Toinen vanhempani on rampauttanut minua niin etten itsenäisty
Täytän 29 enkä ole aikuistunut.
Nuoresta saakka on annettu ymmärtää miten huono olen sosiaalisiin suhteisiin, minkä takia aloin esittää. Nyt vasta pääsemässä siitä. Opiskellut en ole loppuun, masennuin. Hän potki minua kun makasin henkisesti maassa, vielä lisää. Masentunut on aika hyvin ohjailtava ja holhottava, kaikessa aloitekyvyttömyydessään. Parisuhteeseen sanoi kerran etten kelpaa (siksi etten mukaillut joskus häntä = olen hankala ihminen ja tietysti myös kumppani) Kavereita minulla kyllä on ollut, heitä jos olen auttanut (vastavuoroisuus) hän on raivostunut, silloin kun hänen apuaan meni tähän. On kontrolloitu rahalla. Kun olin 25, soi hieman jo hälytyskello kun ilmaisin että eikö pitäisi jo itsenäistyä, hän parahti "ei niin nopeasti".
Kaikkeen tähän on mennyt valtavasti tilaa ja energiaa elämästä ja vasta nyt olen saamassa kiinni siitä omasta sisäisestä äänestä. Siitä, minkä nuoresta asti halusi tukahduttaa ja mistä riidat ja hänen raivokohtaukset aiheutuivat.
Ei ole työtä, ei kunnollista asuntoa, en koe ehtineeni elää. Ei parisuhdetta. Onneksi on opiskelupaikka, siihenkään ei kyllä tuet riitä loppuun kun käytin niitä aiemmin silloin kun en saanut mitään aikaan.
Kommentit (28)
Ovat eronneet, teki äidistäni samanlaisen ohjailtavan.
Ap
Ja muistakaa että tuollainen ihminen haluaa eristää sinut muista. Pyrkii saamaan olosi oudoksi, tai sitten jos olet menossa jonnekin, tarjoaa kyytiä ja järjestää siinä raivokohtauksen, pyrkiikö sitten horjuttamaan psyykettäsi juuri ennen kuin näet toisia ihmisiä. Helpompi kontrolloida jos suhteita ei oikein muihin olisi, pysyisi hänen ohjailtavana ressukkana vain.
Ap
Älä syytä toista omista tekemättäjättämisistäsi.
Henkisen puolen ongelmiin saa kyllä apua ja välit voi katkaista.
Täysi-ikäinen on itse vastuussa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä toista omista tekemättäjättämisistäsi.
Henkisen puolen ongelmiin saa kyllä apua ja välit voi katkaista.
Täysi-ikäinen on itse vastuussa itsestään.
Missähän olen syyttänyt? Siitä huolimatta on fakta, että jos sinut fyysisesti painetaan maahan, joudut pinnistämään voimaa nousemiseen. Miksei henkisesti olisi sama juttu.
Ap
On noita äitin helmoissa eleleviä tuttuja itse kullakin. Äidit ovat narsistimarttyyreja ja penskat uskomattom a n lapsellisia vielä aikuisinakin. Toivon ettei tälläiset lapset lisääntyisi.
En ole varma henkisten vammojen laajuudesta. Vaikka kyllähän fyysinenkin hyökkääjä voi niskan saada väännettyä nurin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä toista omista tekemättäjättämisistäsi.
Henkisen puolen ongelmiin saa kyllä apua ja välit voi katkaista.
Täysi-ikäinen on itse vastuussa itsestään.Missähän olen syyttänyt?
Ap
Luitko itse otsikkoasi?
Vierailija kirjoitti:
On noita äitin helmoissa eleleviä tuttuja itse kullakin. Äidit ovat narsistimarttyyreja ja penskat uskomattom a n lapsellisia vielä aikuisinakin. Toivon ettei tälläiset lapset lisääntyisi.
No, onneksi sinulle ei sitten sellaista kasvuympäristöä ole osunut. Empatiakyvyssä silti saattaisi olla kehittämistä.
