Lue keskustelun säännöt.
Odottavan äidin ongelma
23.05.2014 |
Pakko tulla avautumaan hieman ristiriitaisista tunteista edes jonnekin. Olen 30v,tuoreessa parisuhteessa elävä nainen(n.6kk),jonka elämän pitäisi olla kaikinpuolin mallillaan;on vakituinen työpaikka,harrastukset ja ystävät ja se mies. Mutta...ehkäisy petti ja nyt olen raskaana. Minä,joka olen vauvakuumeillut viimeiset viisi vuotta olen tilanteessa,johon olen aina halunnut ja tunnenkin täysin päinvastaista kuin pitäisi. Päälimmäinen tunne on inho,häpeä ja viha,mutta miksi? Soitin jo tänään yksityiselle terveysasemalle ja kyselin lääkärin kantaa keskeytykseen ja siihen,miten koko prosessi toimii.
Ehkä negatiiviset tunteet johtuvat siitä,että koska suhde on varsin tuore,olisin halunnut viettää miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa vielä tovin enkä syöksyä suin päin perhe-elämään,sillä minulla on mielikuva,että suhde ei tule toimimaan,jos tutustumisvaiheen keskelle tuleekin lapsiperheen arki. Haluaisin,että mies näkee minut vielä hetken seksikkäänä naisena,ei äitinä.
Nämä tunteet yllättivät minut täysin,sillä ylipäätään raskauden mahdollisuus ei ole terveydellisistä syistä ollut itsestäänselvyys.
Ehkä suurimman ahdistuksen tekee se,että mies on työmatkalla ulkomailla ja pääsen hänelle kertomaan vasta huomenna. Vaatiiko hän keskeytystä,haluaako hän pitää lapsen?! Vielä ei vastausta voi tietää.
Olen kieltämättä jo siinä iässä,että pikkuhiljaa lapsia voisi alkaakin tulemaan. Itse olisin tahtonut,että lapsi olisi tehty rakkaudella eikä vahinkona. Pystyykö vahinkoa edes rakastamaan?
Kommentit (42)
Siinähän se onkin,että se myös sanoi,että ei tiedä pystyykö jatkamaan keskeytyksenkään jälkeen. Lähinnä se raportoi omasta pahasta olostaan eikä välttämättä tajua miltä minusta tuntuu,kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Hänen lapset on suunnitellusti tehty ja tätä ei voisi kuulemma rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän se onkin,että se myös sanoi,että ei tiedä pystyykö jatkamaan keskeytyksenkään jälkeen. Lähinnä se raportoi omasta pahasta olostaan eikä välttämättä tajua miltä minusta tuntuu,kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Hänen lapset on suunnitellusti tehty ja tätä ei voisi kuulemma rakastaa.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:05"]Siinähän se onkin,että se myös sanoi,että ei tiedä pystyykö jatkamaan keskeytyksenkään jälkeen. Lähinnä se raportoi omasta pahasta olostaan eikä välttämättä tajua miltä minusta tuntuu,kun kyseessä on ensimmäinen lapsi. Hänen lapset on suunnitellusti tehty ja tätä ei voisi kuulemma rakastaa.
[/quote]
höpöhöpö. kyllä taitaa olla vaan siitä kyse että ei tahdo ylimääräisiä elareita maksaa. jos hänellä jo lapsia on, hän kyllä tietää miltä se tuntuu jos lastaan rakastaa. eli kaikkia samalla tavalla. pidä sinä se lapsi ja anna miehen mennä. ilmoita hänelle kun lapsi on syntynyt että voi olla hänen elämässään jos tahtoo. jaloa sinänsä että kysyt myös miehen mielipidettä mutta muista että sinä olet se joka sen lapsen kantaa ja hoitaa!
