Aloitin kausityöntekijänä Fazerilla vihreiden kuulien puolittajana ja on kyllä paskin homma ikinä
Kone syöksee vihreitä kuulia hirveetä pommitusta nenän eteen ja ne pitää sitten leikellä nopeasti ja viedä ne kuulien liimajalle. Olen yrittänyt kysellä, mitä järkeä ne on leikata jos ne liimataan takaisin, niin linjaston johdolle tulee yhtäkkiä kauhea kiire jonnekin. Ihme hommaa
Kommentit (1736)
Olen esiintyvä taiteilija. Tarkemmin poskisolisti. Esiinnyn julkisilla paikoilla. Suosiostani kertoo, että minua pyydetään useimmiten esiintymään muuallekin. Eilenkin kauppakeskuksen vartija pyysi minua menemään muualle soittamaan suutani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas paska lanka..ohhoh
Älä. Tämän takia naisen euro on 80 senttiä, ja siinäkin on puolet vielä liikaa.
Ei näissä kyllä lue, mitä sukupuolta kukin kirjoittaja on.
Ei tarvitsekaan kun vain nainen voi kirjoittaa jotain näin paskaa.
Näin on. Mennään takaisin ylilaudalle huippuälykkäiden keskusteluiden pariin.
Vierailija kirjoitti:
Mä pistin just menemään hakemuksen unelmaduuniin Karibian rannoille hiekanjyvien puhdistajaksi. Saa nähdä kuinka käy.
Ikävää nyt pilata ilosi mutta ne ottaa pelkkiä imumonneja siihen hommaan kun ne tekee sen ruokapalkalla. Työpaikkailmoituksessa tätä ei kyllä mainita mutta turha sinne on muiden hakea.
Huijaat! Minun ukki kertoi minulle, kun olin lapsi, että hän on töissä makaronitehtaalla ampumassa reikiä makaroineihin. Kyllä ukki tietää! (terveisiä ukille taivaaseen)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on vielä parempi homma. Porailen reikiä makaroneihin.
Huijaat! Minun ukki kertoi minulle, kun olin lapsi, että hän on töissä makaronitehtaalla ampumassa reikiä makaroineihin. Kyllä ukki tietää! (terveisiä ukille taivaaseen)
Haastavan kuuloisia hommia teillä! Mä painelen nappeja ja leikkailen erilaisia juttuja työkseni. Neljän vuoden välein täytyy myös tehdä kaikenlaisia lupauksia, mielellään parempia kuin kollegat. 199 kollegaa, sattuuko muita olemaan täällä?
Vierailija kirjoitti:
Oksettavin karkki ikinä, onnea sinulle silti työhön. En pysty syömään niitä, kuten en myöskään mitään marmeladi-karkkia ylipäätään. Suklaa on ainoa näin joulunaikaan tai irtokarkit.
Mitä ihmettä, oksettavin? Haukut minun makuani, minkä saan nykyisin aikaan vain kauhealla ähinällä ja laksatiiveillä. 10 vuoden jälkeen alkaa pukamat vaivaamaan, onneksi saan siirron tuoksupuolelle ensi viikolla.
Hah hah! Mä teen äitien tekemää maksalaatikkoa vaikka olen vela. Kyllä kannatti valehdella työhaastattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan jauhenlihatehtaassa töissä? Mua kiinnostaisi ihan hirveästi tietää miten jauhenlihaa valmistetaan.
No siis joskus menneisyydessä se oli sitä että metsästettiin jauheja ja sitten ne suolistettiin jne., paloiteltiin ja myytiin. Vähän myöhemmin niitä kasvatettiin ja sitten teurastettiin. Nykyään ei onneksi tarvitse enää rääkätä jauheja kunhan vaan on edelleen jauhensoluja niitä kasvatustankkeja varten. Itsehän siis olen jauhenlihainsinööri täällä lihalabrassa. Nykyään solut lyödään tankkiin ravintonesteeseen ja pistetään siivilä pyörimään. Sieltä niitä rihmoja alkaa muodostua ja sitten ne kerätään, pestään (huom! Ei tarvitse pestä enää kotona!) ja käsitellään semmoisella laineraudalla että olisi esteettisen näköistä rasiassa. Kukaan ei nykyään enää muista niitä aikoja kun kunnon jauhenlihaa saadakseen piti ampua se jauhen ja muuta raakaa.
Jäin työttömäksi nuudelinkuviointilinjastolta kun ikänäkö alkoi painaa ja laineet menivät vähän miten sattuu. Eläke on pieni, joten tienaan vähän ekstraa kasvattamalla jauhenlihaa pimeästi tynnyrissä kellarissa. Kun tynnyri on valmis, käyn matonpesulaiturilla huljauttelemassa säikeet puhtaaksi ja sillä vanhalla nuudelikreppiraudallani sitten laineutan siihen saakka että pesuvesi kuivaa ja pinta ruskistuu. Moni ravintola on kuulkaas valmis tällaisia puolivalmisteita ostamaan hyvään hintaan tiskin alta!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen autokorjaajana autokorjaamossa. Tuntiliksa on ihan kohtuulisen hyvä. Homma on helppoa ja suht siistiäkin: Avataan auton konepelti, pikkuisen kopsutellaan rankaita, kuunnellaan moottorin ääntä, otetaan vikakoodit ja sitten alkaa varsinainen työosuus elikkäs aletaan antamaan valohoitoa taskulampulla autolle ja sillä se auto taas sitten alkaa korjaantumaan ja liikkumaan.
