Haluan vielä lähteä etsimään kadotettua nuoruutta - opiskelu
En päässyt yliopistoon, koska tavoitteena oli vain yksi ala, johon oli siihen aikaan tosi vaikeaa päästä. Pääsin sitten opistoon ja päivittänyt tutkinnon muutama vuosi sitten amk-tutkinnoksi, vähän toiselle alalle tosin, sama pohja, mutta eri suuntautumisvaihtoehto.
Sitten työt ja perhe-elämä vei paikkakunnille, jossa mielenkiintoista yliopistoa ei ollut - sen amk-tutkinnon siis pystyin noilla pikkupaikkakunnilla hankkimaan.
En pääse yli vieläkään tästä, että haluaisin akateemisen tutkinnon. Töissäni en sitä tarvitse, enkä aio vaihtaa työpaikkaa, ellei nykyinen mene konkurssiin, sillä olen unelmaduunissani ja tehnty riittävästi pätkätöitä siellä ja täällä aiemmin. Nyt kun lapset on isoja, olisi aikaa opiskella. Mutta edelleen ongelma on se, että paikkakunnalla on yliopisto, mutta ei minun alaani. Enää ala ei ole se, jolle nuorena halusin. Mutta haluaisin tältä nykyiseltä alaltani tutkinnon eikä lisäkoulutus pahentaisi. Koulutusta olisi reilun 200 km päässä, minne junalla pääsee 2-3 tunnissa + päätepysäkkien matkat päälle. Onko hullu ajatus tai ylipäätään mahdollista; käyden 8-16 kokopäivätyössä? Minulla on kuitenkin mahdollisuus tehdä tunteja sisään ja pitää vapaapäiviä, kun suoraa asiakaspalvelua ei ole. Avoimen kautta olisi tarkoitus lähteä suorittamaan; verkkokursseja on jonkun verran, mutta suurin osa on etänä.
En kuitenkaan halua viedä nuorilta opiskelupaikkaa, tämä on vain oman mielenrauhani takia. Vienkö nuoren paikan, jos lähden metsästämään haaveeksi jäänyttä tutkintoa avoimen väylän kautta?
Kommentit (5)
No sitä menneisyyttä vain siinä mielessä, että se, etten päässyt yliopistoon, on harmittanut aina kuten myös se, etten enää saanut mahdollisuutta perhesyistä hakea. Mies ei ollut joustava aikoinaan, kun lapset olivat pieniä. Ihan tämän hetken tilanteeseen. Tiedän tosiaan väylät ja olen ottanut selville, mitä vaaditaan, että päästään avoimesta tutkinto-opiskelijaksi. Pitäisi sellainen tietty kokonaisuus suorittaa ensin. Verkko-opintoja ei ole paljon, mutta jotain on. Kieliopintoja on mahdollista ainakin suorittaa tuossa kilometrin päässä olevassakin yliopistossa, jos vain tuo toinen koulu ne hyväksyy. Niitäkin kai tarvitaan?
Jos mahdollista, kannattaa pitää pari lukukauden mittaista opintovapaata. Niiden aikana on paljlon helpompi saada asioita etenemään. Itse olen ollut opiskelemassa yliopistossa nyt 2 lukuvuotta ja gradu häämöttää vuoden sisällä.
Itse olin tosin kauempana, 300 kilsan päässä kotoa yhteensä noin vuoden päivät. Mitään menetettyä nuoruutta en tosin hakenut, vaan toista tutkintoa. Joukossa oli kivoja nuoria, mutta myös fiksuja aikuisopiskelijoita. Minulla tosin tutkintoa nopeutti se, että sain lähes kaikki kieliopinnot anteeksi entisen maisteritutkintoni ansiosta.
Opintovapaaseen ei ole mahdollisuutta, mutta etätöitä olisi mahdollista tehdä - pomoni on vain vähän vanhanaikainen, mutta aion sitä varovasti ehdottaa jossain vaiheessa.
Älä ainakaan elä kadotettua menneisyyttä vaan aloita opinnot nykyhetkessä ja nykyisenä itsenäsi. Oletko ottanut selville, olisiko perusopintoja mahdollista tehdä verkko-opintoina? Jos on, siitä on hyvä aloittaa. Avoin väylä on siitä hyvä, että voi alussa miettiä rauhassa, kuinka paljon näitä opintoja tahtookaan suorittaa. Kuitenkin jos tutkinnon haluat, joudut hakemaan ihan tutkinto-opiskelijaksi, minkä varmaan tiesitkin. Mihin ikinä päädyitkin, niin onnea tiellesi!