Pahin pelko toteutui: tytär on raskaana :(

Ahas. No minun tyttäreni saa 17v ikäisenä lapsensa. Vauva syntyy parin kuukauden päästä. Kyllä siinä kaikki ajatukset viuhtoo menemään päässä. En minäkään koe olevani valmis mummoksi juuri täytettyäni 43v, mutta tässä ollaan. Kun on kyse näin nuoresta mitä tyttäreni on niin jopa epäonnistuminen kasvattajana on käynyt mielessä. Ei se mitenkään pelkästään iloinen asia tuo tyttäreni raskaus ole.

Silti hän on päättänyt pitää lapsen. Me tuemme häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjaamme ja kannustamme hoitamaan/ottamaan lapsestaan vastuun. Minun ajatukset on minun ajatuksia ja ne on ihan itsekseni läpikäytävä. Tyttäreni ei ole niistä vastuussa.

Paljon onnea tyttärellesi ja myös sinun elämääsi ♥ Kun saat sen piene nyytin käsivarsillesi et varmasti tule kyseenalaistamaan mummouttasi.

Olisko aika katkasta napanuora jo AP ?

Säähän olit itekki vanha tekijä 21 vuotiaana jo.

Mun 5-vuotias sanoo mulle AINA kun pyydän auttamaan esim. perheen vauvan vaipan viennissä roskikseen (siis minä vaihda , mutta lapsi saa joskus vietäväkseen pissavaipan roskiin) tai kun joskus pyydän viihdyttämään vauvaa, kun valmistan ruokaa. Niiin, hän siis sanoo: "Itse saat hoitaa lapsesi, kun olet ne synnyttänyt". Jos sua ap oikein jurppii, niin omaksu tuo 5-vuotiaani lapsellinen asenne. Syntyvä lapsi ei oikeastaan ole sun ongelma.

Parempi olisi tietysti joku aikuismaisempi myötäelämisen asenne ja oman aikuisen lapsesi auttaminen.

Minä muuten aina sanon sille 5-vuotialle: "Kyllä minäkin sitten sun lasten mummona autan lastesi kanssa." Se toimii aina. Lapsi vie vaipan, heijaa hetken vaunuja kun on pieni tarvis.

Ihme juttuja taas... oisko provo, en tiedä.. Mutta siis 21 nyt on jo ihan normaali ikä saada lapsi ja vahinko ei aina tarkoita ei toivottua. AP:n lapsi saattaa olla hyvinkin onnellinen "vahingosta": Minä ainakin olen omastani :) Se ettei tarkoituksella hanki lasta ei tarkoita etteikö sitä haluaisi. Elämä menee niinkuin menee eikä sitä voi/kannata aina suunnitella. Lapset kyllä tulee jos on tullakseen, ehkäisystäkin huolimatta :) Ja hyvä niin. Olen todella onnellinen että oma äitini osasi olla onnellinen puolestani kun sain 18 vuotiaana esikoiseni :) Vaikka olin niin nuori, niin koin ja koen edelleen olleeni kuitenkin valmis äiti jolta puuttui vaan lapsi. Ja sitten se tuli. 

Jos kerran suhde on kestänyt jo 3 vuotta niin aika vakaalta ja vakavalta vaikuttaa joten alappa ap vaan iloita isoäitiydestä :) Itse odotan jo sitä kovasti mutta esikoisellani ei tunnu olevan mikään kiire asian kanssa :/ Nomutta... kaikki ajallaan :)

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 14:59"]

Mun 5-vuotias sanoo mulle AINA kun pyydän auttamaan esim. perheen vauvan vaipan viennissä roskikseen (siis minä vaihda , mutta lapsi saa joskus vietäväkseen pissavaipan roskiin) tai kun joskus pyydän viihdyttämään vauvaa, kun valmistan ruokaa. Niiin, hän siis sanoo: "Itse saat hoitaa lapsesi, kun olet ne synnyttänyt". Jos sua ap oikein jurppii, niin omaksu tuo 5-vuotiaani lapsellinen asenne. Syntyvä lapsi ei oikeastaan ole sun ongelma.

Parempi olisi tietysti joku aikuismaisempi myötäelämisen asenne ja oman aikuisen lapsesi auttaminen.

Minä muuten aina sanon sille 5-vuotialle: "Kyllä minäkin sitten sun lasten mummona autan lastesi kanssa." Se toimii aina. Lapsi vie vaipan, heijaa hetken vaunuja kun on pieni tarvis.

[/quote]

Aika ihmeellinen kasvatus ollut jos 5-v. puhuu noin.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 11:29"]

Muutti 17-vuotiaana pois kotoa, nykyään asuu poikaystävänsä kanssa jonka kanssa on seurustellu kolme vuotta.