t: yhden abortin painostuksesta tehnyt ja syvästi katuva
En tietysti sinua tunne, mutta näiden tietojen valossa sanoisin, että pidä lapsesi ja heivaa mies. Oikeasti miehesi kuulostaa lausuntoineen täydeltä vätykseltä, jota ilmankin tulisit hyvin (ehkä jopa paremmin) toimeen. Harvempi on lastaan katunut... (niitäkin on, mutta vähemmistö)
Miehesi kuulostaa vastenmieliseltä ajatuksineen ja puheineen. Pidä lapsi, puitteet ovat kuitenkin muutoin otolliset, nyt kun raskaana jo oletkin. Miehen laittaisin pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystyisi olemaan tuollaisen miehen kanssa. Mieluummin yksinhuoltajana. Maailmassa on paljon miehia, suhteet kestää tai loppuu, mutta omaa lasta rakastaa aina.
hyviä ohjeita tulee! pidä lapsi jos sinusta ei 100% tunnu siltä että et missään tapauksessa itse halua lasta. kuten edellinen sanoi: omaa lastaan rakastaa aina. se on loppuelämäsi kestävä ihmissuhde, josta saat niin paljon onnea että et voi sitä vielä ymmärtääkkään. jos nyt menet ja teet sen abortin niin kadut aivan varmasti. se tunne on musertava. ja sitä samaa lasta et enää koskaan saa takaisin vaikka muita lapsia myöhemmin tekisit.
t:32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, vaikka tekisit abortin itsesi vuoksi,peli on jo menetetty tämän miehen kanssa.
Aika paljon kertoo ihmisestä miten hän osaa suhtautuu tälläiseen tilanteeseen.
Eli Nyt mietit vain ja ainoastaan mitä itse haluat!! Et mieti miestä tai perhettäsi.
Ja lastasi tulet rakastamaan varmasti, helppoa se ei tule olemaan mutta ei se olisi helppoa myöhemminkään.
Lapset antavat paljon mutta myös tuovat haasteita ja ovat usein kasvunpaikka vanhemmille.
Ehkä tästä asiasta vaikean tekee se,että olisin halunnut lapselle oikean perheen,kokea sen yhdessä odottamisen ja sen riemun. Vaihtuuko oma elämäni nyt yksinhuoltajan arkeen ja saan odottaa tätä yksin ilman tukea.
Mies sitä pohti,että mitä lapsikin miettii,kun ei perheessä olekaan isää. Kuulemma voisi tavata ja viettää aikaa,mutta kaikki tapahtuisi velvollisuudesta,eikä rakkaudesta. Kovin äkkiä herran mielipide kääntyi vauvakuumeilusta keskeyttämiseen.
Joskus kun olen kuvitellut tälläista tilannetta niin on ollut ajatus,että tottakai pitäisin lapsen. Nyt ajatus on aivan toinen. Vai manipuloiko mies liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:55"]Ehkä tästä asiasta vaikean tekee se,että olisin halunnut lapselle oikean perheen,kokea sen yhdessä odottamisen ja sen riemun. Vaihtuuko oma elämäni nyt yksinhuoltajan arkeen ja saan odottaa tätä yksin ilman tukea.
Mies sitä pohti,että mitä lapsikin miettii,kun ei perheessä olekaan isää. Kuulemma voisi tavata ja viettää aikaa,mutta kaikki tapahtuisi velvollisuudesta,eikä rakkaudesta. Kovin äkkiä herran mielipide kääntyi vauvakuumeilusta keskeyttämiseen.
Joskus kun olen kuvitellut tälläista tilannetta niin on ollut ajatus,että tottakai pitäisin lapsen. Nyt ajatus on aivan toinen. Vai manipuloiko mies liikaa?
[/quote]
mies manipuloi ja haluaa että tuntisit syyllisyyttä kaikkien elämien pilaamisesta. tukea saat ilman miestäkin. huomaan kirjoituksistasi että haluisit pitää lapsen. tee se! ei sinua kukaan tuomitse. kamala mies jos sanoo ettei lasta rakastaisi, hyi yök. juokse vielä kun voit ja PIDÄ se lapsi. et kadu päivääkään, aborttia katuisit ikäsi ja joutuisit miettimään minkä ikäinen se lapsi jo olisi.
t:32
Parisen viikkoa olen asiaa pyöritellyt ja päädyn keskeytykseen vaikka edellytykset olisi pitää lapsi.
