitä ennen (nuorena) kumpikin jaksoi vielä valvoa.