Onko äidille loukkaantumisen aihe jos sanoo lapsen olevan ihan erään isänsä puolen sukulaisen näköinen?

Oi voi. Kaikki löytävät lapsista ja aikuisista eri piirteitä ja näkevät mitä haluavat. Mä olen aina luullut tulevani äitini karjalaissukuun jossa ollaan tummia, lyhyitä ja tanakoita, mutta kaappeja siivotessani löysin vanhoja koulukuvia joista huomasin, että mulla onkin isäni suvun kasvonpiirteet.

Yllätyin myös aikoinaan kun lasteni päiväkodissa hoitajat sanoivat sen pitkäraajaisen, vaalean ja siron lapsen olevan mun näköinen ja tumman ja tanakan olevan isänsä näköinen.

Mutta siis asiaan. Ei pitäisi olla suuttumuksen taikka yllätyksen aihe, että sanoo jonkun olevan jonkun sukulaisensa näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsessa voi tulla kaukaisenkin sukulaisen piirteitä esiin.

Ei se mistään syrjähypyistä kerro.

Siis tuo lapsi on ihan saman näköinen kuin lapsen isän eräs kauan sitten kuollut sukulainen. Vähän epäselvästi ilmaisin asian. Isänsä suvun näköä tuolla lapsella vahvasti. En siis todellakaan vihjannut mihinkään syrjähyppyihin, Ap

Jos ulkonäköä haluaa kommentoida muuten kuin että "ihana" tms., niin ehkä taitavampi tapa sanoa olisi juuri tuo, että isänsä tai äitinsä suvun näköä, mutta näissä kannattaa olla tahdikas, koska asia voi olla herkkä, jos viittaa sellaisiin piirteisiin tai tulee joku assosiaatio, joka ei ole toivottavaa. 

 

En loukkaantuisi. En ole loukkaantunut siitäkään että osa kysyy minut ja lapseni nähdessään onko lapsi adoptoitu. Lapsi ei näytä tippaakaan minulta ja jos en tietäisi saattaisin itsekin kysyä miten suomalaisella on niin ulkomaalaisen näköinen lapsi. Mieheltäni tai jos liikumme kaikki yhdessä kukaan ei kysy adoptiosta mitään.