Odottavan äidin ongelma

Pakko tulla avautumaan hieman ristiriitaisista tunteista edes jonnekin. Olen 30v,tuoreessa parisuhteessa elävä nainen(n.6kk),jonka elämän pitäisi olla kaikinpuolin mallillaan;on vakituinen työpaikka,harrastukset ja ystävät ja se mies. Mutta...ehkäisy petti ja nyt olen raskaana. Minä,joka olen vauvakuumeillut viimeiset viisi vuotta olen tilanteessa,johon olen aina halunnut ja tunnenkin täysin päinvastaista kuin pitäisi. Päälimmäinen tunne on inho,häpeä ja viha,mutta miksi? Soitin jo tänään yksityiselle terveysasemalle ja kyselin lääkärin kantaa keskeytykseen ja siihen,miten koko prosessi toimii.

Ehkä negatiiviset tunteet johtuvat siitä,että koska suhde on varsin tuore,olisin halunnut viettää miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa vielä tovin enkä syöksyä suin päin perhe-elämään,sillä minulla on mielikuva,että suhde ei tule toimimaan,jos tutustumisvaiheen keskelle tuleekin lapsiperheen arki. Haluaisin,että mies näkee minut vielä hetken seksikkäänä naisena,ei äitinä.

Nämä tunteet yllättivät minut täysin,sillä ylipäätään raskauden mahdollisuus ei ole terveydellisistä syistä ollut itsestäänselvyys.

Ehkä suurimman ahdistuksen tekee se,että mies on työmatkalla ulkomailla ja pääsen hänelle kertomaan vasta huomenna. Vaatiiko hän keskeytystä,haluaako hän pitää lapsen?! Vielä ei vastausta voi tietää.

Olen kieltämättä jo siinä iässä,että pikkuhiljaa lapsia voisi alkaakin tulemaan. Itse olisin tahtonut,että lapsi olisi tehty rakkaudella eikä vahinkona. Pystyykö vahinkoa edes rakastamaan?