Mies lähti toisen,paljon minua kauniimman,lapsettoman naisen matkaan,jätti minut ja itse sain täydellisen työtarjouksen muualta,joten ratkaisuni on tämä.
Todennäköisesti teen sen,mitä olen miettinyt jo kauan ja ihmissuhteiden kaatuvan aina tietyn ajan jälkeen,että asennutan hormonikierukan viideksi vuodeksi ja jos sinä aikana ei ole miestä tullut elämään,luonnollinen ratkaisu on lopullinen sterilisaatio. Eipä ainakaan vahinkoja pääse sattumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän todellisesti ajattelee vain itseään, se on totta. Jos jotain tässä asiassa on hyvää, niin se, että sain tietää miehen todellisen luonteen onneksi näin ajoissa, eikä vasta vuosien päästä. Mehän nukuttiin viime yö mm.eri osoitteissa. Hän kertoi vihaavansa minua, jos pitäisi lapsen yms.
Nyt todellakin olen oman itseni herra lapsiasian suhteen, mutta jotenkin on edelleen tunne, että en pysty tätä lasta pitämään. Onneksi sain ajan työterveyteen ja pääsen juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa, ystävien tuki ei ole ehkä nyt se oikein, vaikka toki onkin tärkeä.
Mieshän todellisesti ajattelee vain itseään, se on totta. Jos jotain tässä asiassa on hyvää, niin se, että sain tietää miehen todellisen luonteen onneksi näin ajoissa, eikä vasta vuosien päästä. Mehän nukuttiin viime yö mm.eri osoitteissa. Hän kertoi vihaavansa minua, jos pitäisi lapsen yms.
Nyt todellakin olen oman itseni herra lapsiasian suhteen, mutta jotenkin on edelleen tunne, että en pysty tätä lasta pitämään. Onneksi sain ajan työterveyteen ja pääsen juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa, ystävien tuki ei ole ehkä nyt se oikein, vaikka toki onkin tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja suhde oli kestänyt vasta lyhyen aikaa. Myös minun päällimmäinen tunteeni aluksi oli suuri häpeä! Sitä on vaikea selittää, mutta minä häpesin olla raskaana niin pian, häpesin kun ei ollut edes sormusta sormessa - ja minä olin ennen tätä tilannetta ollut hyvinkin liberaali kaikissa kannoissani. Joku sisimmissä vain sai voiton ja koko raskausaika meni vähän sumussa muistakin syistä.
Vahinkomme on kuitenkin erittäin rakastettu ja ihana lapsi, ja asiat ovat lutviutuneet ihan hyvin omille uomilleen. Kun vauva oli sylissä ja se raskaus ja epävarmuus ohi, häpeä katosi ja olin enää vain äärimmäisen ylpeä itsestäni, lapsestani ja miehestä, joka kantoi vastuunsa kuten Mies.
Ihanan tsemppaavia viestejä, kiitos!
Mitä siis ehkäisyn pettämiseen tulee, niin käytössä oli kyllä ihan kierukka, joten laiminlyönnistä ei todellakaan ole ollut kyse. Ja tottakai aikuisena ihmisenä tiedän, että mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttinen.
Myönnän, että mies on melko ulkonäkökeskeinen ja hänelle hyvä vartalo on tärkeä asia ja koen, että raskauden aikana vaikka miten reenaisin, en ehkä pysyisi siinä kuosissa, että kokisin olevani kovin seksikäs.
Mies on siis jo kahden avioliitossa syntyneen lapsen viikonloppuisä, joten tämä ehkä vielä hieman monimutkaistaa asiaa. Hänen lapset ovat todella tärkeitä minulle ja myös lapset pitävät minusta.