Ritari Ässä oli aikaansa edellä 80-luvulla myös siinä, että KITT autolla oli naismekaanikko joka antoi autolle valohoitoa :D
(2 min kohdalta eteenpäin)
Vierailija kirjoitti:
Haastavan kuuloisia hommia teillä! Mä painelen nappeja ja leikkailen erilaisia juttuja työkseni. Neljän vuoden välein täytyy myös tehdä kaikenlaisia lupauksia, mielellään parempia kuin kollegat. 199 kollegaa, sattuuko muita olemaan täällä?
Täällä yksi. Takinkääntö on yksi raskaimmista hommista mutta onneksi on avustajat!
Minä poimin spagetit puista. Se on kyllä hankalaa hommaa koska ne spagettitikut tippuu niin helposti käsistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen autokorjaajana autokorjaamossa. Tuntiliksa on ihan kohtuulisen hyvä. Homma on helppoa ja suht siistiäkin: Avataan auton konepelti, pikkuisen kopsutellaan rankaita, kuunnellaan moottorin ääntä, otetaan vikakoodit ja sitten alkaa varsinainen työosuus elikkäs aletaan antamaan valohoitoa taskulampulla autolle ja sillä se auto taas sitten alkaa korjaantumaan ja liikkumaan.
Ritari Ässä oli aikaansa edellä 80-luvulla myös siinä, että KITT autolla oli naismekaanikko joka antoi autolle valohoitoa :D
(2 min kohdalta eteenpäin)
Tuollainen valohoito maksaa vähän enemmän meidän korjaamossa. Korjauksen nimi on tarkemmin ottaen valotikkuhoito. Sekin maksaa myös vähän enemmän jos valotikkukorjaajana on nuori nätti naisvalomekaanikko eikä tällainen sinihaalariasuinen valomekaanikkojuntti. Ja jos asiakas vähän maksaa vielä lisää, niin valohoidossa naismekaanikolta lähtee paita pois.
Mie oon perässähiihtäjä. Pimiää hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Hah hah! Mä teen äitien tekemää maksalaatikkoa vaikka olen vela. Kyllä kannatti valehdella työhaastattelussa.
No just!! Arvasin, että Saarioinen kusettaa. Nyt meni Saarioinen boikottiin.
Vierailija kirjoitti:
Mie oon perässähiihtäjä. Pimiää hommaa.
Tässäpä kollegasi. Aina jäljessä ja hitaalla käydään, viimeisenä paikalla, viimeisenä tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen autokorjaajana autokorjaamossa. Tuntiliksa on ihan kohtuulisen hyvä. Homma on helppoa ja suht siistiäkin: Avataan auton konepelti, pikkuisen kopsutellaan rankaita, kuunnellaan moottorin ääntä, otetaan vikakoodit ja sitten alkaa varsinainen työosuus elikkäs aletaan antamaan valohoitoa taskulampulla autolle ja sillä se auto taas sitten alkaa korjaantumaan ja liikkumaan.
Ritari Ässä oli aikaansa edellä 80-luvulla myös siinä, että KITT autolla oli naismekaanikko joka antoi autolle valohoitoa :D
(2 min kohdalta eteenpäin)
Tuollainen valohoito maksaa vähän enemmän meidän korjaamossa. Korjauksen nimi on tarkemmin ottaen valotikkuhoito. Sekin maksaa myös vähän enemmän jos valotikkukorjaajana on nuori nätti naisvalomekaanikko eikä tällainen sinihaalariasuinen valomekaanikkojuntti. Ja jos asiakas vähän maksaa vielä lisää, niin valohoidossa naismekaanikolta lähtee paita pois.
Olisko hei millaset mahdollisuudet oppisopimuksella päästä valotikkumekaanikoksi?
Mä olen ammattivalittaja. Joka asiasta mä valitan, olipa aihe mikä tahansa, aina keksin valittamista. Ei ole hyvä eikä hyvin mikään. Mopot ajaa liian kovaa ja väärässä paikassa, mummot kävelee liian hitaasti suojatien yli, liikennevalot ei vaihdu tarpeeksi nopeasti tai ne vaihtuvat liian hitaasti. Punainen liikennevalo on väärän punainen, keltainen liian kirkas ja vihreääkin voisi vähän säätää paremmaksi. Lunta tulee aina väärään aikaan ja liian paljon, tai sitä tulee liian vähän.
Mikä parasta palkka juoksee joka minuutilta, mutta palkka saisi olla isompi!
Minä työskentelen liikkeentunnistajana. Kerrostalon rappukäytävässä työ oli leppoisaa ainakin arki-iltoina yövuorossa, saattoi olla pitkäkin tauko ennen ja jälkeen postinjakajaa ja aihe vapaa oli auki öisinkin.
Nyt olen Prismassa töissä ja varsinkin joulun aika oli hirveän stressaavaa. Kyllä aina joskus keskittyminen herpaantuu ja unohdan painaa avausnappia. Hölmistynyt asiakas siinä ihmettelee hetken. Ei kyllä ehdi vuorossa tehdä mitään ylimääräistä.
Mä olen autokorjaajana autokorjaamossa. Tuntiliksa on ihan kohtuulisen hyvä. Homma on helppoa ja suht siistiäkin: Avataan auton konepelti, pikkuisen kopsutellaan rankaita, kuunnellaan moottorin ääntä, otetaan vikakoodit ja sitten alkaa varsinainen työosuus elikkäs aletaan antamaan valohoitoa taskulampulla autolle ja sillä se auto taas sitten alkaa korjaantumaan ja liikkumaan.