Ap
Olet kuitenkin ymmärtääkseni päässyt jo pois kotoa mikä on iso saavutus tuollaisista lähtökohdista ponnistettaessa. Ja sinulla kuitenkin on opiskelupaikka, se on myös positiivista.
Mietin, että voisitko esim opiskelijoiden terveydenhuollon kautta hakeutua keskusteluavun piiriin, sillä lapsuudessasi on varmasti paljon käsittelemistä. Sitä kautta voisi järjestyä myös opintojen rahoitus ( esim. Kuntoutusraha).
Olet vielä nuori, ehdit kyllä elämäsi aikana tehdä ja saavuttaa vaikka mitä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä toista omista tekemättäjättämisistäsi.
Henkisen puolen ongelmiin saa kyllä apua ja välit voi katkaista.
Täysi-ikäinen on itse vastuussa itsestään.Missähän olen syyttänyt?
Ap
Luitko itse otsikkoasi?
Jos joku olisi katkaissut minulta jalan, eikö saisi esim. lääkärissä sanoa että näin tapahtui, kun se on toisen syyttämistä?
Ap
Minä ymmärrän ap. Itse katkaisin 18-vuotiaana kaikki välit ja lähdin. Vielä ei sinunkaan ole myöhäistä.
Oletko käynyt terapiassa? Kelan osittain korvaamassa terapiassa voi käydä kolme vuotta ja siitä voisi olla sulle todella paljon hyötyä. Olen itsekin kasvanut narsistisen äidin varjossa, syntipukkina kaikkeen. Olen havahtunut asiaan, siihen että kaikki ei olekaan normaalia, suunnilleen sinun ikäisenäsi. Nyt olen 39v ja tuntuu viimein siltä, että elämäni on omissa käsissäni. Kovasti lämpöä ja tsemppiä ja oikein hyvää ja rauhallista joulua sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla sukua Äitihullulle.
Ymmärrän häntä ja olen yrittänyt tsempata häntä siirtymään elämässä eteenpäin. Sitä paitsi äitihän saa kontrollin hänestä sillä, että hänen ajatukset ovat niin kiinni äitisuhteessaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä toista omista tekemättäjättämisistäsi.
Henkisen puolen ongelmiin saa kyllä apua ja välit voi katkaista.
Täysi-ikäinen on itse vastuussa itsestään.
Vanha sanontakin jo sanoo , jollet kolmekymppisenä ole löytänyt itseäsi ja tasapainoa. OLet henkisesti sairas ja tarvitset ehdottomasti ammattiapua.
Olet epäonnistunut valinnoissasi, jotka olet itse tehnyt ja syytät vanhempiasi. Nyt kiiruusti peilin eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä toista omista tekemättäjättämisistäsi.
Henkisen puolen ongelmiin saa kyllä apua ja välit voi katkaista.
Täysi-ikäinen on itse vastuussa itsestään.Missähän olen syyttänyt? Siitä huolimatta on fakta, että jos sinut fyysisesti painetaan maahan, joudut pinnistämään voimaa nousemiseen. Miksei henkisesti olisi sama juttu.
Ap
Koska sinä etsit koko ajan syyllistä muista, jätät oman elämäsi elämättä. Mieti kahdesti, kuka sinua oikeasti määrää ja huomaat, että sinä itse keksit itsellesi rajoituksia ja väität, että muut ovat ongelmasi ydin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä syytä toista omista tekemättäjättämisistäsi.
Henkisen puolen ongelmiin saa kyllä apua ja välit voi katkaista.
Täysi-ikäinen on itse vastuussa itsestään.Vanha sanontakin jo sanoo , jollet kolmekymppisenä ole löytänyt itseäsi ja tasapainoa. OLet henkisesti sairas ja tarvitset ehdottomasti ammattiapua.
No, olipa hyvä että sain sisäisestä äänestäni kiinni nyt 28v! Sanonta ei kauheasti vaan tee eroa ihmisten välillä joita prosessissa on tuettu ja kenelle haluttu esteitä.
Ap
Ja silloin jos olen tarvinnut apua muuttoon, se on tullut pitkin hampain, yhden kerran suoranaisen raivokohtauksen kanssa (ilman syytä).
Ap