Tällä hetkellä odotan kuumeisesti miehen palaavan takaisin Suomeen, jotta pääsen puhumaan hänen kanssaan. Jotenkin itselläni on sellainen tunne, että kumpaakin en saa, vaan valinta pitää tehdä miehen tai lapsen välillä. En kuitenkaan ole tossun alla, vaan toki itse teen sen lopullisen päätöksen. Tällä hetkellä mies ja hänen lapsensa ilman omaa lasta tuntuu luonnollisimmalta vaihtoehdolta.
Ja mitä ikään tulee, voi olla, että tämän jälkeen lapsen saaminen ei olekaan niin helppoa, mutta onko se maailmanloppu? Mielummin vaikkapa sitten vain miehen lapset kuin oma lapsi, johon et kiintymyssuhdetta pysty rakentamaan. Tai kauhuskenaario, että olisin yksinhuoltaja.
Tiedän, yritän tavoitella varmaan liian täydellistä elämää ja tuskin kenenkään elämä on mennyt niin kuin on suunniteltu. Valitettavasti oman perheen asettamat paineet "kunnollisesta tyttärestä" on ehkä iskostanut päähäni tälläisen mielikuvan.
hullu olet jos menet abortin tekemään, suorastaan järkyttynyt olen että edes mietit sitä
Olisin maailman onnellisin jos tuo vahinko sattuisi minulle! Elämäntilanne ei ole vielä hyvä ja siksi käytän ehkäisyä, mutta tiedän että selviäisimme pienen lapsen kanssa ja se olisi elämäni onnellisin uutinen jos olisin vahingossa tullut raskaaksi! Olen kateellinen sinulle
Mielestäni keskeytyskin on jokaisen päätettävissä itse,koska siihen voi vaikuttaa muutkin syyt kuin vain vahinkoraskaus tai suhteen kesto. Itsehän sairastan perinnöllistä sairautta,joka on todennettavissa verikokeella isältä(tarvitaan geent kummaltakin) ja miehen kanssa täatä puhuttiin,että menemme verikokeisiin,sitten kun lapsen aika on. Nyt emme siis ole kokeissa käyneet. Toki,sen kokeen saa myöhemmin mikäli mies siihen suostuu.
Siis mikä tämän ahdistuksen ja pelon tekee on se,että selviänkö lapsen kanssa yksin. Kutakuinkin pystyn miestä kuulosteltuani päättelemään,että mies ei ole valmis vielä isäksi ja se automaattisesti se tietäisi meidän eroa. Enää muutama tunti ja pääsen tiputtamaan pommin miehelle.
Mä halusin lapsia, yritettiin 11kk ennen kun tulin raskaaksi ja yli vuoden kestänyt vauvakuume oli poissa. Tuntui etten halua lasta enkä pidä lapsista. Vasta viimeisillä viikoilla aloin odottaa innolla tulevaa vauvaa. Toisen lapsenkin halusin, mutta taas raskausaikana tunteet oli täysin eri. Mun kohdalla kysymys oli varmasti hormoneista eikä suinkaan siitä, etten oikeasti olis halunnut lasta. Olen niin onnellinen tytöistä ja joskus aijon varmasti hankkia lisää lapsia :)
Itse en sosiaalisista syistä tekisi aborttia. Sairaus tai lapsen itsensä kannalta kestämätön tilanne voisi olla syy, en heti keksi mikä se olisi. Olen varma, että jos miehen vaatiman abortin hänet pitääkseni tekisin, alkaisin hyvin nopeasti inhota miestä ja pitää häntä syypäänä/lapsentappajana tms, vaikka itse olisin ensin toimenpiteeseen suostunut. Tuollaista valtaa ei voi antaa toiselle. Miten siitä asiasta voisi jälkeenpäin edes puhua.. "Kiva kulta ku teit sen abortin, niin voin taas olla sun kanssa!" En tiiä.. Mulle olisi ihan selvää, että en abortoi ja eläisin omaa elämääni. Hienosti pärjää ilman miestä. Vastuu pitää kantaa aina, mulle se vastuu ei merkitse aborttia jos henki ei ole vaarassa. Voimia sulle! Kerro sit mitä päätit.