Pelkäsin koko ajan ihan tajuttomasti tyttäreni yhtäkkiä ilmoittaa että on raskaana, en vaan halua vielä isoäidiksi ja tyttökin on niin nuori.

Nyt on 21-vuotias ja siinä se oli, odottaa lasta. Mä en tiedä mitä tekisin, on niin hirveät ja pelonsekaiset fiilikset. :( Lapsi on vielä vahinko, e-pillerit joita käyttänyt monta vuotta olivat pettäneet.

[/quote]

Voi miten ONNELLINEN olisin tuosta tiedosta. Olen niiiiin valmis isoaidiksi ja auttamaan nuortaperhettä kaikin mahdollisin tavoin. Sekoisin varmaan onnesta!

Itsepä olet tyttösi kasvattanut :D Oisko kannattanut opettaa että jalkoja ei avata jokaiselle vastaantulijalle?

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 11:38"]Onneksi olkoon! Ihania uutisia! Raskaus on AINA ihana asia.

[/quote]

Olen 49v. Mahdollinen oma raskaus tässä iässä olisi täydellinen katastrofi.

Siis 21v on vasta koulusta valmistunut eikä elämä millään tavalla vakaalla pohjalla! En ymmärrä teini äitejä. Tai siis ymmärrän että pitää lapsen jos tulee raskaaks. Mutta liian usein tuntuu käyävän näitä "vahinkoja" harmillista että nykyään niin ihannoidaan sitä nuorena äidiks tulemista jne. Kun ei kumminkaa oo ehtinyt elämään sitä nuoruutta tai edes aikuisuutta. Mikä kiire on saada se lapsi? Itse haluan hankkia sitä elämänkokemusta mitä voin käyttää hyödykseni sitten joskus jos lapsia siunaantuu lapsen kasvatuksessa...

Siis 21v on vasta koulusta valmistunut eikä elämä millään tavalla vakaalla pohjalla! En ymmärrä teini äitejä. Tai siis ymmärrän että pitää lapsen jos tulee raskaaks. Mutta liian usein tuntuu käyävän näitä "vahinkoja" harmillista että nykyään niin ihannoidaan sitä nuorena äidiks tulemista jne. Kun ei kumminkaa oo ehtinyt elämään sitä nuoruutta tai edes aikuisuutta. Mikä kiire on saada se lapsi? Itse haluan hankkia sitä elämänkokemusta mitä voin käyttää hyödykseni sitten joskus jos lapsia siunaantuu lapsen kasvatuksessa...

Paskamainen tilanne todella. Taisi tyttö pamauttaa itsensä tahallaan paksuksi.

Veronmaksajalta vaan kuttumaiset terveiset. Taitaa tänne pullahtaa taas yksi suu minulle lisää ruokittavaksi. :(

[quote author="Vierailija" time="24.05.2014 klo 14:58"]

Ahas. No minun tyttäreni saa 17v ikäisenä lapsensa. Vauva syntyy parin kuukauden päästä. Kyllä siinä kaikki ajatukset viuhtoo menemään päässä. En minäkään koe olevani valmis mummoksi juuri täytettyäni 43v, mutta tässä ollaan. Kun on kyse näin nuoresta mitä tyttäreni on niin jopa epäonnistuminen kasvattajana on käynyt mielessä. Ei se mitenkään pelkästään iloinen asia tuo tyttäreni raskaus ole.

Silti hän on päättänyt pitää lapsen. Me tuemme häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjaamme ja kannustamme hoitamaan/ottamaan lapsestaan vastuun. Minun ajatukset on minun ajatuksia ja ne on ihan itsekseni läpikäytävä. Tyttäreni ei ole niistä vastuussa.

Paljon onnea tyttärellesi ja myös sinun elämääsi ♥ Kun saat sen piene nyytin käsivarsillesi et varmasti tule kyseenalaistamaan mummouttasi.

[/quote]

Täytyy myöntää, etten ilahtuisi itsekään. Juuri kun alkaa olla aikaa itselle, pitäisi alkaa viikonloppuhoitajaksi vauvalle. Kun vauvapalstan mukaan lapsen ja mummo välit on hyvät vain silloin, jos lapsi nukkuu mahdollisimman paljon mummon luona.

Onneksi tytöt ovat järkeviä ja kumpikaan ei ole haaveillut nuorena äidiksi tulosta, vaan ensin opiskeluista ja kaikesta muusta.  Toiseksi ovat kumpikin itsenäisiä ja työteliäitä ja oletan, että eivät hoidata minulla lapsiaan.

Minäkin olin raskaana 20-vuotiaana.

Tuhansien vuosien ajan naiset ovat olleet tuossa iässä raskaana.

Miten se on niin vaikeaa?